keskiviikko 1. joulukuuta 2010

Filatelian problematiikka

Etelä-Afrikan tasavallassa julkaistiin vuosina 1961–1974 postimerkkien ns. ensimmäistä käyttösarjaa, johon kuului kaikkiaan 21 erilaista merkkiä ja jossa oli 17 eri maksuarvoa.

Filateliaa tuntemattomalle kerrottakoon, että käyttösarja tarkoittaa merkkisarjaa, jota julkaistaan tavallisesti pitkän ajanjakson aikana ja jonka painosmäärä on määrittelemätön.

Sarjassa käytettiin kahta erilaista ulkoasua, kolmea erilaista vesileimaa (ja vesileimaton), erilaisia paperilaatuja ja kahta erilaista loisteainetta (fluoresointi ja fosforointi). Merkeistä on siten eroteltavissa kahdeksan erilaista versiota mutta ei kaikissa maksuarvoissa.

Yksinkertaisessa luokittelussa voidaan siten erottaa 90 erilaista merkkiä. Koska jotkin erot ovat vaikeasti havaittavissa, noiden merkkien erottelu voi olla erittäin hankalaa. Laajemmassa luokittelussa sarjan erilaisten merkkien määrä kasvaa vielä usealla kymmenellä. Vaihtelua syntyy mm. eri värisävyistä, rullamerkistä, poikkeavasta paperilaadusta ja käänteisestä vesileimasta (eli paperiarkki on asetettu nurin päin painokoneeseen, jolloin vesileima näkyykin peilikuvana, mutta tämä on mahdollista vain, jos vesileima ei ole symmetrinen keskiakselinsa suhteen). Lisää vaihtelua syntyy virhepainamista, joita on lähes sata kappaletta yhteensä.

Esimerkiksi maksuarvosta 2 c, joka kuvaa kullan valmistuksen loppuvaihetta, valamista (pouring gold), julkaistiin kaikki kahdeksan eri versiota. Alla on kuvattu kukin versio erityispiirteineen (variaatio, luettelonumero, julkaisuaika tunnetulla tarkkuudella, vesileiman tyyppi, poikkeava paperilaatu, loisteaine, ym.):

#1, 200, 1961, coat of arms
#2, 211, 8/1961, ei vesileimaa
#3, 228, 11/1964, RSA, päällystetty paperi, fluoresoitu
#4, 238, 1/1968, RSA, päällystetty paperi, fluoresoitu, uudistettu ulkoasu
#5, 264, 1/1969, RSA-tb, fluoresoitu
#6, 290, 2/1970, RSA-tb, fosforoiva kehys
#7, 316, 11/1971, RSA-tb, fosforoiva
#8, 327, 11/1972, ei vesileimaa, kiillotettu paperi, fosforoiva


Kuvassa näkyvät ylärivissä variaatiot #2 (211) ja #3 (228) ja alarivissä #6 (290), #7 (316) ja #8 (327).

Muuttunut ulkoasu on havaittavissa esim. variaatioiden #3 ja #6 välillä. Ero on tekstissä ja tarkemmin sanoen sen taitossa: Artikkeli ”VAN” liittovaltion afrikaansinkielisessä nimessä ”REPUBLIEK VAN SUID-AFRIKA” loppuu ylärivillä ennen AFRIKA-sanaa variaatio #3:ssa, kun se uudemmassa #6:ssa yltää sanan loppuun asti. Tämä onkin helppo havaita, eli kolme ensimmäistä variaatiota on helposti eroteltavissa muista viidestä variaatiosta.

Kolmesta ensimmäisestä variaatioista #3 on helposti eroteltavissa uv-lampun valossa, koska fluoresoidussa merkissä valkoiset osat näkyvät eri värisinä kuin tavallisessa paperissa. Vesileima on myös hyvä tunniste, mutta se haalistuu usein lähes näkymättömäksi, joten sen havaitseminen voi toisinaan olla mahdotonta. Variaatioita #1 ja #2 voikin siten olla lähes mahdotonta erottaa toisistaan, jos #1:n vesileimaa ei havaitse.

Viiden jälkimmäisen variaation kohdalla #6 erottuu helposti fosforoivan kehyksensä ansiosta. Katsomalla merkkiä sopivassa kulmassa kehyksen erottaa jopa ilman uv-lamppua. #8 on myös helppo erottaa kiillotetun ja paksumman paperilaadun ansiosta.

#4 erottuu myös päällystetyn, kaoliinia sisältävän paperin ansiosta. Jäljelle jäävien #6 ja #7 saattaisi kuvitella olevan myös helposti eroteltavissa, koska fluoresoinnilla ja fosforoinnilla on erilaiset ominaisuudet. Fluoresointi loistaa vain silloin, kun sitä valaistaan uv-valolla, jonka aallonpituus on 366 nm. Fosforointi saadaan puolestaan näkymään uv-valolla, jonka aallonpituus on 254 nm, ja se loistaa jonkin aikaa sen jälkeen, kun valo on sammutettu.

Kun postimerkki halutaan irrottaa kirjeestä tai muusta postituotteesta, johon se on joskus liimattu kiinni, postimerkkileikettä täytyy liottaa vedessä, jolloin merkki kastuu ja liimasidos irtoaa. Tässä yhteydessä loisteaine tahtoo myös liueta samaan pesuveteen, jolloin merkkien erottelu tai erojen havaitseminen ei olekaan enää niin helppoa.

Jos postimerkissä on selvästi luettavissa oleva postileima päivämäärineen, se voi auttaa selvittämään postimerkin julkaisuajankohdan, mutta se toimii kuitenkin vain toiseen suuntaan: postimerkki on aina julkaistu ennen leiman päivämäärää, mutta se ei voi koskaan olla julkaistu leimauksen jälkeen. Leiman avulla voidaankin siten selvittää se, että postimerkki on julkaistu leimauspäivänä tai sitä ennen.

Kuvan #8 on leimattu 19.1.1974 Kapkaupungissa. Koska postileima on keskellä merkkiä ja suorassa siten, että paikkakunta ja päivämäärä ovat selvästi luettavissa, tuollaista merkkiä kutsutaan loistoleimaiseksi, ja sen luetteloarvo on tavallisesti moninkertainen verrattuna huonommin pyörö- tai ketjuleimattuun merkkiin, vaikkakaan merkki itsessään ei ole mitenkään harvinainen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti