Nokia kertoi eilen lahjoittavansa 12 miljoonaa euroa suomalaisille yliopistoille. Lahjoitussummasta osoitetaan 1,8 miljoonaa Oulun yliopistolle, jossa rahalle lieneekin hyvää käyttöä.
Oulun yliopiston eri tiedekuntien laboratorioissa on suuri määrä henkilöstöä, jotka eivät ole tutkijoita tai opettajia, vaan heidän virkanimikkeensä on projektisihteeri tms. Yhteistä heille on silmiinpistävä työtehtävien vähyys. Koska yliopistot ovat jo vuosikausia eläneet yli varojensa, vaikka ne voivatkin itse vaikuttaa tulojensa määrään suoritettujen (lue: hyväksyttyjen) tutkintojen määrän avulla, henkilöstömenot ovat kasvaneet liian suuriksi. Ehkäpä Nokian tuki tuo siten hetkellisen avun yliopistojen (itseaiheutettuun) ahdinkoon.
Lahjoituksen alkuunpanija lieneekin yhtiön uusi toimitusjohtaja Stephen Elop. ”Suomalainen osaamispääoma on ollut myös Nokialle merkittävä kilpailutekijä ja haluamme tukea sen kasvattamista ja uudistamista”, perustelee Elop lahjoitusta.
Mutta mikähän mahtaa olla Nokia todellinen motiivi? Rahavirran kulkusuunta on jo parinkymmenen vuoden ajan ollut päinvastainen eli Suomen valtio on tukenut Nokiaa, joka on muutamaa vuotta lukuunottamatta tehnyt hyvää tai jopa erinomaista tulosta ja kerryttänyt sillä useiden miljardien kassapääoman. Teknologian kehittämiskeskus Tekes on tunkenut veronmaksajilta kerättyä rahaa Nokiaan keskimäärin yli kymmenen miljoonaa euroa vuodessa.
http://oulun1.blogspot.com/2010/01/tekes-jakoi-jalleen-rahaa.html
Nokian lahjoittama 12 miljoonaa on mielenkiintoinen summa! Nokian matkapuhelimet sai viime vuonna Tekes-rahaa (joka on siis lahjarahaa, jota ei tarvitse maksaa takaisin) 9,6 miljoonaa ja Nokia Siemens Networks sai 4,0 miljoonaa euroa. Kun muistetaan, että Nokia omistaa suomalais-saksalaisesta yhteisyrityksestä hieman yli puolet, NSN:n Nokian saama osuus on siten hieman yli 2 miljoonaa euroa – ehkäpä 2,4 miljoonaa saattaisi olla varovainen arvio..?
Summaamalla matkapuhelimet-yksikön 9,6 miljoonaa ja NSN:n Suomen-osan 2,4 miljoonaa yhteen saadaan tasan 12,0 miljoonaa euroa, joka on sekin mielenkiintoinen summa.
Onko Stephen Elop kokenut piston tunnossaan saatuaan tietää Nokian saamasta Tekes-tuesta, jolla ei ole mitään perusteita (kuten aikaisemmassa blogikirjoituksessa on osoitettu)? Ehkäpä hän on kokenut niin ja haluaa sen tähden palauttaa Nokian viime vuonna saaman valtion tuen takaisin valtion rahoituksella toimiville yliopistoille. Käyhän se niinkin, mutta kyse on vain yhden vuoden palautuksesta, ja lieneekin niin, että Nokian tuki yliopistoille tulee jäämään vain tähän yhteen ainoaan kertaan.
Jos Nokia ottaisikin tavakseen tukea suomalaisia yliopistoja vuosittain noin kymmenen miljoonan euron summalla mutta kuitenkin edelleen hakisi ja myös saisi Tekes-tukea, tilanne muodostuisi absurdiksi: raha kävisi vain kiertämässä Nokiassa ja palautuisi sitten takaisin valtiolle ja yliopistoille. Ja Nokia (ja Stephen Elop) saisivat mainetta ja kunniaa, kun Nokia tukisi yliopistoja (suomalaisten veronmaksajien rahoilla). Tämä voisi tuskin onnistua missään muussa maassa kuin Suomessa.
Toistuvien yt-neuvotteluiden, irtisanomisten ja surkeiden puhelimien vuoksi Nokian maine Suomessa on selvästikin rapautunut. Ehkäpä Nokia sittenkin vain yrittää vanhanaikaista eli ostaa menettämänsä maineen takaisin rahalla.
keskiviikko 20. lokakuuta 2010
maanantai 18. lokakuuta 2010
Sähköauto vs. dieselauto
Asiakaspolar-lehdessä (3/2010) oli lyhyt artikkeli Fiat Fiorono Micro-Vett -sähköautosta. Siinä sähköautoa lähinnä verrattiin samanlaiseen Fiorino-dieselautoon.
Kuten yllä olevasta kuvasta havaitaan, sähköauton hankintahinta on lähes kolme kertaa dieselautoa suurempi. Toisin sanoen sähköauto on 35 911 euroa kalliimpi.
Kuvan vertailussa autoilla ajetaan 160 kilometriä vuoden jokaisena päivänä eli 58400 kilometriä vuodessa. Tuollainen ajomäärä ei oikein sovi edes normaaliin yrityskäyttöön viikonloppuajojen vuoksi vaan paremminkin taksikäyttöön, vaikkakin Fiorino on liian pieni taksiksi. Jos ajomäärä ajettaisiinkin viitenä päivänä viikossa, se tekisi 224 kilometriä päivässä, mikä olisi kuitenkin normaali ajomäärä yrityskäytössä.
Kuvan tiedoilla vuosikuluiksi voidaan laskea 4818 euroa sähköautolle ja 4394 dieselautolle. Vaikka sähköauton polttoainekustannukset ovat vain noin viidenneksen dieselauton vastaavista, sillä ajaminen tulee 424 euroa kalliimmaksi vuodessa. (Sähkön hintana on käytetty 10 snt/kWh.)
Sähköauton suurin kustannuserä tulee akkujen kulumisesta. Artikkelissa akkujen kestoiäksi on mainittu 1500–2000 latauskerta. Täysillä akuilla autolla ajaa 160 kilometriä, joten jos akut ladataan joka päivä (tai yö), 20 000 euron hintaisen akuston vuosikulu on 3650 euroa, jota lukua on vertailussa hieman optimistisesti käytettykin.
Jos akusto kestääkin vain 1500 latauskertaa, vuosikuluiksi tulee 4866 euroa.
On luultavaa, että muiden akkujen tapaan myös Fiorinon akkujen kapasiteetti alkaa pienetä ennen kuin niiden käyttöikä tulee täyteen, eli täydellä akustolla voidaankin ehkä ajaa enää vain 100 kilometriä, minkä vuoksi akustoa voidaan joutua latamaan joinakin päivinä kaksi kertaa, mikä kasvattaa edelleenkin sähköauton akuston kulumisesta syntyviä vuosikustannuksia.
Koska sähköauto on koriltaan ja alustaltaan aivan samanlainen kuin dieselrinnakkaismalli, se kuluu ja vanhenee samalla tavalla. Jos autoilla ajettaisiin kymmenen vuotta, kokonaisajomääräksi tulisi 584 000 kilometriä, joka on erittäin suuri määrä mille tahansa autolle. Viimeistään tuon ajomäärän jälkeen molemmat autot olisi ajettu loppuun.
Jos hankinta jaetaan käyttövuosille ilman korkokuluja, sähköautolle saadaan 5 490 euroa ja dieselautolle 1890 euroa vuodessa. Kokonaiskulut vuodessa ovat siten:
Sähköauto: 9 140 euroa (10 356 euroa/1500 latauskertaa)
Dieselauto: 6 284 euroa
Jos vuotuinen ajomäärä olisi pienempi ja lähempänä tavallista keskimääräistä ajomäärää, sähkäauton epäedullinen asema korjaantuisi hieman. Mutta niin kauan kuin sähköauton hankintahinta on mieletön ja siinä on kallis ja kuluva akusto, sähköauton hankinnassa ei näytä olevan mitään järkeä.
Jos sähköauton hankintahinnasta vähennetään akuston hinta (20 000 euroa), jäljelle jää vielä 34 900 euroa. Mikä selittää hintaeron dieselautoon (18900 euroa)? Voisiko sähkömoottori ohjauslaitteineen olla niin paljon dieselmoottoria kalliimpi..? Vai onko hinnassa ”ylimääräistä” pienen valmistusmäärän vuoksi?
Suomen sääolosuhteet tuovat monia haasteita sähköautolle. Sisätilaa täytyy lämmittää jollakin tavalla. Jos siihen ei tuhlata kallista akkuenergiaa – lämmitykseen käytetty akkuenergia lyhentää ajomatkaa – autoon tarvitaan erillinen polttoainelämmitin. Alhainen lämpötila pienentää (kaikkien) akkujen kapasiteettia, joten akustoa täytyy lämmittää ennen ajoon lähtemistä ja sen lämpimänä pysymisestä täytyy huolehtia ajon aikana.
Tuskinpa valtiokaan katselisi hyvällä, jos sähköautojen lukumäärä kasvaisi ja polttoaineverokertymä pienenisi. Olisi luultavaa, että tuolloin myös sähköauton käyttöä alettaisiin verottaa esimerkiksi kilometriperusteisesti. Se on selvää, että valtio ei tule luopumaan veroistaan, vaan tuleva suuntaus on jatkuvasti kasvava kokonaisverotus.
Näyttää siltä, että sähköautosta ei ole perinteisen auton haastajaksi pitkään aikaan. Asiaan voidaan palata sen jälkeen, kun öljy alkaa loppua ja viimeisistä jäljellä olevista öljyvarannoista käydään veristä sotaa.
Kuten yllä olevasta kuvasta havaitaan, sähköauton hankintahinta on lähes kolme kertaa dieselautoa suurempi. Toisin sanoen sähköauto on 35 911 euroa kalliimpi.Kuvan vertailussa autoilla ajetaan 160 kilometriä vuoden jokaisena päivänä eli 58400 kilometriä vuodessa. Tuollainen ajomäärä ei oikein sovi edes normaaliin yrityskäyttöön viikonloppuajojen vuoksi vaan paremminkin taksikäyttöön, vaikkakin Fiorino on liian pieni taksiksi. Jos ajomäärä ajettaisiinkin viitenä päivänä viikossa, se tekisi 224 kilometriä päivässä, mikä olisi kuitenkin normaali ajomäärä yrityskäytössä.
Kuvan tiedoilla vuosikuluiksi voidaan laskea 4818 euroa sähköautolle ja 4394 dieselautolle. Vaikka sähköauton polttoainekustannukset ovat vain noin viidenneksen dieselauton vastaavista, sillä ajaminen tulee 424 euroa kalliimmaksi vuodessa. (Sähkön hintana on käytetty 10 snt/kWh.)
Sähköauton suurin kustannuserä tulee akkujen kulumisesta. Artikkelissa akkujen kestoiäksi on mainittu 1500–2000 latauskerta. Täysillä akuilla autolla ajaa 160 kilometriä, joten jos akut ladataan joka päivä (tai yö), 20 000 euron hintaisen akuston vuosikulu on 3650 euroa, jota lukua on vertailussa hieman optimistisesti käytettykin.
Jos akusto kestääkin vain 1500 latauskertaa, vuosikuluiksi tulee 4866 euroa.
On luultavaa, että muiden akkujen tapaan myös Fiorinon akkujen kapasiteetti alkaa pienetä ennen kuin niiden käyttöikä tulee täyteen, eli täydellä akustolla voidaankin ehkä ajaa enää vain 100 kilometriä, minkä vuoksi akustoa voidaan joutua latamaan joinakin päivinä kaksi kertaa, mikä kasvattaa edelleenkin sähköauton akuston kulumisesta syntyviä vuosikustannuksia.
Koska sähköauto on koriltaan ja alustaltaan aivan samanlainen kuin dieselrinnakkaismalli, se kuluu ja vanhenee samalla tavalla. Jos autoilla ajettaisiin kymmenen vuotta, kokonaisajomääräksi tulisi 584 000 kilometriä, joka on erittäin suuri määrä mille tahansa autolle. Viimeistään tuon ajomäärän jälkeen molemmat autot olisi ajettu loppuun.
Jos hankinta jaetaan käyttövuosille ilman korkokuluja, sähköautolle saadaan 5 490 euroa ja dieselautolle 1890 euroa vuodessa. Kokonaiskulut vuodessa ovat siten:
Sähköauto: 9 140 euroa (10 356 euroa/1500 latauskertaa)
Dieselauto: 6 284 euroa
Jos vuotuinen ajomäärä olisi pienempi ja lähempänä tavallista keskimääräistä ajomäärää, sähkäauton epäedullinen asema korjaantuisi hieman. Mutta niin kauan kuin sähköauton hankintahinta on mieletön ja siinä on kallis ja kuluva akusto, sähköauton hankinnassa ei näytä olevan mitään järkeä.
Jos sähköauton hankintahinnasta vähennetään akuston hinta (20 000 euroa), jäljelle jää vielä 34 900 euroa. Mikä selittää hintaeron dieselautoon (18900 euroa)? Voisiko sähkömoottori ohjauslaitteineen olla niin paljon dieselmoottoria kalliimpi..? Vai onko hinnassa ”ylimääräistä” pienen valmistusmäärän vuoksi?
Suomen sääolosuhteet tuovat monia haasteita sähköautolle. Sisätilaa täytyy lämmittää jollakin tavalla. Jos siihen ei tuhlata kallista akkuenergiaa – lämmitykseen käytetty akkuenergia lyhentää ajomatkaa – autoon tarvitaan erillinen polttoainelämmitin. Alhainen lämpötila pienentää (kaikkien) akkujen kapasiteettia, joten akustoa täytyy lämmittää ennen ajoon lähtemistä ja sen lämpimänä pysymisestä täytyy huolehtia ajon aikana.
Tuskinpa valtiokaan katselisi hyvällä, jos sähköautojen lukumäärä kasvaisi ja polttoaineverokertymä pienenisi. Olisi luultavaa, että tuolloin myös sähköauton käyttöä alettaisiin verottaa esimerkiksi kilometriperusteisesti. Se on selvää, että valtio ei tule luopumaan veroistaan, vaan tuleva suuntaus on jatkuvasti kasvava kokonaisverotus.
Näyttää siltä, että sähköautosta ei ole perinteisen auton haastajaksi pitkään aikaan. Asiaan voidaan palata sen jälkeen, kun öljy alkaa loppua ja viimeisistä jäljellä olevista öljyvarannoista käydään veristä sotaa.
sunnuntai 17. lokakuuta 2010
Leveä kuljetus
Kuusamontiellä oli eilen puolen päivän aikaan menossa erikoiskuljetus, jolla Kemijärven entisen sellutehtaan lipeäsäiliöitä vietiin Oulun satamaan kuljetettavaksi Intiaan, missä niin ne kuin ilmeisesti muutkin prosessin laitteet tulevat saamaan uuden elämän.
Eräs saattueautoista mittasi kuljetuksen korkeussuunnassa tarvitseman tilan plus varmuusvälin tien ylittäviin ilmajohtoihin. Auton katossa oleva seiväs olisi ilmeisestikin kertonut, jos etäisyys johtoihin olisi jäänyt liian pieneksi, minkä vuoksi johdoista olisi pitänyt katkaista sähkö, ennen kuin kuljetus olisi voinut alittaa ne.
Ensimmäinen säiliö on vielä kohtuullisen kokoinen.
Jälkimmäisellä säiliöllä on jo kokoa ja näköä.
Eräs saattueautoista mittasi kuljetuksen korkeussuunnassa tarvitseman tilan plus varmuusvälin tien ylittäviin ilmajohtoihin. Auton katossa oleva seiväs olisi ilmeisestikin kertonut, jos etäisyys johtoihin olisi jäänyt liian pieneksi, minkä vuoksi johdoista olisi pitänyt katkaista sähkö, ennen kuin kuljetus olisi voinut alittaa ne.
Ensimmäinen säiliö on vielä kohtuullisen kokoinen.
Jälkimmäisellä säiliöllä on jo kokoa ja näköä.
Uskontomaksu
Luterilaisen kirkon kuluneen viikon kannanottojen vuoksi ennätysmäärä seurakuntalaisia on eronnut kirkosta. Jopa kirkon ykkösmies eli piispa on kiinnittänyt asiaan huomiota. Arkkipiispa ei ollut niinkään huolestunut kirkosta eronneiden henkisen perinnön ja taivaspaikan menettämisestä vaan enemmänkin kirkkollisveronmäärän vähenemisestä. Kirkko jopa arvioi rahassa, kuinka suuren loven kuluneen viikon ”ylimääräiset” eronneet tulevat tekemään kirkollisverokertymään ensi vuonna.
Niinpä, niin. Raha se on substanssi, jonka avulla kirkkokin toimii ja jota vailla uskonnollisen propagandan levittäminen kansalle vaikeutuisi. Kirkkollisverosta maksetaan niin piispojen, rovastien, kirkkoherrojen, pappien, apupappien kuin muunkin henkilöstön palkka- ja muut menot.
Yksittäiset seurakunnat voisivat toki nostaa kirkollisveroprosenttia, mutta se saattaisi omalta osaltaan lisätä eroamisten määrää. Kirkko on tähän asti toiminut kuin valtio: se on määrännyt tulonsa (=kirkollisvero) menojensa mukaan. Kirkko ja sen muodostavat seurakunnat eivät ole kuulleetkaan kulukuureista, joihin niin moni yritys, kunta ja jopa valtiokin on joutunut turvautumaan, kun tulojen ja menojen suhde on ollut muuttumassa epäsuhtaiseksi. Kirkon ei siten auta muuta kuin sopeuttaa menonsa laskevien tulojensa mukaan.
Valtio voisi tietenkin tulla apuun ja määrätä eräänlaisen uskontomaksun, jonka mallina voisi toimia kaavailtu Yleisradion mediamaksu. Uskontomaksu olisi tietenkin epätasa-arvoinen, eli se olisi ruokakuntakohtainen ja uskonnonvapauslakia rikkoen se perittäisiin ulosoton uhalla kaikilta talouksilta katsomatta siihen, mitä uskontoa talouteen kuuluvat henkilöt tunnustavat.
Pakkomaksun avulla muita uskontoja tunnustavat ja uskonnottomat saataisiin näin kirkon holhouksen piiriin. Tällä tavalla kirkkoon kuuluvien määrä saataisiin täydeksi sadaksi prosentiksi.
Koska kyse olisi niinkin tärkeästä asiasta kuin kirkon toiminnan tukemisesta, uskontomaksun suuruuden tulisi olla vähintäänkin 500 euroa vuodessa. Kirkkohallitukselle annettaisiin oikeus päättää vuosittain seuraavan vuoden uskontomaksun suuruudesta. Maksun suuruuden määrääminen olisi siten täysin kirkkohallituksen harkinnassa.
Mitä hyötyä uskontomaksusta sitten olisi? Kirkko voisi edelleenkin jatkaa elämäänsä kuin sika vatukossa, eikä sen tarvitsisi välittää tuon taivaallista seurakuntalaisten mielipiteistä kirkon toiminnasta, ja yhteiskunnallinen epätasa-arvoistaminen voisi edelleenkin jatkua, eli köyhiä kuritettaisiin entistäkin enemmän.
Koska anglismin suosio vain kasvaa Suomessa, kirkkokin voisi hyödyntää sitä ja luoda sloganin:
Uskontomaksu makes sense
Niinpä, niin. Raha se on substanssi, jonka avulla kirkkokin toimii ja jota vailla uskonnollisen propagandan levittäminen kansalle vaikeutuisi. Kirkkollisverosta maksetaan niin piispojen, rovastien, kirkkoherrojen, pappien, apupappien kuin muunkin henkilöstön palkka- ja muut menot.
Yksittäiset seurakunnat voisivat toki nostaa kirkollisveroprosenttia, mutta se saattaisi omalta osaltaan lisätä eroamisten määrää. Kirkko on tähän asti toiminut kuin valtio: se on määrännyt tulonsa (=kirkollisvero) menojensa mukaan. Kirkko ja sen muodostavat seurakunnat eivät ole kuulleetkaan kulukuureista, joihin niin moni yritys, kunta ja jopa valtiokin on joutunut turvautumaan, kun tulojen ja menojen suhde on ollut muuttumassa epäsuhtaiseksi. Kirkon ei siten auta muuta kuin sopeuttaa menonsa laskevien tulojensa mukaan.
Valtio voisi tietenkin tulla apuun ja määrätä eräänlaisen uskontomaksun, jonka mallina voisi toimia kaavailtu Yleisradion mediamaksu. Uskontomaksu olisi tietenkin epätasa-arvoinen, eli se olisi ruokakuntakohtainen ja uskonnonvapauslakia rikkoen se perittäisiin ulosoton uhalla kaikilta talouksilta katsomatta siihen, mitä uskontoa talouteen kuuluvat henkilöt tunnustavat.
Pakkomaksun avulla muita uskontoja tunnustavat ja uskonnottomat saataisiin näin kirkon holhouksen piiriin. Tällä tavalla kirkkoon kuuluvien määrä saataisiin täydeksi sadaksi prosentiksi.
Koska kyse olisi niinkin tärkeästä asiasta kuin kirkon toiminnan tukemisesta, uskontomaksun suuruuden tulisi olla vähintäänkin 500 euroa vuodessa. Kirkkohallitukselle annettaisiin oikeus päättää vuosittain seuraavan vuoden uskontomaksun suuruudesta. Maksun suuruuden määrääminen olisi siten täysin kirkkohallituksen harkinnassa.
Mitä hyötyä uskontomaksusta sitten olisi? Kirkko voisi edelleenkin jatkaa elämäänsä kuin sika vatukossa, eikä sen tarvitsisi välittää tuon taivaallista seurakuntalaisten mielipiteistä kirkon toiminnasta, ja yhteiskunnallinen epätasa-arvoistaminen voisi edelleenkin jatkua, eli köyhiä kuritettaisiin entistäkin enemmän.
Koska anglismin suosio vain kasvaa Suomessa, kirkkokin voisi hyödyntää sitä ja luoda sloganin:
Uskontomaksu makes sense
torstai 14. lokakuuta 2010
Katsastuksen hinta
Autokatsastuksen hinta koostuu varsinaisesta määräaikaiskatsastuksesta (joka oli vanhoina hyvinä aikoina ainoa tehtävä toimenpide), pakokaasumittauksesta ja OBD-mittauksesta. Vaikka nämä kaikki toimenpiteet täytyy tehdä kaikille alle 3500 kg painaville bensiinikäyttöisille ajoneuvoille, joista suurin osa on tavallisia henkilöautoja, jokainen katsastusasema esittää kunkin toimenpiteen hinnan erikseen.
Jos auto hylätään katsastuksessa, maksettavaa tulee vielä jälkitarkastuksesta.
Alla on esitetty Pohjois-Pohjanmaan edullisimman katsastusaseman, Savarin Katsastus Oy:n hinnasto:
Määräaikaiskatsastus: Enintään 3 500 kg:n ajoneuvo 44,00 euroa
Pakokaasumittaus: Bensiinikäyttöinen ajoneuvo 7,00 euroa
Pakokaasumittaus: OBD-mittaus 5,00 euroa
Jälkitarkastus: Enintään 3 500 kg:n ajoneuvo 5,00 euroa
Jos auto hyväksytään katsastuksessa, katsastuksen hinta on 56 euroa.
Suurin työ (jos sitä voidaan nyt suureksi kutsua..?) katsastuksessa on varsinainen määräaikaiskatsastus, joka maksaa Ylivieskassa 44 euroa. Pakokaasumittaus on helppo ja nopea toimenpide: moottoria vain kaasutetaan hieman ja tulostetaan lukemat. Ainoa työ OBD-mittauksessa on mittalaitteen liittimen kytkeminen autoon ja mittauksen käynnistäminen. Sekä päästö- että OBD-mittaukset ovat siis nopeita ja helposti tehtäviä toimenpiteitä, mikä näkyykin Savarin hinnastossa, eli helposta työstä ei rosvota ahneesti liikaa.
Savarin Katsastuksen kaikki toimenpiteet ovat maakunnan halvimmat, mikä tekee luonnollisesti myös koko katsastuksesta alueen edullisimman.
Koska OBD-mittaus voidaan tehdä vain katsastuksen yhteydessä ja päästömittauksen tekemiselle ei myöskään juuri ole muuta tekopaikkaa, kalliimmat katsastusasemat käyttävät tätä härskisti hyväkseen.
A-Katsastuksen asemat Oulussa veloittavat pakokaasumittauksesta huikeat 25 euroa, joka on yli kolme kertaa enemmän kuin Ylivieskassa. A-Katsastuksen tekemässä OBD-mittauksessa on maakunnassa hieman vaihtelua eri asemien välillä (18–21 euroa), mutta kaikilla Oulun asemilla peritään toimenpiteestä 18 euroa, joka sekin on yli kolme kertaa enemmän kuin Savarin Katsastuksessa Ylivieskassa.
Pudasjärvellä on myös A-Katsastuksen toimipaikka, mutta siellä samasta toimenpiteestä peritäänkin ”vain” 11 euroa. Varsinainen määräaikaiskatsastus maksaa siellä kuitenkin eniten koko maakunnassa eli 63 euroa, joten katsastuksen kokonaishinta on 99 euroa. A-Katsastuksen kokonaishinta vaihtelee Pohjois-Pohjanmaalla välillä 99–101 euroa.
Voisi sanoa, että A-Katsastus lypsää autoilijaa (tai siellä autonsa katsastavaa) niin paljon kuin mahdollista.
Jos auto hylätään katsastuksessa, maksettavaa tulee vielä jälkitarkastuksesta.
Alla on esitetty Pohjois-Pohjanmaan edullisimman katsastusaseman, Savarin Katsastus Oy:n hinnasto:
Määräaikaiskatsastus: Enintään 3 500 kg:n ajoneuvo 44,00 euroa
Pakokaasumittaus: Bensiinikäyttöinen ajoneuvo 7,00 euroa
Pakokaasumittaus: OBD-mittaus 5,00 euroa
Jälkitarkastus: Enintään 3 500 kg:n ajoneuvo 5,00 euroa
Jos auto hyväksytään katsastuksessa, katsastuksen hinta on 56 euroa.
Suurin työ (jos sitä voidaan nyt suureksi kutsua..?) katsastuksessa on varsinainen määräaikaiskatsastus, joka maksaa Ylivieskassa 44 euroa. Pakokaasumittaus on helppo ja nopea toimenpide: moottoria vain kaasutetaan hieman ja tulostetaan lukemat. Ainoa työ OBD-mittauksessa on mittalaitteen liittimen kytkeminen autoon ja mittauksen käynnistäminen. Sekä päästö- että OBD-mittaukset ovat siis nopeita ja helposti tehtäviä toimenpiteitä, mikä näkyykin Savarin hinnastossa, eli helposta työstä ei rosvota ahneesti liikaa.
Savarin Katsastuksen kaikki toimenpiteet ovat maakunnan halvimmat, mikä tekee luonnollisesti myös koko katsastuksesta alueen edullisimman.Koska OBD-mittaus voidaan tehdä vain katsastuksen yhteydessä ja päästömittauksen tekemiselle ei myöskään juuri ole muuta tekopaikkaa, kalliimmat katsastusasemat käyttävät tätä härskisti hyväkseen.
A-Katsastuksen asemat Oulussa veloittavat pakokaasumittauksesta huikeat 25 euroa, joka on yli kolme kertaa enemmän kuin Ylivieskassa. A-Katsastuksen tekemässä OBD-mittauksessa on maakunnassa hieman vaihtelua eri asemien välillä (18–21 euroa), mutta kaikilla Oulun asemilla peritään toimenpiteestä 18 euroa, joka sekin on yli kolme kertaa enemmän kuin Savarin Katsastuksessa Ylivieskassa.
Pudasjärvellä on myös A-Katsastuksen toimipaikka, mutta siellä samasta toimenpiteestä peritäänkin ”vain” 11 euroa. Varsinainen määräaikaiskatsastus maksaa siellä kuitenkin eniten koko maakunnassa eli 63 euroa, joten katsastuksen kokonaishinta on 99 euroa. A-Katsastuksen kokonaishinta vaihtelee Pohjois-Pohjanmaalla välillä 99–101 euroa.
Voisi sanoa, että A-Katsastus lypsää autoilijaa (tai siellä autonsa katsastavaa) niin paljon kuin mahdollista.
keskiviikko 13. lokakuuta 2010
sunnuntai 10. lokakuuta 2010
Oulun Sähkönmyynti nostaa hintoja
Oulun Sähkönmyynti nostaa toistaiseksi voimassa olevien sähkösopimusten hintoja marraskuun alusta lähtien. Perusmaksu nousee yhdellä eurolla kuukaudessa ja energianhinta 0,18 senttiä kilowattitunnilta. Korotusten jälkeen perusmaksu on 3,52 €/kk ja sähköenergia maksaa 6,95 snt/kWh.
Kerroin aikaisemmin, miten paljon perusmaksu vaikuttaa tavallisen pienkuluttajan (alle 10000 kWh/vuosi) sähkölaskuun:
http://oulun1.blogspot.com/2010/09/sahkon-hinta.html
Marraskuusta lähtien perusmaksu tekee yksistään 42,24 euroa kuukaudessa, eli tuo maksu menee automaattisesti, vaikka kulutusta ei olisi lainkaan.
Perusmaksun korotukseen (12 €/vuosi) menevällä summalla 1200 kilowattia vuodessa kuluttava voisi maksaa energiastaan yhden sentin enemmän kilowattitunnilta sellaisessa sopimuksessa, jossa ei ole perusmaksua, ja nettovaikutus olisi aivan sama. Kun mukaan otetaan vielä energianhinnan korotus, sähkö saisi maksaa 1,18 snt/kWh enemmän perusmaksuttomassa sopimuksessa.
Oulun Sähkönmyynti perustelee korotuksia seuraavasti: ”Sähkön hinnankorotus johtuu hankintakustannusten noususta. Sähkön markkinahinta on noussu (kirjoitusvirhe on Oulun Sähkönmyynnin) viime vuodesta noin 20 prosenttia.”
Mutta, mutta: eihän perusmaksulla ole mitään tekemistä sähkön markkinahinnan kanssa. Jos arvioidaan, että keskiverto pienkuluttaja kuluttaa 1500 kilowattituntia vuodessa, huomataan, että energianhinnan korotus (0,18 snt/kWh) tuo Oulun Sähkönmyynnille ja omistajalleen Oulun kaupungille ylimääräistä 2,7 euroa vuodessa mutta perusmaksun korotus tuokin peräti 12 euroa vuodessa.
Oulun Sähkönmyynti kertoo korotuksen hintavaikutuksesta seuraavasti: ”Kerrostalohuoneiston (2 000 kWh/vuosi) sähkölasku nousee 1,3 € kuukaudessa.” Valitsemalla aikajaksoksi kuukausi saadaan sen vaikutus tuntumaan pienemmältä kuin kertomalla kototuksen vaikutus vuositasolla: 15,6 euroa.
Miksiköhän Oulun Sähkönmyynti ei kerro (vähättele) korotuksen vaikutusta vuorokaudessa? Sehän olisi vain 4,3 senttiä.
Kerroin aikaisemmin, miten paljon perusmaksu vaikuttaa tavallisen pienkuluttajan (alle 10000 kWh/vuosi) sähkölaskuun:
http://oulun1.blogspot.com/2010/09/sahkon-hinta.html
Marraskuusta lähtien perusmaksu tekee yksistään 42,24 euroa kuukaudessa, eli tuo maksu menee automaattisesti, vaikka kulutusta ei olisi lainkaan.
Perusmaksun korotukseen (12 €/vuosi) menevällä summalla 1200 kilowattia vuodessa kuluttava voisi maksaa energiastaan yhden sentin enemmän kilowattitunnilta sellaisessa sopimuksessa, jossa ei ole perusmaksua, ja nettovaikutus olisi aivan sama. Kun mukaan otetaan vielä energianhinnan korotus, sähkö saisi maksaa 1,18 snt/kWh enemmän perusmaksuttomassa sopimuksessa.
Oulun Sähkönmyynti perustelee korotuksia seuraavasti: ”Sähkön hinnankorotus johtuu hankintakustannusten noususta. Sähkön markkinahinta on noussu (kirjoitusvirhe on Oulun Sähkönmyynnin) viime vuodesta noin 20 prosenttia.”
Mutta, mutta: eihän perusmaksulla ole mitään tekemistä sähkön markkinahinnan kanssa. Jos arvioidaan, että keskiverto pienkuluttaja kuluttaa 1500 kilowattituntia vuodessa, huomataan, että energianhinnan korotus (0,18 snt/kWh) tuo Oulun Sähkönmyynnille ja omistajalleen Oulun kaupungille ylimääräistä 2,7 euroa vuodessa mutta perusmaksun korotus tuokin peräti 12 euroa vuodessa.
Oulun Sähkönmyynti kertoo korotuksen hintavaikutuksesta seuraavasti: ”Kerrostalohuoneiston (2 000 kWh/vuosi) sähkölasku nousee 1,3 € kuukaudessa.” Valitsemalla aikajaksoksi kuukausi saadaan sen vaikutus tuntumaan pienemmältä kuin kertomalla kototuksen vaikutus vuositasolla: 15,6 euroa.
Miksiköhän Oulun Sähkönmyynti ei kerro (vähättele) korotuksen vaikutusta vuorokaudessa? Sehän olisi vain 4,3 senttiä.
torstai 7. lokakuuta 2010
Pudasjärven S-Market
Pudasjärvelle valmistui viime vuoden lopulla uusi Osuuskauppa Arinan S-Market.
Kaupunkia – kyllä! se muuttui kaupungiksi vuoden 2004 alusta – tuntemattomalle kerrottakoon, että Pudasjärvi sijaitsee entisessä Oulun läänissä Pohjois-Pohjamaan ja Koillismaan rajalla. Mitään kaupunkimaista siinä ei tosin ole, jos kaupungin keskustan ymmärtää tavallisesti käsittävän kerrostaloja, liikennevaloja, liikenneruuhkia ja pysäköintimittareita. Tosin yksi kerrostalo valmistui viime vuonna ja kaksikin pudasjärvisten ohjaamaa autoa riittää yleensä saamaan aikaan liikenneruuhkan.
Uusi tavataratalo valmistui kortteliin, jossa sijaitsivat aikaisemmin S-Market, Alkon myymälä ja linja-autoasema. Koska korttelissa oli reilusti tilaa – niin kuin koko kylällä yleensäkin – rakentamisjärjestely toteutettiin siten, että uutta liikerakennusta rakennettiin linja-autojen laiturialueelle samanaikaisesti, kun vanhaa liikerakennusta purettiin.
Uusi S-Market pysäköintialueineen on valloittanut koko korttelin, joka on kooltaan yli hehtaarin. Vähäinen läpimenevä linja-autoliikenne Ouluun, Kuusamoon, Puolangalle ja Rovaniemelle hoidetaan hieman häveliäästi kiinteistön yhdessä päädyssä. Jos valtio ei tukisi linja-autoliikennettä, siellä ei nähtäisi ainoatakaan linja-autoa.
Koska uuden S-Marketin pysäköintialue on niin valtava suhteessa Pudasjärven asukaslukuun tai myymälän potentiaalisten asiakkaiden määrään, on tietenkin selvää, että suurelle pysäköintialueelle täytyy olla monta sisäänajotietä. Pudasjärvellä niitä on peräti viisi, eli korttelia ympäröiviltä jokaiselta neljältä tieltä on vähintäänkin yksi liittymä pysäköintialueelle.
Olisikohan tässä sorruttu suuruudenhulluuteen? Viisi sisäänajotietä ja suunnaton pysäköintialue, joka ei voisi koskaan tulla täyteen autoja.
Kuva on otettu syyskuussa arki-iltapäivällä kello 16.30, joka on ainakin monessa muussa kaupungissa vilkkain kaupassakäyntiaika.
Kuten ylläolevasta ja tästä kuvasta voidaan laskea yhteen, S-Marketin pysäköintialueella on (peräti) noin kymmenen autoa.
Asiakkaita myymälässä ei juurikaan näy.
Itse myymälässä ei tietenkään ole mitään vikaa. Se on siisti ja asiallinen, niin kuin uuden myymälän pitääkin olla.
Kaupunkia – kyllä! se muuttui kaupungiksi vuoden 2004 alusta – tuntemattomalle kerrottakoon, että Pudasjärvi sijaitsee entisessä Oulun läänissä Pohjois-Pohjamaan ja Koillismaan rajalla. Mitään kaupunkimaista siinä ei tosin ole, jos kaupungin keskustan ymmärtää tavallisesti käsittävän kerrostaloja, liikennevaloja, liikenneruuhkia ja pysäköintimittareita. Tosin yksi kerrostalo valmistui viime vuonna ja kaksikin pudasjärvisten ohjaamaa autoa riittää yleensä saamaan aikaan liikenneruuhkan.Uusi tavataratalo valmistui kortteliin, jossa sijaitsivat aikaisemmin S-Market, Alkon myymälä ja linja-autoasema. Koska korttelissa oli reilusti tilaa – niin kuin koko kylällä yleensäkin – rakentamisjärjestely toteutettiin siten, että uutta liikerakennusta rakennettiin linja-autojen laiturialueelle samanaikaisesti, kun vanhaa liikerakennusta purettiin.
Uusi S-Market pysäköintialueineen on valloittanut koko korttelin, joka on kooltaan yli hehtaarin. Vähäinen läpimenevä linja-autoliikenne Ouluun, Kuusamoon, Puolangalle ja Rovaniemelle hoidetaan hieman häveliäästi kiinteistön yhdessä päädyssä. Jos valtio ei tukisi linja-autoliikennettä, siellä ei nähtäisi ainoatakaan linja-autoa.
Koska uuden S-Marketin pysäköintialue on niin valtava suhteessa Pudasjärven asukaslukuun tai myymälän potentiaalisten asiakkaiden määrään, on tietenkin selvää, että suurelle pysäköintialueelle täytyy olla monta sisäänajotietä. Pudasjärvellä niitä on peräti viisi, eli korttelia ympäröiviltä jokaiselta neljältä tieltä on vähintäänkin yksi liittymä pysäköintialueelle.Olisikohan tässä sorruttu suuruudenhulluuteen? Viisi sisäänajotietä ja suunnaton pysäköintialue, joka ei voisi koskaan tulla täyteen autoja.
Kuva on otettu syyskuussa arki-iltapäivällä kello 16.30, joka on ainakin monessa muussa kaupungissa vilkkain kaupassakäyntiaika.
Kuten ylläolevasta ja tästä kuvasta voidaan laskea yhteen, S-Marketin pysäköintialueella on (peräti) noin kymmenen autoa.
Asiakkaita myymälässä ei juurikaan näy.Itse myymälässä ei tietenkään ole mitään vikaa. Se on siisti ja asiallinen, niin kuin uuden myymälän pitääkin olla.
sunnuntai 3. lokakuuta 2010
Oulun Sähkönmyynnin sähkön hinta
Kokosin vanhoista laskuista alla olevan taulukon, joka kuvaa Oulun Sähkönmyynnin sähköenergian hintaa ajalla 28.11.2000 – 30.4.2009. Hintatieto puuttuu osittain vuosilta 2001 ja 2002. Kyseessä oli toistaiseksi voimassa oleva sopimus.
Kuten taulukosta voidaan havaita, sähkö oli edullista kymmenen vuotta sitten: vain 2,38 euroa kilowattitunnilta. Oulun Sähkönmyynti on nostanut sähkön hintaa vuoden 2001 alusta vuoden 2009 alkuun peräti 182 prosenttia eli lähes kolminkertaiseksi. Tuskin mikään muu tuote tai hyödyke on noussut yhtä paljon kahdeksan vuoden aikana.
Sähkön tuottamisen ei pitäisi olla tänään juurikaan kalliimpaa kuin kymmenen vuotta sitten. Jokin taho hyötyy selvästikin huimasta sähköenergian hinnannoususta.
Kuten taulukosta voidaan havaita, sähkö oli edullista kymmenen vuotta sitten: vain 2,38 euroa kilowattitunnilta. Oulun Sähkönmyynti on nostanut sähkön hintaa vuoden 2001 alusta vuoden 2009 alkuun peräti 182 prosenttia eli lähes kolminkertaiseksi. Tuskin mikään muu tuote tai hyödyke on noussut yhtä paljon kahdeksan vuoden aikana.Sähkön tuottamisen ei pitäisi olla tänään juurikaan kalliimpaa kuin kymmenen vuotta sitten. Jokin taho hyötyy selvästikin huimasta sähköenergian hinnannoususta.
perjantai 24. syyskuuta 2010
Perussuomalaisten kannatus kasvussa
Yleisradion teettämän mielipidekyselyn mukaan Perussuomalaisten kannatus on nyt 12,5 prosenttia, eli joka kahdeksas haastatelluista äänestäisi puoluetta, jos eduskuntavaalit pidettäisiin nyt.
Gallupit ovat tietysti aina gallupeita, ja tulos riippuu siitä, keiden mielipidettä kysytään, mutta ei ole mitään syytä epäillä Taloustutkimuksen tekemän kyselyn oikeellisuutta.
Perussuomalaisten kannatus näyttää siis olevan Timo Soinin johdolla kasvussa, ja ei olisi mikään ihme, jos sen kannatus olisi 15 prosentin tuntumassa ensi keväänä, kun vaalit käydään. Kannatuksen kasvu kuvastanee kansan tyytymättömyyttä nykyisen hallituksen toimiin ja entisen pääministerin muistamattomuuteen ja hoksaamattomuuteen. Kansa on yksinkertaisesti saanut tarpeekseen kepuvetoisesta kähminnästä, joka henkilöityy Vanhasen lisäksi mm. Kaikkoseen ja Lehtomäkeen.
Ruotsin kielen kannatuspuolueen (RKP) kannatus laski 3,9 prosenttiin, jolla äänimäärällä ruotsinkieliset eivät olisi ylittäneet Ruotsin parlamentin äänikynnystä. Jos Suomessa otettaisiinkin joskus käyttöön äänikynnys, se asetettaisiin sellaiselle tasolle, että RKP ylittäisi sen varmasti.
Yli kymmenen prosentin kannatuksella ja kannatuksen kasvulla Perussuomalaisten täytyy olla vakavasti otettava puolue hallitusneuvotteluissa. Se olisi ainoa oikea tapa toteuttaa kansan tahto. Kansa vaatii muutosta.
Gallupit ovat tietysti aina gallupeita, ja tulos riippuu siitä, keiden mielipidettä kysytään, mutta ei ole mitään syytä epäillä Taloustutkimuksen tekemän kyselyn oikeellisuutta.
Perussuomalaisten kannatus näyttää siis olevan Timo Soinin johdolla kasvussa, ja ei olisi mikään ihme, jos sen kannatus olisi 15 prosentin tuntumassa ensi keväänä, kun vaalit käydään. Kannatuksen kasvu kuvastanee kansan tyytymättömyyttä nykyisen hallituksen toimiin ja entisen pääministerin muistamattomuuteen ja hoksaamattomuuteen. Kansa on yksinkertaisesti saanut tarpeekseen kepuvetoisesta kähminnästä, joka henkilöityy Vanhasen lisäksi mm. Kaikkoseen ja Lehtomäkeen.Ruotsin kielen kannatuspuolueen (RKP) kannatus laski 3,9 prosenttiin, jolla äänimäärällä ruotsinkieliset eivät olisi ylittäneet Ruotsin parlamentin äänikynnystä. Jos Suomessa otettaisiinkin joskus käyttöön äänikynnys, se asetettaisiin sellaiselle tasolle, että RKP ylittäisi sen varmasti.
Yli kymmenen prosentin kannatuksella ja kannatuksen kasvulla Perussuomalaisten täytyy olla vakavasti otettava puolue hallitusneuvotteluissa. Se olisi ainoa oikea tapa toteuttaa kansan tahto. Kansa vaatii muutosta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
