Onko Nokian jälkeen elämää?

Moni nokialainen mahtaa tällä hetkellä pohtia mielessään otsikon kysymystä. Mitä tehdä sen jälkeen, kun lopputili on lyöty kouraan?

Stephen Elop kävi Oulussa ja odottaessaan yksityiskoneensa toisenkin moottorin saamista käyntiin tuumi varmasti mielessään Julius Caesarin sanoin: ”Veni, vidi, vici!” Elop on kuin kenraali, jonka joukkoja uhkaa murskaava tappio, ja hänen täytyy yrittää kannustaa joukkojaan, jotta nämä eivät vaipuisi epätoivoon ja synkkyyteen. Kyse on vain perinteisestä aivopesusta, jolla musta yritetään saamaan näyttämään valkoiselta, vaikka mustaa se on edelleenkin.

Elop on pohjoisamerikkalaisena sopiva henkilö tekemään mittavat irtisanomiset eli kuvaannollisesti sanoen lopettamaan jalkansa katkaisseen hevosen armonlaukauksella. Yhteistyösopimuksen solmiminen Microsoftin kanssa on varmasti ollut tiedossa jo puoli vuotta sitten, kun Elop tuli Kallasvuon paikalle. Suomalaisen toimitusjohtajan olisi varmasti ollut vaikempi tehdä massiiviset henkilöstövähennykset, ja hänet olisi muistettu loppuikänsä ajan Nokia-hevosen lopettajana.

Nokiassa on paljon henkilöitä, jotka ovat menneet sinne työhön jo parin vuoden opiskelun jälkeen. Parin vuoden kurssien tentit on saatu läpäistyä helposti opettelemalla ulkoa vanhojen tenttien vastaukset ja saamalla tyydyttävän (1–) arvosanan, johon ei mitään ihmeitä vaadita. On tietenkin selvää, että tuossa vaiheessa oleva teekkari, joka ei edes osaa kirjoittaa oikeakielistä suomea, ei osaa tehdä paljon muutakaan. Hänet sijoitetaan johonkin projektiin ”kokeneempien” työntekijöiden joukkoon, jossa hänen toivotaan oppivan talon tavoille ja nokialaisen työkulttuurin.

Muutama vuosi vierii, ja ellei teekkari ole täysi debiili, hänen on täytynyt oppia jotakin koodaamisesta, vaikkakin opinnot ovat saattaneet viivästyä ”työnteon” vuoksi. Sitten kun kaikki vaadittavat kurssit on saatu suoritettua vaatimattomin arvosanoin, teekkarimme, joka on omasta mielestään jo vähintäänkin it-guru, alkaa tehdä diplomityötään, jonka hyödyllisyys niin tekijälle itselleen kuin Nokiallekin on vähintäänkin kyseenalainen.

Edellä kuvattu pätee hyvin myös ammattikorkeakoulussa opiskeleviin ammattikouluinsinööreihin, mutta ehkäpä heillä on hieman pienemmät luulot itsestään, koska heiltä puuttuu diplomi-etuliite.

Koska ohjelmointi on (jostakin syystä) vaikeaa, alan oppilaitosten aloituspaikkoja on viimeisten kymmenen vuoden aikana lisätty niin paljon, että Nokia saa varmasti tarvittavat työntekijänsä eikä palkkakilpailua tarvitse pelätä. Oulun yliopiston sähkötekniikan osastolla on jopa niin paljon aloituspaikkoja, että ensisijaisia hakijoita tietotekniikan koulutusohjelmaan ei joka vuosi ole ollut tarpeeksi, vaan paikat on täytetty myöhemmin toissijaisten toiveiden mukaan, jos sekään on sitten aina riittänyt.

Nokian tarpeita varten rakennettu koulutuspolitiikka on nyt johtamassa siihen, että oppilaitoksissa on useita valmistumattomia ikäluokkia, joilla voi valmistuttuaan olla vaikeaa löytää koulutustaan vastaavaa työtä. Tuskinpa vastavalmistunut voi kilpailla osaamisellaan Nokiassa kymmenen vuotta olleen kanssa, vaikkakin rehellisyyden nimissä on sanottava, että ero heidän välillä ei ole kovinkaan suuri.

Kymmenen tai jopa viidentoista vuoden ”työkokemus” Nokiassa ei ole mikään meriitti, ja sillä voi olla vaikea saada muunlaista työtä kuin täsmälleen sitä, mitä on tehnyt Nokiassa. Ex-nokialainen voisikin saada uutta työtä vain toisesta Nokiasta tai Nokian alihankkijalta.

Esimiesketjut Nokiassa ovat uskomattoman pitkiä, ja ”todellista” työtä tekevien alaisten määrä on tavallisesti varsin pieni. Jollakin esimiehellä saattaa olla alaisinaan kolme esimiestä, ja hänen ainoa tehtävänsä on toimia noiden kolmen alaisesimiesten esimiehenä. Alaisesimiehillä on alaisinaan korkeintaan vain muutama koodari, jotka kykyjensä ja saamisensa mukaan yrittävät tehdä sitä työtä, josta saavat palkkaa. Em. esimiehellä on myös oma esimiehensä jne. Tuskin tarvitsee enää ihmetellä, minkä vuoksi Nokiassa on esim. Oulussa niin paljon työntekijöitä.

Sitten kun Symbian- ja MeeGo-koodareita ei enää tarvita, tarpeettomat esimiehet saavat myös lähteä. Heidän valmiutensa työmarkkinoilla on vielä huonompi kuin koodareilla, koska he ovat toimineet vain esimiesketjun yhtenä osana, jossa ei ole tarvinnut ymmärtää ohjelmoinnista juurikaan mitään. Kaikki koulussa opittu tieto on unohtunut tai vanhentunut.

Kun tilanne on tämä, nokialaisten huolen ymmärtää hyvin. Minnepä muualle ex-nokialainen voisi työllistyä kuin Nokiaan? Moni heistä ei ehkä ole niinkään varma elämästä Nokian jälkeen.

Osakemarkkinat näyttävät olevan yhtä mieltä siitä, että Nokian taru alkaa lähestyä loppuaan. Osakekurssi on nyt samalla tasolla kuin vuoden 1998 alussa, jolloin ns. Nokia-ihme syntyi. Kurssi oli ylimmillään tasan 65 eurossa hetkeä ennen it-kuplan puhkeamista 20.6.2000. Nyt kurssin arvostus on pudonnut yli kymmenenteen osaan siitä, ja on 6,445 euroa.