Tyhmyydestä saa ja pitää maksaa

Muzon tilanneille alkaa viimeinkin totuus paljastua: Muzo tuottaa vain kohinaa ja toimii (huonolaatuisena) BT-kaiuttimena eikä vaimenna melua lainkaan. Jos koulun fysiikantunnilla opetusta olisi seurattu tarkemmin, tyhmemmällekin olisi pitänyt olla selvää, että hiomatuen kokoinen laite ei pysty vaimentamaan melua mistään tilasta.

Tämän kuvan olisi jo pitänyt kertoa, että kaikki oli valhetta. Laitteeseen ehkä sisältyvät ajastintoiminto ja bluetooth-speksiin kuuluva synkronoituminen päätelaitteen kanssa, koska laitteet eivät muuten toimisi keskenään, mutta kaikki muu on pelkkää hämäystä.

Hienot termit kuten ”Anti-Vibration”, ”Scene Creation”, ”Soun Field”, ”Noise Monitoring” ja ”Sleep Analysis” vetosivat tukijoihin heidän älykkyystasoonsa katsomatta.

Nyt kun Muzo vastoin kaikkia ennakko-odotuksia ei toimikaan, tukijat haluavat saada rahansa takaisin ja olla maksamatta pakollisia oppirahojaan. Rahat olisi mahdollista saada takaisin ainoastaan oikeusteitse, mutta sekin tapa vaikuttaa melko epätodennäköiseltä.

Indiegogo ja Kickstarter ovat kampanjoiden päätyttyä tilittäneet rahat Celestial Tribelle vähennettyään ensin niistä omat 5 prosentin palkkionsa ja lisäksi 2,5 prosentin luottokorttimaksun. Niillä ei ole enää mitään tekemistä koko asian kanssa. Tuosta huolimatta moni tukijaa haluaa saada rahansa takaisin niiltä. Moni vaatii rahanpalautusta myös Muzon valmistajalta.

Jos tukija on saanut laitteensa, Celestial Tribellä tuskin on mitään juridista velvoitetta palauttaa maksettua summaa takaisin. Nykyaikana monet liikkeet tarjoavat mahdollisuuden palauttaa tuotteen takaisin ja tavallisesti käyttämättömänä määräajan kuluessa, mutta tuota mahdollisuutta ei ole joukkorahoituspalveluissa myytävissä tuotteissa.

Muzo-huijauksen takana näyttää olevan 20-vuotias Georgian Gainesvillestä kotoisin oleva Bobbisha Campbell. Tuohon ikään on tuskin ehtinyt kertyä kovinkaan paljon teknistä osaamista, jonka avulla olisi voitu kehittää melua vaimentavan laite, jollaisen valmistaminen tuottaa vaikeuksia jopa suurille audioelektroniikkaan erikoistuneille yrityksille, joten voidaan varmaankin sanoa, että Bobbisha Campbellin huijaus oli tarkoituksellista.

Tukijat löytävät kuitenkin suurimman syyllisen itsestään ja omasta typerästä hyväuskoisuudestaan. Kampanjasivuilla ei esitetty mitään mittaustuloksia tai muitakaan todisteita, että Muzo voisi todellakin vaimentaa melua.

Joukkorahoituspalvelu on näppärä tapa saada varmistettua riittävä määrä (kehitteillä olevan) tuotteen ostajia ja rahat kehitystyöhön. Jos Muzo olisi myynnissä kaupassa, sitä tuskin kukaan ostaisi. Koska joukkorahoituspalveluiden tuotteista ei vielä ole käyttäjäkokemuksia, niiden ostaminen on sananmukaisesti sian ostamista säkissä.

Sama toteutuu hyvin pitkälle myös television Ostoskanavalla: siellä mainostettavan ylihintaisen roskan myyminen tavallisissa kaupoissa olisi mahdotonta.