Pruitt-Igoe

Yhdysvaltojen Missourin osavaltion St. Louisin kaupungissa käynnistyivät 40-luvun lopussa toimenpiteet keskustan ympäristössä sijaitsevien slummialueiden siistimiseksi. Slummihökkeleitä oli paljon, ja olivat vaatimattomia ja ränsistyneitä. Näiden purkaminen synnytti tarpeen uusille asunnoille, mihin kaupunki vastasi käynnistämällä hankkeen uuden, suuren vuokra-asuntoalueen rakentamiseksi. Aluksi tarkoituksena oli rakentaa kaksi erillistä asuntoaluetta: Pruitt mustille ja Igoe valkoisille, ja ne tulisivat sijaitsemaan vierekkäin vain tien erottamina. Tällainen rotuerottelu oli kuitenkin liittovaltion korkeimman oikeuden mukaan lainvastainen, ja sen vuoksi alueet yhdistettiin jo suunnitteluvaiheessa yhdeksi kokonaisuudeksi, joka sai nimen Pruitt-Igoe. Pruitt oli 2. maailmansodan afroamerikkalainen lentäjä ja Igoe entinen kongressimies.

Kokonaisuuden suunnitteli arkkitehti Minoru Yamasaki, joka suunnitteli myös New Yorkissa sijainneet WTC-tornit. Rakentaminen käynnistyi vuonna 1954, ja sen valmistuttua vuonna 1955 Pruitt-Igoeen kuului 33 kappaletta 11-kerroksista rakennusta käsittäen kaikkiaan 2870 asuntoa noin 15 000 asukasta varten. Rakennusalueen pinta-ala oli 24 ha. Joidenkin lähteiden mukaan alue olisi valmistunut jo 1954 ja rakentaminen olisi vastaavasti alkanut aikaisemmin.

Alue näytti varsin idylliseltä ja modernilta mutta myös hieman kolholta seudun muiden matalien rakennusten joukossa. Etualalla olevat kerrostalot eivät kuuluneet Pruitt-Igoeen. Kuva on otettu valmistumisen aikoihin.

Rakennusten julkisivut oli sijoitettu etelä-lounaaseen päin

Toisesta suunnasta otettu kuva

Ilmakuva alueesta (1968)

Pruitt-Igoen tyypillinen nuori asukas

Pihanäkymä

Alueella oli harrastusmahdollisuuksia nuorille. Kuvassa näkyy vielä valkoisia nuoria, mutta melko pian alueen valmistumisen jälkeen valkoiset perheet muuttivat pois.

Leikkikenttä

Kuva leikkikentältä, mutta taustalla näyttää olevan aikuisikäisiä. Onkohan vapaapäivä, koska he eivät ole työssä..?

Pruitt-Igoen perhe katsoo luottavaisena tulevaisuuteen. Kuva kertoo jotakin mutta ei kaikkea alueen keskivertoperheeestä: lapsiperheiden keskimääräinen lapsiluku vuonna 1965 oli 4,3, ja 40 prosentissa lapsiperheitä lapsia oli viisi tai enemmän. 

Pruitt-Igoen väestörakenne ei ehkä ollut aivan tavanomainen. Nainen perheenpäänä oli 62 prosentissa perheitä. 38 prosentissa perheitä ei ollut työssäkäyviä. Vain 45 prosentissa perheitä palkkatulo oli ainoa tulonlähde. Ainoastaan 30 prosenttia Pruitt-Igoen perheistä oli tavallisia, eli niissä olivat molemmat vanhemmat. 57 prosenttia oli yksinhuoltajaperheitä. Naisten ja miesten jakauma oli 5 : 2. Tarkasteluhetkellä alueella oli 9 952 asukasta, joista 3 067 oli aikuisia ja 6 895 lapsia. Keskimääräinen koulutus oli yhdeksänvuotinen peruskoulu.

Pruitt-Igoen nuorisoa. Kyselyn mukaan pojat saattavat tytön raskaaksi keskimäärin 15,5 vuoden iässä (keskipoikkeama 14–17 vuotta). Vastaavasti tytöt tulevat raskaaksi keskimäärin 14 vuoden iässä (keskipoikkeama 12,5–15,5 vuotta).

Pihalla oli "kiipeilymahdollisuuksia"

Rentoutumista kotona työpäivän jälkeen

Tyypillinen asunto on täysin vertailukelpoinen nykyisten suomalaisten asuntojen kanssa. Ikkunoita on jopa koko ulkoseinän leveydeltä. Voisipa jopa väittää, että 60-luvun suomalainen Arava-asunto jäisi vertailussa toiseksi...

Koska Pruitt-Igoe-hankkeen tarkoituksena oli tarjota edullista asumista kaupungin vähävaraiselle kansanosalle rakentamalla edullisia vuokra-asuntoja, rakennuskustannuksissa tuli säästää. Hissit oli toteutettu nerokkaasti: ne pysähtyivät vain 1., 4., 7. ja 10. kerroksessa. Muu varustelu oli karsittu minimiin. Asuntoja on väitetty pieniksi, mutta olivat selvästikin suurempia kuin nykyisin Suomessa rakennettavat "tilaihmeet", joiden ahtaus vaikeuttaa jopa kalustamista. Asuntojen keskimääräinen koko oli 2,8 makuuhuonetta eli suomalaisittain keskiarvo vastasi lähes neljän huoneen asuntoa.

Asuntojen käyttöaste oli suurimmillaan vuonna 1957, eli melko pian valmistumisen jälkeen, ja se oli 91 prosenttia. 2870 asunnosta oli tuolloin 258 tyhjillään. 60-luvulla tyhjien asuntojen osuus nousi 40 prosenttiin, minkä täytyi kertoa siitä, että asuinalue ei ollut haluttu. Vuosikymmenen loppuun mennessä alue oli käytännössä lähes kokonaan hylätty. Rakennuksissa oli lähes kaikki mahdollinen rikottu. Mutta tämähän on tuttua muualtakin: Oulun Kaukovainion Jalohaukantiellä sijaitsevissa kaupungin vuokrataloissa oli jo 70-luvulla jouduttu poistamaan porraskäytävien valopainikkeet, koska ne potkittiin jatkuvasti rikki. Niiden paikalle oli asennettu metallilevyt, ja valot paloivat jatkuvasti.

Slummiutuminen on alkanut: 4. ja 7. kerroksen käytävätilan ikkunoita on rikottu. Hissit pysähtyivät noissa kerroksissa.

Hylätty Pruitt-Igoe (1974)

Vuonna 1971 ainoastaan 17 rakennusta oli enää asuttuja, ja niissä oli noin 600 asukasta (enimmillään asukkaita oli noin kymmenentuhatta). Loput 16 rakennusta oli suljettu. Jo vuonna 1968 viranomaiset kehottivat asukkaita muuttamaan pois. Vuoden 1971 joulukuussa viranomaiset päättivät purkaa kaksi huonokuntoisinta rakennusta. Tuolloin vielä toivottiin, että ongelmat saataisiin korjattua ja jäljelle jäävät rakennukset saataisiin kunnostettua. Ensimmäinen rakennus purettiin räjäyttämällä maaliskuussa 1972 ja seuraava saman vuoden huhtikuussa. Tämä ei kuitenkaan riittänyt: purkaminen jatkui kesäkuussa, ja seuraavien neljän vuoden aikana kaikki 33 rakennusta oli räjäytetty maan tasalle.

Ensimmäinen menossa (maaliskuu 1972)

On sanomattakin selvää, että Pruitt-Igoe-hanke ei toteutunut toivotulla tavalla, vaan jokin meni pahasti vikaan. Kyllähän vanhoja rakennuksia on purettu ja tavallisesti uuden rakentamisen tieltä ennenkin mutta tuskin missään muualla tämän ikäisiä (eli näin nuoria) ja näin suurta määrää lähes kerralla. Pruitt-Igoen tuhon syy oli monen erillisen tekijän kerranaisvaikutus, joka jatkuessaan vain voimisti itseään. Arkkitehtuuria, joka käsitti suuren rakennustiheyden ja suuret yleiset tilat, joista kukaan ei huolehtinut, on usein pidetty pääsyynä, mutta se oli vain yksi ja varsin mitätön tekijä monen muun tekijän joukossa. Tämä on Pruitt-Igoe-myytti.

Rakennukset purettuina ja alue siistittynä

Pruitt-Igoen ongelmaksi muodostui rikollisuus sen eri muodoissa. Alueella oli oma poliisi, joka ajan mittaan korruptoitui ja katsoi monia rikoksia sormien lävitse. Jossakin vaiheessa tilanne kehittyi niin pahaksi, että kaupungin poliisi ei uskaltanut mennä alueelle yöllä. Pruitt-Igoesta muodostui suojapaikka rikollisille. Poliisilla ei ollut mitään mahdollisuutta löytää siellä piilottelevaa rikollista lähes kolmesta tuhannesta asunnosta. Rikolliset tai lakiin nuivasti suhtautuvat asukkaat eivät tietenkään puhuneet mitään poliisille, ja rehelliset asukkaat eivät uskaltaneet puhua pelon ja vasikoinnista seuraavan koston vuoksi.

Vuonna 1969 alueella tehtiin 10 murhaa, 14 poliisille ilmoitettua raiskausta ja 129 väkivallantekoa. Laukausten ääni oli säännöllistä. Rikottuja ikkunoita oli enemmän kuin ehjiä.

Talvi 1969–70 oli yksi kaikkien aikojen kylmimmistä St. Louisissa. Pakkasen ja rikottujen ikkunoiden vuoksi monet putket jäätyivät ja halkesivat, minkä seurauksena moniin rakennuksiin tulvi vettä. Lämmitykseen tuli häiriöitä, ja ilmeni sähkökatkoja.

Vuonna 1969 kaupungin vuokra-asukkaat menivät seitsemän kuukauden pituiseen vuokranmaksulakkoon, mikä vähensi entisestään kaupungin taloudellisia resursseja ylläpitää vuokratalojaan.

Hissejä ja käytävätiloja käytettiin wc-tiloina. 

Jo kolme vuotta valmistumisen jälkeen eräs kongressiedustaja totesi: ”[Pruitt-Igoe is] as a paradise for thieves, thugs and rapists and nightmare for police.”

Monet asukkaat kuvasivat kulkua hissistä omaan asuntoon ”kujanjuoksuksi”, josta oli tärkeää selvitä mahdollisimman nopeasti ja vahingoittumattomana.

Miltä Pruitt-Igoe näyttää nyt 40 vuotta purkamisen jälkeen? Alue on metsittynyt. Jostakin syystä se on ennimmäkseen jätetty rakentamatta.

Tabloidi-Kaleva, osa 2

Kaleva muuttuu (ystävänpäivänä?) 14.2.2015 tabloidikokoon. Kustantajalla on muutokseen tietenkin omat syynsä, jotka lienevätkin toiset kuin julkisuudessa kerrotut. Lehden toimitus tuskin on sitä toivonut. Sivuntaitto saattaa vaikeutua pienemmän sivukoon vuoksi.

Nykyisen Kalevan aukeaman marginaalit ovat noin 12–18 mm. Aukeaman koko on 798 x 552 mm. Reunamarginaalit vähennettynä aukeaman koko on 774 x 519 mm. Koska aukeama on tavallisesti taitettu kahdeksi erilliseksi sivuksi, tehollisen sivukoon laskemiseksi on keskimarginaali vielä vähennettävä, jolloin todelliseksi aukeamakooksi saadaan 744 x 519 mm ja sivukooksi 372 x 519 mm eli 0,1931 m2.

Tabloidin marginaalit ovat noin 14–17 mm. Aukeaman koko on 551 x 395 mm. Muut mitat ovat 517x 364 mm ja 487 x 364 mm. Todellinen sivukoko on 244 x 364 mm ja pinta-ala 0,0888 m2.

Tabloidin sivun pinta-ala on vain 46 prosenttia nykyisen Kalevan sivusta. Huomioiden mahdolliset pienet mittausvirheet, jotka vaikuttavat suhteellisesti enemmän tabloidikoossa, voidaan sanoa, että tabloidin sivukoko on puolet nyky-Kalevasta.

Mitä tämä tarkoittaa? Jos kirjaisinkoko pysyy samana eikä kuvien määrää muuteta eikä niiden kokoa muuteta ja tabloidilehti on sisällöltään täsmälleen samanlainen kuin nykyinen lehti, sen sivumäärän tulisi olla kaksinkertainen. Tämänpäiväisessä lehdessä oli 30 sivua. Vastaavassa tabloidilehdessä pitäisi olla siten 60 sivua.

Internetin käytön lisääntyessä jatkuvasti kaikenlainen digitaalinen mediakin lisääntyy. Siksi näyttäisikin siltä, että ainoa syy lehden muuttamiseksi tabloidikokoon on tehdä siitä helpommin luettava digitaalisilla lukuvälineillä. Jos sivukoko on puolet nykyisestä, digilehteä on paljon helpompi käsitellä, oli kyseessä sitten tietokone, tabletti, puhelin tms.

CaddieOn:in golfsovellus

Kaleva kertoi tänään oululaisesta teknologiayhtiö CaddieON:ista. Lehti on aikaisemminkin uutisoinut yrityksestä, joka on ns. yhden tuotteen yritys. CaddieON:in ainoa tuote on älypuhelimeen liitettävä sovellus hw-osineen, joka kerää erinäisiä tietoja golfinpelaajan toimista golfkentällä.

Näitä smartphone-sovelluksia on olemassa erittäin suuri määrä, ja uuden, myyvän sovelluksen kehittäminen onkin varmasti hyvin vaikeaa. ”Älypuhelin” on huono suomennos smartphonesta, koska älypuhelimessa ei ole mitään ”älyä”. Se on vain kamerapuhelimen ja tietokoneen yhdistelmä – ei mitään muuta. Tietokoneessakaan ei ole mitään ”älyä”.

CaddieON:in tuotteeseen kuuluu golfmailaan liitettävä rfid-tunniste, golfranneke, joka toimii antureiden päätelaitteena, ja sovellusohjelma smartphoneen.

Tuotteesta saa äkkiseltään älykkäämmän kuvan kuin se todellisuudessa on. Rfid-tunnisteet ovatkin vain passiivisia tunnisteita, joita voisi verrata viivakoodiin. Niiden avulla vain tunnistetaan käytössä oleva maila. Hienompaahan olisi, jos mailaan liitettäisiin rfid-anturi, jossa olisi kiihtyvyysanturi, joka seuraisi mailan nopeutta ja liikerataa.

Puhelimeen tuleva sovellusohjelma (valmistajan mukaan):

- Näe väylän tiedot, etäisyydet ja esteet yhdellä silmäyksellä etäisyysmittarista.

- Tarkastele kenttää satelliittikarttojen avulla ja suunnittele lyöntisi mittaamalla etäisyydet mihin tahansa pisteisiin kartalla.

- Saat joka lyönniltä tiedon käytetystä mailasta, lyöntipaikasta ja lyönnin pituudesta.

- Mobiilisovellus kerää lyöntisi automaattisesti ja laskee out-, in- ja kokonaistulokset.

Tuotteen hinta on 299 euroa. Se voi vaikuttaa paljolta aikana, jolloin kaikki pitäisi saada ilmaiseksi.

