Oulu 1976

Oulun linja-autoasemalla on tyypillinen ”edustus”: maalaisia ja gambina-miehiä. Kukaan kaupunkilainen rantaremmiä lukuun ottamatta ei mennyt sen edustalle istuskelemaan. Maineen menetyksen ja leimautumisen pelko lienevätkin olleet syynä siihen, mutta maalaiset eivät tainneet olla niin tarkkoja siitä, mitä muut heistä ajattelevat...

Vasemmanpuoleisesta hepusta on vaikea mennä sanomaan mitään, mutta muut viisi ovat alan kovia ammattilaisia. On hyvin todennäköistä, että yksikään heistä ei ole enää muonavahvuudessa eli kuormittamassa kaupungin sosiaalitoimea.

Toisessa kuvassa esittäytyy oululaisia puistokemistejä, jotka ovat ”omassa ympäristössään”. 

 

Keskimmäinen heppu ei tosin oikein näytä tyypilliseltä gambina-mieheltä, mutta ulkoinen olemus saattaa toisinaan pettää. Toisaalta voihan aina olla mahdollista, että hän meni tapaamaan ”kavereitaan”, jotka nyt vain sattuivat olemaan alan miehiä, tai hän oli vain satunnainen kulkija, joka istahti penkille...

Sammon ryöstö Oulun kaupungin tapaan

Kalevalassa kerrotaan, kuinka Väinämöinen kumppaneineen lähtee Pohjolaan ryöstääkseen vaurautta tekevän ihmekoneen Sammon itselleen. Oululainen versio Sammon ryöstöstä oli se, kun Oulun kaupunki anasti oululaisten Oulun Puhelimen osakkeenomistajien eli tavallisten puhelinliittymän omistajien omistuksen Oulun Puhelimessa ja lisäksi lopulta hävitti sen lähes taivaan tuuliin.

Miten tämä anastus toteutettiin?

Oulun kaupunki perusti vuoden 2000 lopulla Uusi Oulun Puhelin Oyj -nimisen yhtiön, jonne kaupunki oli jo siirtänyt omistamansa äänivaltaiset A-osakkeet, jotka se oli saanut vuonna 1913, kun Oulun Puhelin perustettiin. Tekemällään osakevaihtotarjouksella se yritti ”houkutella” B-osakkeiden omistajat uuteen yhtiöönsä.

Omistuksen muotoutuminen

Oulun kaupunki oli muutaman muun A-osakkeiden omistajien kanssa edellisen vuosisadan alkupuolella rahoittanut silloisen puhelinyhtiön puhelinverkon rakentamisen, mihin kuului käsivälitteinen puhelinkeskus, puhelinpylväitä ja puhelinlankaa vedettynä harvoille tilaajille. Myöhemmin puhelinverkon rakentaminen rahoitettiin tulorahoituksella, jonka määrää voitiin tarpeen mukaan säädellä puhelinmaksuilla. Vasta vuonna 1971, kun B-osakkeet otettiin käyttöön, Oulun Puhelimen kasvu pääsi toden teolla käyntiin. Puhelinosake oli kallis tuon ajan tulotasoon nähden.

Voidaan katsoa, että B-osakkaat rahoittivat suurimman osan Oulun Puhelimen investoinneista, kasvusta ja omaisuudesta, eli heidän olisi pitänyt olla yhtiön suurin tosiasiallisin omistaja ja päätöksentekijä.

Miksi kyseessä oli anastus?

Vaihtotarjouksessa A- ja B-osakkeiden vaihtosuhteeksi Uuden Oulun Puhelimen osakkeiksi oli määrätty (Oulun kaupunkia suosivasti) 27. Toki kaupungilla oli hallussaan myös B-osakkeita, mutta A-osakkeiden suunnattoman suuren vaihtosuhteen ansiosta Oulun kaupunki sai itselleen 44 prosentin omistusosuuden ja käytännössä täydellisen määräysvallan Uudessa Oulun Puhelimessa.

Nimenmuutoksia naurettavuuksiin asti

Uudesta Oulun Puhelimesta ja sittemmin Oulun Puhelimesta (kun nimi oli muutettu takaisin vanhaksi) tuli osa DNA-yhtiötä vuonna 2007. Nimi muutettiin Oulun Puhelin Holdingiksi, ja se omisti 19 prosenttia DNA:sta. Oulu ICT Oy:nä se myi 22,1 prosentin osuuteen kasvaneen omistuksensa puhelinoperaattori DNA:sta vuonna 2013. Nimenmuutoksen aika oli jälleen vuonna 2015, ja jonkun älypään toimesta uuden sijoitusyhtiön nimeksi tuli Partnera Oy.

Partneran omistukset

Partnera on noin 30 prosentin osuudella osakkaana Suomen Hoivatilat Oyj:ssä, jonka tasearvo on 100 miljoonaa euroa. Muita omistajia on yli 80 kappaletta.

Partnera omistaa Oulun Puhelimen entisen toimipaikan Arkistonkatu 5:ssä ja Tullikamarin Kansankatu 49:ssä. Partnera ei ole ostanut Arkistonkatu 5:n kiinteistöä, vaan se ”periytyi” sille Oulun Puhelimen ajoilta. Suurimpina vuokralaisina ovat DNA ja – tämän ei pitäisi olla kenellekään mikään yllätys – Oulun kaupunki.

Partnera omistaa 40 työntekijää työllistävän SystemaStoren, jonka liikevaihto vuonna 2014 oli 15,6 miljoonaa euroa, joten senkään arvo ei paljon päätä huimaa. Partnera kuvaa SystemaStorea seuraavasti:

”SystemaStore Oy on valtakunnallisesti palveleva tietotekniikan erikoisosaaja.”

Sillä on toimipaikat Oulussa ja Kemissä ja sen lisäksi verkkokauppa hyvin kilpailulla alalla.

Ja lisää seuraa:

”Pk-yritysten tietotekniikkajärjestelmien ja -palvelujen toimittajana SystemaStore on alueellinen markkinajohtaja.”

Ei ole vaikea arvata, mikä on sen suurin asiakas...

Partneran omaisuuden kokonaisarvoa voi olla vaikea arvioida, mutta se alkaa todennäköisesti luvulla 1, eli arvo on alle 200 miljoonaa euroa.

Partnera – kuin Kankkulan kaivo

Koska Partneralla on ”liikaa rahaa”, jolle se ei löydä mitään järkevää sijoituskohdetta, se jakaa 29.1.2017 ylimääräistä osinkoa, joka tekee verollisena 357,60 euroa yhtä entistä B-osaketta kohden.

Vuonna 2015 Oulu ICT maksoi osinkoa 293,04 euroa ja suoritti pääomanpalautusta 97,06 euroa.

Kuin tuhka tuuleen...

Vuoden 2016 marraskuussa Helsingin pörssiin listautuneen DNA:n arvo on kasvanut kymmeniä prosentteja vuoden 2013 jälkeen, kun Oulun kaupunki myi DNA-omistuksen ja aloitti rahanhävitysseikkailun Partnera-yhtiössä. Oulu ICT:n aikaisen omistuksen markkina-arvo DNA:ssa viime perjantain kurssin mukaan olisi nyt 324 miljoonaa euroa. Partneran omaisuuden arvo tällä hetkellä on alle puolet tuosta

Näin temppu tehtiin

Ensin Oulun kaupunki anasti itselleen B-liittymähaltijoiden omistuksen, ja koska se ei vielä riittänyt, kaupunki sen jälkeen hävitti suuren osan siitä vähäisestä omistuksesta, jota entisillä B-osakkailla oli Oulu ICT:ssä ja Partnerassa.

Oulu ICT:n piti olla sijoitusyhtiö, jonka tärkein tehtävä olisi ollut etsiä mahdollisimman hyvä tuotto DNA:n osakkeiden myynnistä saaduille rahoille. Mutta se oli sitä vastoin sijoittanut rahat huonosti ja palauttanut osan niistä takaisin osakkaille löytämättä niille mitään sijoituskohdetta.

Tässä kävi käytännössä niin, että Oulun kaupunki kuppasi lähes kokonaan Oulu ICT:n ja Partneran omaisuuden ja rippeet siitä sijoitettiin melko kannattamattomasti. Kyse oli juuri siitä omaisuudesta, jonka olivat rahoittaneet Oulun Puhelimen puhelinliittymän vuoden 1971 jälkeen ostaneet oululaiset ja joka sitten ohjattiin Oulun kaupungille.

Parempi vaihtoehto

Jos DNA:n myynnistä saaduilla rahoilla olisi vaikka ostettu aivan summassa joitakin Helsingin pörssin osakkeita, sen arvonnousu olisi tilastollisen todennäköisyyden mukaan ollut lähes 50 prosenttia (yleisindeksin kasvu) ja lisäksi olisi tullut vielä osinkotuotto, jolloin arvonnousu olisi voinut olla jopa 60 prosenttia. DNA-omistuksen nykyisestä arvosta on tiettävästi jäljellä alle 50 prosenttia. 40 prosenttia vs. 160 prosenttia... onhan siinä eroa...

Näin Oulun Puhelin (lue: Oulun kaupunki) lähestyi B-osakkaita ketunhäntä kainalossa.

Oululaisen varatuomarin kirjoittama mielipidekirjoitus kertoo, miten kierosti kaikki tapahtui.

Tunnelmia fuusiokokouksessa

Epäily peitellystä osingonjaosta Oulun kaupungille

Kanikonttorin pitäjän mielipidekirjoitus

Oulun Energian ”aurinkovoimalat” alkaen 3990 euroa

Blogissa on useasti kerrottu aurinkosähköjärjestelmien huonosta soveltuvuudesta Suomeen. Niiden käytössä on myös selvä paradoksi: silloin kun (ilmaisen) sähköenergian tarve olisi suurimmillaan, aurinkopaneelin tuotto on pienimmillään, ja vastaavasti kesällä, kun tuotto olisi suurimmillaan, tarve on pienimmillään.

Sanomalehti Kaleva ”kehuu” miljoonainvestointiaan aurinkovoimalaan kertomalla toisinaan lehdessä, että kyseinen numero on painettu aurinkoenergialla. Tämä tapahtui viimeksi vuodenvaihteessa, mikä on tietenkin täysin mahdotonta ja valhetta, koska painaminen tapahtuu yöllä pimeän aikaan ja muutenkin tähän aikaan vuodesta päivän pituus on lyhimmillään.

Oulun kaupungin omistama Oulun Energia yrittää myydä sähkönsiirtoasiakkailleen aurinkovoimaloita. Avaimet käteen -periaatteella toimitettavien voimaloiden hinnat alkavat 3990 eurosta. Tästä on tosin kirjoitettu jo aikaisemminkin, mutta Oulun Energian aktiivinen mainonta ihmetyttää hieman. Mikä on tämän kunnallisen toimijan motiivi?

4000 euroa on paljon rahaa. Siitä summasta suuri osa on erilaisia veroja, työkustannuksia, Oulun Energian katetta ja muita kuluja, niin että paneelien ja muiden osien veroton hinta on vain osa 4000 eurosta. Jos talonomistaja voisi ostaa paneelit jostakin edullisesti ja hänellä olisi riittävä osaaminen asennustyön tekemiseen, aurinkojärjestelmän hankkiminen saattaisi olla taloudellisesti järkevää, mutta muissa tapauksissa se ei sitä ole.

Järjestelmiä myyvät yritykset yrittävät tietenkin osoittaa, että aurinkovoimalan hankkiminen on taloudellisesti järkevää, koska tuskinpa niitä kukaan muuten ostaisi. Tähän päästään totuutta ”venyttämällä”, koska maallikolla ei ole sellaista teknistä tietämystä erottaa, mikä on totta myyntipuheissa ja mikä ei.

4000 eurolla saisi 33 333 kWh sähköenergiaa 12 sentin kWh-hintaan.

4000 eurolla saa 1,6 kWp-tehoisen voimalan. Voimala tuottaa 1,6 kilowatin huipputehon vain ihanneolosuhteissa eli keskikesällä, kun aurinko paistaa kohtisuoraan paneeleihin. Kaikkina muina aikoina tuotto jää pienemmäksi, ja pimeimpinä talvikuukausina tuotto on käytännössä nolla.

1,6 kWp -järjestelmä tuottaa vuodessa Etelä-Suomessa korkeintaan 1600 kWh energiaa ja pohjoisempana jonkin verran vähemmän (Motiva). 4000 euron hintainen voimala olisi siten maksanut itsensä takaisin noin 21 vuodessa, kun sähkön hinta on 12 snt/kWh. Pohjois-Suomessa takaisinmaksuaikaan tulisi muutama vuosi lisää. Jos nollapiste saavutetaan vasta silloin, kun paneelien käyttöikä (25 vuotta) tulee täyteen, investointi aurinkoenergiaan ei ole ainakaan taloudellisesti perusteltua.

Oulun Energia myöntää järjestelmän kannattamattomuuden:

”Aurinkopaneeleilla tuotetun sähkön kustannukset ja rahoitus kannattaa suhteuttaa järjestelmän käyttöikään. 5 kW järjestelmän tuottama sähkö maksaa 25 vuoden käyttöiällä 10 – 15 snt/kWh riippuen rahoituskustannuksista ja järjestelmän todellisesta vuosituotosta. Aurinkopaneeleilla tuotetun sähkön hinta on siis suunnilleen sama kuin kotitaloussähköllä (sähköenergia + sähkön siirto + verot) jo tällä hetkellä.”

Aurinkosähkö maksaa siis suunnilleen saman kuin ”tavallinen” sähkö. Jos osa tuotannosta jää kesällä käyttämättä, ja sen joutuu käytännössä lahjoittamaan Oulun Energialle, se vain pidentää takaisinmaksuaikaa. Takaisinmaksuajan laskeminen perustuu siihen, että kaikki sähkö voidaan käyttää itse ja sama määrä sähköä voidaan jättää ostamatta.

Vaatii myyjiltä melkoista lahjakkuutta yrittää todistaa, että aurinkosähköjärjestelmät olisivat taloudellisesti kannattavia Suomessa. Mutta jos mukaan otetaan ekologinen aspekti, eteen tulee edellä esitetty paradoksi: kuka tarvitsee aurinkovoimalan huipputuotantoa kesällä?

Aurinkosähköjärjestelmien myyntiä Suomessa voisi melkein verrata ilmastointilaitteiden myymiseen eskimoille.

Entä sitten, kun järjestelmä vikaantuu? Nykyajan elektroniikalle on ominaista sen lyhyt kestoikä ja vikaantumisherkkyys. Korjauskulut tekevät vain investoinnista entistä hyödyttömämmän ja kalliimman.

Toisinaan väitetään, että aurinkopaneelien tuotto olisi Suomessa yhtä suuri kuin Pohjois-Saksassa. Sitä ”yritetään” perustella Suomen pidemmällä päivällä – yötön yö – mutta mitäpä hyötyä pidemmästä päivästä on, jos auringon säteily osuu paneelien taustapuolelle?

Paneelit katolla pilaavat jokaisen talon ulkonäön, ja paneelien kiinnittäminen vesikattoon lisää vuotoriskiä. Jos Oulun Energian aurinkovoimalaa harkitseva oululainen osaisi katsoa myyntipuheiden lävitse, hän harkitsisi asiaa paljon tarkemmin...

Koska myyjänä on ”rehellisenä pidetty” paikallinen verkkoyhtiö, aurinkovoimaloiden kaikki kehut otetaan täydestä.

Vaikka Oulun Energialla on omaa sähköntuotantoa, sähkön myyntihinnat eivät ole kovinkaan kilpailukykyisiä. 24 kuukauden Varmavirta-sopimuksessa energian hinta on 4,68 snt/kWh ja kk-maksu 3,50 euroa. Jos kulutus on pieni, niin kuin vanhoissa kerrostaloasunnoissa yleensä on, 2000 kWh:n vuosikulutuksella kWh-hinnaksi tulee 6,78 senttiä.

Mainittakoon, että eräs yhtiö tarjosi viime vuoden lopussa 24 kuukauden sopimusta ilman kk-maksua ja 4,39 sentin kWh-hintaan.

Vastaus kysymykseen kannattaako ostaa Oulun Energian aurinkovoimala on: ei kannata.

Egypti matkakohteena

Blogissa on useassa artikkelissa käsitelty muinaista Egyptiä. Niissä on kerrottu mm. Suuren pyramidin ilmakanavien tutkimisesta, Sfinksistä ja Jean-Pierre Houdinin teorian pyramidin rakentamistavan todistamisesta. Egypti on menneisyyden aarrearkku, josta osa on vielä löytymättä. Mutta millainen on nykyajan Egypti?

2000-luvun alussa maatyöläisen kuukausipalkka oli niinkin alhainen kuin vain noin 10 euroa kuukaudessa. Turismin parissa työskentelevien palkka voi olla jopa monikymmenkertainen, mikä tietenkin aiheuttaa suurta eriarvoisuutta Afrikan toiseksi väkirikkaimmassa valtiossa. Kun tuohon lisätään turistien petkuttamisesta tulevat lisätulot, houkutus päästä tuohon ammattikuntaan on suuri.

Näin keskitalvella Suomeen tuodaan paksukuorisia appelsiineja Egyptistä. Koska appelsiinipuita ei voida kastella suolaisella merivedellä, appelsiinien kasvattaminen yhdessä maailman vähäsateisimmissa maissa on irvokasta, koska appelsiinipuu vaati paljon vettä kasvattaakseen hedelmiä. Yhden kilon tuottamiseen kuluu noin 500 litraa vettä.

Ainoat houkuttimet Egyptissä ovat aurinko ja arkeologiset nähtävyydet. Koska Egyptissä on vanhoja faraoiden aikaisia muinaisjäänteitä, joita ei muissa maissa ole, maan matkailuministeriö osaa ottaa niistä rahallisesti kaiken irti. Vierailu jokaisessa nähtävyydessä maksaa, ja kun ottaa huomioon maan tulotason, maksut ovat erittäin korkeat. Egyptiläisille on tosin olemassa omat taksat, jotka ovat huomattavasti turistitaksoja alemmat.

Onko pyramideissa ja haudoissa sitten mitään nähtävää? Käytävät pyramideissa ovat matalia, ahtaita ja jyrkkiä, ja suuren vierailijamäärän vuoksi sisätilojen hiilidioksidipitoisuus on suuri, mikä voi aiheuttaa päänsärkyä. Käytävät useimpiin hautoihin ovat myös jyrkkiä. Joillekin ahtaat sisätilat, jotka voivat olla maan sisässä tai valtavan kivimassa alla kymmenien metrien päässä sisäänkäynnistä, voivat aiheuttaa klaustrofobisia tuntemuksia.

Khafren pyramidi, jonka huipussa on vielä paikallaan sileän pintakerroksen muodostanut kivikerros.

Pyramidien sisällä ei ole juurikaan mitään nähtävää, ja suuren tungoksen ja pienen happipitoisuuden vuoksi siellä ei voi olla kovin kauan aikaa. Vierailijavirta on jatkuva, ja niin kilisee myös matkailuministeriön kassakone jatkuvasti. Se ei missään nimessä ole pääsymaksun arvoista. Paljon paremman käsityksen sisärakenteista saa kirjojen kuvista.

Haudoissa vierailu voi olla moraalisesti väärin, koska vierailijoiden sinne tuoma suuri kosteus pilaa hautojen seinämaalauksia ja aiheuttaa niihin hometta, joka rapauttaa niitä vähitellen. Faraon kirousta pelkäävien ei tietenkään kannata vierailla niissä.

Koska turismi on Egyptin toiseksi suurin elinkeino, on selvää, että valtio, joka voidaan lukea kehittyviin valtioihin ja jonka väestönkasvu on suuri, pyrkii saamaan mahdollisimman paljon irti tuosta tulonlähteestä. Turisteista pyritään hyötymään rahallisesti niin paljon kuin mahdollista.

Kannattako Egyptiin sitten matkustaa? Moni siellä vieraillut ei menisi sinne toista kertaa. Sen vuoksi olisikin hyödyllistä miettiä, kannattaako sitä ensimmäistäkään matkaa koskaan tehdä...

Merikosken patoallas

Merikosken voimalaitoksen rakentaminen alkoi vuonna 1939, ja se valmistui vasta kahdeksan vuotta myöhemmin. Kuvassa näkyy hyvin, miten keinotekoisen korkealla vesi altaassa on. Jos voimalaitosta ei olisi, vesi olisi monta metriä alempana. Veden pinta on useamman metrin korkeammalla kuin maan pinta entisen sairaalan kohdalla.

Veden pintaa korotettiin puolella metrillä 1997, jotta veden pudotuskorkeutta voitiin lisätä voimalaitoksen turbiineissa. Sillä saatiin lisättyä voimalaitoksen tehoa jonkin verran.

Sic transit gloria mundi

Niin katoaa mainen kunnia, kun ”valheet riisutaan” ja totuus paljastuu.

Eräässä nettilehdessä oli englanninkielen artikkeli yrityksestä ja tuotteesta, joita ei tässä tarvinne toistaa. Se on tuttua kamaa: laturipalo, yöllä syntynyt ”idea” Asmo-laturista, ennakkomyynti, sähköä tuhlaavat tavalliset laturit jne. Siinä myös toistuivat monet paikkaansa pitämättömät väitteet.

On vaikea sanoa, milloin artikkeli oli laadittu, mutta koska siinä ei mainita, että se perustuisi johonkin vanhempaan lähteeseen, on oletettavaa, että se perustuu ”tuoreeseen” tietoon, mitä oletusta tukee myös se, että artikkelia mainostetaan Twitterissä. Mutta kuten alla näkyy, siinä esiintyi perättömiä väitteitä.

Huomauttamisen jälkeen artikkeliin tuli korjaus. Siinä samalla korjattiin myös muita vääriä tietoja, esim. patentti, vaikka niistä ei huomautettukaan.

Sama väärä tieto oli myös kuvatekstissä. Vasemmassa reunassa näkyy musta laturi, joka ei ole Asmo-laturi. Onko niin, että yrityksessä ei luoteta omaan tuotteeseen?

Näin se kunnia katoaa...

Ei ole tietenkään oikein, että uutisartikkeleissa on vääriä tietoja. Paperilehdistä niiden korjaaminen on mahdotonta mutta nettilehdistä ei. Netistä Asmo-laturista tietoa hakeva on varmasti ymmällään: laturista kerrotaan ristiriitaista tietoa, mistä syy lankeaa tietenkin vain yhdelle taholle.

Vanha kansansanonta toteaa: ”valheella on pitkät jäljet”, ja niinhän ne Asmo-laturilla ovat.

Koskaan et muuttua saa...

Näin lauloi Pasi Kaunisto vuonna 1969, ja samaa laulua näyttävät laulavan myös Asmo-laturin jälleenmyyjät, mitä tulee laturin mainospropagandaan. Vaikka Asmo Solutions hieman ”korjasi” sivultaan pahimmat valheet, viesti ei näytä vielä menneen perille jälleenmyyjille. Siellä ovat nähtävissä samat valheet kuten aiemminkin.

1. Patentoitu

Ei ole patentoitu, minkä tosiasian yritys itsekin viimein uskoo ja myöntää. Patentin saaminen näyttää melko epävarmalta. Euroopan Patenttivirasto ei ole halukas myöntämään patenttia hakemuksen mukaisessa laajuudessa.

Vaikka laturi saisikin joskus jonkinlaisen patentin, se ei tee siitä sen parempaa.

2. Ei kuluta sähköä valmiustilassa

Kyllä kuluttaa, jos puhelinta ei irroteta latausjohdosta. Jos puhelin ladataan yön aikana, rele muun elektroniikan ohella lämmittää laturia mukavasti. Kun kerran latauselektroniikan hyötysuhde latauksen aikana oli selvästikin Samsungin laturia huonompi, on luultavaa, että latauselektroniikan hyötysuhde tyhjäkäynnissä on myöskin huonompi, mikä tosin tulikin selville tehdyissä mittauksissa.

3. Maailman turvallisin laturi

Tämänkin myytin yritys on jo kumonnut. Onko se sitten turvallisempi kuin jokin toinen laturi, onkin jo vaikeampi kysymys vastata.

4. Ekologinen

Jos Asmo-laturi kuluttaa latauksen aikana enemmän sähköä kuin summassa valittu vertailulaturi, eihän se voi olla ekologinen. Joissakin tapauksissa Asmo-laturin vuosikulutus voi olla jopa suurempi kuin muilla latureilla.

Asmo-laturin ostaminen korvaamaan laitteen mukana tullut laturi lisää vain luonnonvarojen tuhlausta ja lisää elektroniikkajätteen määrää, joka saattaa sisältää ympäristölle haitallisia raskasmetalleja.

5. Automaattinen poiskytkentä

Toisin kuin monilla kilpailevilla latureilla Asmo-laturissa ei ole automaattista poiskytkentää latauksen päätyttyä. Se on manuaalinen ja tapahtuu joko a) irrottamalla puhelin latausjohdosta tai b) irrottamalla Asmo-laturi pistorasiasta, jolloin se on varmasti ”turvallinen”.

Loppukevennyksenä Pasi Kaunisto kajauttaa komean rallinsa. Ole hyvä, Pasi...

Asmo-laturi pähkinänkuoressa

Blogissa on noin 11 kuukauden ajan kirjoitettu Asmo-laturista, mistä kiitos ”lankeaa” yritykselle itselleen ja sanomalehti Kalevalle. Kirjoittaminen ei ole millään tavalla ollut tarkoitushakuista eli laturista olisi kirjoitettu pelkästään kirjoittamisen vuoksi, vaan virike uuteen blogiartikkeliin on aina tullut lehtiartikkelista, facebook-päivityksestä, blogiin tulleesta vinkistä tms.

Kirjoituksia näin jälkeen päin tarkasteltuna niistä näkyy, että artikkelien sisällöt ovat olleet ns. nousujohteisia eli kronologisesti ja ajatuksellisesti toisiaan täydentäviä. Voisi sanoa niin, että totuus Asmo-laturista on paljastunut vähitellen ja ikään kuin itsestään.

”Suuri oivallus..?”

Kuten eräässä varhaisessa kirjoituksessa todettiin, Asmo-laturi saattoi tuntua hyvältä idealta parin kaljan jälkeen, mutta sen keksinnöllisyys ja toiminnallisuus on sen verran heikko, että sen ei olisi koskaan pitänyt päätyä tuotantoon asti, vaan sen olisi pitänyt pysyä lukitussa pöytälaatikossa.

Asmo-laturin myytit

Palamaton laturi? Mutta eiväthän laturit voi palaa. (Tämä ei tosin aivan pidä paikkaansa, koska lähes kaikki materiaalit, jotka sisältävät vetyä ja/tai hiiltä joko puhtaana tai sopivana yhdisteenä, palavat sopivissa olosuhteissa, kunhan vain palamiseen tarvittavaa happea on riittävästi käytettävissä.) Puhelinlaturin paloriski on kuitenkin pienin kaikista kodin sähkölaitteista.

Energiapihi? (Termi taitaa olla peräisin Kalevan toimittajalta.) Tämä on erittäin kaukaa haettu peruste ostaa ylihintainen Asmo-laturi, josta on sittemmin selvinnyt, että sen energiansäästö on melko kyseenalainen ja että se kuluttaa latauksen aikana jopa enemmän sähköä kuin tavallinen laturi.

Patentoitu? Onko laitteella patenttia vai ei, tuskin hetkauttaa kuluttajaa. Asmo Solutions onnistui saamaan median mukaan levittämään valhetta, että Asmo-laturi on patentoitu. Sama väärää tietoa käyttävät nyt laturia myyvät liikkeet.

Nuo myytit on sittemmin kumottu. Jos Asmo-laturi saapuu joskus Yhdysvaltoihin, Myytinmurtajat-ohjelma voisi kertoa totuuden Asmo-laturista yhdysvaltalaisille kuluttajille.

Tuotanto alkoi

Asmo-laturi saatiin viimeinkin tuotantoon ja myyntiin, mutta laturien toimittamisessa ennakkoon maksaneille tukijoille ilmeni suuria ongelmia. Jotkin tukijat saivat laturin tai maksamansa rahat takaisin vasta pitkän ruinaamisen jälkeen. Tällainen toiminta antaa yrityksestä huonon kuvan. Se ikään kuin kertoo, että yritys pitäisi mielellään itsellään ennakkomaksut, jotka on jo pantu menemään. Vain yritys itse tietää, kuinka paljon palauttamattomia ennakkomaksuja oikein on.

Osakeanti

Asmo Solutions onnistui keräämään suhteellisen suuren summan rahaa sijoittajilta käyttäen perusteenaan yrityksen nykytilasta ja tulevaisuudenarvioista tietoja, joita on sittemmin kyseenalaistettu. Sijoitusmuistiossa ei suoranaisesti valehdeltu, mutta haaveiluun taipuvainen sijoittaja saattoi muodostaa mielessä kuvan tuotteesta, jota tullaan myymään miljoonittain. Siinä vain jätettiin kertomatta, mikä Asmo-laturi todellisuudessa on: ylihintainen laturi, jonka tavallisia latureita parempi paloturvallisuus ja energiansäästö ovat kyseenalaisia. Ne ovat juuri ne argumentit, joihin laturin markkinointi perustuu ja joiden perusteella Asmo-laturi on saatu ”näyttämään” niin paljon muita latureita ”paremmalta”.

On tietenkin selvää, että jos (millä tahansa) yrityksellä on patentti (tai edes hakemus) johonkin hyödylliseen tuotteeseen, se tekee yrityksestä paljon kiinnostavamman sijoittajien silmissä kuin jos patenttia ei ole ja kilpailevan tuotteen valmistaminen on mahdollista.

Jälleenmyynti ja mainonta

Nyt kun Asmo-laturilla on noin kymmenen jälleenmyyjää, se ei kuitenkaan näytä olevan mikään myyntimenestys. Mutta miten se voisikaan olla. Se on vain ruman ja kolhon näköinen laturi, joka ei tekniseltä suorituskyvyltä juurikaan poikkea tavallista latureista – se on mm. hyötysuhteeltaan joitakin vakiolatureita jopa huonompi. Jos Asmo-laturin mainonnasta riisuttaisiin pois kaikki, mikä ei pidä paikkaansa, laturi menettäisi sen vähänkin kiinnostavuuden, joka sillä saattaa vielä olla joidenkin vähemmän kriittistä arviointikykyä omaavien henkilöiden silmissä. Eihän kukaan nyt maksaisi 40 euroa laturista, jos käytännössä samanlaisen tai eräiden mittapuiden mukaan jopa paremman laturin saisi yli puolet halvemmalla.

Nykyajalle on tosin ominaista kaikenlainen vilpillinen markkinointi, jossa ala-arvoinen tuote pakataan hienoon pakettiin ja kuluttajille liioitellaan ja valehdellaan sen ominaisuuksia, koska muuten kukaan ei ostaisi tuotetta. Asmo-laturin oikea myyntipaikka olisi television Ostoskanava, jossa myydään tuotteita, joita ei voida myydä tavallisissa liikkeissä, koska kuluttajat näkisivät ne tarkemmin ja huomaisivat, että ne ovat enimmäkseen ylihintaista ja ala-arvoista roskaa, joiden käyttöarvo on vähäinen.

Ollaan kuin veljeksiä: Valkee ja Asmo Solutions

Valkeen korvavaloa ja Asmo-laturia yhdistää muukin seikka kuin sama kotipaikka Oulu. Korvavalo oli tuote, jota markkinoitiin vääristellyin tutkimustuloksin. Jos siitäkin olisi kerrottu totuus, tuskinpa juuri kukaan olisi ostanut sitä 200 euron hintaan. Tällaiset tuotteet, jotka todellisuudessa ovatkin jotakin muuta kuin valmistaja väittää niiden olevan, pilaavat teknologiakaupunki Oulun maineen ja tekevät tulevien aloittavien yritysten taipaleen entistä vaikeammaksi.

Yhteiskunnan tuki

Asmo Solutions on jo saanut lähes satatuhatta euroa veronmaksajien tukea, ja summaan täytyy vielä lisätä Tekes-tuki viime vuodelta, joka on varmastikin sama tai jopa enemmän kuin vuonna 2015. Kaikki tämä tuki on ollut pois joltakin toiselta yritykseltä, jonka tuote olisi saattanut olla Asmo-laturia parempi, mutta ehkäpä yrittäjien rehellisyyden tms. vuoksi tuotteita ei saatu näyttämään riittävän houkuttelevilta Ely-keskuksen ja Tekesin ”asiantuntijoiden” silmissä, eikä tukea tullut.

Kun pääministeri Medvedev sai Asmo-laturin

Suurta ihmetystä on herättänyt se, minkä vuoksi Oulun kaupunki lahjoitti joulukuussa Venäjän pääministerin seurueelle Asmo-laturit. Asiaa on tiedusteltu mm. kaupunginhallituksen puheenjohtajalta ja kaupungin hallintojohtajalta saamatta kuitenkaan vastausta siihen.

Mitä päätöksen tehnyt henkilö oikein kuvitteli Asmo-laturissa olevan niin ainutlaatuista, että ne haluttiin antaa muistoksi Venäjän valtiojohdolle Pohjolan Valkeasta kaupungista?

Median myötämielinen ja suojeleva asenne

Myöskään media ei ole vastannut kyselyihin liittyen Asmo-laturia käsitteleviin artikkeleihin. Se olisi tietenkin kova paikka mille tahansa sanomalehdelle myöntää, että sitä käytettiin törkeästi hyväksi yrityksen tuotteen markkinointia tukevan vääristelevän tiedon levittelemisessä.

Asmo-laturilla näyttää olevan eräänlainen suosituimmuusasema Kalevassa. Mitään negatiivista ei kerrota, vaikka negatiivista kerrottavaa olisi varmastikin paljon enemmän kuin positiivista.

Patentin ihmeellinen vaikutus

Niin toimittajat kuin monet muutkin kuvittelevat, että patentin omistaminen olisi jollakin tavalla hienoa ja arvokasta. Patentin voi saada lähes mille tahansa laitteelle tai toiminnalle edellyttäen, että sitä ei ollut missään muodossa aikaisemmin olemassa. Patenttivirastoa ei kiinnosta tippaakaan, onko ”keksinnöllä” minkäänlaista käytännön soveltuvuutta olemassa.

Tutkimalla patentteja huomaa, että suuri osa niistä on sellaisia, joilla ei ole mitään virkaa. Ne on useimmiten tehty vain sen vuoksi, että kilpaileva yritys ei voisi patentoida samaa ”innovaatiota”. Patenttien suuri määrä lisää yritysten arvostusta – ainakin yritysten omasta mielestä – ja sen vuoksi jokin toiminnallisuus pyritään usein pilkkomaan pieniin osiin, jotta saataisiin enemmän patentteja ja paksumpi patenttisalkku.

Tulevaisuus

Asmo-laturi tulevaisuus riippuu siitä, mikä on sen uskottavuus kuluttajien silmissä: uskoako mainosfraasit vai nähdä vääristelyn lävitse?

Kun kerran Asmo-laturi on nyt saatu tuotteistettua, sen valmistaminen on helppoa. Kuluja tulee henkilöstömenojen lisäksi lähinnä vain laturien valmistamisesta. Tavallisesti teollisessa tuotannossa silloin, kun toimiva tuote on saatu markkinoille, yritys käynnistää kustannusten alennusprojektin, jonka avulla tuote pyritään suunnittelemaan uudelleen, jotta se voitaisiin valmistaa edullisemmin. Osien ja komponenttien lukumäärää ja hintaa pyritään pienentämään ja kokoonpanoa rationalisoimaan.

Koska Asmo-laturi on niinkin pieni ja yksinkertainen laite, saavutettavat säästöt voisivat olla melko pieniä. Ainoa säästö komponenttien hintojen alentamisen lisäksi olisi pienentää kokoonpanokustannuksia.

Asmo-laturille on vaikea nähdä kovin hohdokasta tulevaisuutta. Kuvitelmat miljoonien latureiden myynnistä taitaa olla vain harhakuvitelmaa.

Nicer Dicer

Kaikki myy, kunhan tehokas mainonta ja riittävän tyhmä kuluttaja kohtaavat. Ostoskanavalla myynnissä olevaa Nicer Dicer vihannesleikkuria on myyty 20 miljoonaa kappaletta. 13-osainen leikkuri, jonka kaikki osat sopivat leikkurirasian sisään (varmastikin logistiikkasyistä), maksaa 100 euroa postikuluineen. Kokonaisuuden arvo tuskin ylittää 20 euroa, ja sen vuoksi Nicer Dicerin ostajalla olisikin vakava itsetutkiskelun paikka: olenko minä nenästä vedettävä hölmö?

Jos Nicer Dicer maksaa 100 euroa ja Asmo-laturi 40 euroa, voidaan kysyä, kumman ostaja tekee huonomman kaupan? Nicer Dicer on loistava bisnes niin valmistajalle kuin myyjillekin niin kauan kuin tyhmiä ostajia riittää...

Jos toisen saisi valita maksutta, valinta kallistuisi Nicer Diceriin, josta voisi jopa olla jotakin hyötyä.

Presidentti Putinin kutsuja

Toisaalla...

Presidentti Putin saapuu Suomeen

Kuten uutinen ehti kertoa, Venäjän federaation presidentti Vladimir Putin tulee vierailemaan juhlavuotena Suomessa. Hänellä olisi kuitenkin pieni toivomus...

Näin Norjassa

Norjassa otetaan varman päälle. Palosammuttimet on sijoitettu liikkeessä aivan Asmo-laturien viereen, jotta Asmo-laturin ostaja muistaisi ostaa myös sammuttimen samalla kerralla. Sammutin on hyvä varotoimenpide, jos Asmo-laturi sattuisi käymään liian kuumana...

Suomalaisten liikkeiden kannattaisi myös harkita samaa ja tehdä pakettitarjous laturista ja sammuttimesta.

SAMMUTIN TAKAA ASMO-LATURIN ”PALOTURVALLISUUDEN”

Asmo-laturin myyntipaikat

Asmo-laturia myydään tiettävästi seuraavissa liikkeissä ja verkkokaupoissa.

Puuilo
Verkkokauppa
Kärkkäinen
Jimm's
Data Systems
System Store
Deltaco
Kouluelektroniikka

Stayhome

Jokainen eettisesti ajatteleva ja toimiva, moraalisen katsontakannan omaava henkilö karsastaa sitä tapaa, jolla Asmo-laturia myydään. Kaikki Asmo-laturia myyvät liikkeet käyttävät mainonnassaan samoja vääristeleviä ja valheellisia fraaseja, jotka ovat peräisin valmistajalta. Näitä ovat:

Patentti

Energiansäästö

Maailman turvallisin laturi

Vastuullinen ja suoraselkäinen kuluttaja ei hyväksy harhaanjohtavaa markkinointia, ja sen vuoksi hän boikotoi liikkeitä, jotka toimivat sillä tavalla. Vilpillinen markkinointi on tietenkin myös väärin tuotteen ostanutta kohtaan: hän saa todellisuudessa toisenlaisen tuotteen kuin hän luuli ostaneensa.

Asmo-laturi ei todellisuudessa säästäkään energiaa vaan kuluttaa sitä enemmän kuin monet puhelimien mukana tulevat vakiolaturit. Se voi huonomman hyötysuhteen ja sen synnyttämän lämpenemisen vuoksi olla mahdollisesti jopa palovaarallisempi kuin tavallinen laturi.

Vakiolatureita huonompi hyötysuhde on seurausta huonosta elektroniikkasuunnittelusta, mikä releen kehittämän lämmön vuoksi nostaa Asmo-laturin käytönaikaisen lämpötilan tavallisia latureita korkeammaksi.

Maailman turvallisin laturi..? – v***u mikä vitsi!

Kyllähän edellä mainitut ja monet muutkin liikkeet myyvät myös muuta roskaa, mutta mitään muuta tuotetta media ei ole ylistänyt samalla tavalla kuin Asmo-laturia. Media saisi hävetä tekemisiään.

Verkkokaupan myynti

Asmo-laturi ei näytä olevan mikään myyntimenestys. Verkkokauppa.comissa, jota voidaan ainakin nimensä perusteella pitää ”johtavana” nettikauppana, Asmo-laturin myynti ei paljon mairittele. Viimeisten 11 päivän aikana siellä on myyty ”peräti” viisi kappaletta noita ”palamattomia”, ”energiapihejä” ja ”patentoituja” latureita.

Tämä antaa varmastikin suuntaviivat myös muiden liikkeiden myynnille. Jostakin syystä Asmo-laturi ei oikein näytä tavoittavan ”potentiaalisia” asiakkaita...

P. S.

Yrityksen sivulla ”turvallisuutta” mainostetaan nykyään tällä tavalla.

Ja tuolta se näytti vielä 17. marraskuuta.

Ehkäpä yrityksessäkin oli viimeinkin sisäistetty se tosiasia, että patenttia ei ole eikä sitä taida ehkä koskaan tullakaan. Miksi ihmeessä jälleenmyyjät sitten kertovat: ”Patentoidun teknologian ansiosta...”?

Onko tämä aina tällaista?

IndieGogossa muutama heppu odottelee (edelleenkin) ennakkoon maksamaansa laturia. Yhdelle EU-version tilanneelle esitetään seuraava selitys: ”Hello Guntram, thank you for contacting us. I found your order from our lists. For some unknown reason it has not been shipped yet.”

Jonkin ”tuntemattoman” syyn vuoksi laturi oli ”jäänyt” toimittamatta. Miten tämä voi olla mahdollista? Millaisia tumpeloita siellä on asioita hoitamassa? Onko tämä vain jäävuoren huippu? Kuinka moni edelleenkin odottaa laturiaan, joka toimitetaan vasta huomauttamisen jälkeen? Vai onko taktiikkana se, että kauan sitten ennakkoon maksettu laturi toimitetaan vasta huomauttamisen jälkeen?

Siellä on muilta mantereilta kotoisin olevaa pari muuta heppua, jotka olivat tilanneet UK/US-tyyppisen laturin, jollaista ei valmisteta. Olisi paljon fiksumpaa palauttaa ennakkomaksu pyytämättä kuin antaa tuollaisten typerysten odottaa ja pyytää erikseen palautusta.

Molemmat saivat saman vakiovastauksen:

”Dear Jared, unfortunately we were not able to produce other than EU plugs with this first batch. We are still aiming to produce charger with other plugs for the end of this year. We apologize for this inconvenient and we want to thank you for your support. We will be happy to refund your purchase. Please contact us at support@asmosolutions.com.”

Aiming..? Saahan sitä aina aikoa.

Reiska kertoo nähneensä kaikenlaisia vilunkifirmoja, ja hänen mielestään Asmo Solutions toimii aivan omassa sarjassaan.

Frequently asked questions

IndieGogossa kohdassa ”Frequently asked questions” on viimeisenä kysymyksenä:

”What happens when charging is done? Does the charger turn itself off when charging is done?”

Ja vastauksena:

”If you are charging a smartphone, the charger will not turn off. If you are charging another device, the charging will turn off but it won't turn on again.”

Asmo-laturi on tarkoitettu älypuhelimen lataamista varten. Lataustapahtuma alkaa ”automaattisesti”, mutta laturi ei sammukaan itsestään eli ”rele” jääkin vetäneeksi, niin kuin aiemmin ounasteltiinkin. Mutta jos sitä vastoin ladataan ”tavallista” puhelinta tai muuta laitetta, laturi sammuu itsestään lataamisen päätyttyä, mutta lataaminen pitää käynnistää manuaalisesti.

Tämähän on naurettavaa: laturi, jota mainostetaan ”älylaturiksi”, ei olekaan sitä. Olisikohan sopivampi nimi ”puoliälylaturi”?

Asmo-laturin karut mittaustulokset

Hieman teoriaa aluksi...

Teoreettista sähkötekniikkaa

Vaihtojännite on kompleksinen suure, ja siihen kytketty reaktiivinen kuorma synnyttää aina näennäistehoa, joka voidaan jakaa lois- ja pätötehoon. Ainoastaan resistiivinen kuorma eli yleisimmin vastuskuorma voi synnyttää pätötehoa, josta voidaan sitten ajan suhteen integroituna laskea kulutettu energia. Vastuskuorma on tavallisesti jokin lämpölaite tai hehkulamppu, jonka käytön EU on tosin kieltänyt.

Kaikki muut kuormat synnyttävät myös loistehoa, ja sen vuoksi pätötehon mittaaminen on hieman hankalampaa, koska virran ja jännitteen välillä on jokin vaihekulma (maksimissaan 90 astetta)

Mittaustekniikkaa

Mittaustekniikka on oma tieteenalansa, ja siinä voi esiintyä hyvinkin vaikeita käsitteitä. Minkä tahansa suureen hyvin tarkka mittaaminen voi olla haasteellista. Sen vuoksi mittaamisessa esiintyykin aina jonkinlaisia virheitä, jotka vaikuttavat mittaustarkkuuteen.

Mittausvirhe voi olla mm. systemaattista tai suhteellista. Virheet pyritään minimoimaan mittalaitteissa, joissa kerrotaan tavallisesti mittaustarkkuus. Mittalaitteiden elektroniikka pyrkii ajan mittaan ”ryömimään” eli menemään epätarkaksi, ja sen vuoksi ne täytyy kalibroida säännöllisin väliajoin. Esimerkkeinä kauppojen vaa'at ja polttoainemittarit.

Asmo-laturin lyhyt testaus

Testissä mitattiin useamman laturin yhtäaikainen tyhjäkäyntiteho, vakiolaturin teho latauksen aikana ja Asmo-laturin teho latauksen aikana.

Ensimmäisessä testissä mitattiin kolmen vakiolaturin yhtäaikainen tehonkulutus tyhjäkäynnissä eli ilman ladattavaa puhelinta. Se oli niin pieni (~ 20 mW), että sen voidaan katsoa peittyvän mittaustarkkuuden ja -virheiden alle.

Toisessa testissä mitattiin kahden vakiolaturin ja Asmo-laturin yhtäaikainen teho tyhjäkäynnissä. Se oli sama kuin ensimmäisessä mittauksessa: ~ 20 mW.

Tästä voidaan tehdä se päätelmä, että Asmo-laturin ensimmäisestä testistä korvaaman laturin tyhjäkäyntiteho on niin pieni, että sitä ei voi erottaa Asmo-laturin tyhjäkäyntitehosta, joka on 0 mW, koska ”rele” ei ole vetäneenä ilman puhelinta.

Tämä tukee aiempia arvioita, että vakiolatureiden tyhjäkäyntiteho on hyvin pieni.

Kolmannessa testissä mitattiin Samsungin matkalaturin tehonkulutusta latauksen aikana. Puhelimen latauselektroniikka rajasi latausvirran 1200 milliampeeriin. Latausteho oli 6,14 wattia.

Neljännessä testissä mitattiin Asmo-laturin tehonkulutusta saman puhelimen latauksen aikana. Puhelimen latauselektroniikka rajasi jälleen latausvirran 1200 milliampeeriin. Latausteho oli 7,28 wattia eli 19 prosenttia suurempi kuin Samsungin laturilla.

Asmo-laturin huono hyötysuhde

Asmo-laturin tehonkulutus oli 1,14 wattia Samsungin laturia suurempi. Tulos ei ole yllättävä. Olisikin ollut ihme, jos Asmo Solutions olisi osannut valmistaa paremman laturin kuin perinteiset valmistajat.

1,14 watin ”ylimääräinen” teho muuttuu Asmo-laturissa suoraan lämmöksi, eli se lämpenee latauksen aikana Samsungin laturia enemmän. Osa hukkatehosta tulee releen kelasta ja loput latauselektroniikasta.

Jos puhelinta ladataan päivittäin kahden tunnin ajan, Asmo-laturia käyttävä kuluttaa vuodessa 832 wattituntia enemmän energiaa kuin Samsungin laturia käyttävä olettaen, että Samsung irrotetaan pistorasiasta käytön jälkeen. Vaikka Samsung jätettäisiinkin pistorasiaan lataamisen jälkeen, Asmo-laturi kuluttaisi edelleenkin noin 600 wattituntia enemmän vuodessa.

Asmo-laturi tuhlaa energiaa

Päin vastoin kuin Asmo Solutions (virheellisesti) väittää Asmo-laturi ei säästäkään sähköenergiaa, vaan huonomman hyötysuhteensa vuoksi se kuluttaa sitä enemmän ja myös lämpenee enemmän.

Jos aikaisemmin mainittua Nokian AC-60-laturia pidetään jatkuvasti sähköverkossa, se kuluttaa silloin ”ylimääräistä” vain noin neljäsosan (219 Wh vs. 832 Wh) siitä, mitä Asmo-laturi synnyttää hukkatehoa pelkästään kahden tunnin päivittäisissä latauksissa huonomman hyötysuhteen vuoksi.

Kuten johdannossa todettiin, kaikkiin mittauksiin liittyy aina mittausepätarkkuuksia (eli virheitä), mutta tehdyissä testeissä mahdolliset virheet näkyvät molempien laturien mittauksissa samanmerkkisinä, joten hieman yleistäen niillä ei ole käytännössä merkitystä, eikä ainakaan sillä tavalla, että ne olisivat osoittaneet Asmo-laturin Samsungin laturia huonommaksi. (Asmo-laturi on ihan oikeasti Samsungin laturia huonompi.) Merkitystä on sen sijaan sillä, että kuka tahansa henkilö, joka tämän luettuaan vielä ostaa Asmo-laturin, on TYHMÄ.

Asmo-laturi on vitsi

Asmo-laturin piti olla energiapihi, mutta se ei sitä näytä olevankaan. Muita latureita lämpimämpänä käyvän Asmo-laturin komponenttien elinikä lyhenee ja paloriski kasvaa.

Kaikki edellä kerrottu on varmastikin yrityksen tiedossa, ja sen vuoksi Asmo-laturin vääristelevä ja valheellinen markkinointi on moraalitonta.

Asmo-laturi REDDIT-keskusteluryhmässä

Reddit-keskusteluryhmässä oli sunnuntaina avattu kaksi ketjua koskien Asmo-laturin ”ihmeellistä tarinaa”. Niiden avauksessa, jotka näyttävät olevan samat, kerrotaan samat asiat, joista Oulun 1 -blogi on kirjoittanut viime vuoden helmikuusta lähtien, kuten valehtelut muiden latureiden palovaarallisuudesta, Asmo-laturin energiansäästöstä ja patentista, yhteiskunnan tuesta ja median hyväksikäytöstä valheiden ja liioittelun levittämisessä markkinoinnin ja myynnin tukemiseksi.

Edempänä ketjussa mainitaan Oulun 1 -blogi, mutta eräs vastaaja kyseenalaistaa blogissa esitetyt asiat sen perusteella, että siinä ei mainita lähteitä – niin kuin ei tavallisesti tehdäkään, koska blogi ei jaa linkkejä sivustoille, joilla esitetään valheellisia asioita, vaikka kyseessä olisikin media. Mutta kuten blogin seuraajat ovatkin havainneet, kaikki blogissa esitetyt asiat perustuvat kirjallisiin lähteisiin, jotka voidaan päätellä asiayhteydestä, ellei niitä sitten ole muuten mainittu.

Ketjujen aloittaja näyttää saaneen kovaa vastustusta toisessa ketjussa. Vastustajan pääasiallisin motiivi näyttää olevan vastaan väittäminen ymmärtämättä kirjoituksen koko sisältöä ja tarkoitusta. Tämä on niin tavallista kaikissa keskusteluryhmissä. Takerrutaan johonkin mitättömään yksityiskohtaan, jolla ei ole mitään merkitystä, ja sen avulla pyritään osoittamaan, että sinä olet väärässä ja minä olen oikeassa.

Toinen vastaaja esittelee kuusi Google-haun tulosta, joissa puhelinlaturi oli sytyttänyt tulipalon, ja haluaa sillä perustella tukea Asmo Solutionsin väittämää, että tavalliset laturit olisivat palovaarallisia. Se, mitä näistä uutisista paljastuu, onkin mielenkiintoista.

1. ”Puhelimen laturi räjähti tytön kädessä. Kun laturi räjähti, perheen omakotitalosta paloi sulake ja puoli taloa pimeni.” Tässä on tämä ”räjähtänyt” laturi.

Olisikohan kondensaattori päästänyt liikoja paineita ulos..? Todennäköisesti viallinen komponentti, jollaisia voi olla missä tahansa laitteissa. Tämä on hauska: ”...puoli taloa pimeni.”

2. Puhelin – siis puhelin – syttyi palamaan Kanadassa. Laturi se ei ollut, vaikka laturin syyksi se pantiinkin.

3. Tämä on todella ihmeellinen. ”Vuonna -71 rakennetun omakotitalon asukkaan mukaan laturin pää oli sytyttänyt lattialla olleen tyynyn palamaan.”

Mikähän mahtaa olla ”laturin pää”? Ja mikä se sitten onkin, miten se saattoi sytyttää lattialla olleen tyynyn palamaan?

4. Tämä onkin sama kuin listan ensimmäinen.

5. iPhonen laturi oli syttynyt itsestään palamaan. Tässä ei ainakaan voi syyttää halpaa ja huonoa kiinalaista laturia.

6. Tässä iPhonen laturi ”räjähti”.

Neljä uutista oli iltapäivälehdistä, joiden pääasiallisin tavoite on saada lehtiään myytyä, mikä onnistuukin parhaiten raflaavilla uutisilla. Tuskinpa kenellekään on yllätys, että ne osaavat tikusta uutisen tekemisen taidon.

Hyvin usein huomaa sen, että toimittaja ei ymmärrä juurikaan mitään kirjoittamastaan jutusta. Käsitteet menevät sekaisin, ja jutusta näkyy selvästi, miten haastateltava oli vedättänyt toimittajaparkaa, kuten esim. Valkeen ja Asmo Solutionsin kohdalla on käynyt.

See the Big Picture

Blogi on monesti aikaisemmin kirjoittanut hahmottamiskyvyn tärkeydestä. Se tarkoittaa sitä, että kykenee näkemään ”koko kuvan” (big picture). Useimmilta se näyttää puuttuvan, ja se johtaakin usein siihen, että jotakin artikkelia, kirjoitusta tms. ei ymmärretä oikein eikä etenkään kirjoittajan tarkoittamalla tavalla.

Asmo-laturin ”testaaminen”. Pahempaa on vielä tulossa...

Pieni vertailu

Jos Asmo-laturilla ladataan puhelinta joka yö, jolloin rele on vetäneenä 500 milliwatin teholla kahdeksan tunnin ajan, sen hukkateho synnyttää 4,0 wattituntia (8 x 0,5 Wh) hukkaenergiaa vuorokaudessa. Jatkuvasti sähköverkkoon kytketyn vertailulaturin (Nokia AC-60) hukkaenergia vuorokaudessa on 24 x 0,025 Wh = 0,6 wattituntia.

Asmo-laturin hukkateho on siten 6,7-kertainen. Kuka viitsii vielä väittää, että Asmo-laturi on ”energiapihi”?

On vain ajan kysymys, milloin tämä kupla – tai oikeammin mätäpaise – puhkeaa...

Ketju 1

Ketju 2

Asmo-laturin ”rele”

Jotta laturi tekisi kaksinapaisen erotuksen verkkojännitteestä, releen täytyy olla kaksinapainen, mikä suurentaa sen kokoa. Ja koska koskettimia on kaksi, se kasvattaa kelan kokoa ja vaadittavaa veto- ja pitovoimaa.

Releen tarkkaa kokoa on vaikea arvioida tarkasti olettaen, että myydyissä latureissa on käytetty alla olevan kuvan mukaisia piirilevyjä.

Koska kyseessä on mekaaninen eikä solid state -rele, kelan tehonkulutus on huomattavasti suurempi kuin puolijohdereleellä. Riippuen releen koosta (virrankestosta), valmistuksen tarkkuudesta ja hinnasta DC-tehonkulutus kelan ollessa vetäneenä vaihtelee noin sadasta milliwatista noin viiteensataan milliwattiin.

Koska Asmo-laturi on todennäköisesti valmistettu halvemmista osista, kelan tehonkulutus on sen mukainen eli suuri. Tämä tarkoittaa sitä, että laturi kuluttaa sähköenergiaa silloinkin, kun puhelimen akku on ladattu täyteen mutta laturi pitää releen kelan vetäneenä, ja kehittää myös hukkalämpöä. Rele päästää ilmeisestikin vasta sitten, kun puhelin irrotetaan latausjohdosta.

Hakkuripiirit saattavat ottaa käynnistyessään suuren virtapiikin, mikä täytyy huomioida releen tyypin valinnassa. Jotta releen koskettimien kuluminen ei lyhentäisi liikaa laturin kestoikää, se täytyy huomioida releen mitoituksessa. Tällöin käytettävä rele ei voisi olla pienin mahdollinen, mitä oletusta tukee kuvassa näkyvän releen koko. Vastuullinen suunnittelija valitsisi riittävän suuren releen, jossa olisi tarpeellinen varmuusmarginaali.

Alla olevassa taulukossa näkyy erään japanilaisvalmistajan yhden reletyypin kelan spesifikaatiot. Kyseinen rele olisi teknisen suorituskyvyn puolesta riittävä ohjaamaan minkä tahansa laturin hakkuripiiriä.

Taulukossa paljastuu jälleen yksi Asmo-laturin paradoksi: sen pitäisi säästää sähköenergiaa latauksen päätyttyä, mutta jos rele jää vetäneeksi, mikä tilanne on todennäköinen silloin, jos puhelinta ei irroteta latausjohdosta, Asmo-laturi voisi kuluttaa jopa ”huikeat” 500 milliwattia.

Nokian AC-60-laturi kuluttaa korkeintaan 25 milliwattia vastaavassa tilanteessa, mikä voisi olla jopa 20 kertaa vähemmän kuin Asmo-laturilla. 500 milliwattia lämmittää selvästi pientä relettä, jonka (esimerkkireleen) ulkomitat ovat noin 20 x 10 x 12 mm.

Asmo-laturissa on eri rele kuin yllä esitetty, mutta joka tapauksessa sen kelan tehonkulutus voi olla yhtä suuri kuin edellä mainittu. Jos jokin laturi lämpenee tyhjäkäynnissä, se on juuri Asmo-laturi eikä esim. Nokian AC-60.

Rele, jonka piti tehdä Asmo-laturista energiaa säästävä ja paloturvallinen, näyttääkin olevan Asmo-laturin kompastuskivi.

Olisiko oikeampaa sanoa: jos kaikki (nykyaikaiset) puhelinlaturit vaihdettaisiin Asmo-latureihin, syntyneen hukkatehon kattamiseksi pitäisi rakentaa pari uutta ydinvoimalaa?

Huom! Asmo-laturissa on ilmeisestikin ns. sysäysrele, joka ei tarvitse pitovirtaa, ja niin muodoin yllä kerrottu laturin ylimääräisestä tehonkulutuksesta releen vuoksi ei mahdollisesti pidä paikkaansa.