Lääkkeetön elämä

Antti Heikkilän kirja Lääkkeetön elämä on herättänyt paljon kohua ja erityisesti sen takia, koska siinä esitetään perinteisen koululääketieteen vastaisia näkemyksiä. Pioneerit eli edellä kulkijat ovat aina saaneet paljon vastustusta. Jos heitä ei olisi ollut, lääkärit käyttäisivät vieläkin suoneniskentää ja iilimatoja hoitokeinoinaan.

Tieteellisessä tutkimuksessa ja monilla tieteenaloilla on tiukka nokkimisjärjestys ja kilpailu siitä, kuka on ”kukkulan kuningas”. Jos omaa auktoriteettiasemaa yritetään horjuttaa, hyökkääjää vastaan käydään kaikin keinoin. Sydän- ja syöpälääkärit eivät pidä siitä, että ”ulkopuolinen” (joka tässä tapauksessa on Heikkilä) kyseenalaistaa heidän hoitometodinsa.

Lääkärit ovat yksinkertaisesti sanoen lääketehtaiden (joista monet ovat miljardivoittoja tekeviä jättiyrityksiä) jakelukanavia. Lääketehtaiden myynti riippuu yksinomaan siitä, miten ”ahkerasti” lääkärit tekevät lääkehoitoa tarvitsevan diagnoosin ja kirjoittavat reseptin. Jos lääkärit eivät kirjoittaisi reseptejä, kukapa silloin ostaisi reseptilääkkeitä.

Lääkärit eivät voi enää suoranaisesti hyötyä määräämällä tietyn valmistajan kalliin lääkkeen, mutta ennen oli toisin. Lääketehtaat tukevat kuitenkin edelleenkin lääketieteellistä tutkimusta, joten lääkäreiden on tärkeää pitää ”suhteensa” kunnossa lääketehtaiden kanssa. Ainoa tapa tehdä tämä on reseptitehtailu.

Lääke voidaan määrätä, vaikka se ei olisikaan tarpeen. Lääkäri voi aina puolustella sitä itselleen siten, että eihän siitä varmasti mitään haittaakaan potilaalle ole. Lääkärit ovat kuitenkin tietoisia lääkkeiden sivuvaikutuksista, joista monet voivat olla vakavia mutta joita potilaat eivät välttämättä huomaa tai ymmärrä, mistä ne aiheutuvat, mutta se ei lääkäreitä vaivaa, koska heille on tärkeintä taudin nujertaminen keinoilla millä hyvänsä. Jos yksi valmiste ei tehoa halutulla tavalla, kokeillaan toista. Siinä samalla lääkärin oma ”kokemus” karttuu kyseisen taudin ”hoidossa”. Potilas toimii tässä ”vapaaehtoisena” koekaniinina.