Kuten yleensä tapana on, vahingon
tapahduttua alkaa selitys, jonka tarkoitus on vastuun kantamisen
välttely ja pyrkimys osoittamaan, että syy on kaikkialla muualla
kuin itsessä ja kaikki onkin itse asiassa edelleen hyvin.
Helsingin Sanomien verkkosivulla HUSLABin skandaalia yritetään
juuri selittää parhain päin.
”Käytettyjen neulojen käyttäminen
oli vahinko, sanoo Huslabin toimitusjohtaja Piia Aarnisalo HS:lle.”
Vahinkopa tietenkin. Sehän
näyttäisikin vielä pahemmalta, jos likaisia neuloja olisi käytetty
tarkoituksella.
”Käytetty kookkaampi neulatyyppi ei
ollut mahtunut käytetyille neuloille tarkoitettuun turvaboksiin, ja
siksi ne ovat olleet toisessa roskalaatikossa.”
Näytteet ottanut sairaanhoitaja otti
neulat roskalaatikosta, jonne ne oli edellisenä iltana joku toinen
näytteenottaja heittänyt. Mikä sai sairaanhoitajan ottamaan neulat
roskalaatikosta? Yksittäispakattu steriloitu neula on varmastikin
toisen näköinen kuin roskalaatikossa oleva käytetty irrallinen ja
verinen neula. ”Ammattitaitoisen” sairaanhoitajan olisi pitänyt
havaita tämä ero.
”Likaisia neuloja käyttänyt hoitaja
ei ole laboratoriohoitaja vaan sairaanhoitaja. Hoitaja oli
määräaikaisessa työsuhteessa ollut hoitaja, joka lopetti työt
heti virheen tapahtumisen jälkeen.”
Irtisanoutumisesta tai -sanomisesta ei
tosin mainita mitään...
Kuten sanonta kuuluu, korppi ei toista
korppia noki. Jos tutkimusryhmän henkilöt valikoidaan alan sisältä,
lopputulos tulee olemaan odotettu: kaikki tullaan painamaan
villaisella ja HUSLAB lupaa pyhästi, että sama ei tule enää
toistumaan. Tutkimusryhmä pitäisi koota alan ulkopuolisista, joilla
ei ole minkäänlaisia sidonnaisuuksia terveydenhoitoalaan eikä
pelkoa, että ”hyvää veljeä” vahingoitettaisiin millään
tavalla.
Toimitusjohtajan olisi pitänyt
osoittaa vastuunkantonsa tästä vakavasta virheestä ja erota sen
osoitukseksi. Jakamalla toimessaan toimitusjohtaja haluaa ikään
kuin sanoa, että ”sattuuhan näitä paremmissakin piireissä...”
19:llä HUSLABiin verikokeeseen
erehtyneellä on edessään ikimuistoiset kuusi kuukautta elää
odotuksessa tai pikemminkin pelossa, onko saanut hiv-tartunnan vai
ei. Vaikka se ei enää johtaisikaan tappavaan aids-vaiheeseen asti,
sen saaminen tuskin ainakaan parantaisi kenenkään elämänlaatua.
Edessä olisi loppuiän kestävä lääkekuuri haitallisine
sivuvaikutuksineen. Ja infektio vaikuttaisi myös uhrin kaikkiin
toimiin, koska rikoslaissa hiv-viruksen tietoinen tartuttaminen
katsotaan törkeäksi pahoinpitelyksi, josta seuraa aina
vankeustuomio.
On olemassa tapauksia, joissa hi-virus
ei ollut kuuden kuukauden aikana ehtinyt muodostaa uhrin vereen
vasta-aineita siinä määrin, että tavallinen testi olisi
osoittanut infektoitumisen, eli vaikka testi olisikin negatiivinen
ensi lokakuussa, se ei välttämättä tarkoittaisi, etteikö muutama
hi-virus olisi odottamassa sopivaa hetkeä...
Yksityisellä sektorilla olisi nyt hyvä
tilaisuus erottautua julkisesta terveydenhoidosta ja kertoa, että
siellä ovat ”prosessit” kunnossa.
HUSLABin toiminnan törkeyttä ei ole
riittävästi korostettu mediassa. Joko media ei havaitse sitä tai
jostakin on tullut määräys olla paisuttelemasta tapahtunutta
liikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti