Jääkärisäätiö julkaisi viime
vuoden puolella kirjan Suomen jääkärit – itsenäisyytemme
kärkijoukko. Kalevassa oli eilen Matti Lackmanin arvostelu. Lackman
on itsekin aikaisemmin tutkinut aihetta, ja se näkyy myös
arvostelussa.
Jotta ymmärtäisi paremmin Lackmanin
”asenteen”, on hyvä tarkastella hänen omia tutkimuksiaan. Hänen
aiemmin julkaistuissa jääkäreitä käsittelevissä kirjoissa oli
havaittavissa selvä vasemmistolainen näkemys.
Lackman väitteli filosofian tohtoriksi
Jyväskylän yliopistossa 1985. Väitöskirjan nimi oli Taistelu talonpojasta:
Suomen kommunistisen puolueen suhde talonpoikaiskysymykseen ja
talonpoikaisliikkeisiin 1918–1939. Jos valitsee tuollaisen aiheen,
se kertoo selvästikin vasemmistolaisista sympatioista.
Blogi kirjoitti vuoden 1918 alkupuolen
tapahtumista kaksi vuotta sitten, joten sitä ei kannata tässä enää
toistaa.
Tutkijan pitäisi olla työssään objektiivinen, mutta Lackman ei siinä oikein onnistunut. Valkoinen
jääkäriliike oli hänelle kuin härälle heilutettava punainen
vaate. Oma kysymyksensä on sitten, miksi Lackman tutki aihetta, jota
kohtaan tunsi antipatiaa. Oliko kyseessä tarkoitus heittää lokaa
jääkäriliikkeen päälle?
Lackmanin ”asenne” näkyy
selvästikin Kalevan kirja-arvostelussa. Saattaahan kyseessä olla
myös kateutta, kun toisessa kirjassa kerrotaan asioita, jotka olivat
jääneet häneltä huomaamatta. Ja saattaahan uusi kirja synnyttää
mielessä kaunaa, koska jääkäriliikkeestä esitetään nyt
objektiivisempi näkemys ilman punaisia linssejä.
Mieliharmia saattaa aiheuttaa myös se,
että hänen ”asiantuntemustaan” ei tarvittu kirjan teossa. Mutta
miksipä olisi tarvittu, koska Jääkärisäätiö tunsi varmasti
Lackmanin mielipiteen jääkäriliikkeestä, eikä sen vuoksi
tarvinnut tämän väritettyjä näkemyksiä aiheesta.
Kirjan julkaisija Jääkärisäätiö,
joka koostuu lähinnä jääkäreiden jälkeläisistä, ei ehkä
ollut Lackmanin mieleen.
Tavallisesti jääkäriliikettä
arvostelevat voimakkaimmin ne, joiden joku sukulainen oli vuonna 1918
mukana rakentamassa työläisten paratiisia Suomeen itäisen esikuvan
mukaisesti.
Kriitikon tärkein tehtävä (omasta
mielestään) on näyttää arvostelussaan, että hän on
auktoriteetti ja tietää asiasta enemmän kuin muut ja on itse
oikeassa ja muut ovat väärässä – ja sen tulee myös näkyä
tekstissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti