Tekes on jälleen julkaissut ”juoruluettelonsa” eli viime vuonna Tekes-tukea saaneiden yritysten nimet ja tukisummat.
Tekesin vuoden 2009 hyväntekeväisyystoimintaa käsiteltiin vuoden takaisessa kirjoituksessa:
Tekes jakoi jälleen rahaa
Tekesin henkilökunnan määrä on noin 400, mikä tuntuu melko suurelta, mutta kun tietää, että Tekes on työ- ja elinkeinoministeriön alainen valtion laitos, suuren määrän ymmärtää oikein hyvin. Ylimiehitys on nimittäin valtion virastoille ja laitoksille tyypillinen piirre.
Valtionhallinnolle ominaiseen tapaan Tekesin 400 työntekijästä noin puolet lieneekin eriasteisia johtajia, päälliköitä ja muita esimiehiä, jolloin varsinaista ”likaista työtä” tekee vain noin 200 työntekijää.
Yksi Tekesin tärkeimmistä – ellei peräti tärkein – tehtävistä on oman henkilöstön työllistäminen. Siihen on olemassa monia keinoja, mutta toisaalta työn vähyys on kaikkien etu: kukaan ei pääse rasittumaan liian paljosta työn määrästä. [Sama ilmiö on havaittavissa myös työvoimatoimistoissa – vai mikä niiden nykyinen nimi mahtaa olla..? Kuuleman mukaan siellä ei ole yhdelläkään virkailijalla koskaan kiire, vaan kaikki tehtävät hoidetaan perinteisellä ajantappamistekniikalla.]
Kaikki tuntemani Tekesin ”asiantuntijat” eivät todellakaan ole mitään asiantuntijoita vaan pikemminkin vain keskinkertaista heikompia osaajia, ja siksi herättääkin suurta ihmetystä, millä perusteilla heidät on Tekesin ”asiantuntijoiksi” valittu.
Tekesin vuoden 2010 budjetti oli 611 miljoonaa euroa, josta suurin osa oli hukkaan heitettyä rahaa. Jos työllisten määräksi arvioidaan noin kaksi miljoonaa, Tekesin budjetin kartuttamiseksi kerätään veroja noin 300 euroa jokaiselta työlliseltä. Jokainen palkkatyötä tekevä maksaa siis 300 euroa vuodessa ylimääräistä veroa, jotta Tekes voi pyörittää hyväntekeväisyystoimintaansa.
Kolikolla on aina kääntöpuolensa: jos Tekesillä olisi vähemmän rahaa jaettavana, sen ”asiantuntijoilla” olisi ymmärrettävästi nykyistäkin vielä vähemmän työtä tehtävänään.
Yksikään merkittävä innovaatio tai keksintö ei ole jäänyt kaupallistamatta sen vuoksi, että yritys ei ollut saanut Tekes-euroja. Moni yritys yrittää sitä vastoin tehdä Tekes-tuen avulla mahdottomasta mahdollisen eli kaupallistaa kaikkea roskaa, jolla ei muuten olisi mitään menestymisen mahdollisuuksia.
Vuoden 2010 avustuseuroja saivat vanhat tutut nimet. Nokia oli jälleen kerran suurin tuensaaja, mikä jaksaa vieläkin hämmästyttää. Miljarditulosta tekevä yritys kehtaa hakea t&k-tukea veronmaksajilta kerätyistä veroista. Tuskinpa yksikään Nokian puhelimista olisi jäänyt kehittämättä, vaikka Nokia ei olisi saanut senttiäkään Tekesin apurahoja.
Lieneekin niin, että Tekesillä on oma erityinen Nokia-osastonsa niillä paikkakunnilla, joilla Nokia harjoittaa t&k-toimintaa. Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka monta Tekesin ”asiantuntijaa” Nokia-tuen pyörittäminen Tekesin eri portaissa työllistää.
Poimintoja luettelosta:
Nokia Oyj (matkapuhelimet) 10 189 474 euroa.
Nokia Siemens Oy 3 546 882 euroa
Konkurssikypsän Elektrobitin kolme yksikköä yhteensä 1 849 551 euroa
http://oulun1.blogspot.com/2010/10/elektrobitin-surkea-tilanne.html
Esju Oy 29 939 euroa (2009: 184 486)
Lääketehdas GlaxoSmithKline Oy 43 750 euroa. Kasvua viime vuodesta 10 062 euroa. Ehkäpä 30 prosentin korotus oli ”palkinto” hyvästä sikarokotteesta..?
Lääketehdas Orion 1 435 806 euroa
Lääketehdas Pfizer 0 euroa. Tämäpä oli yllättävää! Viime vuonna se sai 216 435 euroa.
Nethawk Oy 888 528 euroa
Valkee Oy 321 546 euroa. Tällä summalla on yhteiskunta tukenut kirkasvalokuulokkeiden ”kehittämistä”, vaikka lapsikin voi hyvin ymmärtää, että niissä ei todellakaan ole juuri ollut mitään kehitettävää.
Valohoitoa korvassa
Valkee Oy:n korvavalolaite
Valkee Oy:n laitetta ei ole patentoitu
Kärsittekö kaamosmasennuksesta?
Totuus Valkee Oy:n patentista
Aava Mobile Oy 633 329 euroa
http://oulun1.blogspot.com/2010/01/aava-mobile.html
Capricode Oy 63 163 euroa
http://oulun1.blogspot.com/2010/02/capricode-euroopan-ykkoseksi.html
Tracker Oy (koiratutka) 254 519 euroa
Winwind Oy 989 443 euroa. Winwindin tyylimyllyt ovat tuoreimpien uutisten mukaan joutuneet sananmukaisesti vastatuuleen, ja yritys on joutunut vähentämään henkilöstöään Suomessa.
Oulun kaupunki 338 523 euroa. Mitä ihmettä? Mitä teknologiakehitystä kaupunki voi harjoittaa? Ehkäpä Oulun kaupunki on vain myös keksinyt hyvän keinon, jolla paikata budjettivajettaan.
maanantai 31. tammikuuta 2011
lauantai 29. tammikuuta 2011
Kimpassa
Pirkka-lehden välissä tuli varsin ikävä yllätys: Folktingetin julkaisema Kimpassa-lehti, jonka tarkoitus on vakuuttaa suomenkielisille, että kaksikielisessä Suomessa ei ole mitään väärin ja se on myös suomenkielisten etu. Koko lehden sisältö keskittyy perustelemaan ruotsin kielen (joka on siis läntisen naapurimaan kieli ja jota puhutaan vain kahdessa valtiossa maailmassa) oikeutta Suomessa.
Folktinget on (lehdessä olevan selityksen mukaan) ”lakisääteinen järjestö, joka edustaa ruotsinkielisiä suomalaisia ja valvoo heidän oikeuksiaan. Kaikki eduskuntapuolueet, joilla on ruotsinkielistä toimintaa, ovat edustettuina Folktingetissä”. Suomenkielisillä ei ole mitään vastaavaa lakisääteistä järjestöä, joka puolustaisi heidän oikeuksiaan ruotsinkielisten harjoittamaa mielivaltaa ja etuoikeutettua asemaa vastaan.
Lehteen on saatu mukaan monia arvovaltaisia tahoja puolustamaan tuon marginaaliryhmän oikeutta omaan kieleensä Suomessa.
Lehti on pelkkää propagandaa. Siinä ei ole ainoatakaan kriittistä artikkelia, miksi Suomessa ei pitäisi puhua ruotsia. Tasapuolisuuden vuoksi Folktinget olisi voinut antaa puheenvuoron Suomalaisuuden liitolle, joka kannattaa tunnetusti yksikielistä Suomea.
Lehden helmi on ehdottomasti sivun 28 Euroopan kielialuekartta, jonka Folktinget on piirtänyt uuteen, omia tarkoitusperiään paremmin palvelevaan muotoon. Kartalla ja siihen liittyvällä artikkelilla halutaan ilmeisesti kertoa, että kaikissa EU-maissa puhutaan vähintäänkin kahta eri kieltä. Kuvateksti tukee hyvin tätä olettamusta: ”Yksikielisiä kansallisvaltioita on tuskin olemassa missään EU:n alueella.”
Lainaus lehdestä: ”Mitä kieltä Espanjassa puhutaan? No, espanjaa tietenkin, mutta sen lisäksi galegoa, baskia ja katalaania.” Artikkelissa unohdetaan mainita, että galegoa, baskia ja/tai katalaania ei pakko-opeteta espanjankielisille eikä Espanja ole nelikielinen valtio. Suomen vertaaminen Espanjaan tuntuu vain kaukaahaetulta ja säälittävältä perustelulta oikeuttaa ruotsi Suomessa.
Rivien välistä on luettavissa, että suomenkielisten pitäisi olla ylpeitä kaksikielisestä Suomesta, mutta minä en ole. Tunnen pikemminkin häpeää siitä, millä tavalla ruotsinkielistä marginaaliryhmää suositaan valtaenemmistön (sananmukaisella ja konkreettisella) kustannuksella.
Kuten viimeaikaiset uutiset ovat osoittaneet, Folktinget alkaa todella olla huolissaan siitä, että kaksikielinen Suomi on pian historiaa, koska tämä tilanne on kestämätön ja täysin absurdi. Tällaista etuoikeutettua ryhmää ei ole missään muussa länsimaisen demokratian valtiossa. Kimpassa-lehti tuskin kuitenkaan onnistuu pyrkimyksessään, vaan se saattaa jopa kääntyä tarkoitustaan vastaan eli auttamaan suomenkielisiä saamaan silmänsä auki ja näkemään, miten heitä sorretaan.
Joidenkin arvioiden mukaan ruotsin pitäminen toisena virallisena kielenä aiheuttaa noin kahden miljardin kustannukset vuosittain. Velkaisella valtiolla luulisi olevan parempaakin käyttöä tuolle summalle, jonka rahoittavat käytännössä lähes kokonaan suomenkieliset veronmaksajat. Jos työllisten määrä on noin kaksi miljoonaa, lisälasku Suomen säilyttämisestä kaksikielisenä tekee jokaista työssäkävijää kohti noin tuhat euroa joka vuosi.
Perussuomalaiset on puhtaasti suomenkielinen puolue, ja se selittää varmasti osaltaan puolueen kannatuksen jatkuvan kasvun mielipidekyselyissä. Perussuomalaiset taitaakin olla nykyisistä eduskuntapuolueista ainoa yksikielinen puolue.
Lehden nimeksi sopisi paremmin Kimppakivaa, koska se olisi sopivan ironinen kuvaamaan suomenkielisten asennetta ruotsin kieleen suomenkielisessä Suomessa.
Toivottavasti nyt ilmestynyt numero tulee jäämään ainoaksi.
On hyvin vaikea kuvitella mitään muuta maata, jossa vastaava tilanne voisi olla mahdollinen, ja samanlaista alistettua kansaa, joka sallisi sen jatkuvan vuodesta toiseen. Kaikissa muissa maissa sen kansalaiset tekisivät kansannousun vääräksi ja oikeudettomaksi kokemaansa asiaa vastaan. He järjestäisivät mielenosoituksia, mellakoita ja muita kansalaisaktiviteetteja niin kauan, kunnes vääryys olisi korjattu.
Mutta mitä tekee lammasmainen kansa, joka kutsuu itseään suomalaisiksi? Se palkitsee herransa, jotka pitävät kiinni yhteisestä ja eri puolueiden välillä tehdystä sopimuksesta ruotsinkielisestä Suomesta, valitsemalla nämä aina vain uudelleen eduskuntaan.
Suomalainen on kuin typerä koira, joka muuttuu sitä uskollisemmaksi isäntäänsä kohtaan, mitä enemmän tämä sitä piiskaa ja kurittaa. Ja ruotsalaiset nauravat!
Folktinget on (lehdessä olevan selityksen mukaan) ”lakisääteinen järjestö, joka edustaa ruotsinkielisiä suomalaisia ja valvoo heidän oikeuksiaan. Kaikki eduskuntapuolueet, joilla on ruotsinkielistä toimintaa, ovat edustettuina Folktingetissä”. Suomenkielisillä ei ole mitään vastaavaa lakisääteistä järjestöä, joka puolustaisi heidän oikeuksiaan ruotsinkielisten harjoittamaa mielivaltaa ja etuoikeutettua asemaa vastaan.
Lehteen on saatu mukaan monia arvovaltaisia tahoja puolustamaan tuon marginaaliryhmän oikeutta omaan kieleensä Suomessa.
Lehti on pelkkää propagandaa. Siinä ei ole ainoatakaan kriittistä artikkelia, miksi Suomessa ei pitäisi puhua ruotsia. Tasapuolisuuden vuoksi Folktinget olisi voinut antaa puheenvuoron Suomalaisuuden liitolle, joka kannattaa tunnetusti yksikielistä Suomea.
Lehden helmi on ehdottomasti sivun 28 Euroopan kielialuekartta, jonka Folktinget on piirtänyt uuteen, omia tarkoitusperiään paremmin palvelevaan muotoon. Kartalla ja siihen liittyvällä artikkelilla halutaan ilmeisesti kertoa, että kaikissa EU-maissa puhutaan vähintäänkin kahta eri kieltä. Kuvateksti tukee hyvin tätä olettamusta: ”Yksikielisiä kansallisvaltioita on tuskin olemassa missään EU:n alueella.”
Lainaus lehdestä: ”Mitä kieltä Espanjassa puhutaan? No, espanjaa tietenkin, mutta sen lisäksi galegoa, baskia ja katalaania.” Artikkelissa unohdetaan mainita, että galegoa, baskia ja/tai katalaania ei pakko-opeteta espanjankielisille eikä Espanja ole nelikielinen valtio. Suomen vertaaminen Espanjaan tuntuu vain kaukaahaetulta ja säälittävältä perustelulta oikeuttaa ruotsi Suomessa.Rivien välistä on luettavissa, että suomenkielisten pitäisi olla ylpeitä kaksikielisestä Suomesta, mutta minä en ole. Tunnen pikemminkin häpeää siitä, millä tavalla ruotsinkielistä marginaaliryhmää suositaan valtaenemmistön (sananmukaisella ja konkreettisella) kustannuksella.
Kuten viimeaikaiset uutiset ovat osoittaneet, Folktinget alkaa todella olla huolissaan siitä, että kaksikielinen Suomi on pian historiaa, koska tämä tilanne on kestämätön ja täysin absurdi. Tällaista etuoikeutettua ryhmää ei ole missään muussa länsimaisen demokratian valtiossa. Kimpassa-lehti tuskin kuitenkaan onnistuu pyrkimyksessään, vaan se saattaa jopa kääntyä tarkoitustaan vastaan eli auttamaan suomenkielisiä saamaan silmänsä auki ja näkemään, miten heitä sorretaan.
Joidenkin arvioiden mukaan ruotsin pitäminen toisena virallisena kielenä aiheuttaa noin kahden miljardin kustannukset vuosittain. Velkaisella valtiolla luulisi olevan parempaakin käyttöä tuolle summalle, jonka rahoittavat käytännössä lähes kokonaan suomenkieliset veronmaksajat. Jos työllisten määrä on noin kaksi miljoonaa, lisälasku Suomen säilyttämisestä kaksikielisenä tekee jokaista työssäkävijää kohti noin tuhat euroa joka vuosi.
Perussuomalaiset on puhtaasti suomenkielinen puolue, ja se selittää varmasti osaltaan puolueen kannatuksen jatkuvan kasvun mielipidekyselyissä. Perussuomalaiset taitaakin olla nykyisistä eduskuntapuolueista ainoa yksikielinen puolue.
Lehden nimeksi sopisi paremmin Kimppakivaa, koska se olisi sopivan ironinen kuvaamaan suomenkielisten asennetta ruotsin kieleen suomenkielisessä Suomessa.
Toivottavasti nyt ilmestynyt numero tulee jäämään ainoaksi.
On hyvin vaikea kuvitella mitään muuta maata, jossa vastaava tilanne voisi olla mahdollinen, ja samanlaista alistettua kansaa, joka sallisi sen jatkuvan vuodesta toiseen. Kaikissa muissa maissa sen kansalaiset tekisivät kansannousun vääräksi ja oikeudettomaksi kokemaansa asiaa vastaan. He järjestäisivät mielenosoituksia, mellakoita ja muita kansalaisaktiviteetteja niin kauan, kunnes vääryys olisi korjattu.
Mutta mitä tekee lammasmainen kansa, joka kutsuu itseään suomalaisiksi? Se palkitsee herransa, jotka pitävät kiinni yhteisestä ja eri puolueiden välillä tehdystä sopimuksesta ruotsinkielisestä Suomesta, valitsemalla nämä aina vain uudelleen eduskuntaan.
Suomalainen on kuin typerä koira, joka muuttuu sitä uskollisemmaksi isäntäänsä kohtaan, mitä enemmän tämä sitä piiskaa ja kurittaa. Ja ruotsalaiset nauravat!
perjantai 28. tammikuuta 2011
Totuus Valkee Oy:n patentista
Aikaisemman kirjoituksen
http://oulun1.blogspot.com/2010/11/valkee-oyn-laitetta-ei-ole-patentoitu.html
loppuun on lisättu alla oleva teksti:
Eräs tarkkaavainen lukija huomautti, että Valkee Oy:n patentin hyväksyntä ei koskekaan korvavalolaitetta. Tutkimalla asiaa tarkemmin joudun päätymään samaan käsitykseen eli Valkee Oy:n korvavalolaitetta ei (vielä) ole patentoitu, ja edellä oleva ”oikaisuteksti” ei oikaisekaan mitään vaan vain väittää tosiasiaa perättömäksi.
Hyväksynnän on sitä vastoin saanut se patentti, josta kerrottiin vuoden takaisessa kirjoituksessa ja jolla ei ole mitään tekemistä korvakäytävien valaisemisen kanssa.
Koska edellä oleva punainen teksti on virheellinen, se tullaan poistamaan lähiaikoina.
Valkee Oy:n kirkasvalokuulokkeita (os. korvavalolaite) ei siis ole patentoitu, ja sanomalehti Kaleva näyttää olevan media, joka uskoo mitä satuja tahansa.
http://oulun1.blogspot.com/2010/11/valkee-oyn-laitetta-ei-ole-patentoitu.html
loppuun on lisättu alla oleva teksti:
Eräs tarkkaavainen lukija huomautti, että Valkee Oy:n patentin hyväksyntä ei koskekaan korvavalolaitetta. Tutkimalla asiaa tarkemmin joudun päätymään samaan käsitykseen eli Valkee Oy:n korvavalolaitetta ei (vielä) ole patentoitu, ja edellä oleva ”oikaisuteksti” ei oikaisekaan mitään vaan vain väittää tosiasiaa perättömäksi.
Hyväksynnän on sitä vastoin saanut se patentti, josta kerrottiin vuoden takaisessa kirjoituksessa ja jolla ei ole mitään tekemistä korvakäytävien valaisemisen kanssa.
Koska edellä oleva punainen teksti on virheellinen, se tullaan poistamaan lähiaikoina.
Valkee Oy:n kirkasvalokuulokkeita (os. korvavalolaite) ei siis ole patentoitu, ja sanomalehti Kaleva näyttää olevan media, joka uskoo mitä satuja tahansa.
maanantai 24. tammikuuta 2011
Kempeleen ekokortteli
Kempeleen ekokorttelin kymmenen pientaloa muodostavat puukaasuvoimalan testiympäristön, kertoo Tavaratalo J. Kärkkäisen propagandalehti Magneettimedia.
http://www.magneettimedia.com/?p=4574
Kortteli pyrkii olemaan energiaomavarainen, eli se tuottaa kaiken tarvitsemansa sähkö- ja lämpöenergiansa itse. Rakennuksia ei siten ole kytketty Oulun Seudun Sähkön verkkoon, mutta tuon väitteen voi uskoa, ken tahtoo.
Jo itse puukaasuvoimala tarvitsee ulkoisen sähkönsyötön käynnistyäkseen, ja on luultavaa, että voimalan sähköpääkeskuksesta, joka syöttää sähköä asuintaloihin, on rakennettu varayhteys OSS:n verkkoon vikatilanteita varten.
”Kun homma toimii täydellisesti tavoitteena on sähkölaskun puolittuminen keskivertotalouteen verrattuna”, kertoo eräs korttelin asukas. Tuolla halutaan ilmeisestikin kertoa, että sähkölasku puolittuu sen ansiosta, koska sähkö on tuotettu puusähköllä.
”Palakooltaan sopivan ja kuivan hakkeen saaminen on ollut suurin yksittäinen ongelma. Siksi aloimme tehdä itse haketta, ja homma toimiikin tällä hetkellä toivotulla tavalla”, kertoo sama asukas. Olisikohan niin, että sopivan hintaisen hakkeen saaminen on ollut ongelma? Sitä olisi varmastikin pitänyt saada ilmaiseksi.
Koska voimalan maksimi sähköteho on suhteellisen pieni, taloissa ei ole sähkökiukaita eikä sähköllä toimivia lisälämmittimiä. ”Rakentajia suositeltiin hankkimaan vähän energiaa kuluttavia sähkölaitteita ja käyttämään led-valoja”, jatkaa Magneettimedia.
Koska sähkön tuottaminen lieneekin voimalan päätarkoitus, se tuottaa lämpöä samassa suhteessa. Sähkövoimaloita joudutaan aina säätämään siten, että sähköä tuotetaan kulloisellakin hetkellä täsmälleen kulutuksen verran. Jos sähköntarve pienenee, voimalan tehoa on myös laskettava samassa suhteessa ja samassa suhteessa laskee myös lämmöntuotto – ja kääntäen. Kesällä kun sähköä tarvitaan suunnilleen sama määrä kuin talvellakin, lämpö menee sananmukaisesti harakoille, koska sitä ei tarvita. Tämä huonontaa luonnollisestikin laitoksen hyötysuhdetta.
Kempeleen ekokorttelin puukaasuvoimala toimisi parhaimmalla hyötysuhteella vain silloin, kun sähkön- ja lämmönkulutus ovat maksimissaan. Tämä huipputehon hetki esiintyy vain muutaman kerran vuodessa, mutta voimalan teho on kuitenkin jouduttu mitoittamaan tämän huipputehon mukaan, koska korttelilla ei ole noin vuorokauden käyttöä varten riittävää akustoa lukuunottamatta muuta varajärjestelmää. Kaikkina muina aikoina voimala toimii vajaatehoisena ja huonommalla hyötysuhteella.
Hakkeella toimiva puukaasuvoimala vaatii lähes jatkuvaa valvontaa, ja siksi sen käyttökulut muodostuvat työvoimakustannusten vuoksi korkeiksi, ellei laitosta hoitamaan ole saatu palkattua työllistämistuen avulla pitkaaikaistyötöntä tai muuta yhteiskunnan varoin palkattua henkilöä. Näinhän se menee aina: halpaa on, kun yhteiskunta tukee.
Jostakin syystä artikkelissa ei ole kehuttu korttelin ympäristöystävällisyyttä. Olisiko niin, että sitä ei ole, koska voimalassa poltettava hiilimonoksidi ja metaani tuottavat reilusti hiilidioksidipäästöjä?
Lieneekin niin, että Kempeleessä palataan muutaman vuoden ”kokeilun” jälkeen takaisin normaaliin, eli rakennukset kytketään yleiseen sähköverkkoon ja lämmityksessä tarvittava lämpö toimitetaan jostakin muualta. Suomessa vuotuiset lämpötilanvaihtelut ja sitä kautta lämpöenergian tarpeen vaihtelu ovat niin suuria, että tällainen keskitetty sähkön- ja lämmöntuotto ei voi toimia kunnolla. Tilanne on aivan toinen monissa Keski-Euroopan maissa, joissa lämpötilanvaihtelu on paljon pienempi ja lämpöenergian tarve huonekuutiota kohti on myöskin paljon pienempi kuin Suomessa.
Kuin vielä pisteenä i:n päälle Magneetimedian jutussa haastateltu ekokorttelin asukas visioi, että tulevaisuudessa ylimääräistä sähköä hyödynnettäisiin lataamalla sitä öisin sähköautojen akkuihin. Mutta, mutta: sähköautoja ei vielä ole eikä taida tullakaan vielä muutamaan vuosikymmeneen.
Ja lopuksi: mikä mahtaa olla ”testin” motiivi? Testi sanana jo kertoo sen, että kyseessä on vain määräaikainen kokeilu, josta voidaan luopua tarvittaessa. Saavutettava säästö, jos sitä nyt on lainkaan, tulee jäämään melko pieneksi ilman yhteiskunnan tukea. Ja jos säästöä syntyisikin, olisiko se sittenkään kaiken vaivan ja epävarmuuden arvoista?
http://www.magneettimedia.com/?p=4574
Kortteli pyrkii olemaan energiaomavarainen, eli se tuottaa kaiken tarvitsemansa sähkö- ja lämpöenergiansa itse. Rakennuksia ei siten ole kytketty Oulun Seudun Sähkön verkkoon, mutta tuon väitteen voi uskoa, ken tahtoo.
Jo itse puukaasuvoimala tarvitsee ulkoisen sähkönsyötön käynnistyäkseen, ja on luultavaa, että voimalan sähköpääkeskuksesta, joka syöttää sähköä asuintaloihin, on rakennettu varayhteys OSS:n verkkoon vikatilanteita varten.
”Kun homma toimii täydellisesti tavoitteena on sähkölaskun puolittuminen keskivertotalouteen verrattuna”, kertoo eräs korttelin asukas. Tuolla halutaan ilmeisestikin kertoa, että sähkölasku puolittuu sen ansiosta, koska sähkö on tuotettu puusähköllä.
”Palakooltaan sopivan ja kuivan hakkeen saaminen on ollut suurin yksittäinen ongelma. Siksi aloimme tehdä itse haketta, ja homma toimiikin tällä hetkellä toivotulla tavalla”, kertoo sama asukas. Olisikohan niin, että sopivan hintaisen hakkeen saaminen on ollut ongelma? Sitä olisi varmastikin pitänyt saada ilmaiseksi.
Koska voimalan maksimi sähköteho on suhteellisen pieni, taloissa ei ole sähkökiukaita eikä sähköllä toimivia lisälämmittimiä. ”Rakentajia suositeltiin hankkimaan vähän energiaa kuluttavia sähkölaitteita ja käyttämään led-valoja”, jatkaa Magneettimedia.
Koska sähkön tuottaminen lieneekin voimalan päätarkoitus, se tuottaa lämpöä samassa suhteessa. Sähkövoimaloita joudutaan aina säätämään siten, että sähköä tuotetaan kulloisellakin hetkellä täsmälleen kulutuksen verran. Jos sähköntarve pienenee, voimalan tehoa on myös laskettava samassa suhteessa ja samassa suhteessa laskee myös lämmöntuotto – ja kääntäen. Kesällä kun sähköä tarvitaan suunnilleen sama määrä kuin talvellakin, lämpö menee sananmukaisesti harakoille, koska sitä ei tarvita. Tämä huonontaa luonnollisestikin laitoksen hyötysuhdetta.
Kempeleen ekokorttelin puukaasuvoimala toimisi parhaimmalla hyötysuhteella vain silloin, kun sähkön- ja lämmönkulutus ovat maksimissaan. Tämä huipputehon hetki esiintyy vain muutaman kerran vuodessa, mutta voimalan teho on kuitenkin jouduttu mitoittamaan tämän huipputehon mukaan, koska korttelilla ei ole noin vuorokauden käyttöä varten riittävää akustoa lukuunottamatta muuta varajärjestelmää. Kaikkina muina aikoina voimala toimii vajaatehoisena ja huonommalla hyötysuhteella.
Hakkeella toimiva puukaasuvoimala vaatii lähes jatkuvaa valvontaa, ja siksi sen käyttökulut muodostuvat työvoimakustannusten vuoksi korkeiksi, ellei laitosta hoitamaan ole saatu palkattua työllistämistuen avulla pitkaaikaistyötöntä tai muuta yhteiskunnan varoin palkattua henkilöä. Näinhän se menee aina: halpaa on, kun yhteiskunta tukee.
Jostakin syystä artikkelissa ei ole kehuttu korttelin ympäristöystävällisyyttä. Olisiko niin, että sitä ei ole, koska voimalassa poltettava hiilimonoksidi ja metaani tuottavat reilusti hiilidioksidipäästöjä?
Lieneekin niin, että Kempeleessä palataan muutaman vuoden ”kokeilun” jälkeen takaisin normaaliin, eli rakennukset kytketään yleiseen sähköverkkoon ja lämmityksessä tarvittava lämpö toimitetaan jostakin muualta. Suomessa vuotuiset lämpötilanvaihtelut ja sitä kautta lämpöenergian tarpeen vaihtelu ovat niin suuria, että tällainen keskitetty sähkön- ja lämmöntuotto ei voi toimia kunnolla. Tilanne on aivan toinen monissa Keski-Euroopan maissa, joissa lämpötilanvaihtelu on paljon pienempi ja lämpöenergian tarve huonekuutiota kohti on myöskin paljon pienempi kuin Suomessa.
Kuin vielä pisteenä i:n päälle Magneetimedian jutussa haastateltu ekokorttelin asukas visioi, että tulevaisuudessa ylimääräistä sähköä hyödynnettäisiin lataamalla sitä öisin sähköautojen akkuihin. Mutta, mutta: sähköautoja ei vielä ole eikä taida tullakaan vielä muutamaan vuosikymmeneen.
Ja lopuksi: mikä mahtaa olla ”testin” motiivi? Testi sanana jo kertoo sen, että kyseessä on vain määräaikainen kokeilu, josta voidaan luopua tarvittaessa. Saavutettava säästö, jos sitä nyt on lainkaan, tulee jäämään melko pieneksi ilman yhteiskunnan tukea. Ja jos säästöä syntyisikin, olisiko se sittenkään kaiken vaivan ja epävarmuuden arvoista?
sunnuntai 23. tammikuuta 2011
Antiikkimessut
Ilmoitus Oulu-lehdessä kertoo, että kaupungissa pidetään ensi viikonloppuna antiikkimessut käsittäen keräily-, taide- ja sisutusaiheet. Lisäaiheina ovat vintage, vanha kirjallisuus ja lp-levyt. Lipun hinta näyttää olevan 8/7 euroa. Ilmoituksesta ei tosin käy ilmi, mitä eroa on kahdeksan ja seitsemän euron lipuilla.
Lisäksi ilmoitus kertoo, että kauppiaita eli yksittäisiä myyntipaikkoja on yli 100.
Tavallisimmin messut ovat markkinointi- ja/tai myyntitapahtumia. Ammattimessut ovat pelkästään markkinointitapahtumia, joissa myydään korkeintaan vain virvokkeita.
Nyt (tai pikemminkin taas kerran) Oulussa järjestettävät antiikkimessut on yksinomaan myyntitapahtuma. Siksi tuntuukin hieman oudolta, että sinne on sisäänpääsymaksu. Ja vielä oudommalta tuntuu, että joku on niin tyhmä, että suostuu maksamaan sen. Jos sinne ei olisi sisäänpääsymaksua, järjestäjän ei auttaisi muuta kuin avata ovet kaikille tulijoille, tai muuten antiikkimessut olisi pian historiaa.
Kyseisten antiikkimessujen myyntivalikoima ei juurikaan poikkea siitä rojusta ja roskasta, jota myydään kaupungin lukuisilla kirpputoreilla ja osto- ja myyntiliikkeissä. Mutta ehkäpä niiden arvo tai ainakin pyyntihinta on jonkin verran korkeampi kuin kirpputorilla.
Koska kyseessä on myyntitapahtuma, sinne tulevilta asiakkailta (tai paremminkin vierailta), joista jotkut saattavat vaikka ostaa jotakin ”antiikkia” tai muita ”keräilyharvinaisuuksia”, ei pitäisi periä pääsymaksua. Jos messujen järjestäminen aiheuttaa kuluja, niin kuin saattaisi hyvin kuvitella, niiden maksamisen pitäisi kuulua messujen ”kauppiaille”.
Jos kirpputoreilla, joilla saattaa myöskin olla yli sata ”kauppiasta”, perittäisiin pääsymaksu, niihin ei menisi enää yksikään asiakas. Asia onkin sen vuoksi hoidettu kirpputoreilla sillä tavalla, että siellä roinaansa kauppavat henkilöt maksavat tiloja hallinnoivalle henkilölle tai yritykselle viikkovuokraa, jolla arvatenkin katetaan juuri ne kulut, jotka antiikkimessujen kohdalla peritään tyhmiltä asiakkailta.
Tässä pätee jälleen kerran vanha sanonta hieman varioituna: maksun pyytäjä ei ole tyhmä, vaan maksaja on tyhmä.
Lisäksi ilmoitus kertoo, että kauppiaita eli yksittäisiä myyntipaikkoja on yli 100.
Tavallisimmin messut ovat markkinointi- ja/tai myyntitapahtumia. Ammattimessut ovat pelkästään markkinointitapahtumia, joissa myydään korkeintaan vain virvokkeita.Nyt (tai pikemminkin taas kerran) Oulussa järjestettävät antiikkimessut on yksinomaan myyntitapahtuma. Siksi tuntuukin hieman oudolta, että sinne on sisäänpääsymaksu. Ja vielä oudommalta tuntuu, että joku on niin tyhmä, että suostuu maksamaan sen. Jos sinne ei olisi sisäänpääsymaksua, järjestäjän ei auttaisi muuta kuin avata ovet kaikille tulijoille, tai muuten antiikkimessut olisi pian historiaa.
Kyseisten antiikkimessujen myyntivalikoima ei juurikaan poikkea siitä rojusta ja roskasta, jota myydään kaupungin lukuisilla kirpputoreilla ja osto- ja myyntiliikkeissä. Mutta ehkäpä niiden arvo tai ainakin pyyntihinta on jonkin verran korkeampi kuin kirpputorilla.
Koska kyseessä on myyntitapahtuma, sinne tulevilta asiakkailta (tai paremminkin vierailta), joista jotkut saattavat vaikka ostaa jotakin ”antiikkia” tai muita ”keräilyharvinaisuuksia”, ei pitäisi periä pääsymaksua. Jos messujen järjestäminen aiheuttaa kuluja, niin kuin saattaisi hyvin kuvitella, niiden maksamisen pitäisi kuulua messujen ”kauppiaille”.
