Asmo-laturi pähkinänkuoressa

Blogissa on noin 11 kuukauden ajan kirjoitettu Asmo-laturista, mistä kiitos ”lankeaa” yritykselle itselleen ja sanomalehti Kalevalle. Kirjoittaminen ei ole millään tavalla ollut tarkoitushakuista eli laturista olisi kirjoitettu pelkästään kirjoittamisen vuoksi, vaan virike uuteen blogiartikkeliin on aina tullut lehtiartikkelista, facebook-päivityksestä, blogiin tulleesta vinkistä tms.

Kirjoituksia näin jälkeen päin tarkasteltuna niistä näkyy, että artikkelien sisällöt ovat olleet ns. nousujohteisia eli kronologisesti ja ajatuksellisesti toisiaan täydentäviä. Voisi sanoa niin, että totuus Asmo-laturista on paljastunut vähitellen ja ikään kuin itsestään.

”Suuri oivallus..?”

Kuten eräässä varhaisessa kirjoituksessa todettiin, Asmo-laturi saattoi tuntua hyvältä idealta parin kaljan jälkeen, mutta sen keksinnöllisyys ja toiminnallisuus on sen verran heikko, että sen ei olisi koskaan pitänyt päätyä tuotantoon asti, vaan sen olisi pitänyt pysyä lukitussa pöytälaatikossa.

Asmo-laturin myytit

Palamaton laturi? Mutta eiväthän laturit voi palaa. (Tämä ei tosin aivan pidä paikkaansa, koska lähes kaikki materiaalit, jotka sisältävät vetyä ja/tai hiiltä joko puhtaana tai sopivana yhdisteenä, palavat sopivissa olosuhteissa, kunhan vain palamiseen tarvittavaa happea on riittävästi käytettävissä.) Puhelinlaturin paloriski on kuitenkin pienin kaikista kodin sähkölaitteista.

Energiapihi? (Termi taitaa olla peräisin Kalevan toimittajalta.) Tämä on erittäin kaukaa haettu peruste ostaa ylihintainen Asmo-laturi, josta on sittemmin selvinnyt, että sen energiansäästö on melko kyseenalainen ja että se kuluttaa latauksen aikana jopa enemmän sähköä kuin tavallinen laturi.

Patentoitu? Onko laitteella patenttia vai ei, tuskin hetkauttaa kuluttajaa. Asmo Solutions onnistui saamaan median mukaan levittämään valhetta, että Asmo-laturi on patentoitu. Sama väärää tietoa käyttävät nyt laturia myyvät liikkeet.

Nuo myytit on sittemmin kumottu. Jos Asmo-laturi saapuu joskus Yhdysvaltoihin, Myytinmurtajat-ohjelma voisi kertoa totuuden Asmo-laturista yhdysvaltalaisille kuluttajille.

Tuotanto alkoi

Asmo-laturi saatiin viimeinkin tuotantoon ja myyntiin, mutta laturien toimittamisessa ennakkoon maksaneille tukijoille ilmeni suuria ongelmia. Jotkin tukijat saivat laturin tai maksamansa rahat takaisin vasta pitkän ruinaamisen jälkeen. Tällainen toiminta antaa yrityksestä huonon kuvan. Se ikään kuin kertoo, että yritys pitäisi mielellään itsellään ennakkomaksut, jotka on jo pantu menemään. Vain yritys itse tietää, kuinka paljon palauttamattomia ennakkomaksuja oikein on.

Osakeanti

Asmo Solutions onnistui keräämään suhteellisen suuren summan rahaa sijoittajilta käyttäen perusteenaan yrityksen nykytilasta ja tulevaisuudenarvioista tietoja, joita on sittemmin kyseenalaistettu. Sijoitusmuistiossa ei suoranaisesti valehdeltu, mutta haaveiluun taipuvainen sijoittaja saattoi muodostaa mielessä kuvan tuotteesta, jota tullaan myymään miljoonittain. Siinä vain jätettiin kertomatta, mikä Asmo-laturi todellisuudessa on: ylihintainen laturi, jonka tavallisia latureita parempi paloturvallisuus ja energiansäästö ovat kyseenalaisia. Ne ovat juuri ne argumentit, joihin laturin markkinointi perustuu ja joiden perusteella Asmo-laturi on saatu ”näyttämään” niin paljon muita latureita ”paremmalta”.

On tietenkin selvää, että jos (millä tahansa) yrityksellä on patentti (tai edes hakemus) johonkin hyödylliseen tuotteeseen, se tekee yrityksestä paljon kiinnostavamman sijoittajien silmissä kuin jos patenttia ei ole ja kilpailevan tuotteen valmistaminen on mahdollista.

Jälleenmyynti ja mainonta

Nyt kun Asmo-laturilla on noin kymmenen jälleenmyyjää, se ei kuitenkaan näytä olevan mikään myyntimenestys. Mutta miten se voisikaan olla. Se on vain ruman ja kolhon näköinen laturi, joka ei tekniseltä suorituskyvyltä juurikaan poikkea tavallista latureista – se on mm. hyötysuhteeltaan joitakin vakiolatureita jopa huonompi. Jos Asmo-laturin mainonnasta riisuttaisiin pois kaikki, mikä ei pidä paikkaansa, laturi menettäisi sen vähänkin kiinnostavuuden, joka sillä saattaa vielä olla joidenkin vähemmän kriittistä arviointikykyä omaavien henkilöiden silmissä. Eihän kukaan nyt maksaisi 40 euroa laturista, jos käytännössä samanlaisen tai eräiden mittapuiden mukaan jopa paremman laturin saisi yli puolet halvemmalla.

Nykyajalle on tosin ominaista kaikenlainen vilpillinen markkinointi, jossa ala-arvoinen tuote pakataan hienoon pakettiin ja kuluttajille liioitellaan ja valehdellaan sen ominaisuuksia, koska muuten kukaan ei ostaisi tuotetta. Asmo-laturin oikea myyntipaikka olisi television Ostoskanava, jossa myydään tuotteita, joita ei voida myydä tavallisissa liikkeissä, koska kuluttajat näkisivät ne tarkemmin ja huomaisivat, että ne ovat enimmäkseen ylihintaista ja ala-arvoista roskaa, joiden käyttöarvo on vähäinen.

Ollaan kuin veljeksiä: Valkee ja Asmo Solutions

Valkeen korvavaloa ja Asmo-laturia yhdistää muukin seikka kuin sama kotipaikka Oulu. Korvavalo oli tuote, jota markkinoitiin vääristellyin tutkimustuloksin. Jos siitäkin olisi kerrottu totuus, tuskinpa juuri kukaan olisi ostanut sitä 200 euron hintaan. Tällaiset tuotteet, jotka todellisuudessa ovatkin jotakin muuta kuin valmistaja väittää niiden olevan, pilaavat teknologiakaupunki Oulun maineen ja tekevät tulevien aloittavien yritysten taipaleen entistä vaikeammaksi.

Yhteiskunnan tuki

Asmo Solutions on jo saanut lähes satatuhatta euroa veronmaksajien tukea, ja summaan täytyy vielä lisätä Tekes-tuki viime vuodelta, joka on varmastikin sama tai jopa enemmän kuin vuonna 2015. Kaikki tämä tuki on ollut pois joltakin toiselta yritykseltä, jonka tuote olisi saattanut olla Asmo-laturia parempi, mutta ehkäpä yrittäjien rehellisyyden tms. vuoksi tuotteita ei saatu näyttämään riittävän houkuttelevilta Ely-keskuksen ja Tekesin ”asiantuntijoiden” silmissä, eikä tukea tullut.

Kun pääministeri Medvedev sai Asmo-laturin

Suurta ihmetystä on herättänyt se, minkä vuoksi Oulun kaupunki lahjoitti joulukuussa Venäjän pääministerin seurueelle Asmo-laturit. Asiaa on tiedusteltu mm. kaupunginhallituksen puheenjohtajalta ja kaupungin hallintojohtajalta saamatta kuitenkaan vastausta siihen.

Mitä päätöksen tehnyt henkilö oikein kuvitteli Asmo-laturissa olevan niin ainutlaatuista, että ne haluttiin antaa muistoksi Venäjän valtiojohdolle Pohjolan Valkeasta kaupungista?

Median myötämielinen ja suojeleva asenne

Myöskään media ei ole vastannut kyselyihin liittyen Asmo-laturia käsitteleviin artikkeleihin. Se olisi tietenkin kova paikka mille tahansa sanomalehdelle myöntää, että sitä käytettiin törkeästi hyväksi yrityksen tuotteen markkinointia tukevan vääristelevän tiedon levittelemisessä.

Asmo-laturilla näyttää olevan eräänlainen suosituimmuusasema Kalevassa. Mitään negatiivista ei kerrota, vaikka negatiivista kerrottavaa olisi varmastikin paljon enemmän kuin positiivista.

Patentin ihmeellinen vaikutus

Niin toimittajat kuin monet muutkin kuvittelevat, että patentin omistaminen olisi jollakin tavalla hienoa ja arvokasta. Patentin voi saada lähes mille tahansa laitteelle tai toiminnalle edellyttäen, että sitä ei ollut missään muodossa aikaisemmin olemassa. Patenttivirastoa ei kiinnosta tippaakaan, onko ”keksinnöllä” minkäänlaista käytännön soveltuvuutta olemassa.

Tutkimalla patentteja huomaa, että suuri osa niistä on sellaisia, joilla ei ole mitään virkaa. Ne on useimmiten tehty vain sen vuoksi, että kilpaileva yritys ei voisi patentoida samaa ”innovaatiota”. Patenttien suuri määrä lisää yritysten arvostusta – ainakin yritysten omasta mielestä – ja sen vuoksi jokin toiminnallisuus pyritään usein pilkkomaan pieniin osiin, jotta saataisiin enemmän patentteja ja paksumpi patenttisalkku.

Tulevaisuus

Asmo-laturi tulevaisuus riippuu siitä, mikä on sen uskottavuus kuluttajien silmissä: uskoako mainosfraasit vai nähdä vääristelyn lävitse?

Kun kerran Asmo-laturi on nyt saatu tuotteistettua, sen valmistaminen on helppoa. Kuluja tulee henkilöstömenojen lisäksi lähinnä vain laturien valmistamisesta. Tavallisesti teollisessa tuotannossa silloin, kun toimiva tuote on saatu markkinoille, yritys käynnistää kustannusten alennusprojektin, jonka avulla tuote pyritään suunnittelemaan uudelleen, jotta se voitaisiin valmistaa edullisemmin. Osien ja komponenttien lukumäärää ja hintaa pyritään pienentämään ja kokoonpanoa rationalisoimaan.

Koska Asmo-laturi on niinkin pieni ja yksinkertainen laite, saavutettavat säästöt voisivat olla melko pieniä. Ainoa säästö komponenttien hintojen alentamisen lisäksi olisi pienentää kokoonpanokustannuksia.

Asmo-laturille on vaikea nähdä kovin hohdokasta tulevaisuutta. Kuvitelmat miljoonien latureiden myynnistä taitaa olla vain harhakuvitelmaa.

Nicer Dicer

Kaikki myy, kunhan tehokas mainonta ja riittävän tyhmä kuluttaja kohtaavat. Ostoskanavalla myynnissä olevaa Nicer Dicer vihannesleikkuria on myyty 20 miljoonaa kappaletta. 13-osainen leikkuri, jonka kaikki osat sopivat leikkurirasian sisään (varmastikin logistiikkasyistä), maksaa 100 euroa postikuluineen. Kokonaisuuden arvo tuskin ylittää 20 euroa, ja sen vuoksi Nicer Dicerin ostajalla olisikin vakava itsetutkiskelun paikka: olenko minä nenästä vedettävä hölmö?

Jos Nicer Dicer maksaa 100 euroa ja Asmo-laturi 40 euroa, voidaan kysyä, kumman ostaja tekee huonomman kaupan? Nicer Dicer on loistava bisnes niin valmistajalle kuin myyjillekin niin kauan kuin tyhmiä ostajia riittää...

Jos toisen saisi valita maksutta, valinta kallistuisi Nicer Diceriin, josta voisi jopa olla jotakin hyötyä.