Golfaamista pidetään elitistisenä harrastuksena. Syynä lieneekin lajin harrastamisen kalleus ja harvat pelaamispaikat. Mailat ja seurajäsenyys tai yksittäiset pelivuorot ovat kalliita. Suomen ilmasto ja sää rajoittaa pelikauden lyhyeksi. 299 euroa on vain pieni osa lajin kustannuksista, joten tuotteen hinta tuskin on este lajin aktiiviselle harrastajalle. Eri asia on, keitä kiinnostaa noin yksityiskohtainen tieto pelin tapahtumista. Tietokoneita ja tekniikkaa kammoavien mieleen se tuskin on.

CaddieON pyrkii tietenkin kansainvälisille markkinoille, ja vaikka sielläkin golfin pelaaminen on melko marginaalista, pelaajia on lukumääräisesti kuitenkin melko paljon.

Yritys tuotti viime vuonna 156.000 euroa tappiota. Rahat ovat arvatenkin menneet tuotekehitykseen, eikä tuotteen keskeneräisyyden vuoksi myyntiä vielä ollut. Yrityksen tulevaisuus on, ei yhden kortin, vaan yhden tuotteen varassa.

CaddieON:in golfsovellus on aivan eri luokkaa kuin Valkeen korvavalo (joka on blogin monessa artikkelissa todettu roskaksi). Koska tuote on yrityksen ainoa, yrityksen kannattavuus on tietenkin riippuvainen sen (maailmanlaajuisesta) myynnistä. Lieneekin selvää, että Suomen kokoisesta maasta ei löydy riittävästi potentiaalista ostajakuntaa. Ongelma taitaa vain olla siinä, miten tavoittaa maailmalta harrastelijapelaajat, jotka saattaisivat olla kiinnostuneita CaddieON:in tuotteesta. Mainostaminen alan lehdissä voisi olla eräs mahdollisuus. Yhdysvaltalaisen Golf Digest -lehden kotimaan levikki on noin 1,65 miljoonaa, ja sen muun kielisten versioiden levikki on noin 1,75 miljoonaa. Lehti ilmestyy Golflehti-nimisenä mutta hieman varioituna Suomessa. Mainostaminen yhdysvaltalaislehdessä taitaisi vain olla niin kallista, että sen hyöty saattaisi olla kyseenalaista.

Google: Valkee

Google antaa hakusanalla ”valkee” seuraavat ensimmäiset kymmenen hakutulosta.

1. Valkee.com

On tietenkin ymmärrettävää, että ensimmäinen osoittaa Valkeen kotisivuille, jossa ei liene ainoatakaan totuudenmukaista väittämää. Koko sivusto on valjastettu valheellisen tiedon levittämiseen korvavalon myynnin tukemiseksi.

2. Helsingin Sanomat

Valkee loi optisen harhan korvavalollaan -artikkelissa biologi-toimittaja kirjoittaa: ”Voin käsi neurofysiologiaan perehtyneen biologin sydämellä vannoa, että ei ole olemassa mitään tieteellisesti puolipätevääkään näyttöä siitä, että korvavalo vaikuttaa mihinkään plaseboa enemmän. Kuka hyvänsä puolueeton alan ihminen voi kertoa saman.”

Voiko tuota enää selvemmin sanoa?

3. Ylioppilaslehti

Kolmantena on syyskuussa julkaistu Ylioppilaslehden artikkeli, joka ei valitettavasti saanut riittävää julkisuutta.

4. Roskatiede-blogi

Hakutulos antaa listauksen blogin kriittisistä Valkee-kirjoituksista.

5.–6. Earlight Swindle

Seuraavat sijat johdattavat Earlight Swindle sivustolle, joka on parin viime vuoden aikana kertonut totuuden Valkeen kieroilusta vääristeltyjen tutkimustulosten julkaisemisessa ja epäluotettavien tutkimusten tekemisessä. Valkeen tutkimukset on, kuten monet varmastikin tietävät, räätälöity sillä tavalla, että ne kertovat sen, mitä Valkee haluaa, eli että korvavalon käyttämisestä on hyötyä.

7. Kansan Uutiset

Vasemmiston (lieneekö viimeinen?) äänenkannattaja kertoi heinäkuussa Valkeen edellisen tilikauden syvästä tappiosta ja heikosta taloudellisesta tilanteesta. Artikkelissa viitataan em. Helsingin Sanomien artikkeliin. Lopussa todetaan: ”Valkeen toimitusjohtaja ei vastannut Kansan Uutisten soittopyyntöön.” Toimittaja olisi varmastikin halunnut Valkeen kommentoivan Helsingin Sanomien uutista, mutta ehkäpä se oli mahdoton tehtävä ja sai siksi jäädä.

8. Valkeen Facebook-sivu

Facebook on varmastikin tehokas väline Valkee-propagandan levittämiseen, ja sen kaksisuuntaisuuden ansiosta korvavalon aivopestyt käyttäjät voivat Valkeen iloksi ylistää korvavaloa ja sen ”toimivuutta”, jolle ei siis ole osoitettu ainoatakaan tieteellistä perustetta.

9. Taloussanomat

Taloussanomien yrityshaku kertoo mm. Valkeen taloustiedot. Milloin Valkee ajautuu konkurssiin?

10. Gigantti

Googlen hakutulossivulla esiintyy seuraava teksti: ”Valkee kirkasvalokuulokkeet NPT1100B - Testit osoittavat, että kirkasvalo vähentää pimeän ajan oireita ja nostaa yleistä energiatasoasi.”

Ensinnäkin kuulokkeista näyttää oleva esillä vanhempi malli, ja toiseksi väittämä ”testit osoittavat, että kirkasvalo vähentää pimeän ajan oireita ja nostaa yleistä energiatasoasi” on silkkaa valhetta. Mikään luotettava testi ei ole osoittanut sitä. Miksiköhän Gigantti valehtelee tuolla tavalla?

Linkki johdattaa elektroniikkajätin Hyvinvointi-sivulle, jonka alaosassa esitellään Valkeen tuote. Vaikka Gigantti on olevinaan ”edullinen” liike, korvavalon hinta on korkein mahdollinen eli 199 euroa. Korvavalo-sivulla on (vain) kaksi käyttäjäarvostelua:

”Olen käyttänyt korvavaloja päivittäin. Tuote on täyttä humpuukia, ei minkäänlaista vaikutusta jaksamiseen tai masennukseen. Ei, En suosittele tätä tuotetta.”

”Syksyisin väsyttää ja nukuttaa. En uskonut että tama auttaisi välttämättä. Kuitenkin olo tuntuu selvästi virkeämmältä, eli vaikuttaa auttavan, vaikken ymmärräkään, millä mekanismilla.”

Olisikohan kyseessä plasebo-efekti..?

Kymmenestä hakutuloksesta kaksi oli Valkeen omia. Yksi oli kaupallinen. Jos Taloussanomien sivu, joka sekin oli negatiivinen, jätetään laskuista, kaikki loput hakutulokset olivat jyrkästi negatiivisia. Siellä ei ollut ainoakaan riippumatonta myönteistä hakutulosta.

Erään tutkimuksen mukaan Googlen hakutuloksia voidaan käyttää tulevaisuuden ennustamiseen. Jos tämä pitää paikkansa, Valkeen tulevaisuus on synkkä, minkä ei tietenkään pitäisi olla kenellekään yllätys, koska yrityksen taloudellinen tilanne on heikko ja Valkeen markkinointi on pääasiassa perustunut vääristeltyihin eli valheellisesti positiivisiin testi- ja tutkimustuloksiin.

Ihmetystä herättävä asia on se, miten Valkee-kupla on voinut jatkua näinkin kauan. Milloin se puhkeaa?

Valkee-artikkeli BarentsObserver-lehdessä

Pohjois-Norjassa toimitettava BarentsObserver-lehti on julkaissut kattavan artikkelin Valkeesta otsikolla

Ear light gadget called "scam against sick people"

http://barentsobserver.com/en/business/2014/11/ear-light-gadget-called-scam-against-sick-people-04-11

Jutussa kerrotaan, että Valkee oli julkaissut tutkimukseensa perustuvan artikkelin ”Transcranial bright light treatment via the ear canals in seasonal affective disorder: a randomized, double-blind dose-response study” BMC Phychiatry -lehdessä, mutta Valkeen tapaan tuloksia oli manipuloitu osoittamaan, että korvavalolaite vaikuttaa myönteisesti kaamosmasennusoireiden lieventämisessä.

THL:n Partonen kertoo, mistä oli kysymys: “So, they [Valkee] should have reported that the high dose bright light and the intermediate dose are equal to placebo.” Suomeksi: suurella ja keskimääräisellä korvavaloannoksella on sama vaikutus kuin placebolla. Toisin sanoen: (jos kaikki eivät vielä tienneet tätä) korvavalolla ei ole minkäänlaista vaikutusta kaamosmasennuksen oireiden hoidossa.

60 000 henkilöä on Valkeen kertoman mukaan ostanut korvavalolaitteen. Heillä – useimmilla ainakin – laite helpottaa kaamosmasennusoireita, vaikka sille ei pitäisi olla mitään lääketieteellistä perustetta. Mistä siinä on oikein kysymys? Valohoito tehoaa, koska he (Valkeen aivopestyinä) uskovat vahvasti siihen.

Miten kukaan voi olla niin tyhmä, että uskoo Valkeen valehtelua ja ostaa korvavalolaitteen, joka todellisuudessa vaikuttaa vain psykosomaattisesti eli kun sen uskoo vaikuttavan?

Talvivaara – Musta-Pekka?

Kaivosyhtiö Talvivaara on käytännössä koko olemassaolonsa ajan kulkenut vaikeudesta vaikeuteen. Perimmäinen syy vaikeuksiin lieneekin yhtiön käyttämä bioliuotusmenetelmä, josta on vain vähän aikaisempia kokemuksia nikkelin talteenotossa ja joka on vallitsevien sääolosuhteiden vuoksi täysin sopimaton Suomeen.

Talvivaara on (oli) sen kokoluokan yritys, että liiketoiminnan sivuvaikutuksille ei ollut pantu paljon painoa. Yhtiön johto oli tietenkin täysin tietoinen kaikista riskeistä, mitä sen toiminta saattoi aiheuttaa, vaikka nyt muuta väittääkin, eli vuodot ym. vahingot tulivat sille muka täysin yllätyksenä.

Talvivaaran malminerotus on aiheuttanut mittavat ja osin jopa korjaamattomat ympäristövahingot. Tämän vuoksi yhtiön toimiva johto joutuu käräjille selvittämään tekojaan. Syyte käsittää seuraavat rikkomukset:

- kaivoksen suunnittelu- ja tutkimusvaiheeseen sekä ympäristö- ja vesitalousluvan hakuun liittyviä toiminnanharjoittajan laiminlyöntejä

- eri jätejakeiden käsittelyyn ja sijoittamiseen liittyviä toiminnanharjoittajan laiminlyöntejä

- kipsisakka-altaan rakentamiseen ja käyttöön liittyviä toiminnanharjoittajan laiminlyöntejä

- kaivoksen hallitusti luontoon johtamia ja hallitsemattomasti luontoon päässeitä jätevesiä

Tämä ei kuitenkaan ole riittävän pahaa. Yhtiön taloudellinen tilanne on heikko. Yhtiön kassasta virtaa enemmän rahaa ulos kuin sinne tulee. Talvivaaran tulevaisuus on vaakalaudalla, ja sen ainoa selviytymiskeino on velkojen lähes täydellinen mitätöiminen ja liiketoiminnan myyminen uudelle yhtiölle, joka voisi ottaa vastaan lähes velattoman yhtiön.

Mitä tästä seuraisi? Viiden vuoden kuluttua oltaisiin jälleen samassa tilanteessa. Velkaa olisi ennätysmäärä ja ympäristötuhot sen mukaiset.

Mikä on osakkeenomistajan tilanne? Yhtiön osakekurssikuvaaja on surkeaa katsottavaa.

Yhtiön osakkeiden lukumäärä on noin kaksi miljardia ja markkina-arvo tällä hetkellä noin 70 miljoonaa euroa. Parempina aikoina, jolloin osakekurssi oli yhden euron yläpuolella, markkina-arvo oli enemmän kuin kaksi miljardia euroa. Yhtiön arvo onkin käytännössä haihtunut kuin tuhka tuuleen, tai Talvivaaran tapauksessa olisi ehkä selvempää sanoa, että yhtiön arvo on valunut likavesien mukana Kainuun luontoon.

Jokainen Talvivaaran osake on kuin Musta-Pekka-kortti, joka tuossa samannimisessä pelissä jäi häviäjän käteen. Niin tulee käymään myös Talvivaaran osakkeenomistajille. Jos yhtiön liiketoiminta siirtyy uudelle yhtiölle, osakkeenomistajat jäävät nuolemaan näppejään. Jos yhtiön annetaan mennä konkurssiin, osakkeenomistajien kohtalo on aivan sama: Musta-Pekka jää käteen.

Osakekurssin suunta on parin viimeisen vuoden aikana lähestynyt asymtoottisesti abskissaa, mikä tarkoittaa sitä, että yhden osakkeen arvo lähestyy nollaa senttiä.

Parasta tietenkin olisi, että Talvivaaran toiminta lakkaisi ja ympäristövahingot aiheuttaneet henkilöt saisivat asiaankuuluvat tuomiot. Talvivaaran tuomitsemisesta pitäisi tehdä tehokas ja varoittava esimerkki kaikille tuleville kaivosyrittäjille. Tässä taitaa vain käydä niin, että tätä juttua tullaan käsittelemään vuosikausia ja kaikissa oikeusasteissa.

Alkoholin vaikutuksen alaisina

Alkoholin (liiallisella) nauttimisella on tunnetusti monia sivuvaikutuksia.

Voisi luulla, että nahkatakkisella olisi heräämisen jälkeen niska hieman jäykkä...

Nopeasti katsottuna näyttäisi siltä, että siinä on vain väsyneitä matkalaisia, mutta miten kaikki kolme voivat olla (noin) väsyneitä?

Technics RS-AZ7 -kasettidekki

Technics RS-AZ7 -kasettidekki edusti aikanaan kehityksen huippua, ja niin se tekee sitä vieläkin. Parempaa kasettidekkiä ei ole tuon jälkeen (eikä sitä ennenkään) valmistettu. Vuonna 1997 esitellyssä Technics RS-AZ7 -kasettidekissä on ns. amorfinen äänipää, joka saa vanhatkin, jopa 30 vuoden ikäiset, C-kasetit kuulostamaan uskomattoman kirkkailta. Vaikka C-kasetille on aikanaan nauhoitettu musiikkia LP-levyiltä vain keskitason dekillä, C-kasetilla oleva musiikki kuulostaa RS-AZ7-kasettidekillä toistettuna jopa paremmalta kuin saman musiikin toistaminen CD-levyltä. Uskomatonta mutta totta!

CD-levyjen yleistyminen vähensi kasettidekkien ja C-kasetin suosiota, minkä vuoksi niiden valmistaminen uudelle vuosikymmenelle siirryttäessä väheni selvästi ja joidenkin valmistajien kohdalla jopa loppui kokonaan. Nykyään niitä valmistaa tuskin yksikään tunnetumpi valmistaja. Joissakin yhdistelmissä saattaa olla huonolaatuinen nauhuri, mutta sellaisella ei ole mitään tekemistä hifinauhurin kanssa.

Ostin RS-AZ7-kasettidekin vuonna 1998, ja se on edelleenkin käytössä vaikkakaan ei kovin usein. Se maksoi 2500 markkaa, joka inflaatiokorjattuna lieneekin noin 500 euroa.

Kuten kuvasta näkyy, niitä myydään edelleenkin yksityisillä markkinoilla. Esittelykäytössä olleesta dekistä, jolle luvataan vuoden takuu, pyydetään 380 puntaa eli noin 475 euroa.

Laite on valmistettu Japanissa, mikä kertoo sen laadusta. Sen suorituskyky on erinomainen. 

Datavalot

Kaleva kertoi tänään Oulun yliopistossa tehtävästä ”uraauurtavasta” tutkimuksesta, jossa mobiilipäätelaitteen tiedonsiirtoyhteys tapahtuu ledivalojen välityksellä. Jälleen kerran toimittaja on ollut aivan pihalla asiasta ja selittänyt asian oman ymmärryksensä mukaan. Menetelmän tekninen puoli on selitetty epäselvästi, ja maallikko tuskin ymmärtää siitä mitään.

Tiedonsiirtoyhteyteen tarvitaan (tavallisesti) lähetin, vastaanotin ja tiedonsiirtokanava. ”Datavaloissa” ledilamppu toimii lähettimenä ja vastaanottimena. Tavallinen ledilamppu ei kuitenkaan käy siihen, koska siinä ei ole vastaanotinta. Siihen tarvitaan siten erikoisvalmisteinen lamppu, joka lähettää näkyvää valoa ja jossa on vastaanotin, joka ottaa vastaan mobiililaitteen lähettämää näkymätöntä infrapunavaloa.

Kaikkien optisten tiedonsiirtoyhteyksien ongelma on vaatimus suorasta näköyhteydestä lähettimen ja vastaanottimen välillä. (Se voi toki toimia heijastuvan valon avulla, mutta tuolloin datanopeus putoaa usean dekadin.) Tämä on hyvin rajoittava tekijä menetelmän hyödyllisyydelle. Päätelaitteen liikuttelu kädessä voi katkaista yhteyden.

Artikkelissa puhutaan valaistuksesta ja ledivaloista. Lamppuja kerrotaan siis olevan monta, mutta menetelmä toimii kuitenkin vain yhden lampun kanssa. Muut lamput, vaikka lähettäisivätkin samaa dataa, häiritsisivät yhteyden toimintaa, koska niiden lähettämä valopulssi saapuisi eri aikaan mobiililaitteeseen eri pituisen matkan vuoksi.

Datavalot vaikuttaa paluulta menneisyyteen ja vanhaan tekniikkaan. Uusia nG-menetelmiä jatkuvasti kasvavine nopeuksineen kehitetään kaiken aikaa, mutta datavalot tarjoaa vain rajoitetun, lyhyen kantaman ja hitaan yhteyden, jolla lieneekin vain vähän jos sitten lainkaan käytännön sovelluksia. Lisäksi päätelaitteen täytyy tukea tätä tiedonsiirtomenetelmää, mitä nykyiset laitteet eivät tee.

Digitaalidatassa on tilastollisesti sama määrä ykkösiä ja nollia. Jos ykkönen edustaa palavaa valoa ja nolla pimeää, datavalojen ledilamppu palaa 50 prosenttia ajasta. Koska datavalojen bittinopeus lieneekin useita megabittejä sekunnissa, lamppu näyttää palavan jatkuvasti mutta 50 prosenttia himmeämpänä kuin jos se palaisi jatkuvasti.

Tavallisille ledilampuille annetaan jokin tietty kestoikä tunneissa ja syttymiskertojen määrä. Syttymiskertojen määrä on kymmeniä tai satoja tuhansia, joten tavallisen ledilampun tekniikka ei kestäisi niissä. Se tulisi täyteen jo alle sekunnissa.

Yliopiston tutkijoiden työtä on ”tutkiminen”. Jos mitään kovin järkevää tutkittavaa ei ole, silloin tutkitaan jotakin vähemmän järkevää, johon ”datavalotkin” taitaa lukeutua. Suurin osa tutkimuksista taitaa olla sellaisia, että niille ei koskaan löydy mitään käytännön sovellusta. Käykö niin datavaloillekin?

Kuvassa tutkimusryhmän vetäjä. Kuva on yhtä vähäinformatiivinen kuin artikkelikin.

Metsien miehet

Artikkeli ei käsittele Yleisradion metsureista kertovaa radio-ohjelmaa vaan Nelosen farmikanavan esittämää amerikkalaista ”tosi-tv-sarjaa”. Sarjaa on esitetty jo usean vuoden ajan, ja nyt meneillään on kuudes tuotantokausi.

Ensimmäiset kaudet olivat asiallisia, ja ne kertoivat, miten puunkorjuuta tehdään mäkisessä maastossa. Sarjassa kuvataan myös uponneiden tukkien sukeltajia. Sata vuotta upoksissa olleen tukin arvo saattaa olla jopa pari tuhatta dollaria kuutiolta. Suomalaisen mäntytukin arvo on noin 50 euroa kuutiolta (pienempi kuitupuu noin 15 euroa.)

Neljännen kauden myötä mukaan tullut Suomies (Shelby the Swamp Man) on selvästikin laskenut sarjan tasoa. Shelby vetää aivan omaa show'tansa. Kuvassa Shelbyn sukulaistyttö Stephanie Bauers ja ”Gorillaksi” kutsuma Belinda-serkku.

Smithien taistelupari, Jimmy ja James Smith, tulivat mukaan toisen kauden alussa. Isä ja poika sukeltelivat uppotukkeja Washingtonissa, kunnes he siirsivät työmaansa Floridaan (siellä sukeltelevien kiusaksi ja harmiksi.) Smitheillä oli selvästikin kommunikaatio-ongelmia, koska yhteistyö ei tuntunut koskaan onnistuvan. On vaikea sanoa, kummassa syy oli. (Psykologi sanoisi, että isä-poika-suhteessa oli jotakin vialla.) Nyt esitettävän kauden alussa on käynyt ilmi, että isä-Smith sairastaa syöpää, joka tekee lopun miehestä tämän kauden aikana.

Rygaardeilla, eli Graig-isällä ja Gabe-pojalla, tuntuu myös olevan selviä näkemyseroja ja tässä tapauksessa henkilöstöpolitiikassa. DJ:ksi kutsutulla kaverilla, joka oli Graigin inhokki, näytti olevan selviä asenneongelmia, ja muutaman töppäyksen jälkeen hän sai lähteä työmaalta.

Sarjaa kutsutaan realitysarjaksi, mutta siinä alkaa olla niin selvä käsikirjoittamisen leima, että monet tapahtumat vaikuttavat selvästikin sovituilta. Miten muuten Gabe olisi etsiessään uutta miestä DJ:n tilalle sattunut bongaamaan tienviertä raivaavan Dave Schroederin, joka oli pari kautta sarjassa mukana mutta sai töppäilyjen ja Graigin painostuksen vuoksi lähteä Gygaardin porukasta? Dave, joka oli Graigin inhokki (ja varmasti syystä), tulee lisäämään jännitteitä työporukassa. Dave ottaminen mukaan on varmastikin etukäteen ”käsikirjoitettu” tapahtuma, jotta sarjaan saataisiin lisää väriä. Sanottakoon, että Dave todellakin on täysi tomppeli.

Sarja kuvasi alussa metsureiden työtapoja, ja mukana oli myös muita porukoita. J.M. Browning Logging -yhtiön Jay Browning teki edelleenkin metsurintöitä, vaikka hänellä oli tekokäsi. Nyttemmin sarjassa seurataan vain miesten keskinäistä nahistelua ja kinastelua. Näyttää aivan siltä kuin sarjan tuottajat kannustaisivat miehiä siihen. Kyse on varmastikin siitä, mitä amerikkalainen tv-katsoja haluaa nähdä.

Billnäs-kirveen terän kiinnittäminen

Vanhan Billnäs-veistokirveen terä oli kovan käytön vuoksi päässyt löystymään. Vanhaan terään, jolla ikää lieneekin noin sata vuotta – ellei jopa enemmänkin – oli vaihdettu uusi varsi 20 vuotta sitten. Koska kaupan varsi oli eräänlainen yleisvarsi, joka oli tarkoitettu nykykirveille, varren päätä joutui sovittamaan tarkasti, jotta se olisi mennyt kirveen silmään. Terä kiinnitettiin varren mukana tulleella kiilalla.

Terä irtosi noin kymmenen vuotta sitten, ja siihen tehtiin koivukalikasta uusi kiila, jolla terä kiinnitettiin. Tämäkin kiinnitys kesti noin kymmenen vuotta.

Uusi kiila tehtiin vanhan kiilan mallin mukaan mutta jätettiin hieman paksummaksi. Kuvassa alla vanha kiila, uusi kiila ja koivusäle, jonka puolikkaasta kiila valmistettiin.

Kiila on lyöty voimalla varren pään rakoon, kuten kiilan pään tyssääntymisestä on havaittavissa. Koska kiila on vanhaa hieman paksumpi ja se upposi hieman edellistä syvempään, kiinnityksen pitäisi olla edellistä kestävämpi.

Kiilan pää on katkaistu.

Valkee-artikkeli Ylioppilaslehdessä

Ylioppilaslehdessä on julkaistu ehkäpä kattavin suomenkielinen artikkeli Valkeen ”uskomattomasta” tarinasta. Kuten niin tässä blogissa kuin Earlight Swindle -sivustollakin on kerrottu, Valkee on ollut yhtä valhetta ja totuuden vääristelyä alusta loppuun.

http://ylioppilaslehti.fi/2014/09/tulkoon-valkeus/

Ikävää vain, että kyseinen lehti ei ole kovin laajalevikkinen ja sitä lukevat lähinnä vain yliopisto-opiskelijat ja -opettajat. Se ei myöskään ole kovin vakavasti otettava lehti, ja siksi useita sen juttuja pidetään jopa opiskelijahuumorina. Lehti muistuttaa paljon City-lehteä, ja tuleepa joistakin jutuista mieleen monet vappujulkaisut.

Mutta ehkäpä kyseinen artikkeli herättää valtamedian mielenkiinnon..?

Savuhormin ja tulisijan nuohoaminen

Kaikki tulisijat ja niiden savuhormit (paitsi kaasukäyttöiset) tulee nuohota säännöllisin välein. Niihin kertyy nokea, jonka määrä riippuu poltettavan puun laadusta ja tulisijasta. Huono veto nopeuttaa nokeentumista, mikä puolestaan huonontaa vetoa entisestään.

Pientalojen hormeja on kahdenlaisia: paikalla tiilistä muurattu ja teollisesti valmistettu. Jälkimmäiset voidaan jakaa kahteen ryhmään valmistusmateriaalin mukaan: ruostumaton teräs ja keraaminen.

Perinteinen tiilihormi on tavallisesti joko puolen kiven tai yhden kiven hormi – käytetyn tulisijan mukaan. Nimi kertoo hormin poikkileikkauksen koon. Tiilihormi on siten muodoltaan neliö tai suorakaide.

Teollisesti valmistettu ja paikan päällä koottava hormi on poikkileikkaukseltaan pyöreä (ympyrä). Tähän ryhmään voidaan lukea saunojen metallirakenteiset savupiiput. Hormin läpimitta määräytyy tulisijan mukaan, ja 175 mm lieneekin tavallisin.

Asetus nuohouksesta määrää, että tulisijat ja savuhormit tulee nuohota, mutta siinä ei sanota, kuka on pätevä tuon työn tekemään. Sen voi toki tehdä itse, jos on osaamista ja sopivat välineet. Usein tosin pelotellaan vakuutuskorvauksen pienentymisellä, jos talo tai mökki on palanut ja käy ilmi, että ammattinuohooja ei puhdistustyön yhteydessä ollut tarkistanut tulisijan ja hormin kuntoa.

Jokaisella nuohoojalla on oma piirinsä, joten mistään kilpailusta tuskin voidaan puhua. Hinnoittelu perustuu nuohousyksiköihin.

Tiilihormin huonous tulee ilmi nuohoustyössä. Koska se on suorakaiteen muotoinen ja nuohousharja on pyöreä, on selvää, että hormin nurkkiin jää alueita, joita ei saada puhdistettua. Teollisesti valmistetun hormin paremmuus tulee tässä esille: pyöreä harja puhdistaa sen täydellisesti.

Nuohouksessa on tarkoituksena poistaa harjalla hormiin kertynyt noki.

Tulisija täytyy myös nuohota, mutta toisinaan kuulee kerrottavan, että jotkin nuohoojat jättävät varaavan takan sivukanavien puhdistamisen tekemättä ja ilmeisestikin jostakin seuraavista syistä: 1) ei osata tehdä sitä, 2) ei tiedetä, että se täytyy tehdä, 3) ei ole sopivaa harjaa tai 4) ei viitsitä tehdä, koska se on niin sotkuista. Huolimattomassa työssä hienojakoinen ja kevyt noki leijailee kaikkialle.

Varaavan takan nuohoamiseen tarvitaan ns. vaijeriharja, joka käsittää joko teräs- tai nailonvaijerin ja sen päässä olevan harjan, joka on tavallisesti nailonia. Harjalla puhdistetaan takan sivukanavat, joiden noettomuus on tärkeää takan tehokkaan lämpenemisen vuoksi. Noki on hyvä eriste, joten nokinen takka lämpenee huonosti ja lämpö menee sananmukaisesti harakoille.

Valkeen lähtölaskenta on alkanut

Valkeen viime tilikauden liikevaihto oli 1,08 milj. euroa. Tappiota Valkee onnistui tekemään 2,92 milj. euroa. Jokaista ansaittua euroa kohti Valkee teki siten kolme euroa tappiota.

Tappiota tuli tosin edelliselläkin tilikaudella mutta vain kymmenesosa viime kauden tappiosta. Liikevaihto oli sentään kaksinkertainen.

Mistä tässä on oikein kysymys? Kun kerran myynti on puolittunut, se tarkoittaa sitä, että korvavaloja on myyty (kappalemääräisesti) viime tilikauden aikana vain puolet edellisen tilikauden myynnistä. Eikä edes uusi malli auttanut mitään.

Ilmeisestikin lähes jokainen ääliö, joka on korvavalon potentiaalinen ostaja, on laitteensa jo ostanut, eikä uusia ostajia juurikaan enää ole.

Jos kehitys jatkuu samanlaisena, tulevan tilikauden myynti tulee jälleen puolittumaan, mutta tappion tuplaamiseen Valkeella ei ole varaa, eikä sen pitäisi olla mahdollistakaan. Lieneekin selvää, että Valkeen toiminnan lakkaaminen on vain ajan kysymys. Sitten kun kassa on tyhjä eikä sinne tule lisää rahaa, toiminnan jatkamiselle ei ole enää mahdollisuuksia.

Hämmästyttävintä tässä on se, että tämä ”Valkee-kusetus” on jatkunut näinkin kauan. Vääristellyt tutkimustulokset ovat uponneet otolliseen maaperään eli edellä kuvattujen ääliöiden mieliin.

Sitten kun Valkee laittaa lapun luukulle, kukaan ei tule kaipaamaan sitä eikä sen korvavaloa. Pari vuotta sitten, joku uumoili Valkeesta uutta Nokia, mutta niin ei käynyt.

Nam!

Eräs keskiaikainen kirkkoisä totesi: ”De gustibus non est disputamdum.” Makuasioista ei pidä kiistellä.

Kun Rooman valtakunta lakkasi olemasta viidennellä vuosisadalla, katolinen kirkko oli ainoa taho, joka piti yllä latinan kieltä. Siitä lähtöisin olevat muut romaaniset kielet, eli italia, joka muistuttaakin lähimmin alkukieltään, ranska, espanja, portugali, retoromania ja romania, kehittyivät omiin suuntiinsa.

Makunsa kullakin, voisi sanoa. Kärpänen ei joko tiedä ”ateriansa” alkuperää tai se ei vain välitä...

Juhannus

Juhannusta vietettiin ennen vuoden pisimpänä päivänä eli kesäpäivän seisauksen aikaan, mutta käytännön syistä se on siirretty lauantaiksi (juhannuspäivä). Tänä vuonna se sattuu oikeaan päivään, ja niin käy keskimäärin joka seitsemäs vuosi mutta karkauspäivän vuoksi ei kuitenkaan seitsemän vuoden välein.

Toisin kuin Suomessa, jossa juhannus on keskikesän juhla, sama ajankohta etelän maissa tarkoittaa vasta kesän alkamista, vaikka esim. Portugalissa on jo huhtikuussa keskimäärin yhtä lämmintä kuin Suomessa keskikesällä.

Juhannushukkumisilla on vahva korrelaatio juhannussään kanssa: mitä lämpimämpää, sitä enemmän hukkuneita. Tuon teorian mukaan vuonna 1999 oli hyvä juhannussää, koska hukkuneita oli ennätysmäärä 20. Jos joku on niin tyhmä, että putoaa veneestä juovuksissa (oli juhannus tai ei), se lieneekin aivan oikein. Jos vesilläliikkumisessa on vaikeuksia juopumistilassa, olisi varmastikin parempi pysyä poissa vesiltä.

Kuvan etanolikanisterista riittää juhlajuomaa isommallekin porukalle. (Ei lopu heti kesken.) Yksinkertaisen laskutoimituksen mukaan (10/0,38*2) kanisterissa on sama alkoholimäärä kuin 52 Koskenkorva-pullossa.

Tabloidi-Kaleva

Kaleva on kevään aikana kertonut lehden kustantajan päätöksestä siirtyä ns. tabloidikokoon. Kyse on iltapäivälehtien käyttämästä lehtikoosta. Suunnitelman mukaan muutos astuu voimaan 14. helmikuuta 2015.

Sivukoko on lähes puolet pienempi kuin nykyisen lehden. Vaikka tabloidisivu onkin pari senttiä suurempi kuin nykyisen lehden puolen sivun koko, marginaalien vuoksi sivun tehollinen painopinta-ala tulee käytännössä jäämään puoleen nykyisestä.

Koska sivutilaa tulee olemaan vähemmän, se tarkoittaa tiiviimpää tekstiä ja pienempiä kuvia. Sivukoon puolittuminen ei tarkoita sivumäärän kaksinkertaistumista.

Aloite muutokseen on tuskin lähtenyt tilaajista, vaan syy lieneekin kustantajan tekemä ja taloudellinen: lehden painossa tarvittava pienempi paperimäärä tuo säästöä. Pienempi paino tuonee säästöä myös logistiikassa ja jakelukuluissa.

Kalevan selityksen mukaan: ”Pienempi koko on kätevämpi lukea niin paperisena kuin näköislehtenäkin verkossa.” Eräs syy on siis halu tehdä paperilehdestä identtinen verkkolehden kanssa. Mutta miksi ihmeessä niiden täytyy olla samannäköisiä ja -kokoisia?

Mielenkiintoinen seikka tulee olemaan muutoksen vaikutus lehden tilaushintaan.

Eräässä Lapinlahden lintujen 90-luvun alun sketsissä vitsailtiin iltapäivälehtien sisällöttömyydestä eli siitä, että niissä tehtiin lähinnä tikusta asiaa. Sketsin mukaan iltapäivälehti on yhdessä minuutissa selailtu (luettu) läpi. Tuleeko uudelle Kalevalle myös käymään niin?

Instructions on how to solve a Sudoku

This four page document gives you detailed instructions on how to solve a Sudoku.

If you have had difficulties in solving Sudokus, read these instructions, and become a Sudoku master.

An example (difficult) Sudoku is solved step by step, and every step is described in text and illustrated in partly filled Sudokus.

Very easy to learn.

Price: $5.00

Download here:

 

https://www.tradebit.com/filedetail.php/276571261-instructions-on-how-to-solve-a-sudoku 

Pakkouutiset

Jokaisella radiokanavalla tulee tasatunnein tai jopa useammin uutislähetys. Kaupallisilla kanavilla ne ovat lyhyet ja Novaa lukuunottamatta STT:n toimittamat. Pariin minuuttiin ei mitään ihmeellisiä selostuksia mahdu, mutta uutisten aihe joskus suoranaisesti huvittaa, ja siksi mielessä herää joskus kysymys: onko tämä niin tärkeä uutinen, että juuri minun täytyy tietää se? Useimmiten samat uutiset toistuvat aamusta iltapäivään.

Tuollaisissa pakkouutisissa ei ole mitään järkeä. Ensinnäkään ne eivät kiinnosta ketään, ja toiseksi jokainen uutisia haluava löytää maksutonta tarjontaa aivan riittävästi niin halutessaan.

Kaupallisilla kanavilla pakkouutiset taitavat olla toimiluvan ehtona. Uutisten pakkosyötössä ei ole kyse mistään muusta kuin aivopesusta. Jos kuuntelee työpäivän jotakin kanavaa ja kuulee jonkin uutisen kuusi seitsemän kertaa toistettuna, se varmastikin syöpyy mieleen, vaikka ei ajattelisi edes kuuntelevansa uutisia, ja siinäpä kuuntelijalla onkin sitten jo valmiina mielessään STT:n muokkaama käsitys Ukrainan tapahtumista.

Kannattaako äänestää eurovaaleissa?

Eurovaaleissa on jaossa 751 paikkaa, joista Suomen osuus on huimat 13 paikkaa. Suhteellisesti se on 1,72 prosenttia. Jos jollakin suomalaisella puolueella olisi sama paikkaosuus eduskunnassa eli kolme paikkaa, sillä olisi samanlaiset mitättömät vaikutusmahdollisuudet.

Käytännössä on aivan sama, mistä puolueesta suomalaiset edustajat ovat. Vaikka kaikki 13 edustajaa olisivat puolueesta X, heidän vaikutusmahdollisuutensa 738 muunmaalaisen edustajan joukossa olisi mitätön. Muutenkaan 13 edustajalla ei puolueeseen katsomatta ole minkäänlaista vaikutusmahdollisuutta.

EU:ssa edustajat kuuluvat ryhmiin (”puolueisiin”), mutta niissäkin suurten maiden edustajien kanta määrää. Pienten maiden edustajilla ei ole sananvaltaa. Päätöksissä ratkaisee aivan jokin toinen asia kuin Suomen kansallinen etu.

Europarlamentti on ylibyrokratisoitunut laitos, jonka kuluttama rahamäärä ei ole missään suhteessa sen tuottamaan hyötyyn. Jopa Britannia, joka on EU:n perustajajäsen, harkitsee eroamista unionista.

Radiossa pyörivän harmaan talouden haitoista kertovan mainoksen mukaan ”harmaan talouden välistävetäjä ottaa aina enemmän kuin antaa”. Tämä sama sitaatti sopii hyvin kuvaamaan EU:n toimintaa: 

”EU ottaa aina enemmän kuin antaa”

Eurovaalit ovat puoluevaalit. Niissä puolueet ottavat mittaa toisistaan. Mitään kansallista tai yhteiskunnallista arvoa niillä ei ole. Euroedustajien vaalimainokset ovat suoranainen vitsi.

Suomalaisedustajien hyödyttömyys näkyy heidän aikaansaannoksissaan. Yksikään edustaja ei ole koskaan saanut mitään näkyvää aikaan koko Suomen EU-jäsenyyden aikana, mikä omalta osaltaan todistaa heidän hyödyttömyydestään monisatapäisessä EU-parlamentissa.

Vastaus otsikon kysymykseen on: ei kannata. Se ei ole sen vaivan arvoista. Se on myös kannanotto europarlamentin hyödyttömyyteen

Ja kannattaa muistaa, että autojen tuleva km-vero on lähtöisin EU:sta.

Valkeen korvavalotutkimus vertaisarvioitu

Kaleva kertoi tänään, että kaksi Valkeen tutkimusartikkelia on hiljattain hyväksytty ja odottaa julkaisua vertaisarvioiduissa tiedelehdissä. Kaleva ei kerro mitään tarkempia tietoja niin artikkelien sisällöistä kuin tiedelehtien nimistäkään.

Blogin tekemän selvityksen mukaan toinen artikkeli käsittelee jo vuonna 2011 tehtyä Valkee-tutkimusta korvavalon vaikutuksesta jääkiekkoilijoiden reaktioaikoihin. Valkeelta on siis kulunut kolme vuotta löytää jokin lehti, jolle sen tutkimus on kelvannut arvioitavaksi.

Artikkelin nimi on: Effects of Bright Light Treatment on Psychomotor Speed in Athletes

Tiivistelmä on luettavissa:

http://journal.frontiersin.org/Journal/10.3389/fphys.2014.00184/abstract

Saman sivun oikeassa yläreunassa on PDF-tiedosto ladattavissa. Arviointiryhmä (kaksi henkilöä) on muuttanut punaiseksi tekstin, jossa on jotakin huomautettavaa. Myöskin se, että kolmella kirjoittajalla on sidonnaisuuksia Valkeeseen, saa huomautuksen. (”Sen lauluja laulat, kenen leipää syöt.”)

Mielenkiintoisinta tässä vertaisarvioinnissa on se, että toisella arvioijalla, korealaisella Hwasil Moonilla, joka toimii vierailevana tutkijana Floridan yliopistossa, on työkokemusta lähinnä vain tanssinopettajana toimimisessa. Tanssinopettajana!

Moon on toki suorittanut tohtorintutkinnon Soulin naistenyliopistossa ja tehnyt väitöskirjan aiheesta ”An empirical exploration into the nature of exercise demotives and the development of exercise demotive scale”, mutta Moonin osaaminen, joka on vain opettamista, ei oikein vakuuta.

Tämä, jos mikä, kertoo riittävän selvästi siitä, mitä tasoa Valkeen tutkimus todella on. Se on löytänyt arvoisensa julkaisun ja arvioijan, vaikkakaan arviointi ei ole mitenkään myönteinen.

Oli tietenkin odotettavissa, että julkaisut eivät ole mitään alansa huippuja. Muutama vuosi sitten Kuponkiuutisissa mainostettiin jotakin humpuukituotetta (jonka voi rinnastaa magneettirannekkeeseen). Tuotteen tehoa perusteltiin tutkimuksella, joka oli tehty juuri tässä samaisessa Floridan yliopistossa. Valkee on päässyt veroiseensa seuraan.

Artikkeli on hyväksytty 23.4.2014, ja sitä on katsottu 120 kertaa kahden viikon kuluessa. Suurin osa lukijoista on Euroopasta, ja niistä suurin osa Suomesta: lähinnä pk-seudulta ja Oulusta.

Valkeen korvavalon käyttöarvostelu

Amazon-verkkokauppa myy joko itse suoraan tai tarjoaa kauppapaikan itsenäisille yrityksille mitä moninaisimmille tuotteille. Amazon-verkkokaupan etuna on palautusmahdollisuus ja ostohinnan saaminen takaisin.

Amazonin kautta voi ostaa Valkeen korvavalon. Eräs britti, Kerry Macca, oli Valkeen harhaanjohtavan mainonnan vuoksi erehtynyt ostamaan Valkeen korvavalon ja maksanut siitä 187,50 GBP, joka lieneekin himpun yli 200 euroa. Laitteen toiminta ei kuitenkaan ollut vastannut ostajan odotuksia, vaan se oli sitä vastoin aiheuttanut monia haittavaikutuksia, mikä oli synnyttänyt tyytymättömyyden tunteen Valkeen korvavaloa kohtaan. Amazonin reilun toimintatavan vuoksi ostaja pystyi palauttamaan laitteen ja saamaan maksamansa hinnan takaisin.

Alla on ostajan arviointi Valkeen korvavalosta. Laite aiheutti ostajalle päänsärkyä ja unettomuutta.

Valkee 2 - Miracle cure or expensive scam? Not for me - Nice idea but expensive and made matters worse.., 10 Dec 2013

After a recommendation and some internet research I really believed that the Valkee 2 could be the answer to all of my problems during the winter months. When it arrived it was packaged beautifully and was with me within 2 days!!! I unpacked it and exactly as described, it resembled an ipod. I carefully read the booklet and charged it up eagerly awaiting the morning to come around - On the first day of use, it felt odd and a little uncomfortable which I had expected it to but an hour after using it I had a headache, that night I tossed and turned and had a very restless night with little sleep. Day Two, I tried again, following the instructions and yet again, I had a headache and sleep was even more fitful the 2nd night, day three exactly the same - I called Amazon and they were BRILLIANT!!! The representative listened and offered me a FULL REFUND and arranged for a courier to collect. The courier came on time.

In my humble opinion, if this invention was a miracle cure then surely there would be more medical back up and evidence available generally but I couldn't find any. When I was looking for side effects of using the Valkee 2 as I was very concerned about the headaches and loss of sleep I did come across an article: [...]

I will leave you to make your own minds up, my advice, based upon my own experience is that there are very few 'quick fixes' in life so I have opted to eat 'mood lifting' fresh foods and exercise a bit more at this time of year and see how that works.

I hope this helps people seeking the Valkee as £187.50 is an awful lot of money - I am only too pleased that I opted to buy through Amazon as I am certain that had I got it from another supplier I may not have been to get a refund quite so quickly and amicably.

THANK YOU AMAZON!!!! :-)

Erään Valkeen korvavaloa myyvän yrityksen markkinointiväittämät

- High level light therapy reduces symptoms of SAD

- Light shines down the ear canal and directly to brain

- New, sleek version of original Valkee Bright Light Headset

- Lightweight and portable

- In clinical trial 92% reported a reduction in SAD symptoms

Product Description

Valkee 2 is a sleek and sophisticated update of the original Valkee Bright Light Headset.

Carved from a solid block of aluminium, it is lightweight but very durable, and feels silky smooth to the touch. The headset is detachable, the control button lights up to show treatment time remaining, and the earbuds are ergonomically redesigned for optimum comfort and fit.

Seasonal Affective Disorder (SAD) occurs as a result of a lack of exposure to natural light during the winter months when days are much shorter. Lack of light means less serotonin (the feel-good hormone) is produced by our brains, and this affects are mood dramatically. Symptoms include feeling depressed, anxious and anti-social, having mood swings, craving fatty and sugary foods, lacking motivation and feeling lethargic.

For years now High Level Light Therapy has been used to treat SAD, but the usual method is to sit in front of a light box for up to an hour each day. Valkee is revolutionary in its technology, as it directs light directly to the photoreceptors in the brain via the ear canals. As the brain is sensitive to light, the effects are much more immediate than when using a light box, and treatment time is reduced to just 8 minutes each day. In clinical trials 92% of users saw a reduction in their symptoms within 4 weeks, proving that the technology works. Some users have even reported an improvement in their mood after just one session.

Light up your brain; that's where your mood lives!

Myyjä toistaa kuin opetettu apina Valkeen kehittämiä valheilta, jotka perustuvat Valkeen ”omiin” tutkimuksiin, joiden luotettavuus on hyvin kyseenalainen.