Yllätyskö..? Ei suinkaan.
Tehtävä oli yksinkertaisesti
mahdoton. Mitenpä ”teini-ikäinen” valkovenäläinen olisi
pystynyt kehittämään laturin, jota kukaan muukaan ei ollut
onnistunut tekemään.
Blogissa todettiin 4.11.2017, että
HandEnergy on huijausta. Artikkelissa kerrottiin, että
IGG-päivityksen (17.10) mukaan HandEnergy oli saanut valmiiksi
prototyypin, joita valmistetaan kolmen viikon aikana 20–30
kappaletta testikäyttöön. Päivityksen mukaan prototyypin (useampi
kappale) piti siis olla valmis marraskuussa 2017.
Huijari Michael Vaga on julkaissut
(11.1.2019) uuden IGG-päivityksen, jossa kerrotaan kiertoteitse
typerille tukijoille, että rahat ovat menneet eivätkä nämä tule
saamaan laturiaan. Yllätyskö..?
Syy lykätään toisen yrityksen
niskoille: se ei ole saanut valmiiksi toimivaa prototyyppiä. Mutta
eikö prototyypin pitänyt olla valmis jo marraskuussa 2017?
Tämä on huippu:
”We already met with dozens of funds,
angel investors, business owners, and even sheiks.”
Kysyttiinköhän rahoitusapua
”Palestiinan prinssiltä”..?
Tällä valehtelulla neuvotteluista
mahdollisten rahoittajien kanssa halutaan vain pitää tukijoiden
”toivoa” yllä ja lykätä totuuden kertomista mahdollisimman
pitkään. Mitä pidemmälle aika kuluu, sitä paremmin tukijat
voivat valmistautua henkisesti siihen, että rahat ovat menneet
eivätkä he tule saamaan laturia.
Totuus lieneekin se, että suurin osa
rahoista on mennyt Vagan omiin taskuihin eikä prototyypin
kehitykseen.
Vaikuttaa lähinnä vittuilulta
tukijoita kohtaan esittää video prototyypistä, johon ”perustuvaa”
laturia tukijat eivät tule koskaan saamaan. ”Tällainen siitä
olisi tullut, mutta koska rahat ovat sattuneen syyn vuoksi loppuneet,
te ette tule saamaan sitä.”
Nyt äänekäs ”prototyyppi” olisi
valmis, mutta rahaa tuotannon aloittamiseen ei enää ole. Täytyy
olla todella tyhmä, jos ei näe kaiken tuon valehtelun lävitse.
Vaga selittelyllään pesee kätensä koko jutusta ja syyttää muita
siitä, että nämä kuluttivat koko budjetin eikä rahaa enää ole
tuotantoon.
IGG-kampanja päättyi joulukuussa
2016, mutta Vagalla oli kaksi vuotta aikaisemmin varhaisempi
IGG-kampanja, jossa oli jo valmis ”prototyyppi” mutta joka
epäonnistui täysin. Laturi maksoi tuolloin vain 39 USD.
Huijari-Vagalla oli myös
KickStarter-kampanja kaksi vuotta sitten, ja siinä luvattiin
toimittaa valmis laturi tammikuussa 2017.
Vaga keräsi lähes 120 000 euroa
uudemmassa IGG-kampanjassa ja 71 000 euroa KickStarter-kampanjassa,
joka näyttää olevan vieläkin elossa – yhteensä 190 000 euroa
”ilmaista rahaa”.
KickStarter-tukijoiden optimistinen
asenne ihmetyttää suuresti. He odottavat edelleenkin saavansa
maksamansa laturin. Vagan ”selittely” löysi todellakin otollisen
maaperän.
”Thanks for the update. Keep on
keeping on!”
”Keep up the good work, guys !”
”No worries. you got this. don’t
give up. all the best. Alexander L Collins, LMT”
”No problem. I have hope if everyone
is saving nature / the world like you do. Thank you for what you have
done so far. Don‘t give up! Wish you luck!”
Summa summarum:
Jos prototyyppi olisikin toimiva ja
valmis laite, jonka pohjalta tuotanto voitaisiin aloittaa (mikä ei
ole kovinkaan todennäköistä), mistä Vaga saisi rahaa latureiden
valmistamiseen? Jos joku rahoittaisi sen, se tarkoittaisi sitä, että
tuo taho lahjoittaisi laturit tukijoille. Mutta miksi se tekisi niin?
Totuus lieneekin se, että Vagan
”prototyyppi” on raakile, jonka tuotantoa kukaan ei halua
rahoittaa. Rahoittajat ymmärtävät, että siitä ei koskaan tulisi
kannattavaa liiketoimintaa.
Prototyyppi ei ole sama kuin valmis
toimiva tuote. Monien tuotteiden kohdalla prototyypistä on vielä
pitkä ja kallis matka sellaiseen laitteeseen, johon tuotanto voidaan
perustaa.
”We can’t provide you with a
refund, because we have no money left.”
Suunnittelijoita taidettiin haukkua tässä laturitapauksessakin. Bugeja ja liiaan kallita osia. Taidettiin mainita, että hinnatkin kohosivat sovitusta. Se ei tosin itseäni kiinnosta.
VastaaPoistaTällainen Valtavalon osakeanti pisti silmään. Mielenkiintoni kiinnittyi nuihin pariin kommenttiin Kalevan jutussa ja erityisesti tähän kohtaan: "Varokaa osakeanteja, joissa myydään vanhojen omistajien osakkeita. Yhtiö ei saa niistä yhtään rahaa tai pääomaa kasvunsa rahoittamiseen. Osakemyynneissä (osakeanti on harhautusnimike) on kysymys sijoittamisesta entisten omistajien hyvinvointiin, ei itse yhtiön."
Jos edellämainittu on totta, niin eikö nämä osakeannit ole jo suoranaista huijausta?
Eikö yritys saakkaa kokonaan sitä osakeannista saatua rahamäärää, vaan siitä voidaan vetää siivu omaan taskuun?
Eikö laturiyrityksessäkin myyty omistajien osakkeita? Sijoittiko ihmiset Asmo laturin tapauksessa itse herran hyvinvointiin? Porsche ostettiin ainakin heti osakeannin jälkeen. Tämä saattaisi selittää sen, miksi rahat loppuivat laturiyrityksessä niin nopeasti osakeannin jälkeen. Eikös siihen mennyt suunnilleen puoli vuotta, kun kassan pohja alkoi pilkottaa miljoonasijoituksen jälkeen? Voiko osakkeenomistaja mitenkään tarkistaa, mihin rahat meni? Pantiinko yritys tahallaan itse konkurssiin? Monia kysymyksiä herää näistä startuppien osakeanneista.
Alla osoite Valtavalon osakeannista kertovaan Kalevan juttuun ja nuo pari mielenkiintoista kommenttia.
https://www.kaleva.fi/uutiset/talous/oululainen-valtavalo-aloitti-julkisen-osakeannin-tavoitteena-nopea-kansainvalinen-kasvu/811463/
Ylin esimies (rekisteröitynyt käyttäjä) 4.12.2018 14:31
Varokaa osakeanteja, joissa myydään vanhojen omistajien osakkeita. Yhtiö ei saa niistä yhtään rahaa tai pääomaa kasvunsa rahoittamiseen. Osakemyynneissä (osakeanti on harhautusnimike) on kysymys sijoittamisesta entisten omistajien hyvinvointiin, ei itse yhtiön. Että sellaista...
Toppilan Tiili (rekisteröitynyt käyttäjä) 8.12.2018 08:50
Asia on täsmälleen näin. Ihmettelen vain miten tämmöistä osakekauppaa saa sanoa osakeanniksi. Rahat menevät vanhojen omistajien taskuun, miten se hyödyttää yrityksen kasvua?