Monissa maissa järjestetään
turisteille metsästyssafareita, joilla vieraat voivat osallistua
villieläinjahtiin ja ampua muutaman eläimen. Tavallisesti matkan
hintaan sisältyy parin pienen nelijalkaisen ampuminen, mutta muiden
eläinten ampumisesta täytyy maksaa ns. kaatomaksu, joka voi olla
jopa useita kymmeniätuhansia euroja. Matkat ovat suosittuja, ja ne
tuovat hyvät tulot niiden järjestäjille.
Moni suomalainen metsästäjä
osallistuu metsästyssafareille – tai pikemminkin jahtimatkoille –
mm. Virossa, Puolassa ja Saksassa. Jos tähtäimeen halutaan jokin
eksoottisempi eläin, matka suuntautuu tuolloin Afrikkaan, kuten
Tansaniaan, Mosambikiin tai Etelä-Afrikkaan.
Vastavuoroisuuden vuoksi Suomen tulisi
tarjota samanlaisia matkoja ulkomaalaisille metsästäjille. Se toisi
valuuttavirtaa maahan. Ulkomailla yhteen matkaan käytetty rahamäärä
ylittää helposti kymmenentuhatta euroa, ja samanlaisia tuloja voisi
odottaa Suomessakin.
Sopivia metsästettäviä eläimiä
olisivat hirvi, poro, peura, kauris, jänis, kettu, supikoira,
metsäkanalinnut ja orava. Kaikki voittaisivat, koska poromiehille
maksettaisiin korvaus kaadetusta porosta ja huutokauppaamalla lihat
saataisiin vielä lisää tuloja.
Jos maahan saataisiin satatuhatta
metsästäjää, joista jokainen kaataisi yhden hirven 1 500 euron
kaatomaksulla, pelkistä kaatomaksuista saataisiin 150 miljoonan
tulot. Lihojen myynnistä saataisiin 50 miljoonaa euroa. Viikon
jahtimatka toisi järjestäjille parin tuhannen euron tulot
metsästäjää kohti, mikä tietäisi 200 miljoonan yhteissummaa.
Nämä kaikki yhteensä toisi maahan noin 400 miljoonan
valuuttavirran, ja kun muut sivutulot laskettaisiin mukaan,
puhuttaisiin helposti puolen miljardin tuloista pelkästään
hirvenmetsästyksen kohdalla.
Jos muiden eläinten metsästys
laskettaisiin mukaan, kokonaistulot nousisivat helposti miljardin
euron tuntumaan.
Mikset ala järjestämään safareja?
VastaaPoista