RAY:n sivulla kerrotaan: ”RAY edistää suomalaisten terveyttä ja sosiaalista hyvinvointia. Pelivoitoilla tuetaan sosiaali- ja terveysjärjestöjen toimintaa ja projekteja. RAY:n tuella pidetään vuodessa huolta kymmenistätuhansista suomalaisista heidän erilaisissa elämäntilanteissaan.”
RAY kerää siis automaateillaan rahaa kansalaisilta ja jakaa sen omien sosiaalisten perusteidensa mukaan. Aikaisemmin RAY:lla oli vain pajatsoja, jotka oli moraalisesti sijoitettu lähinnä vain baareihin (ml. huoltoasemien kahviot) ja ravintoloihin. Sittemmin käyttöön tuli uusia automaatteja, mm. hedelmäpeli ja pokeri. Nykyisin ei olemassa mitään julkista liikepaikkaa tai -tilaa, jossa ei olisi jokin RAY:n lukuisista peliautomaateista. Jopa lähikaupan eteisessä on houkuttimena hedelmäpeli, jotta eläkeläismummo tukisi omalta osaltaan ”kansanterveyttä”.
Joitakin vuosia sitten RAY otti käytöön 18 vuoden ikärajan, jota myös valvotaan (ainakin) RAY:n hallinnoimissa paikoissa. Alaikäisten pelaaminen on tuskin ongelma, vaan se on aivan jossakin muualla, koska alaikäisillä ei ole hallussaan sellaisia rahasummia, joiden hävittäminen voisi muodostaa minkäänlaista ongelmaa. Sana ”hävittäminen” kuvaakin hyvin kolikoiden ja seteleiden kohtaloa, jotka päätyvät raha-automaattiyhdistyksen pelikoneiden uumeniin.
Raha-automaattiyhdistyksen liikeidea perustuu siihen, että peliautomaatit keräävät pelaajilta rahaa, josta osa palautetaan takaisin pelaajille voittoina mutta josta suurin osaa jää RAY:lle itselleen. Voisi sanoa, että RAY:n voitonpalautussuhde on surkea ja jää reilusti alle 50 prosentin.
Pelien voitot noudattavat tilastollista jakaumaa siten, että mitä suurempi voitto euromääräisesti on, sitä pienempi on voiton todennäköisyys, ja päinvastoin. Pieniä voittoja, jotka ovat arvoltaan muutaman kerran pelipanosta suurempia, tulee siten useammin, ja niiden ainoa tarkoitus on pitää pelaajan peli-intoa yllä ja antaa toivoa suuremmasta voitosta ja kannustaa tätä pelaamaan edelleenkin. Voitot palautuvat kuitenkin takaisin RAY:lle ja siinä sivussa pelaajan rahat.
Rahojen häviämisnopeutta voidaan kuvata yhtälöllä:
y(n) = x/(a^n), jossa
n = pelikierros,
x = rahamäärä pelaamisen alkaessa ja
a = suhteellinen voitonpalautussuhde eli voiton todennäköisyyden käänteisluku.
Laskemisen yksinkertaistamiseksi olkoon voiton todennäköisyys 50 % eli a = 2. Pelaamisen alkaessa kierrosnumero on 0 ja pelaajalla on 100 euroa rahaa.
Kuten taulukosta voidaan havaita, pelaajan hallussa oleva rahamäärä puolittuu (keskimäärin) joka kierroksen jälkeen. Kymmenennen kierroksen jälkeen pelaaja on hävittänyt kaikki rahansa, ja hän voi itsekseen miettiä, oliko sadan euron lahjoittaminen RAY:lle kaiken nähdyn vaivan arvoista. Pelaaja lähti ehkä aluksi tekemään voittoa, mutta niin siinä vain kävi: hän hävisi kaikki rahansa. Tilastomatematiikka ja RAY:n pelikoneet ovat armottomia.Jokaisen normaaliälyisen pitäisi ymmärtää, että rahapeliautomaateista EI VOI VOITTAA. Pieniä voittoja saattaa tulla silloin tällöin, mutta pidempään pelattaessa voittojen määrä suhteessa pelattuun summaan noudattaa voitonpalautussuhdetta, joka saattaa vaihdella eri pelien välillä. Koska kaikki pelit ovat pajatsoa lukuunottamatta tietokoneohjattuja, niiden voitonpalautussuhdetta voidaan helposti säätää. Pajatson voiton todennäköisyyttä säädetään lähinnä mekaniikan avulla.
Mikä saa sitten kansalaisen pelaamaan RAY:n rahanlypsykoneita? Onko se voitonmahdollisuus (jota EI SIIS OLE)? Onko se sitten pelattaessa koettu jännitys? Vai onko kyseessä vain pelkästään peliriippuvuus? Vastaus vaihtelee varmastikin pelaajan mukaan.
RAY:n sivulla toiminto, jolla voidaan hakea lähin pelipaikka. Siinäpä on oiva toiminto, jonka avulla peliriippuvainen löytää nopean helpotuksen riippuvuuteensa, vaikkakin peliriippuvaisen voisi kuitenkin kuvitella jo tuntevan kaikki lähiseudun pelipaikat. Ehkäpä tästä on enemmänkin apua kotimaanmatkoilla..?RAY:n sivulla on myös Peluuri – auttava puhelin -palvelu, jonka tarkoitus jää tuskin kenellekään epäselväksi. RAY haluaa selvästikin näyttää kantavansa vastuunsa.
Astetta rankempi palvelu on Velkalinja, joka tarjoaa apua peliriippuvaisen velkaongelmiin. RAY siis myöntää, että sen peliautomaatit aiheuttavat voimakasta peliriippuvuutta ja velkaantumista.
Paras apu peliriippuvaisille, jotka tunkevat RAY:n koneisiin viimeiset (eläke-)euronsa, olisi psykiatrinen konsultaatio. Tervejärkisen pitäisi ymmärtää, että rahaa automaateista ei voi saada, koska se on kaikkea todennäköisyyttä vastaan.
Raha-automaattiyhdistyksen pitäisi perustaa suurimpiin kaupunkeihin pelipaikkoja, joissa pelattaisiin maksuttomilla pelimerkeillä. Tavalliset kolikot eivät siis kävisi noihin automaatteihin. Pääsyoikeus paikkoihin olisi vain todellisilla peliongelmaisilla, jotka ovat ”lahjoittaneet” koko omaisuutensa RAY:lle, ja muilla pelureilla, joilla kolikoiden tunkeminen RAY:n koneisiin on psykiatrinen ongelma. Peliongelmaiset voisivat katsella pyöriviä kiekkoja ja vilkkuvia valoja ja kuunnella elektronisia ääniä sydämensä kyllyydestä tarvitsematta tuntea enää pelkoa velkaantumisesta ja taloudellisista ongelmista. Heillehän voittaminen ei ole tärkeintä.
RAY:n toiminta on kaksinaismoraalista: se kerää rahaa ainakin näennäisesti hyvään tarkoitukseen, mutta rahankeruun rahoittavat (jopa pääosin) henkilöt, joilla ei olisi siihen varaa ja jotka olisivat itsekin (taloudellisen ja todennäköisesti myös psykiatrisen) avun tarpeessa.Joitakin pelejä voidaan pelata jo pankkikortilla, mikä mahdollisuus tekee RAY:n toiminnan todella törkeäksi. Jos käteisvarat tuli jo pelattua, apu löytyy läheltä: pankkitili, jos siellä sattuu (vielä) olemaan rahaa, jota ei vielä ole lahjoitettu Raha-automaattiyhdistykselle.
Seuraava luonnollinen askel olisi kaikkien pelien siirtäminen nettiin, jolloin pelaaminen helpottuisi edelleenkin. Siellähän on jo lukuisia ulkomaisia pelipaikkoja, joihin voi tuhlata rahansa. Mitä RAY vielä oikein odottaa?
RAY:n rahapeliautomaatit ovat vain törkeää rahastamista. Voitonmahdollisuus perustuu tilastolliseen todennäköisyyteen, joka on tarkoituksellisesti asetettu erittäin pieneksi. Voisi sanoa, että vain tyhmä pelää RAY:n pelejä. Jos haluaa osallistua hyväntekeväisyyteen, siihen on olemassa monia muitakin (ja helpompia) keinoja kuin RAY:n rahapeliautomaatit.
Valtiollinen rahapelimonopoli Veikkaus Oy käytti mainonnassaan jokin aika sitten sanontaa ”Suomalainen voittaa aina”. Sehän ei tietenkään pitänyt paikkansa, vaan ainoa aina-voittaja lottoineen ja raaputusarpoineen oli ja on yhä itse Veikkaus Oy. Raha-automaattiyhdistys ei voi käyttää samaa sanontaa, koska sen käyttäminen olisi yhtä valheellista. Jos Raha-automaattiyhdistys eli RAY olisi rehellinen, se sanoisi:
RAHA-AUTOMAATTIYHDISTYS VOITTAA AINA MUTTA SUOMALAINEN (PELAAJA) EI KOSKAAN.
Raha-automaattiyhdistys johtaa itse asiassa pelaajia harhaan, koska se haluaa luoda peleillään virheellisen kuvan siitä, että sen peleillä voisi todellakin voittaa rahaa. Jos RAY olisi rehellinen, se myös varustaisi rahapeliautomaattinsa varoitustekstillä:
TÄLLÄ PELILLÄ EI VOI VOITTAA RAHAA. JOKAINEN RAHA-AUKKOON TYÖNNETTY KOLIKKO MENEE RAHA-AUTOMAATTIYHDISTYKSELLE.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti