Joensuun kaupungin terveysviranomainen
on kieltänyt paikallista Viipukan leipomoa käyttämästä
valmistamistaan karjalanpiirakoista nimeä ”karjalanpiirakka”,
koska niissä käytetään laktoositonta maitoa. Kyse on siitä, että
täytteenä käytetty riisipuuro on tehty maitoon, jossa ei ole
laktoosia.
EU:n myöntämän nimisuojan mukaan
täytteenä käytetty riisipuuro pitää tehdä (oikeaan) maitoon tai
veteen. EU:n määritelmän mukaan laktoositon maito ei ole maitoa.
Viipukan ”karjalanpiirakat” ovatkin
nyt sitten riisipiirakoita.
Kalevassa oli tänään
Oura-älysormuksesta kolmisivuinen juttu, joka oli hyvin
”markkinointihenkinen”. Yrityksen johto ja rahoittajat saivat
aivan vapaasti kehua luomustaan. Jutussa ei ollut ainoatakaan
kriittistä sanaa.
Kukaan ei vielä ole onnistunut luomaan
tuotetta, jossa ei olisi mitään negatiivista, eikä siinä ole Oura
Health Oy:kään onnistunut.
Jutussa mainitaan nimekkäitä
sijoittajia, joita kiinnostaa vain helppo rahan tekeminen
kyseenalaisten keinojen käyttämisestä niinkään välittämättä. Onhan selvää,
että jos julkisuuden henkilö mainostaa jotakin tuotetta, se lisää
myyntiä. Jos golffari Tiger Woods kehuu tv-mainoksessa Gilletten
tuotteita, se kasvattaa varmasti myyntiä.
Kyse onkin mediasta ja siitä, mihin
sitä ei pitäisi käyttää. Jos Kaleva on riippumaton media (niin
kuin se itse väittää), sen ei pitäisi tehdä artikkelistaan
mainosta. Vain yhden näkökulman esittäminen rikkoo hyvää
journalistista tapaa. Miksi ei annettu puheenvuoroa Ouran pettyneelle
käyttäjälle, joita varmastikin on, tai jollekin asiantuntijalle, jolla on eri näkemys Ouran hyödyllisyydestä?
Ourasta on kerrottu kolme kertaa
blogissa eikä mitenkään mairittelevasti. Sormus on vain anturi,
joka yrittää tiettyjen indikaattoreiden avulla määrittää unen
laatua. Lisäksi se mittaa sydämen sykkeen ja kehon lämpötilan.
Siinäpä onkin vasta ”älykäs” laite...
Kalevassa kerrotaan, että Stanford
Research -instituutin tutkimuksen mukaan Oura erottaa unen eri
vaiheet 65–51 prosentin tarkkuudella. Jos tarkkuus on alimmillaan
vain 51 prosenttia, eli on lähes 100 prosentin epävarmuus siitä,
oliko uni esim. syvää vai REM-unta, mitäpä hyötyä koko
sormuksesta sitten oikein on?
Sormuksen idea perustuu siihen, että
se kertoo käyttäjälleen unen eri vaiheiden kestot ja pituudet,
mutta jos tarkkuus on vain 51 prosenttia, sehän on aivan sama kuin
jos sen tekisi kolikkoa heittämällä.
Näyttää siltä, että sormuksen
ostajat eivät tosi asiassa tiedä, mitä ovat ostamassa, ja
kuvittelevat saavansa sormuksesta avun kuviteltuihin vaivoihinsa.
Ouran hallituksessa on lääkäri,
fysiologi Stephen Friend, joka kertoo Kalevassa: Ӏlysormus
saattaisi tulevaisuudessa auttaa ennakoimaan sairauden oireita.”
Siinä on toki tuo ”saattaisi”, mutta myöhemmin jutussa
kerrotaan Crohnin taudista, diabeteksesta ja MS-taudista. Myöhemmin
joukkoon liittyvät vanha kunnon Alzheimer ja verenpainetauti.
Sormusta on myyty noin 60 000
kappaletta. Muistettakoon, että Valkeen korvavaloa on myyty noin 80
000 kappaletta. Molemmat ovat suunnilleen saman hintaisia, ja hyötykin
taitaa olla samaa tasoa.
Blogissa mainittiin viime maaliskuussa,
että Oura sai vuonna 2017 Tekesiltä 250 000 euroa avustusta
(lahjarahaa) ja 869 000 lainaa. Lisäksi se sai ely-keskukselta tukea
255 220 euroa vuonna 2015 ja 304 520 euroa vuonna 2017.
Veronmaksajien tukimäärä oli siten yhteensä 809 740 euroa.
Jos Oura ei vastaakaan odotuksia,
tuskin kovinkaan moni viitsii tulla julkisuuteen kertomaan
pettymyksestään, mikä ei lainkaan anna rehellistä kuvaa sormuksen
hyödyllisyydestä ja toimivuudesta. Sen sijaan he, jotka uskovat
sormuksen toimivan, saavat varmasti äänensä kuulumaan.
Joka tapauksessa, Kaleva saisi hävetä
tällaisesta yritys- ja tuotemainonnasta. Oliko palkkio tästä
ilmainen sormus? Kalevan toimittajilla on ennenkin ollut vaikeuksia
nähdä, milloin objektiivinen tiedonvälitys muuttuu kaupallisen
toimijan propagandan levittämiseksi.
Weelasta on olemassa myös
”ammattilaismalleja” useina eri versioina. Halvin ”Senior”
maksaa 1600 ja kalleimmat ”Athlete” ja ”Fysio” 2600 euroa.
IGG:ssä olevassa esittelykuvassa näkyy
(vanhempi) ammattilaismalli. Tuollaista tukijat eivät tule saamaan,
vaan he saavat halvemman muovikuorisen mallin, jota – prototyypistä
kun kerran on kyse – ei ole vielä olemassakaan.
Weelan myynti näyttää olleen melko
heikkoa ainakin vielä vuonna 2017. Yrityksen (Welapro) tulos oli
tuolloin vahvasti tappiollinen. Myöskin edellisvuosi, joka oli
luultavasti yrityksen ensimmäinen tilikausi, oli tappiollinen. Viime
vuoden tuloksesta, jota ei ole vielä saatavilla, ei ole tietoa,
mutta ei liene uskottavaa, että 171 000 euron tappiollista tulosta
olisi yhdessä vuodessa saatu käännettyä voitolliseksi.
Vuoden 2017 myynnistä on helppo
laskea, että jumppalaitteita ei myyty kovinkaan suurta määrää.
Jos yhden laitteen veroton hinta oli 1600 euroa, niitä myytiin noin
44 kappaletta. Tässä oletetaan, että yritys myi itse kaikki laitteet. Nykyisin laitteella on jälleenmyyjiä, jotka ottavat oman osuutensa myyntihinnasta, jolloin Welapron saama hinta/laite on pienempi kuin 1600 euroa.
Weela oli varmastikin koettu liian
kalliiksi, minkä vuoksi Welapro yrittää nyt IGG-kampanjan avulla
valmistaa ”halvemman” ns. karvalakkiversion (”kansanversion”),
joka sekin taitaa olla hyötyynsä nähden liian kallis useimmille.
Tästä tuskin tulee pelastusta yritykselle.
1999 euron hintainen Weela Home on
järkyttävän hintainen. Kuten heikko myynti on osoittanut, Weela on
tuotteena epäonnistunut. Laitteen oikea hinta olisi sellainen, että
sen valmistaminen olisi mahdollista vain Kiinassa ilman Suomessa
toimivan yrityksen kalliita kiinteitä kustannuksia.
Weelan halpamallille ei voi ennustaa
kovinkaan valoisaa tulevaisuutta. Mikään ei edes takaa sitä, että
tukijat tulevat saamaan jumppalaitteensa.
Jokainen vähänkin kuntoilusta
ymmärtävä tietää, että Weela on melko hyödytön laite,
jollaista ei kannata ostaa.
Welapro osaa myös valehtelun jalon
taidon (IGG):
”The new Weela that we are now
presenting to the audience is so much better that it has replaced the
first device entirely.”
Miten ihmeessä ”uusi Weela”
(IGG-Weela) on jo voinut korvata ”vanhemman Weelan”, jos sitä ei
ole vielä olemassakaan? IGG:ssä kerrotaan: ”We have a working
prototype ready of the Weela gym device.”
Kokemus on osoittanut, että jos yritys
valehtelee yhdenkin kerran, se on epäluotettava eikä siihen voi
luottaa. Jatkossa valheita alkaakin sitten tulla tai paljastua lisää.
Blogistin hallussa on ollut vanha
Bullworker, joka pienen etsimisen jälkeen löytyi eräästä
komerosta. Yhtään liioittelematta voidaan sanoa, että sillä voi
tehdä kaikki samat liikkeet kuin Weelalla ja jopa sellaisiakin,
joita Weelalla ei voi suorittaa.
Blogiin tulleen vinkin mukaan
IndieGogossa on nyt tarjolla naurettava tuote, jollaisia löytää
tavallisesti television Ostoskanavalta. Sen nimi on Weela, ja se on
kotijumppalaite.
Weele on todella naurettava tuote.
Sylinterinmuotoisesta osasta tulee vaijeri, jonka päässä on noin
40 cm:n pituinen tanko. Sylinteri on kiinnitetty alustaan, jonka
päällä seistään, jotta sylinteri pysyisi paikallaan, kun sen
sisällä oleva moottori kohdistaa vetoa vaijeriin.
Vastaavia jumppatuotteita, jotka
laihduttavat, kasvattavat lihaksia, kiinteyttävät vartaloa jne., on
ollut tarjolla Ostoskanavalla jo vuosikymmenien ajan. Niiden kaikkien
yhteinen nimittäjä on se, että kukaan täysijärkinen ei koskaan
ostaisi niitä kaupasta näkemättä niitä lähemmin. Siksi niiden
ainoa myyntipaikka onkin Ostoskanava ja postimyynti, jollaiseksi
IndieGogokin on luettava, mutta tosin sillä erolla, että
IGG:ssa ei ole minkäänlaista kuluttajansuojaa, eli mitään takeita
tuotteen saamiseksi ei ole.
Weela on ehdottomasti yksi typerimpiä
tuotteita, joita blogissa on koskaan esitelty. Hinta on järkyttävä:
549 USD. ”Normaalihinta”, josta nopeimmat tukijat saavat 45
prosentin ”alennuksen”, on vieläkin järkyttävämpi: 999 USD.
Lisäksi päälle tulevat suuret postikulut 15 kg painavan paketin
toimittamisesta.
Esittelyn mukaan Weelalla voi suorittaa
jopa yli 100 erilaista liikettä, mutta kuvissa näkyy vain
kaksitoista liikettä, joista osa on toistensa kaltaisia. Mitähän
ne loput 90 liikettä mahtavat olla?
Koska Weela kehittää jopa 500 Nm:n
vetovastuksen, mikä vastaa 50 kilon painoa, se tarkoittaa sitä,
että jumppaaja joutuu vetämään tankoa ylöspäin samalla
voimalla. Jumppaajan täytyy omalla painollaan pitää Weela
lattiassa kiinni, jotta se ei nousisi ylös lattiasta vedon aikana.
Weela on isokokoinen ja painava, jolle
voisi olla vaikea löytää säilytyspaikkaa nykyajan ahtaista
tilaihmeasunnoista.
Kuvasta voi helposti päätellä, miten
kömpelöä Weelan käyttäminen on. Jos laitetta ei tue jaloilla
kaiken aikaa, se pyrkii liukumaan jumppaajaa kohti vedon aikana, mikä
tekee sen käyttämisestä hankalaa ja ärsyttävää.
Weela näyttää niin itsetehdyn
näköiseltä. Huomaa moottorin jäähdytysilmasäleikkö.
Kuten tapaan kuuluu, IGG:ssä on
maksettuja kehujia. Ja kuten ajan henkeen kuuluu, Weelassa on
bluetooth-yhteys, jolla sitä ohjataan.
IGG:ssä kerrotaan, että Weelan
kehitystyössä on ollut mukana oikea lääkäri. Tällä halutaan
tietenkin lisätä uskottavuutta laitteen toimivuudesta ja
hyödyllisyydestä lääketieteellisestä näkökulmasta.
Laitteessa kerrotaan olevan 250 watin
DC-moottori, jonka nominaaliteho on 250 wattia mutta maksimiteho on
800 wattia. Jos (sähköinen) maksimiteho on todellakin 800 wattia,
se tarkoittaa sitä, että Weela ottaa enimmillään tuon samaisen
tehon sähköverkosta. Ensinnäkin se tuottaa saman määrän
hukkalämpöä, mikä on paljon laitteen kokoon nähden. Toiseksi
Weelaa ei missään nimessä voi kutsua ympäristöystävälliseksi
aikana, jona monien mielestä ilmastonmuutos on vakava uhka.
Weela taitaakin olla niitä harvoja
kuntoiluvälineitä, jotka tarvitsevat sähköä toimiakseen. Ja
Weela on tietenkin patentoitu. Ihmetystä tosin herättää se, mikä
siinä saattoi olla patentoitavaa. Voihan tietenkin olla, että Weela
on ”patentoitu” Kalevan toimittajan Mirja Niemitalon mukaan
siten, että siitä on vasta jätetty patenttihakemus.
Sipiläkin on saatu kehujien joukkoon,
mutta kyse onkin oman pitäjän tuotteesta.
Video kertoo, miten työlästä Weelan
käyttäminen on. Kuka todellakin viitsisi tehdä tuollaista päivästä
ja viikosta toiseen? Laite on myös äänekäs.
Weelan 30 000 dollarin vaatimaton
tavoite on juuri täyttymässä, mutta se ei takaa, että siitä
tulisi koskaan suosittua. Joukkorahoituskampanjoissa mahdollisiin
tukijoihin vetoamaan riittää sopivanlainen (liioitteleva,
valehteleva) mainonta. Samalla tavalla tuhannet tukijat haaskasivat
rahansa mm. Muzoon, Unicoon ja HandEnergyyn.
Laite on vaarallinen: siihen voisi
teoriassa vaikka hirttäytyä tai saada pahan nirhauman. Se kuulostaa
uskomattomalta, mutta uskomattomia asioita vain tapahtuu.
Weela ei missään nimessä ole törkeän
hintansa arvoinen, Vaikka sen saisi ilmaiseksi, sen vastaanottamista
kannattaisi harkita tarkkaan, koska se on tuotteena epäonnistunut.
Se ei ikinä korvaa kuntosalin painoja ja muita välineitä, vaikka
niin väittääkin.
Weela luvataan tukijoille vasta
elokuussa, mutta kuten historia on osoittanut, se tulee
todennäköisesti myöhästymään.
Ensimmäiset tukijat saivat laitteensa
(uskomattomaan) 349 dollarin hintaan (30 dollarin postikulut kotimaassa). Silloin ”alennus” 999
dollarin ”normaalihinnasta” oli huimat 65 prosenttia.
Weelan 45 prosentin ”alennus”
normaalihinnasta täytyy saattaa kuluttajaviranomaisten tietoon,
koska alennus on valheellinen ja tukijoita harhaanjohtava. Samaa
kusetusta ovat tosin muutkin tehneet, mutta tässä tapauksessa
valehdellaan peräti 450 dollarin alennuksesta.
Welapro (yritys) sai 51 850 euroa tukea
ely-keskukselta 2016. Se on varmaa, että ilman veronmaksajien tukea
nämä naurettavuudet eivät koskaan näkisi päivänvaloa. Tukea on
todennäköisesti tullut myös Tekesiltä....
Vanha kunnon Bullworker 70-luvulta
pystyy aivan samaan kuin Weela. Se toimii sähköttä, on
ympäristöystävällinen ja kulkee mukana melkein minne vain.
Alkujaan siinä oli vihreät kahvat. Kuvasarjassa on uudempi versio.
HandEnergyn KickStarter-päivitykseen on tullut
outo kommentti, jonka on lähettänyt Nancy Gallegos. Hän kertoo
aluksi, miten hän uskoi heti alusta pitäen Vagan projektiin, ja sen
jälkeen alkaa kehua itseään:
”Today I am considered one of the
best businesswomen in Mexico and Latin America I have 5 companies in
different sectors and we form the 2nd most important business group
in Mexico”
Nancy on kertoo, että häntä pidetään
yhtenä Latinalaisen Amerikan ”parhaimmista bisnesnaisista”.
Lisäksi hän omistaa viisi yritystä, jotka muodostavat ”toiseksi
tärkeimmän bisnesryhmän Meksikossa”.
Jos tuo pitäisi paikkansa, Nancy ei
olisikaan mikään turha vosu.
Tämä on mannaa Vagalle: ”Today I
not only offer you capital to make this project a reality, I also
offer our support, experience and relationships so that the 'Hand
Energy' reaches the market once and for all.”
Ja lisää seuraa:
”The doors are open for you, if you
accept this support write to hola@womanlab.com.mx in attention to
Nancy Estens (me, CEO & Founder of Woman Lab) or to
hola@networkinguniversity.com.mx in attention to Alfonso Salcedo (CEO
& Cofounder of Networking University) ”
Vaikuttaa hieman epäilyttävältä...
Jos Nancy Estens todellakin olisi meksikolainen bisnesmagnaatti,
tuskinpa hän tarjoaisi apuaan näin julkisesti vaan ottaisi suoraan
yhteyden Vagaan. Ja miksi kaksi sähköpostiosoitetta? Ja muutenkin
kenen tahansa tuollaisen osaamistaustan omaavan henkilön – ja jopa
naisen – pitäisi nähdä, että HandEnergy on surkea tuote, jolla
ei ole menestysmahdollisuuksia eikä tulevaisuutta, ja sijoittaminen
siihen olisi vain rahan hukkaamista.
”Oululainen Asko Mikkonen heräsi
lauantain vastaisena yönä syvästä unesta, kun hänen
Cindy-koiransa töykki miestä itsepintaisesti kuonolla kasvoihin.”
”Kun kaksi (kaksin? tai kahden?)
koiransa kanssa asuva Mikkonen alkoi herätä, hän haistoi
sähköpalon hajun kodissaan luhtitalossa Taskilassa.”
Tuo ei ollut vielä mitään. Paras on
vielä tulematta.
”Mikkonen nousi nopeasti ja käveli
olohuoneeseen ja löysi savun lähteen: tietokonelaturi oli syttynyt
tuleen sohvalla. Jatkojohdon pistorasia oli mustunut.”
Tietokoneen virtalähde oli siis
”syttynyt tuleen”. Se voi olla mahdollista vaikkakin melko
harvinaista. Mutta miten ihmeessä ”jatkojohdon pistorasia oli
mustunut”?
Virtalähteessä on noin 1,5 metrin
pituinen verkkojohto, jolla virtalähde kytketään sähköverkkoon –
joko seinäpistorasiaan tai jatkojohdon pistorasiaan. Virtalähdettä
ei oikein voi sijoittaa siten, että se olisi jatkojohdon pistorasian
päällä, jolloin ”palamaan syttynyt” virtalähde kuumentaisi
jatkojohdon pistorasiaa.
Selitys lieneekin paljon
yksinkertaisempi, ja syy siihen on käyttäjässä. Tietokoneen
virtalähde, jonka nimellisteho voi olla jopa 80 wattia, ottaa
kytkettäessä verkkoon suuren virtapiikin, minkä voi joskus havaita
kipinöintinä.
Taskilan tapauksessa jatkojohdon
pistorasia lieneekin ollut viallinen, jolloin siinä oli ollut huono
kontakti aiheuttaen kipinöintiä, mikä oli kuumentanut pistorasian
ja saanut sen mustumaan. Vastaavasti virtalähteen ensiövirran
jatkuva katkominen oli saanut virtalähteen komponentit kuumenemaan
niin paljon, että se oli syttynyt tuleen.
Toisaalta jos virtalähde oli ollut
suoraan sohvan päällä, olisi luultavaa, että (halvan näköinen)
sohva olisi syttynyt palamaan, joten onhan aina mahdollista, että
virtalähde olikin ollut pistorasian päällä...
Silloin kun tietokone ei ole päällä,
virtalähteen verkosta ottama virta on niin pieni, että virtalähde
ei juurikaan lämpene. Jos virtalähde olikin ollut pistorasian
päällä eikä pistorasiassa ollut ollut mitään vikaa, kuumenemisen
syynä oli silloin täytynyt olla virtalähteen sisäinen
vikaantuminen.
Tehtävä oli yksinkertaisesti
mahdoton. Mitenpä ”teini-ikäinen” valkovenäläinen olisi
pystynyt kehittämään laturin, jota kukaan muukaan ei ollut
onnistunut tekemään.
Blogissa todettiin 4.11.2017, että
HandEnergy on huijausta. Artikkelissa kerrottiin, että
IGG-päivityksen (17.10) mukaan HandEnergy oli saanut valmiiksi
prototyypin, joita valmistetaan kolmen viikon aikana 20–30
kappaletta testikäyttöön. Päivityksen mukaan prototyypin (useampi
kappale) piti siis olla valmis marraskuussa 2017.
Huijari Michael Vaga on julkaissut
(11.1.2019) uuden IGG-päivityksen, jossa kerrotaan kiertoteitse
typerille tukijoille, että rahat ovat menneet eivätkä nämä tule
saamaan laturiaan. Yllätyskö..?
Syy lykätään toisen yrityksen
niskoille: se ei ole saanut valmiiksi toimivaa prototyyppiä. Mutta
eikö prototyypin pitänyt olla valmis jo marraskuussa 2017?
Tämä on huippu:
”We already met with dozens of funds,
angel investors, business owners, and even sheiks.”
Tällä valehtelulla neuvotteluista
mahdollisten rahoittajien kanssa halutaan vain pitää tukijoiden
”toivoa” yllä ja lykätä totuuden kertomista mahdollisimman
pitkään. Mitä pidemmälle aika kuluu, sitä paremmin tukijat
voivat valmistautua henkisesti siihen, että rahat ovat menneet
eivätkä he tule saamaan laturia.
Totuus lieneekin se, että suurin osa
rahoista on mennyt Vagan omiin taskuihin eikä prototyypin
kehitykseen.
Vaikuttaa lähinnä vittuilulta
tukijoita kohtaan esittää video prototyypistä, johon ”perustuvaa”
laturia tukijat eivät tule koskaan saamaan. ”Tällainen siitä
olisi tullut, mutta koska rahat ovat sattuneen syyn vuoksi loppuneet,
te ette tule saamaan sitä.”
Nyt äänekäs ”prototyyppi” olisi
valmis, mutta rahaa tuotannon aloittamiseen ei enää ole. Täytyy
olla todella tyhmä, jos ei näe kaiken tuon valehtelun lävitse.
Vaga selittelyllään pesee kätensä koko jutusta ja syyttää muita
siitä, että nämä kuluttivat koko budjetin eikä rahaa enää ole
tuotantoon.
IGG-kampanja päättyi joulukuussa
2016, mutta Vagalla oli kaksi vuotta aikaisemmin varhaisempi
IGG-kampanja, jossa oli jo valmis ”prototyyppi” mutta joka
epäonnistui täysin. Laturi maksoi tuolloin vain 39 USD.
Huijari-Vagalla oli myös
KickStarter-kampanja kaksi vuotta sitten, ja siinä luvattiin
toimittaa valmis laturi tammikuussa 2017.
Vaga keräsi lähes 120 000 euroa
uudemmassa IGG-kampanjassa ja 71 000 euroa KickStarter-kampanjassa,
joka näyttää olevan vieläkin elossa – yhteensä 190 000 euroa
”ilmaista rahaa”.
KickStarter-tukijoiden optimistinen
asenne ihmetyttää suuresti. He odottavat edelleenkin saavansa
maksamansa laturin. Vagan ”selittely” löysi todellakin otollisen
maaperän.
”Thanks for the update. Keep on
keeping on!”
”Keep up the good work, guys !”
”No worries. you got this. don’t
give up. all the best. Alexander L Collins, LMT”
”No problem. I have hope if everyone
is saving nature / the world like you do. Thank you for what you have
done so far. Don‘t give up! Wish you luck!”
Summa summarum:
Jos prototyyppi olisikin toimiva ja
valmis laite, jonka pohjalta tuotanto voitaisiin aloittaa (mikä ei
ole kovinkaan todennäköistä), mistä Vaga saisi rahaa latureiden
valmistamiseen? Jos joku rahoittaisi sen, se tarkoittaisi sitä, että
tuo taho lahjoittaisi laturit tukijoille. Mutta miksi se tekisi niin?
Totuus lieneekin se, että Vagan
”prototyyppi” on raakile, jonka tuotantoa kukaan ei halua
rahoittaa. Rahoittajat ymmärtävät, että siitä ei koskaan tulisi
kannattavaa liiketoimintaa.
Prototyyppi ei ole sama kuin valmis
toimiva tuote. Monien tuotteiden kohdalla prototyypistä on vielä
pitkä ja kallis matka sellaiseen laitteeseen, johon tuotanto voidaan
perustaa.
”We can’t provide you with a
refund, because we have no money left.”
Kerrottakoon ”vihjeenä”, että
kuva on Oulusta eikä aivan viime vuosilta...
Vastaus
Kuvassa näkyy Tuiranväylän vanhan
sillan Tuiran puoleinen osa ja sen jatkeena Kuusamo–Kemi-maantielle
kulkeva tie. Vasemmalla näkyy siltavahdin talo. Tien paikalla
sijaitsevat nykyisin Toivoniemi ja Alakanavan silta. Sillan
valmistumisesta tulee tänä vuonna kuluneeksi 150 vuotta.
Toppilaan rakennettiin puhelinlinja
(joka näkyy kuvassa) aivan 1880-luvun alussa, joten kuva lieneekin
samalta vuosikymmeneltä. Toinen linja on pohjoiseen menevä
lennätinlinja.
Keskiviikon jutussa kerrottiin
Pokkitörmän Shell-huoltoaseman toiminnan päättymisestä. 1920- ja
-30-lukujen vaihteessa otetussa valokuvassa näkyy osa Pokkitörmää,
johon huoltoasema valmistui tammikuussa 1934.
Kolmiotalo valmistui vuonna 1923 ja
huoltoaseman rakentaminen alkoi 1933, joten kuva oli otettu noiden
vuosien välissä, mutta tarkkaa kuvausvuotta on mahdotonta sanoa.
Kuva oli otettu Kaupungintalon katon tornista, minkä voi päätellä
vuoden 1940 kartasta.
Tuolloin vielä Asemakatu kulki
Aleksanterinkatuun asti, ja sen ja Oikokadun väliin muodostui
kortteli n:o 9 käsittäen kiinteistöt n:ot 35, 36 ja 37.
Huoltoasema sijaitsi kiinteistössä 35 ja Kolmiotalo korttelin 10
kiinteistössä 38 (joka olikin sen ainoa).
Vuoden 1951 kartassa kortteli 9 oli
pienentynyt ennakoiden tulevaa muutosta, jossa Asemakatu tulisi
päättymään Torikatuun ja syntyneeseen tyhjään alueeseen
tehtäisiin Madetojan puisto. (Leevi Madetoja oli oululaislähtöinen
säveltäjä, jonka tuotantoa ei juuri kukaan tunne.)
