Lukijan mielipide: X-Files – Asmo Charger

Laturin tarinaa on seurattu blogissa jo muutaman vuoden. Nyt onkin tullut mieleen, että mitä sijoittajat asioista tuumaavat näin jälkikäteen? Onko heillä mahdollisesti haluja tehdä tutkintapyyntö ja selvittää mitä oikeasti tapahtui?

Sijoittajilla tuskin on ollut hoksottimia kerätä aineistoa tapahtumista. Sattuneesta syystä minä olen näin tehnyt. Sitä kertyikin aika paljon pariin mappiin. Tarkemmin niiden sisältöön en nyt tällä kertaa mene. Mietinkin nyt, pitäisikö minun sallia myös sijoittajien käyttää aineistoa mahdollisen tutkintapyynnön jättämisen yhteydessä?

Harmaalla alueella

Alussa laturin kerrottiin olevan palamaton, patentoitu ja sähköä säästävä. Kuten monessa yhteydessä on huomattu ja todettu, mikään mainitusta asioista ei pitänyt paikkaansa. Todistetta anoppilan palosta laturiyrittäjä ei pyynnöistä huolimatta toimittanut edes jälleenmyyjän avustuksella. No siihen varmaan on syynä se, että sitä ei ole. Tämän jokainen toimittaja olisi saanut selville muutamassa minuutissa soittamalla Pirkanmaan pelastuslaitokseen ja kysynyt onnettomuusselostetta. Laturin sytyttämiä paloja ei ollut merkitty ainuttakaan tapahtuma-aikaan. Mistä se idea laturiin sitten syntyi? Se onkin erilainen tarina, mutta ei siitä sen enempää.

Esimerkki muunnellusta totuudesta

Esim. laturin sivuilla kerrottiin laturin olevan patentoitu ja se mainittiin suunnilleen jokaisessa laturia käsittelevässä uutisessa. Tämä mainittiin myös laturiyrityksen nettisivuilla osakeannin aikoihin 2016. Siellä kerrottiin näin:

”TurvallinenASMO-laturi on maailman turvallisin laturi. PATENTOIMAMME teknologia varmistaa, että laturi sammuu, kun puhelin irrotetaan laturista.”

Tammikuun puolella 2017 nettisivuilla sitä vastoin PATENTOITU- maininta on jätetty pois. Nyt onkin käytetty teknologiaa.

”TurvallinenASMO-laturi ei kuluta lainkaan sähköä valmiustilassa. TEKNOLOGIAMME varmistaa, että laturi sammuu, kun puhelin irrotetaan laturista.”

Sijoittajien kannalta oleellisin asia on muutettu osakeannin jälkeen. Miksi näin on tehty? Mitään patentoitavaa ei yksinkertaisesti ollut. Vielä pahempaa oli se, että kyseinen teknologia oli jo muiden patentoimaa.

Laturiyrittäjähän kertoi YLE:n jutussa patenteista tulleen riitaa jo 10.12.2015.

https://yle.fi/uutiset/3-8515370

”Tuotteen patenteista on syntynyt riitaa, kertoo laturin keksijä Asmo Saloranta.”

Laturin vaiheista löytyy blogissa 3 tiivistelmää. Näitä lukemalla saa aika tarkan käsityksen mitä on vuosien mittaan tapahtunut.

http://oulun1.blogspot.com/2016/11/kaikki-mita-olet-aina-halunnut-tietaa.html

http://oulun1.blogspot.com/2016/12/kaikki-mita-olet-aina-halunnut-tietaa.html

http://oulun1.blogspot.com/2017/07/kaikki-mita-olet-aina-halunnut-tietaa.html

Loppukevennyksenä tunnusmusiikki Dana Scullyn ja Fox Mulderin seikkailuista

Gambinaa joulupöytään ja lahjaksi

Gambina on ehdottomasti paras joulujuoma. Todellinen joulun ystävä unohtaa kaikenlaiset hienostelevat viinit ja väkevät, jotka ovat kallista (valtion valuuttavarantoa huonontavaa) tuontitavaraa. Hän on suomalainen ja suosii vain suomalaista. (Ennen vanhaan sanottiin: suosi suomalaista ja aja Ladalla.) Koska hän ymmärtää hyvän päälle, hän nauttii itse ja tarjoaa vierailleenkin gambinaa – tuota juomista jalointa.

Gambinaa täytyy kuitenkin varata riittävästi, jotta se ei pääsisi loppumaan kesken, koska voisi tuntua ikävältä lähteä kesken railakkaampien joulujuhlien hakemaan täydennystä mannen valinnasta.

Gambina on myös mainio joululahja. Kun kovasta paketista paljastuu gambinapullo, se vetää varmasti saajansa kasvot hymyyn, ja hänen joulunsa on pelastettu. Siitä vain korkki auki ja kurkkutorvi alle, sillä niin kuin sanotaan, juhannus on joka vuosi, mutta joulu on vain kerran vuodessa.

Alko on tänä vuonna auki vielä aattonakin, joten mattimyöhäisetkin ehtivät hakemaan joulugambinansa. Tässä on minimimäärä.

Oululaista osaamista jälleen kerran...

Maanantaina ilmestyneessä ja tiistaina Kalevan mukana jaetussa Pohjois-Pohjanmaan Yrittäjä-lehden Kysymys & vastaus -palstalla oli seuraava kysymys vastauksineen. Lakimiehet ovat tunnetusti juonikkaita ja toisinaan jopa kieroja ainoana tarkoituksenaan asiakkaansa perinpohjainen kyniminen. Tästä toiminnasta on tullut julkisuuteen monia tapauksia, joista pahimpia on ratkottu oikeudessa.

Lehdessä vastanneen lakimiehen (tai oikeammin -naisen) vastaus näyttää siltä kuin hän vastaisi aivan toiseen kysymykseen

Voisiko mitenkään olla edes pieni mahdollisuus, että lehden toimituksessa olisi tapahtunut niin kutsuttu lapsus eli virhe? Ja voisiko edelleenkin olla mahdollista, että toimitustyön tehnyt henkilö olisi lukutaidoton, kärsisi pahasta luki-häiriöstä tai olisi muuten kyvytön tekemään sitä työtä, johon hänet on palkattu? Kun katsoo, kuka on lehden kustantaja ja taittaja, vastaus voisi mahdollisesti olla myönteinen. Kaiken takaa löytyy Kaleva365 eli sanomalehti Kaleva.

Tämä on jälleen sitä maa(ilma)nkuulua oululaista osaamista. Hyvä Kaleva!

Antakaamme kaikkien lippujen liehua vapaasti...

Suomessa halutaan kieltää eurooppalaisen valtion aikanaan käyttämä lippu. Tuo suvereeni valtio käytti kyseistä lippua yli kymmenen vuoden ajan. Suunnitellulla lippukiellolla halutaan selvästikin kieltää historiallinen tosiasia.

Brittiläinen tietosanakirja vuodelta 1936 esittää kyseisen lipun (9) muiden lippujen joukossa.

Suomen ilmavoimat käytti hakaristiä tunnuksenaan maailmansotien välisenä aikana (27 vuotta). Suomen postilaitos käytti hakaristiä postimerkkien vesileimoissa.

Jos nuoret miehet haluavat ihannoida natsitouhua, sallittakoon se heille (huvinsa kullakin). Ovatpahan sitten poissa muusta pahanteosta, ja toisaalta onhan niitä vielä huonompiakin harrastuksia...

Oulun 1 -blogi antaa aatesuuntaan katsomatta kaikkien lippujen liehua.

Hyötyä ja iloa pitkäksi aikaa...

Kaleva tarjoaa kestotilaajilleen mahdollisuuden tehdä lahjatilauksen tarjoushintaan. Kaleva mainostaa tarjoustaan seuraavasti: ”Yllätä ystäväsi mainiolla lahjalla!”

Yllätys se todellakin olisi mutta ei mikään mainio vaan pikemminkin ikävä.

Tämä on vielä parempi: ”Lahja, josta on hyötyä ja iloa pitkäksi aikaa!”

Ilo taitaa alkaa vasta sitten, kun tilaus (saajan onneksi) loppuu. Kalevan voisi tilata jollekin vihamiehelle, jolla riittäisi kiusaa ja mielenharmia pitkäksi aikaa.

Kaleva on todella surkea lehti, jonka taso laskee jatkuvasti. Toimituksen henkilöstön määrä on 59, mikä panee ihmetyttämään, miten se saa aikansa kulumaan. Osa henkilöstöstä on tosin eräänlaisessa vuorotyössä, eikä koko henkilöstö ole koskaan yhtä aikaa paikalla, mutta sittenkin...

Lehdessä on erittäin vähän omaa toimituksellista aineistoa. Suurin osa lehden sisällöstä tulee kansainvälisiltä uutistoimistoilta, STT:ltä ja yhteistyöstä Lännen Median kanssa, johon kuuluu 11 maakuntalehteä.

Moni toimittaja on ollut Kalevassa jo useita vuosikymmeniä. Etenemismahdollisuudet omalla uralla on huomattu jo kauan sitten olemattomiksi. Ammatillista kunnianhimoa ei enää ole, jos sitä oli sitten koskaan (nuorempana) ollutkaan. Riittää vain, että kirjoittaa jotakin sivun täytteeksi.

Toisinaan lehdessä on useiden sivujen pituisia juttuja aiheista, jotka tuskin kiinnostavat ketään. Kalevan kannattaisi ottaa mallia Helsingin Sanomista, jossa on joka päivä kiinnostavia juttua moninaisista aiheista.

Jotta lehti ei näyttäisi kovin ”ohuelta”, hyvin usein vaatimaton juttu ”lavennetaan” lähes sivunkokoisella kuvalla, joka voisi informaatiosisällön yhtään kärsimättä olla jopa 75 prosenttia pienempi tai sitä ei tarvittaisi lainkaan.

On vaikea löytää surkeampia sarjakuvia kuin Kalevan sunnuntai-numerosta. Ne ovat kaikki ehkäpä B. Virtasta lukuun ottamatta – vaikka toisaalta sekin voidaan melkein luokitella samaan kategoriaan kuuluvaksi – infantiilia roskaa. Ja tuota ”herkkua” on koko aukeaman verran.

Syyttävä sormi huonolaatuisesta lehdestä osoittaa kustantajaan ja päätoimittajaan. Tilaajamäärän laskiessa – keskiverto lukijakin alkaa vähitellen huomata, millainen roskalehti Kaleva on – kustantaja nostaa tilaushintaa. Tämä karkottaa tietenkin lisää tilaajia, mikä johtaa vääjäämättä uuteen hinnankorotukseen jne.

Kalevan tilaushinta on selvästikin noussut elinkustannusindeksiä nopeammin.

Tilanne on samanlainen Yleisradiossa: osaavimmissa käsissä noilla resursseilla saisi paljon enemmän aikaan. Kun kerran kilpailua ei kummallakaan ole, ne tekevät mahdollisimman huonoa sisältöä mahdollisimman vähin vainoin.

Lukijan mielipide: Kirjasuositus (joululahjaksi)

https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomi,_terrorismi,_Supo

Suomi, terrorismi, Supo on vuonna 2011 ilmestynyt teos, joka käsittelee terrorismia https://fi.wikipedia.org/wiki/Terrorismi ja poliittista väkivaltaa Suomessa ja erityisesti syitä, miksi Suomi on suurimmaksi osaksi välttynyt niiden leviämisestä maassa.

Kirjasuosituksen tarkoituksena on saada lukijat asettumaan eri viranomaisten saappaisiin. Niissä saappaissa ei taida olla kovin mukavaa tällä hetkellä. Työkuorma on todennäköisesti ihan toivoton, jos vertaa 80 ja 90 luvun tilanteeseen.

Kirjan voi ostaa sähköisenä versiona tai löytää jostain kirjakaupasta käytettynä.

https://books.google.fi/books?redir_esc=y&hl=fi&id=WrRcAwAAQBAJ&q=

Kirjan esikatselun kautta voi jo löytää mielenkiintoista lukemista hakusanoilla:

- Punaisen pommilaukun arvoitus

- Lockerbien Helsinki-yhteys

- Helsinki-yhteys

- Lockerbien iskun tutkinta

- Abu Nidal ja Suomi

- "Suomen uusi vävypoika"

- Hyökkäys MS City Of Porosille

- Puheluja haudan takaa

Tales of the Unexpected

Televisiossa esitettiin 80-luvun alussa brittiläistä tv-sarjaa, joka pohjautui Roald Dahlin novelleihin. Sarjaa tehtiin kaikkiaan 112 jaksoa vuoteen 1988 asti. Blogin tiedossa ei ole, esitettiinkö kaikki jaksot Suomessa – mutta todennäköisesti ei.

Sarjassa oli hieno tunnusmusiikki.

Kyllä tyhmiä riittää

Unico smartbrush kerää edelleenkin rahaa ”tukijoilta”. Miten kukaan voi olla niin tyhmä, että edelleenkin lankeaa tuohon halpaan? Koska kampanja päättyi jo vuosi sitten, uusien tukijoiden (tai paremminkin kaikkien tänä vuonna mukaan tulleiden eli huijatuksi halunneiden) rahat menevät suoraan Unico-huijareille. IGG ei niitä enää panttaa.

Kyse ei ole suuresta määrästä, mutta kaikki raha on IGG:n 5 prosentin osuus vähennettynä verovapaata tuloa huijareille. Mitähän Anita Muller, joka nimensä perusteella vaikuttaisi olevan saksalainen, kuvittelee saavansa vastineeksi lahjoittamalleen 267 eurolle?

Jos uudet tukijat viitsisivät lukea uusimmat päivitykset (ja varsinkin 18.10. annettu), heille selviäisi, että ”uusi Unico smartbrush” poikkeaa merkittävästi siitä Unicosta, joka edelleenkin esitellään IGG:ssä. Myös kommenttien lukeminen saattaisi kertoa, että jotkin vanhemmat tukijat pitävät Unicoa huijauksena, ja varoittaa lankeamasta tähän.

Joka tapauksessa, jos tukijat saavat jonkinlaisen tuotteen, se ei ole sellainen, joka heille myytiin viime vuonna, eikä myöskään sen kuvauksen mukainen, joka on edelleenkin IGG:ssä. On kuitenkin melko todennäköistä, että tukijat eivät tule saamaan mitään.

Jokaisen vähänkin tekniikkaa ymmärtävän olisi pitänyt huomata, että tuote, jonka Unico lupasi toimittaa tukijoille, olisi käytännössä ollut lähes mahdoton toteuttaa. Se ei oikeastaan olisi edes vaatinut tekniikan ymmärrystä, vaan pelkkä maalaisjärki olisi siihen riittänyt. Jos laitteen toteuttaminen olisi ollut helppoa, sen olisi jo jonkin alan yritys tehnyt.

Todiste tukijoiden tyhmyydestä on se, että he kuvittelivat jonkin täysin tuntemattoman hepun hyvin vaatimattomine budjetteineen pystyvän siihen, johon alan jätit eivät pystyneet.

Reilun sadan euron menetys on halpa oppiraha, ja jotkut ovat menettäneet enemmänkin, vaikka toisaalta kaikille yksi maksukerta ei aina riitä. Anita osti tuplasetin. Onko Anita sitten muita tuplasti tyhmempi?

Fasciawear-jumppa-asun IGG-kampanjan puolivälin tilannekatsaus

Blogissa on ollut tapana tehdä puolivälin tilannekatsaus oululaisten yritysten joukkorahoituskampanjoista, joista vuorossa on nyt Vaskia Oy. Blogi on kirjoittanut kaksi kertaa sen kehittämästä Fasciawear-jumppa-asusta.

Kampanjassa on aikaa jäljellä vielä 15 päivää. Mikä on tilanne tällä hetkellä? Onko tavoite saavutettu?

Vaatimaton 10 000 dollarin tavoite on kylläkin saavutettu, mutta tuskinpa yritys sentään odotti näin vaatimatonta kysyntää. 11 488 dollarin keräyssumma tarkoittaa vain 57 ennakkoon myytyä asua. Kalevan mukaan niitä valmistettiin jo koekäyttöön 100 kappaletta.

IGG:n kautta oli aluksi mahdollista tilata ennakkoon ”alennushintaan” (30–40 % off) Fasciawear-jumppa-asuja kaikkiaan 194 200 USD:n arvosta, joka vastasi 970 asua. Sittemmin tarjousvalikoimaa on muutettu sillä tavalla, että 240 dollarin tarjous (pienempi alennus ”normaalihinnasta” eli 30 % off) on poistettu. Se oli tehty arvatenkin heikon kysynnän vuoksi. Nyt maksimi myyntimäärä on 122 200 dollaria, joka vastaa 610 jumppa-asua. Siihenkin nähden nyt myydyt 57 asua on huono suoritus.

Kuten blogissa on havaittu, joukkorahoituskampanjoiden suurin kysyntä painottuu kampanjan alkuun, ja puoliväliin mennessä enin osa keräyssummasta on jo kerätty. Tämän tilastollisen tosiasian edessä näyttää siltä, että Vaskia tulee myymään ennakkoon reilusti alle 100 asua, mikä on noin 10 prosenttia siitä määrästä, jonka yritys oli varautunut myymään ennakkoon ”alennushintaan” eli 30–40 % off.

Uusia tukijoita ei ole tullut kuuteen päivään, ja koska viimeisimmätkin tukijat ovat tulleet harvakseltaan parin päivän välein, näyttää siltä, että uusia tukijoita tulee mahdollisesti enää vain muutama.

Yritys tuskin sentään odotti näin vaisua kysyntää, ja siellä voidaankin varmasti pian miettiä, missä meni pieleen. Onko jumppa-asu liian kallis? Olisiko asun toimivuudelle pitänyt esittää tieteellistä näyttöä? Sitähän ei ole. On vain koekäyttäjien kehumista, joita kukaan ei voi vakavissaan pitää kovinkaan objektiivisina.

IGG:ssä on seitsemän kehujaa, jotka kaikki ovat naisia? Mikä on syynä tähän?

Kehittikö Vaskia jumppa-asun, jolle ei ole tarvetta? Asun todellisesta toimivuudesta tai liikunnallisesta hyödyllisyydestä blogilla ei ole tietoa, mutta luultavasti se on hieman parempi kuin monet blogissa esitellyt hyödyttömyydet. Mutta se hinta ja varsinkin ”normaalihinta”...

On vaikea kuvitella, että kukaan ostaisi sitä 303 euron ”normaalihintaan” urheiluvälinekaupasta, mikäli sitä valmistettaisiin vähittäismyyntiin ja jokin liike ottaisi sen myyntiin. Tuotteen tuleminen vähittäismyyntiin vaikuttaa kuitenkin melko epätodennäköiseltä.

Tähän on varmastikin uhrattu paljon aikaa ja omaa sekä veronmaksajien rahaa, ja usko asun menestymiseen lieneekin ollut vahva, mutta kuten sanotaan: aina ei voi onnistua.

P. S. Cmicro-mikrokuvun valmistaja Wiciot uhosi keväällä epäonnistuneen IGG-kampanjan jälkeen tulla markkinoille syksyllä. Syksy tuli ja meni, mutta Cmicroa ei näy eikä kuulu. Tarkkaan ottaen uutisessa ei taidettu tosin mainita, minkä vuoden syksystä oli kyse, joten ehkäpä Cmicro näkee päivänvalon sitten ensi vuoden syksynä...

Tuntematon sotilas

Jokavuotisen perinteen mukaan tänään tulee televisiosta Väinö Linnan romaaniin perustuva, Edvin Laineen ohjaama Tuntematon sotilas.

Elokuvan tapahtumat alkavat jatkosodan alkaessa kesällä 1941. Vaikka talvisota hävittiin suurine alueluovutuksineen, se kuitenkin ”voitettiin”. Kun kerran maa sitten pakotettiin uuteen sotaan, talvisodan nöyryytykset päätettiin ottaa takaisin korkojen kera. Se tarjosikin hyvän tilaisuuden rakentaa suur-Suomea, mutta huonostihan siinä kävi ja menetykset olivat vielä suuremmat kuin vuonna 1940.

Elokuvassa näkyy selvästi Linnan vasemmistolaisuus. Elokuvan alkupuolella muutama mies oli pysähtynyt suon reunaan, kun paikalle tuli vanha jääkärikapteeni, joka edusti Linnalle upseeristoa, oikeistolaisuutta ja vapaussodan ”lahtareita”. Linna tekikin kapteenista pellen, joka lähtee ylittämään suota huutaen: ”Hakkaa päälle pohjan poika” ja tapattaa siellä itsensä.

Muut upseerit ovat Linnan mielestä herraluokkaan kuuluvia natsi-Saksaa ihannoivia typeryksiä. Elokuvan (ja romaanin) ainoita sankareita ovat sotamiehet ja alipäällystö, jotka olivat siviilissä työmiehiä, torppareita ja pientilallisia, eli juuri niitä, joita Linnan ”lahtarit” tappoivat vuoden 1918 alkupuolella.

Jatkosota olikin Linnalle eräänlaista luokkasotaa.

Paljon parempi itsenäisyyspäivänä esitettävä elokuva olisi Mikko Niskasen Kahdeksan surmanluotia, joka kuvaa suomalaisuutta paremmin kuin Linnan romaani. Tositapahtumiin pohjautuva tv-elokuva kertoo pihtiputaalaisesta pientilallisesta Tauno Pasasesta, jolla on sopeutumisvaikeuksia 60-luvun lopun kekkos-Suomessa.

Yhteiskunta ei hyväksy Pasasen ”harrastusta” tiputtaa hieman iloa ankeaan elämään. Elokuva kertoo, miten Pasanen ajetaan ahtaalle, niin että vaihtoehdot alkavat olla hänellä vähissä. Elokuvan loppu jaksaa kuitenkin aina ihmetyttää: miten päiväkausia pontikkaa juoneen Pasasen onnistui niin helposti tiputtaa häntä noutamaan saapuneet neljä poliisia kahdeksalla laukauksella, mistä elokuvan nimikin tulee?

Kohta napsahtaa...