Tuira on kokenut suurimmat muutokset
kaupungissa toisen maailmansodan jälkeen. Vuonna 1940 Tuira oli
idyllinen puutalokaupunginosa. Asemakartan mukaan rautatieseman lähellä oli sokkeloinen
puisto, Tuiran keskiosan muodosti pyöreä keskusaukio, ja sen
välittömässä läheisyydessä sijaitsivat tori ja kaksi
kauppahallia. Ne eivät kuitenkaan toteutuneet kartan osoittamalla tavalla.
Idempänä sijaitsi Tuiran
urheilukenttä, joka jäi 70-luvulla aloitetun kerrostalorakentamisen
alle. Kentän pukusuojassa oli aivan loppuun asti puulämmitteinen
kamiina, jota kentänhoitaja lämmitti talvella. Pohjoistarhantien ja
urheilukentän väliset talot olivat pieniä eikä niissä ollut
kunnallistekniikkaa, minkä vuoksi ne saivat väistyä
neuvostotyylisen rakentamisen alta. Suurin osa Itä-Tuiran
puutaloista purettiin jo aikaisemmin 50- ja 60-luvuilla
kerrostalorakentamisen tieltä, mutta kentän läheinen alue säilyi
pisimpään. Jos tuo alue olisi säilytetty ja kunnostettu, Oululla
olisi nyt jotakin näytettävää puutalohistoriastaan.
Vuonna 1940 Merikoski virtasi vielä
vapaana. Kuvassa suiston ylittävät vielä vanhat rautasillat.
Eräässä vanhassa Ouluun sijoittuvassa romaanissa kerrotaan, kuinka
Merikosken pauhu kuului tyyninä kesäiltoina ja -öinä
keskikaupungille asti.
Linnasaaressa näkyy maauimalaitos,
jonka kuva on esitetty aikaisemmin. Se oli tietenkin käytössä vain
kesäaikaan, koska avantouintia tuskin tuolloin vielä tunnettiin.
Kartta vuodelta 1961 kertoo, miten
paljon Tuira ja suisto muuttuivat 20 vuodessa. Asemaan rajoittunut
puisto näyttää kadonneen, ja melko pian sen sivuitse rakennettiin
tuolloisesta Huvilatiestä (nyk. Merikoskenkatu) ja Länsikangastiestä pohjoiseen menevä
rautatien ylittävä Kemintie. Merikosken koulu näkyy jo sijaitsevan kartalla. Myös tori ja kauppahallit ovat kadonneet.
Suurin muutos oli tietenkin Merikosken patoaminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti