Atlas-led-lamppu

Oulussa on avattu led-valaistuksen erikoisliike, kertoo kahden palstan ilmoitus paikallisen sanomalehden etusivulla. Avajaistarjouksena on (mikäpä muukaan kuin) led-lamppu hintaan 36,50 euroa. Atlas-merkkinen lamppu muistuttaa ulkonäöltään hyvin paljon hehkulamppua.

Maahantuojan esitteen mukaan lampun (sähköverkosta ottama) teho on 6,6 wattia, värintoistoindeksi on 85 Ra (eli kohtalaisen hyvä), avautumiskulma 180 astetta ja valovirta vain 380 lumenia.

Todettakoon ensin, että lampun (tarjous)hinta on hurja. Sillä saisi edullisimmillaan jopa 24 kappaletta energiansäästölamppuja (es-lamppuja).

Lampun teho on 6,6 (~7) wattia. Valovirta/teho-suhteeksi saadaan siten (vain) 58 lm/W.

Olen aikaisemmin laatinut luettelon tavallisimmista lampputyypeistä ja niiden teknisistä ominaisuuksista:

http://oulun1.blogspot.com/2010/04/tavalliset-lampputyypit.html

Tuon luettelon mukaan es-lampun valotehokkuus on parhaimmillaan 65 lm/W, joten Atlas-lamppu jää kaikesta led-lamppujen ylistyksestä huolimatta jälkeen tehokkaimmalle es-lampulle. Kuinka tässä nyt pääsi näin käymään?

Poimin omasta lamppuvarastosta summassa yhden es-lampun, ja käteen sattui perinteisen suomalaisen lamppuvalmistajan Airam Oy:n valmistuttama Airalite-merkkinen 11 watin lamppu, joka tuottaa valoa 550 lumenin verran ja maksoi muistaakseni 2,50 euroa. Sen valotehokkuus on 55 lm/W eli lähes sama kuin 36,50 euroa maksavalla Atlas-led-lampulla (58 lm/W). Sen kestoiäksi luvataan 8000 tuntia.

Esite on siinä mielessä rehellinen, että se kertoo lampun korvaavan 40 watin hehkulampun, mutta ymmärrettävien syiden vuoksi vertailusta es-lamppuun ei hiiskuta sanaakaan, koska se ei voikaan valotehokkuudessa korvata es-lamppua. Lampun huonon valonjakosuhteen vuoksi se sopii lähinnä vain riippuvalaisimeen, joka valaisee ainoastaan alaspäin.

Lampulle ei kerrota mitään kestoikää – ilmeistikin siitä syystä, koska valmistajakaan ei tiedä sitä varmasti – mutta sille annetaan kahden vuoden takuu.

80-luvun lopulla arkkitehdit alkoivat suosia juuri markkinoille tulleita halogeenivalaisimia ja erityisesti ns. kylmäsädelamppuja, joiden kiinteä heijastin läpäisi ir- eli lämpösäteilyn. Suuressa suosiossa olivat ripustusjärjestelmät, joissa kattoon tai seinään pingoitettu kaksilankainen vaijeri toimi järjestelmän kiinnitys- ja sähkönsyöttöpisteenä. Vaijeriin oli helppo kiinnittää suunnattavia halogeenilamppuja, joista oli valittavina erilaisia avautumiskulmia.

Vaijerijärjestelmät unohtuivat kuitenkin varsin nopeasti, mutta halogeenilamput ovat edelleenkin pysyneet arkkitehtien ja sisustussuunnittelijoiden suosiossa, koska niillä saadaan aikaan hyvin kirkas pistemäinen valo (joka saattaa tosin ärsyttää monia).

Led-lampussa olevien yksittäisten ledien ongelma on niiden suuntaavuus, eli suurin osa valosta lähtee ledistä kohtisuoraan poispäin. Tätä ongelmaa on yritetty korjata sijoittamalla ledejä erilaisiin kulmiin lampun sisässä, niin kuin Atlas-lampussakin on tehty, vaikkakaan sitä ei voi huomata kuvasta, koska lampussa on matta kupu, joka pehmentää ledien pistemäistä valontuottoa.

Näyttäisikin siltä, että led-lamput voisivat sopia korvaamaan halogeenilamppuja, jotka ovat käytännössä (huonon hyötysuhteen omaavia) hehkulamppuja. Tuolloin voidaan mahdollisesti saavuttaa rahallista säästöä huolimatta led-lamppujen kalliista hankintahinnasta. Kuluttaja on kuitenkin vaikean harkinnan edessä, koska jos kyseessä on suuri määrä halogeenilamppuja, kustannusvertailun tekeminen voi olla vaikeaa suuren muuttujamäärän vuoksi. Muuttujia ovat mm. halogeenilamppujen kestoikä ja hankintahinta, led-lamppujen kestoikä (joka on tällä hetkellä tuntematon) ja hankintahinta, sähkön hinta ja lamppujen vaihdosta aiheutuvat kustannukset.

Voisikin sanoa (jatkona sille, mitä aikaisemmissakin kirjoituksissa on kerrottu led-lampuista), että tarjouksessa olevaa led-lamppua ei kannata ikinä ostaa, ellei sitten halua tavoitella jotakin erikoisuutta ja myöskin maksaa siitä – ja paljon.

36,50 eurolla saa 365 kilowattituntia 10 snt/kWh maksavaa sähköä, ja sillä polttaa 11 watin (em. Airalite-) es-lamppua noin 33 000 tuntia. Jos Atlas-lampun hinnasta vähennetään neljän es-lampun hankintahinta, rahaa valaistukseen jää vielä jäljelle 26,50 euroa, jolla polttaa es-lamppua 24 000 tuntia. Mutta koska Atlas-led-lamppu kuluttaa myöskin sähköä, sen energiakustannukset 24 000 tunnissa, jonka ajan sen uskotaan kestävän, vaikkakaan se ei ole mitenkään varmaa, ovat 24 000*0,1*0,007 euroa = 16,80 euroa.

Koska kyseessä on kahden muuttujan yhtälöpari, tarkan vastauksen saaminen edellyttäisi yhtälöparin ratkaisemista joko algebrallisesti tai graafisesti. Vastaavanlainen graafinen ratkaisu on esitetty kirjoituksessa ”Led-valaistus”.

Edellä olevasta voidaan kuitenkin päätellä 24 000 tunnin kulut seuraavasti:

Atlas: ostohinta 36,50 euroa ja energiakulut 16,80 euroa, yhteensä 53,30 euroa.

Airalite: ostohinta (4 kpl) 10 euroa ja energiakulut samat kuin edellä, yhteensä 26,80 euroa.

Vaikka Atlas-lampulla saattaakin vielä olla jonkin verran polttoaikaa jäljellä, vertailu osoittaa (jälleen kerran) selvästi, että es-lampun korvaaminen led-lampulla ei ole taloudellisesti järkevää.

Led-valaistus-kirjoituksessa kerrottiin, että ”Led-lampun tehonkulutus on noin puolet es-lampun vastaavasta”. Koska arvio näyttää olevan hieman ylioptimistinen, siihen kannattaa suhtautua varauksella. Todennäköisesti suuremmilla tehoilla led-lamppujen hyötysuhde on es-lamppuja parempi – ehkäpä sitten kaksi kertaa parempi.

Led-valaistus

Led-lamppujen teknisiä ominaisuuksia ja käytön taloudellisia perusteita on käsitelty aikaisemmassa kirjoituksessa:

http://oulun1.blogspot.com/2010/03/led-lamppu.html

Kirjoituksessa päädyttiin siihen loppupäätelmään, että energiansäästölamppujen korvaaminen led-lampuilla, jos se on tarjolla olevan valikoiman vuoksi käytännössä edes mahdollista, ei ole (ainakaan tällä hetkellä) oikein järkevää tai taloudellisesti perusteltua.

Pelottelut ilmaston lämpenemisellä ja sen seurannaisvaikutuksilla ovat saaneet kansalaiset osoittamaan lisääntyvää mielenkiintoa led-lamppuja kohtaan. Medialla on tietenkin myös ollut tärkeä rooli tässä ”käännytystyössä” kertomalla, että energiansäästölamput (es-lamppu) sisältävät hieman elohopeaa, joka lampun purkausputken rikkoontuessa pääsee huoneilmaan ja voi aiheuttaa vaikka mitä kauheita sairauksia...

Joidenkin es-lamppujen heikko kestävyys – mikä on tietenkin ymmärrettävää, koska puolentoista euron hintaiseen lamppuun ei voida edes Kiinassa pakata kovin laadukkaita ja kestäviä komponentteja – ja niiden ”myrkyllisyys” saa kansalaiset etsimään korvaavan vaihtoehdon, kunhan se ei vain maksa kovin paljon.

Es-lampuilla toteutettu kodin valaistus tuo selvän säästön verrattuna perinteiseen hehkulamppuvalaistukseen. Tarkasteltaessa pelkkiä energiakuluja säästö on noin viisinkertainen. Jos käytössä on ollut edullisia (ja kestäviä) es-lamppuja, pääomakuluissakaan ei välttämättä ole juuri ollut mitään eroa. Es-lamppujen käyttö on siis ollut taloudellisesti perusteltua, vaikkakin jotkin niiden ominaisuuksista ovat hehkulamppuja huonompia, kuten toisessa kirjoituksessa on todettu:

http://oulun1.blogspot.com/2010/02/energiansaastolamppu.html

Vaihto hehkulampusta es-lamppuun pienentää sähkönkulutuksen noin viidesosaan, mutta seuraava siirto es-lampuista led-lamppuihin ei tuokaan enää niin suurta säästöä. Led-lampun tehonkulutus on noin puolet es-lampun vastaavasta. Niitä ei vielä valmisteta kovin suuritehoisina, ja niiden valon spektri on paljon es-lamppuja huonompi, eli niiden valo on melko monokromaattista, minkä moni saattaa kokea epämiellyttäväksi.

Led-lamppujen käyttö (es-lamppujen sijasta) puolittaa siis sähkönkulutuksen, mutta rahassa euromääräisesti tarkasteltuna säästö on loppujen lopuksi yllättävän pieni. Kansalaisten sähkönkäyttötottumuksissa on suuria eroja, ja asuntojen koot vaihtelevat myös suuresti. Joku saattaa pitää koko asuntonsa kirkkaassa valaistuksessa, kun taas jollekin toiselle riittää vain pari valaisinta valaisemaan oleskeluhuoneen.

Perus es-lampun teho on 11 (tai 12) wattia. Se kuluttaa sadassa tunnissa 1,1 ja tuhannessa tunnissa 11 kilowattituntia energiaa. Jos ajatellaan, että vuodessa tarvitaan keinovalaistusta noin kahtenasatana päivänä keskimäärin viisi tuntia päivässä, yksi lamppu palaa tuhat tuntia vuodessa. Tämä on keskimääräinen arvo, joka huomioi sen, että jokin lamppu voi palaa alle ja jokin toinen yli tuhat tuntia vuodessa. Jos lamppuja on kaksi kappaletta, vuosikulutus on siten 22 kWh. Viisi lamppua synnyttää 55 kWh:n ja kymmenen lamppua 110 kWh:n vuosikulutuksen.

Jos oletetaan, että led-lampun energiankulutus on puolet es-lampusta, vastaavat säästöt sähkönkulutuksessa ovat 5,5 kWh (kaksi lamppua), 28 kWh (viisi lamppua) ja 55 kWh (kymmenen lamppua). Jos sähkön hinnaksi arvioidaan 10 snt/kWh, saavutettava säästö vaihdettaessa edulliset es-lamput kalliisiin led-lampuihin on 0,55 euroa, 2,8 euroa ja 5,5 euroa.

Jos lamppuja onkin kaksinkertainen määrä tai niiden vuotuinen käyttöaika on kaksinkertainen, saavutettava säästö kansinkertaistuu: 1,1 euroa, 5,5 euroa ja 11 euroa. Jos huoneistossa on kymmenen led-lamppua, joita poltetaan keskimäärin kaksituhatta tuntia vuodessa, tai 20 led-lamppua poltetaan keskimäärin tuhat tuntia vuodessa, saavutettava säästö on vain 11 euroa.

Rahaahan se yksitoistakin euroa on, saattaisi joku kitupiikki sanoa, mutta järkevämmin ajatteleva kansalainen saattaisi miettiä led-lamppujen käytön mielekkyyttä, koska eihän yhdellätoista eurolla saa edes yhtä Koskenkorva-pulloa. Jos joku haluaisi säästää yksitoista euroa, sen tekeminen olisi varmastikin helpompaa jättämällä vain yksi perjantaipullo ostamatta.

Pienessä asunnossa asuva henkilö säästäisi led-villityksessä vain 0,55 euroa, joka sekin on tietenkin rahaa, koska sillähän saisi mm. monta lautasellista kaurapuuroa.

Koska kodin valaistuksessa (es-lampuilla) on kyse pienestä energiamäärästä, pienestä määrästä jonkin pienemmän määrän vähentäminen jättää erotukseksi pienen määrän, joka on pienempi kuin vähennettävä, eli kyseessä on suhteellisen pieni energiamäärä. Kodin valaistukseen kuluvan sähköenergian määrä ei-sähkölämmitteisissä taloissa lieneekin korkeintaan vain parin prosentin luokkaa kokonaissähkönkulutuksesta, joten yrittämällä säästää sähkölaskussa vaihtamalla es-lamput led-lamppuihin saavutettu säästö on vain osia em. parista prosentista.

Sähkölämmitteisissä taloissa, joiden vuosikulutus on tavallisesti 15–20 000 kilowattituntia vuodessa, valaistuksen osuus jää selvästi alle yhden prosentin. Jos led-valaistus puolittaisi tuon alle yhden prosentin, saavutettu säästö olisi korkeintaan vain joitakin promilleja kokonaiskulutuksesta. Pienentämällä huonelämpötilaa talossa ehkäpä vain 0,1 asteella voidaan saavuttaa sama promillesäästö, joten voidaan perustellusti kysyä, onko kalliisiin led-lamppuihin investoiminen lainkaan järkevää.

Sähkölämmitteisissä taloissa kaikkien kodin sähkölaitteiden hukkalämpö lämmittää huonetiloja varsinaisen sähkölämmitysjärjestelmän ohella, joten tässäkin mielessä es-lamppujen hukkalämpö ei itse asiassa olekaan hukkalämpöä vaan es-lamppujen valon ohella tuottamaa lisälämpöä.

Paljon kohuttuihin ja niihin asetettuja odotuksia tuskin koskaan lunastaviin led-lamppuihin sopisi hyvin erään (mafia)elokuvan repliikki: ”Forget about it!”

Polpa di pomodoro -valaisin

Alla on esiteltynä Oulun 1:sen suunnittelema ja valmistama Polpa di pomodoro -design-valaisin, joka on vielä hyvin kierrätyshenkinen.

Vaikka itse kehunkin, valaisimessa tai ”Polpassa” on tyyliä vaikka muille jakaa...

Polpa di pomodoro on omaperäisyydessään aivan toista luokkaa kuin aikaisemmin esitelty ja kauhean kallis Daddy Longleg:

http://oulun1.blogspot.com/2010/10/daddy-longleg-lattiavalaisin.html

Webinfo.fi

Webinfo.fi on uudehko suomalainen internetmedia (itse asiassa hakukone), jonka päätuote lieneekin maksuton sähköpostipalvelu. Hintana maksuttomuudesta on kuitenkin ollut viestin loppuun liitetty mainoslinkki, josta ei ole ollut ainakaan lähettäjälle mitään haittaa.

Kuten on tunnettua, kaikki hyvä kestää aikansa, ja niin kävi myös Webinfon kohdalla. Palvelun ylläpitäjä lähetti torstaina alla olevan viestin:

”Hei!

Webinfo-sähköposti muuttuu maksulliseksi 1.12.2010. Jos haluat jatkaa Webinfo-sähköpostisi käyttöä, klikkaa 'Hanki lisää levytilaa' -linkkiä (näkyy ruudulla kun olet kirjautunut sisään) ja tilaa itsellesi lasku. Palvelumaksu on 49 euroa 12 kuukaudessa, liittymiskuukauden ollessa ilmainen. Maksu sisältää arvonlisäveron. Maksavana käyttäjänä saat kymmenkertaisen levytilan eli 100 megatavua tallennustilaa viesteillesi ja tiedostoillesi.

Mikäli et halua enää jatkaa Webinfo-sähköpostin käöttyöä 30.11.2010 jälkeen, ei sinun tarvitse tehdä mitään. Ylläpito sulkee 1.12.2010 sähköpostisi ja poistaa sähköpostisi, tiedostosi ja muun sisällön. - - -”

Tuskinpa juurikaan kukaan haluaa maksaa 49 euroa pelkästä web-sähköpostista, joten Webinfon asiakkaat tulevat todennäköisesti vähenemään – elleivät sitten jopa tyystin loppumaan – joulukuun alusta lukien.

Internetissä on tarjolla useita ”maksuttomia” sähköpostipalveluita, joista suurin osa toimii ulkomailla. Ulkomaiset palvelut ovat hitaita niiden suuren käyttäjämäärän vuoksi, ja niiden tietoturva lieneekin olematon. Lisäksi niiden aloitussivut ovat täynnä mainoksia (joiden julkaisijat rahoittavat luonnollisestikin palvelun toiminnan).

Webinfon etu on ollut sen mainoksettomuus ja nopea toiminta.

Mutta: Kiitos ei, Webinfo. Siinäpä kun suljette palvelunne.

Alko24h.com

Caveat emptor!

Lähetin viime torstaina Alko24h.comille (info@alko24h.com) viestin, jossa pyysin tarkistamaan yritystä käsittelevän blogitekstin oikeellisuuden, mutta koska he eivät ole suvainneet vastata viestiini, vaikka heillä on ollut aikaa siihen neljä vuorokautta eli 96 tuntia, on palautteen antamisen aika. Jos yrityksen nimessä on ”24 h”, sen pitäisi tarkoittaa juuri sitä, että yritys toimii vuorokauden ympäri eli 24 tuntia vuorokaudessa, ellei sekin sitten ole vain kusetusta.

Vastaamattomuuden vuoksi varhaisempi Alko24h.comin toiminnan lähinnä myönteisessä valossa esittelevä blogiteksti on nyt (”yrityksen tahdon mukaisesti”) poistettu lukuunottamatta alla olevaa johdantokappaletta:

”Virossa toimiva Alko24h.com-niminen yhtiö mainostaa palveluaan kaupallisilla radiokanavilla ja myy internetin välityksellä alkoholijuomia janoisille ja/tai alkoholiriippuvaisille suomalaisille.”

Jossakin yhteydessä on esitetty varsin kriittisiä arvioita Alko24h.comista. Sen toimitusvarmuutta ja luotettavuutta on epäilty, koska yritys on rekisteröity Maltalle, joka EU-jäsenyydestään huolimatta lieneekin eräänlainen vero(-nkierto)paratiisi. Yrityksen osoite on:

Vincenti Buildings, Suite 673
14/19 Strait Street
Valletta VLT1432, Malta

Alko24h.comin hinnat ovat ehkä hieman Suomen hintoja alhaisemmat, mutta jos niitä verrataan Viron vähittäismyyntihintoihin, hintaero on toisin päin huima, eli Alko24h.com tekee suuren prosentuaalisen voiton lähes jokaisen myymänsä tuotteen kohdalla. Kun vielä otetaan huomioon, että Alko24h.com on jälleenmyyjä, on luultavaa, että se voi ostaa myymänsä tuotteet valmistajilta tukkuhintaan, joka on selvästikin Viron vähittäismyyntihintatasoa alhaisempi, mikä tekee yrityksen voiton vieläkin suuremmaksi. Voisikin sanoa, että Alko24h.comin omistajat ovat keksineet helpon tavan tehdä rahaa viinaan menevien suomalaisten kustannuksella. Kun vielä tiedetään, että suomalainen ei mielellään valita mistään, yritys voi siten toimia miten vastuuttomasti haluaa.

[Kuvan henkilöt eivät tiettävästi ole (ainakaan vielä) Alko24h.comin asiakkaita, mutta kerrottakoon varoituksena, että Alko24h.comin tuotteiden nauttiminen saattaa aiheuttaa samanlaisia oireita kuin kuvan herrasmiehillä on.]

Alko24h.com ei vastaa kuljetusvaurioista, eli sen vastuu päättyy, kun se luovuttaa pullot kuljetusliikkeelle. Jos asiakas ei saa kaikkia tilaamiaan ja maksamiaan tuotteita siitä syystä, että osa puuttuu lähetyksestä tai on vääriä tai osa pulloista on rikkoontunut kuljetuksessa, hän voi tuskin tehdä mitään asian hyväksi.

Jos yritys toimisi reilusti ja rehellisesti (niin kuin suurin osa myyntitoimintaa harjoittavista yrityksistä tekee), se ei veloittaisi myymiensä tuotteiden hintaa ennen toimitusta. Rehellisesti toimiva yritys liittäisi toimituksen mukaan laskun, jossa olisi normaali maksuaika ja mahdollisuus reklamointiin, jos toimitus ei olisi tilatun mukainen.

Koska ainoa maksutapa näyttää olevan verkkopankki, rahojen takaisin saaminen on mahdotonta. Jos maksutapa olisi luottokortti, asiakkaalla olisi ongelmatilanteessa mahdollisuus saada maksamansa summa takaisin. Luottokortin käyttömahdollisuus onkin tavallisesti hyvä tae siitä, että yritys haluaa toimia rehellisesti. Sen pois jättäminen antaa yritykselle mahdollisuuden harjoittaa vilunkia.

Päinvastoin kuin yritys kertoo web-sivullaan, Alko24h.comista ostettavat viinakset ovat verollisia tuotteita, eli niistä täytyy maksaa valmistevero Suomeen. Kyse on vain siitä, kumpi osapuoli on verovelvollinen.

Latinankielinen lentävä lause ”Caveat emptor” sopisi hyvin kuvaamaan asiointia Alko24h.comin kaltaisten yritysten kanssa. Suomeksi se tarkoittaa: ”Ostaja pitäköön varansa.”

Lisätty 13.11.2010: Alko24h.comin internetsivu on lakannut toimimasta. Ellei kyse ole verkkohäiriöstä, vastuuhenkilöt ovat panneet putiikkinsa kiinni, keränneet voittonsa ja karistaneet tomut jaloistaan eli kansanomaisemmin sanoen lähteneet livohkaan. Jos näin on käynyt, moni halpaan mennyt janoinen suomalainen on menettänyt rahansa.

Kokeilemalla ping-pyynnöllä havaitaan, että osoitetta ”Alko24h.com” ei ole enää olemassakaan, joten se siitä ja sen kestosta!

Lisätty 15.11.2010: Alko24h.comin sivut toimivatkin jälleen. Ehkäpä yrityksessä vietettiin pikkujoulua koko viikonlopun ajan sen verran riehakkaisissa tunnelmissa, että palvelin pääsi kaatumaan. Niin tai näin, mutta sivujen yht'äkkinen toimimattomuus ei anna yrityksestä kovinkaan hyvää kuvaa.

Kohdassa Tulli- ja verotietoa on lainaus (jonkin) STTV:n tiedotteesta: ”STTV katsoo, että alkoholijuomien maahantuonti omaan käyttöön on sallittua vain, kun tilaaja itse valitsee tuotteet, maksaa ne myyjälle, järjestää itse kuljetuksen ja suorittaa niistä mahdolliset verot eli tilaaja tuotteiden vastaanottajana huolehtii tosiasiallisesti omaan kulutuskäyttöön tulevien juomien maahantuonnista.”

”Mahdolliset verot” voi olla kohta, joka jää halvan viinan perässä Alko24h.comin sivulle tulleelta suomalaiselta huomaamatta. Selvemmin sanoen ne ovat tullin Suomessa perimät alkoholin valmisteverot arvonlisäveroineen. Sana ”mahdolliset” saattaa hämätä luulemaan, että veroja ei ehkä aina perittäisikään. Sitten asiaa vielä sekoitetaan kertomalla, että ostajalla on mahdollisuus EU-tuomioistuimen päätöksellä hakea takaisin Viroon maksetut valmisteverot... ja lässyn-lässyn... ja lehmätkin oppivat ehkä lentämään...

On luultavaa, että tilaaminen kaikkine veroineen tulee kalliimmaksi kuin ostaminen Suomessa. Kokonaishinta lieneekin seuraavanlainen:

Kh = (Mh+Kk+Vv)*1,23, jossa

Mh = Alko24h.comin perimä hinta
Kk = kuljetuskustannukset
Vv = tullille maksettava valmistevero
1,23 = arvonlisävero 23 %

Koska monien muiden tuotteiden kohdalla kuljetuskustannukset (postikulut tms.) lasketaan mukaan verottomaan hintaan, jonka perusteella määrätään sitten arvonlisävero, niin tehdään varmasti tässäkin tapauksessa.

Oulu-lehden Viikon kuva

Sunnuntain (31.10.2010) Oulu-lehden Viikon kuva esittää oululaista katunäkymää noin sadan vuoden takaa. Vanhan värjätyn valokuvan (tai piirroksen) kuvateksti kertoo (valheellisesti): ”Oulun Isokatua 1920-luvulta. Puistolan talo erottui katukuvassa hyvin. Talon valmistumisvuosi on 1910.”

Kuvassa näkyvä katu ei tosiasiassa olekaan Isokatu vaan Kirkkokatu. Kadun vasemmalla puolella oleva rakennus ei tietenkään ole Puistolan talo vaan vanha Kauppahotelli (ns. Kerttulan talo), jota alettiin laajentaa ylös- ja sivullepäin 1939. Myöhemmin Liskon suvun hallussa ollut Kauppahotelli purettiin 90-luvulla ja tilalle rakennettiin nykyinen rakennus.

Miten kukaan voi väittää, että Tuomiokirkko ja Puistolan talo sijaitsisivat eri puolilla Isokatua? Jos Isokatua katsotaan Myllytullin suunnasta lounaaseen päin, silloin kirkko on Isokadun oikealla puolella (niin kuin kuvassakin), mutta Puistolan talo ei voi olla kadun vasemmalla puolella, vaan se on oikealla puolella kirkon takana Heinäpään suunnassa ja vastapäätä kadun vasemmalla puolella sijaitsevaa Otto Karhin puistoa. Kirkko ja Puistolan talo eivät voi siten koskaan näkyä samassa, katutasossa otetussa valokuvassa.

Oulu-lehden toimittajalle tiedoksi: Puistola ja kirkko sijaitsevat Isokadun samalla puolella.

Mistähän maalta kuvan tekstittänyt ja Oulun kaupunkihistorian ”asiantuntijana” mielellään esiintyvä Oulu-lehden toimittaja mahtaa oikein olla kotoisin..?

Näin selvä kömmähdys kuvaa hyvin Oulu-lehden journalistista tasoa.

Yllä oleva vanha kuva esittää saman (mutta tosin hieman lähempää kuvatun) katunäkymän Kirkkokadulta koilliseen päin.

Elektrobitin surkea tilanne

It-alalle sopimussuunnittelua tekevä Elektrobit ilmoitti eilen käynnistävänsä yt-neuvottelut, joiden tarkoitus on laittaa Suomessa noin 150 henkilöä km-tehtaalle. Yhtiöllä on maailmanlaajuisesti lähes 1600 työntekijää, mutta ”sattuneesta syystä” vähennykset tehdään vain Suomessa. Koska neuvottelut koskevat 500 henkilöä eli lähes koko Suomen henkilöstöä, suurin vähennys tulee tapahtumaan Oulussa, jossa on noin 350 työntekijää. Jos leikkaus tehdään tasapuolisesti, Ouluun tulee noin (350/500*150) 105 uutta ministeri Sinnemäen asiakasta.

Elektrobit on jo vuosien ajan tehnyt jatkuvasti tappiota, ja ehkäpä se saa pian paikan Guinnesin ennätysten kirjassa yrityksenä, joka voi vastoin kaikkia luonnonlakeja toimia, vaikka liiketoiminta ei ole kannattavaa.

Tällä kertaa neuvotteluiden syynä on yhdysvaltalainen TerreStar Networks -niminen yritys, joka oli onnistunut houkuttelemaan Eletrobitin suunnittelemaan tälle satelliittiverkossa toimivan puhelimen ja jättänyt luultavasti suurimman osan laskuistaan maksamatta. Mistä näitä typeriä ja nenästä vedettäviä suomalaisyrityksiä, joita suuren maailman yritykset vievät kuin pässiä narusta, oikein aina riittää..?

TerreStar Networks on nyt hakeutunut yrityssaneeraukseen, jonka ainoa tarkoitus on päästä eroon ikävimmistä veloista ja velkojista, jotta se voisi tervehdyttää taloutensa ja ehkäpä jatkaa yritystoimintaansa. Koska yritys on yhdysvaltalainen, on täysin selvää, että suomalaisen Elektrobitin saamiset ovat alimmalla prioriteeetilla, eli Elektrobitille voidaan maksaa osa velasta takaisin vain siinä tapauksessa, jos maksettavaa jää enää jäljelle, kun tärkeämmät yhdysvaltalaisyritykset ovat saaneet omansa. Myönteisessäkin tapauksessa Elektrobit tulee saamaan vain osan saatavastaan, ja siihen saattaa kulua jopa useita vuosia.

Kyse ei ole mistään yhdestä 18,6 miljoonan euron laskusta, vaan summa on kertynyt jo pidemmältä ajalta. Vaikka Elektrobitin johdon on täytynyt huomata, että TerreStar Networks ei maksa laskujaan ajallaan, se on kuitenkin jatkanut työtään TerreStarille ja antanut velan vain kasvaa – ja lopputulos on nyt tässä nähtävissä.

Elektrobitin saatavien määrä on suuri summa Eletrobitin kokoiselle yritykselle. Se joutuu tekemään tälle vuodelle 8,3 miljoonan euron ylimääräisen varauksen TerreStar Networksin saatavan vuoksi, eli tuota summaa se ei odota tulevan yhtiön kassaan tämän vuoden aikana – jos sitten koskaan...

Ilman tehtyä varausta Elektrobitin heinä-syyskuun tappio oli ”vain” 3,2 miljoonaa mutta varauksen kanssa 11,5 miljoonaa euroa.

Elektrobit sai viime vuonna 3,1 miljoonaa euroa Tekes-rahaa eli veronmaksajilta kerättyä rahaa. On luultavaa, että Elektrobit saa myös tänä vuonna avustusta useita miljoonia euroja, joilla vain lykätään väistämätöntä eli ”Bitin” konkurssia.

Näyttää siltä, että Elektrobitillä ei ole tulevaisuutta, ja lieneekin siten vain ajan kysymys, milloin se itse hakeutuu yrityssaneeraukseen tai jokin sen velkojista hakee sen konkurssiin. Oulun paljon puhuttu it-ihme alkaakin pian olla kuin himmenevä tähti ennen lopullista räjähdystä. Onhan kaupungissa toki edelleenkin kymmeniä bugista ohjelmistokoodia vääntävää verstasta, mutta softa-ala on oma kapea alansa it-sektorilla, ja sitä tulee odottamaan sama kohtalo kuin hw-alaa, jonka pioneerejä Elektrobit oli Oulussa.

Elektrobitin kurssikehitys kertoo selvästi, missä ja minne mennään. Kurssi lähestyy asymptoottisesti abskissaa (x-akselia), jolla ordinaatan (y-akselin) arvo on nolla.

Valkee Oy:n korvavalolaite

Sunnuntain Kaleva kertoi (jälleen) oululaiskeksinnöstä, jolla (artikkelin mukaan) led-valoa ohjataan korvakäytävien kautta aivoihin musiikkikuulokkeiden kaltaisten nappien avulla.

Kaleva kertoi viime tammikuussa samasta ”keksinnöstä”, jota kommentoitiin:

http://oulun1.blogspot.com/2010/01/valohoitoa-korvassa.html

Seuraavan päivän (13.1.2010) Kalevassa lääkärit ja fysiologit epäilivät valohoidon hyödyllisyyttä tai tehoa. Osa piti plasebo-vaikutusta todennäköisenä, eli hoito tehoaa, koska potilas uskoo suggestiivisesti siihen.

Tämänpäiväisen Kalevan atrikkelissa ei ollut juurikaan mitään uutta, vaan se tarjosi jälleen Valkee Oy:n toimitusjohtajalle tilaisuuden mainostaa tuotettaan, josta ei todistettavasti ole mitään hyötyä.

Korvavalohoitoja tehnyt professori toteaa, että potilaille ei ole ainakaan toistaiseksi ilmaantunut vaarallisia haittavaikutuksia. Professorin toteamuksessa kannattaa kiinnittää huomiota sanaan ”vaarallisia”. Jos virkkeen tulkitsee toisella tavalla, se voidaan ymmärtää niin, että (joitakin) haittavaikutuksia on ilmaantunut, mutta ne eivät ole vaarallisia. Haittavaikutuksia siis ilmenee, mutta ne eivät ole vaarallisia. Miksi tätä ei ole kerrottu suoraan? Ja mitä nämä haittavaikutukset ovat? Onko professorilla jokin taloudellinen kytkös Valkee Oy:hyn ja laitteen myyntiin, koska haittavaikutuksista vaietaan?

”Kirkasvalokuulokkeiden on havaittu helpottavan kaamosmasennuksen oireita merkittävästi 1–4 viikon päivittäisen käytön jälkeen”, toteaa toimitusjohtaja ilmaisessa mainoksessaan. Tämä on tietenkin ymmärrettävää, koska yrityksen tulevaisuus saattaa riippua korvavalolaitteeen myynnin menestyksestä. Hän ei kuitenkaan kerro, kuinka monessa tapauksessa laitteen käytöstä ei ollut ”merkittävää”, vähäistä tai mitään hyötyä. Hän ei myöskään kerro mitään haittavaikutuksista, joita professorin toteamuksesta voidaan kuitenkin päätellä olevan.

Koska Valkee Oy:n toimitusjohtaja kertoo nyt lokakuun lopussa (myönteisistä) tutkimustuloksista, olisi mielenkiintoista tietää, milloin tutkimus on tehty. Tammikuun artikkelin ja tämän hetken väliin sijoittuu melko tarkalleen vuoden valoisa aika, joten tuntuu hieman ihmeellisestä, jos tutkimus on tehty kevään ja kesän aikana, jolloin kenelläkään pitäisi olla (ainakaan todellisia) ”kaamosmasennuksen” oireita.

Valkee Oy kertoo kahdeksan minuutin päivittäisen ”annoksen” riittävän. Pidemmästä ajasta ei sitten liene mitään hyötyä vaan pikemminkin ehkä vain haittaa. Laite varmastikin rajoittaa pidemmän kertakäytön, mutta mikään ei estä ”potilasta” käynnistämästä laitetta heti uudelleen, kun edelliset kahdeksan minuuttia ovat kuluneet, ja toistavan tätä niin kauan kuin akussa riittää virtaa.

Valkee Oy:n web-sivulla on Usein kysyttyä -osio, jossa on todellisia ”helmiä”:

1. Mihin kirkasvalokuulokkeiden käytössä tarvitaan tietokonetta?

Laitteen akku ladataan tietokoneen USB-portin kautta käyttäen pakkauksen mukana tulevaa USB-kaapelia. Pakkaukseen kuuluu myös PC-ohjelma, jolla voidaan säätää hoitoannoksen tehoa ja pituutta.

PC-liitännän ainoa tarkoitus näyttää olevan laitteen akun lataaminen. Tehoa eli valaistusvoimakkuutta on tuskin tarpeen muuttaa. Ilman ohjelmointia kestoaika on 8 minuuttia, ja ”ohjelmoituna” 6–12 minuuttia.

2. Onko kirkasvalokuulokkeiden käyttö turvallista? Mitä sivuvaikutuksia laitteen käytöllä voi olla?

Laitteen mukaisen hoidon turvallisuus on todettu kerran vuorokaudessa toteutetulla hoidolla. Suositeltava käyttöaika on 6-12 minuuttia kerran vuorokaudessa. Laitteen teho ja vaikutukset ovat hyvin yksilöllisiä. Sivuvaikutuksista yleisimpiä ovat kuumotuksen tunne korvakäytävässä, ohimenevä pääkipu, unettomuus, rauhattomuus iltaisin, yöunen huonontunut laatu tai aamuöinen unettomuus.

Siinäpä on haittavaikutuksia kerrassaan. Ne tuskin ovat ”saavutetun hyödyn” eli kuvitellun kaamosmasennuksen vähenemisen arvoisia.

Pääkipu, unettomuus, rauhattomuus iltaisin, yöunen huonontunut laatu ja aamuöinen unettomuus ovat vaivoja, joista sadattuhannet suomalaiset kärsivät ja joiden hoitaminen vaatii useita lääkärissäkäyntejä ja lääkekuureja, mutta ne eivät kuitenkaan hoidosta ja lääkkeistä huolimatta välttämättä koskaan parane. Voisikin sanoa, että onnellinen on se henkilö, jolla ei ole em. vaivoja. Kannattaako noita vaivoja sitten hankkia itselleen ainoastaan sen vuoksi, että saisi helpotusta oletettuun kaamosmasennukseen ja Valkee Oy:n ”keksijänerot” rahaa pankkitileilleen?

Jossakin epäiltiin Valkee Oy:n korvavalolaitteen (tai ”kirkasvalokuulokkeiden”) saattavan aiheuttaa tai pahentaa migreenioireita. Pahasti masentunut voi ahdingossaan moninkertaistaa valohoidon kestoajan ja siten mahdollisesti altistaa itsensä migreenin syntymiselle ja muille haittavaikutuksille. Kuka kantaa vastuun laitteen väärinkäytön aiheuttamista mahdollisista vahingoista?

Valkee Oy kertoo web-sivuillaan seuraavasti: ”Valkee kirkasvalokuulokkeita voi käyttää missä vain. Laitteen pienen koon ansioista sitä voi käyttää esimerkiksi aamutoimien aikana, työmatkalla tai vaikkapa illalla kotona puuhastellessa.” Yritys kehottaa siis käyttämään laitetta työmatkalla eli autoa ajettaessa. Kuten on tunnettua, migreenin aikana silmissä saattaa esiintyä voimakkaita näköhäiriöitä, jolloin selvä näkeminen voi olla mahdotonta. Jos nämä oireet alkavat käytettäessä Valkee Oy:n kirkasvalokuulokkeita autoa ajettaessa ja laitteen päälläolo itsessään vielä pahentaa niitä, autoa kuljettava henkilö saattaa tulla täysin kyvyttömäksi hallita autoaan, josta seuraa sitten tieltäsuistuminen tai muu liikenneonnettomuus.

Jos laite voi aiheuttaa migreenioireita ja jopa pahentaa niitä, korvavalon käytön neuvominen työmatkalla autoa ajettaessa tuntuu melko vastuuttomalta. Valkee Oy:n ainoa motiivi näyttääkin vain olevan myydä laite mahdollisimman monelle henkilölle, joka joko ”kärsii” oikeasti tai vain kuvittelee kärsivänsä kaamosmasennusoireista. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi Valkee Oy näyttää käyttävän kaikki mahdolliset keinot hyväkseen, ja media on myös tullut siinä apuun.

Ehkäpä Kalevan toimituskin suhtautuu epäillen korvavalohoitoon, ja ei ole sen vuoksi sijoittanut sunnuntain artikkelia lainkaan maksuttomaan verkkolehteensä, joka on kaikkien tavoitettavissa.

Yritys myy laitettaan 185 euron hintaan. Sen verkkosivulla kerrotaan: ”Laitteen käyttö vaatii tietokoneen. - - - Laitteen hoitotehoa (valon vaikutusaikaa ja voimakkuutta ) voidaan säätää vain PC-ohjelmistolla, joka ladataan pakkauksen mukana
tulevalla CD-levyllä.” Laitteessa on siis ainoastaan ON-OFF-painike, ja kaikki muu säätö joudutaan tekemään kytkemällä laite tietokoneeseen. Tämä rajaa käyttäjäkuntaa, mutta se on varmastikin vain hyvä asia.

Jos valohoitolaitteen ostaneella henkilöllä ei ole tietokonetta, jonka usb-portin kautta laitteen akku on tarkoitus ladata, hän joutuu ostamaan Valkee Oy:n latauslaitteen, joka muistuttaa vanhanaikaista (Salcompin) matkapuhelinlaturia ja maksaa peräti 25 euroa. Valkee Oy:n mukaan laturi on tarkoitettu ”lääkinnällisten laitteiden lataamiseen verkkovirrasta”. Laturi muodostaa ilmeisesti verkkovirrasta erityistä ”lääketieteellistä sähköä”, joka varastoidaan korvavalolaitteen akkuun. Laitetta ei tietenkään saa ladata millään muulla 5 VDC -laturilla – sehän voisi vaikka olla vaarallista terveydelle..! Näin koko roskalle tulee hintaa 210 euroa.

Valkee Oy:n tuote kuuluu selvästikin humpuukituotteisiin, joita myydään ja mainostetaan tavallisesti postitse jaettavissa mainoslehdissä (mm. Kuponkiuutiset). Ehkäpä korvavalolaite päätyy piankin sinne arvoiseensa seuraan..?

Tokmanni (eli köyhän miehen Stockmann) myy yllä olevan kuvan mukaista led-valosarjaa, joka muistuttaa hämmästyttävästi Valkee Oy:n laitetta. Tokmannin laitteessa on tosin peräti kymmenen lediä, joten sitä voisi mainostaa ”perhemallina” mainoslauseella ”Nyt koko perhe kerralla eroon masennuksesta”. Vaihtoehtoisesti yksi käyttäjä voisi kaksin- tai jopa kolminkertaistaa laitteen tehon työntämällä kaksi lediä sieraimiinsa ja riiputtamalla loppuja ledejä silmiensä edessä. Parasta Tokmannin korvavalolaitteessa on sen edullinen (tarjous)hinta: 3,99 euroa. Normaalihintakin on vain 4,99 euroa, joka on vain murto-osa Valkee Oy:n laitteen kiskurihinnasta.

Tokmannin markkinointi on hieman vaatimaton ehdottaessaan laitteen sopivan vain pöytäkoristeeksi ja asetelmiin. Tokmanni voisi hyvin lisätä sanat ”masennuksen hoitoon”.

Koska laite toimii paristoilla, mitään tietokoneita tai kalliita lääketieteellisiä latureita ei tarvita.

Valkee Oy:n ”tarina” jatkuu uudessa kirjoituksessa:

http://oulun1.blogspot.com/2010/11/valkee-oyn-laitetta-ei-ole-patentoitu.html

Ja vielä uudemmassa:

http://oulun1.blogspot.com/2010/12/karsitteko-kaamosmasennuksesta.html

Nokian saneeraaja

Nokian toimitusjohtaja Stephen Elop kertoi yhtiön osavuosikatsauksen julkistamisen yhteydessä: ”Toisaalta yhtiömme on keskellä merkittävää toimialamuutosta, ja viimeaikaiset tulokset osoittavat, että meidän on määriteltävä uudelleen roolimme ja oma lähestymistapamme tässä teollisuudessa. - - - Tulemme tekemään sekä strategisia että operatiivisia parannuksia, jotka ovat välttämättömiä voidaksemme edelleen ilahduttaa kuluttajia sekä tuottaa erinomaisia taloudellisia tuloksia osakkeenomistajillemme.”

Kuluttajia ilahduttavat tietenkin edulliset puhelimet ja osakkeenomistajia hyvää tulosta tekevä ja hyviä osinkoja maksava yhtiö. Mutta miten nuo toiveet voidaan sitten täyttää?

Elop antaa ymmärtää, että yhtiön nykyinen strategia ei toimi oikealla tavalla, vaan sitä pitää muuttaa eli parantaa. Ainoa keino tuottaa edullisempia puhelimia, jotka pärjäisivät (hinta)kilpailussa paremmin, ja maksaa suurempaa osinkoa on yhtiön kiinteiden kulujen pienentäminen, mihin päästäänkin vain henkilöleikkauksilla eli yt-neuvotteluiden kautta toteutettavilla irtisanomisilla.

Elop lupaakin laittaa Suomessa 850 nokialaista kilometritehtaalle ja ilmeisesti niin nopeasti kuin mahdollista. Suomen ulkopuolella 950 henkilöä saa lähteä.

Stephen Elop on jossakin mediassa mainittu tehokkaaksi saneeraajaksi, ja näyttäisikin siltä, että Elop on palkattu Nokiaan tekemään yhtiö houkuttelevaksi ostaa.

Daddy Longleg -lattiavalaisin

Huonekaluliike Vepsäläisen valikoimiin kuuluu Daddy Longleg -lattiavalaisin, joka näyttää melko tavanomaiselta. Valaisimen varjostimen alareunan halkaisija on 47 cm ja korkeus on 162 cm. Siinä on luultavasti vain yksi E27-lampunkanta, johon valaisimen ostaja voi kiertää haluamansa valonlähteen eli joko hehku-, pienoisloiste- tai led-lampun.

Valaisimen runko (jalka) on melko pelkistetty, ja se muodostuu kolmesta suoraksi vedetystä teräslangasta, jotka tekevät alaosassa terävän mutkan muodostaen kolmijalan, jonka varassa valaisin seisoo lattialla. Sähköjohto lampunkantaan kulkee rungon keskellä, ja sen alaosaan on lisätty koristeellinen paino, jotta johto pysyisi pystysuorassa linjassa.

Valaisimen painopiste on melko korkealla, ja koska valaisin seisoo kolmen jalan varassa, se on erittäin hutera, eli se kaatuu helposti. Jos sitä kallistaa lattiaan koskevasta jalasta vastakkaiseen suuntaan vähemmän kuin varjostimen halkaisijan verran, se kaatuu varmasti.

Daddy Longleg -lattiavalaisimen on suunnitellut Henrik Pedersen. Jonkin verran alaa tuntevana voin vakuuttaa, että valaisimessa ei ole juurikaan ollut mitään ”suunniteltavaa”. Varjostin näyttää myöskin tavalliselta, vaikkakin sen kartiokkuus on melko vähäinen.

Jos valaisimen näkisi myynnissä esim. Kodin Anttilassa muutaman kymmenen euron hintaan, joku saattaisi sen ostaakin. Daddy Longleg -lattiavalaisin maksaa Vepsäläisen liikkeessä kuitenkin 1366 euroa, joka on järkyttävä hinta Henrik Pedersenin luomuksesta.

1366 euroa tuollaisesta rotiskosta? Kukahan maksaisi siitä tuon summan?

Jos joku haluaisi ostaa Daddy Longlegin, mutta rahaa ei olisi riittävästi, kerrottakoon lohdutuksena, että vastaava 86 cm korkea pöytävälaisin maksaa ”vain” 871 euroa!