Jos kirpputoreilla, joilla saattaa myöskin olla yli sata ”kauppiasta”, perittäisiin pääsymaksu, niihin ei menisi enää yksikään asiakas. Asia onkin sen vuoksi hoidettu kirpputoreilla sillä tavalla, että siellä roinaansa kauppavat henkilöt maksavat tiloja hallinnoivalle henkilölle tai yritykselle viikkovuokraa, jolla arvatenkin katetaan juuri ne kulut, jotka antiikkimessujen kohdalla peritään tyhmiltä asiakkailta.
Tässä pätee jälleen kerran vanha sanonta hieman varioituna: maksun pyytäjä ei ole tyhmä, vaan maksaja on tyhmä.
perjantai 21. tammikuuta 2011
SUOMI FINLAND -postimerkit
Suomalaisissa postimerkeissä, jotka ovat jo vuodesta 1856 levinneet ympäri maailmaa, valtion nimi esitetään kaksikielisesti: SUOMI FINLAND. Suurin osa ulkomaiden asukkaista, jotka tuntevat Suomen korkeintaan nimellä, luulee, että suomalaisissa postimerkeissä valtion nimi on esitetty maan omalla kielellä (SUOMI) ja englanniksi (FINLAND), mutta sehän ei tietenkään pidä paikkansa.
Suomalaisissa postimerkeissä valtion nimi esitetään myös ruotsiksi, mikä on nyt hieman huvittavaa, koska ruotsi on läntisen naapurimaan kieli. Kaikilla mailla on tietenkin naapurimaita ja joillakin jopa useita, mutta Suomi taitaa olla ainoa poikkeava maa, jonka postimerkeissä valtion nimi esitetään myös naapurimaan kielellä.
Virolla on myös useita naapurimaita, ja se oli pitkään ”osa Neuvostoliittosta”, niin kuin eräässä Juhani Leskisen rallatuksessa todetaan. Heti kun Viro itsenäistyi 90-luvun alussa, kaikki siteet Neuvostoliittoon tai Venäjään katkesivat ja mm. pakkovenäjästä luovuttiin. Virossa ei esitetä valtion nimeä venäjäksi, vaikka maassa on suhteellisesti paljon enemmän venäjää puhuvia kuin Suomessa on ruotsia puhuvia, jos pakkoruotsia puhuvat suomenkieliset jätetään pois laskuista. Mutta jos pakkoruotsia puhuvat suomenkieliset otetaan lukuun, ruotsia puhuvia taitaa olla Suomessa lähes 100 prosenttia.
Jos maailmassa olisi yhtään oikeudenmukaisuutta, suomalaiset postimerkit näyttäisivät alla olevan mukaisilta.
Alla on lisätty kahteen ruotsalaiseen postimerkkiin Ruotsin valtion nimi suomeksi eli teksti RUOTSI, mikä tekee niistä melko naurettavan näköisiä. Siis, mitä ihmettä? Ruotsalaisissa postimerkeissä on esitetty valtion nimi sekä ruotsiksi että suomeksi – vähän samaan tapaan kuin Suomessa. Kyllä, se on todellakin naurettavaa!
Ruotsissa on jonkin verran suomenkielisiä, vaikkakin heidät on jo saatu ruotsinnettua varsin tehokkaasti. Ruotsin valtio voisi heidän vuokseen esittää postimerkeissään valtion nimen myös suomeksi – vaikkakin vain sitten tasapuolisuuden vuoksi.
Ihmetyttää, miten tämä naurettavuus voi jatkua Suomessa vuodesta toiseen. Postimerkki on kuin valtiollinen käyntikortti, joka voi levitä vapaasti kaikkialle maailmassa. Suomen valtio haluaa ilmeisesti kertoa postimerkeillään maailmalle, että marginaalinen kielivähemmistö voi pitää pilkkanaan suomenkielistä enemmistöä.
Ruotsin kielen asemaa maassamme on käsitelty aikaisemmin kirjoituksessa:
http://oulun1.blogspot.com/2010/01/ruotsin-kielen-asema-suomessa.html
Suomalaisissa postimerkeissä valtion nimi esitetään myös ruotsiksi, mikä on nyt hieman huvittavaa, koska ruotsi on läntisen naapurimaan kieli. Kaikilla mailla on tietenkin naapurimaita ja joillakin jopa useita, mutta Suomi taitaa olla ainoa poikkeava maa, jonka postimerkeissä valtion nimi esitetään myös naapurimaan kielellä.Virolla on myös useita naapurimaita, ja se oli pitkään ”osa Neuvostoliittosta”, niin kuin eräässä Juhani Leskisen rallatuksessa todetaan. Heti kun Viro itsenäistyi 90-luvun alussa, kaikki siteet Neuvostoliittoon tai Venäjään katkesivat ja mm. pakkovenäjästä luovuttiin. Virossa ei esitetä valtion nimeä venäjäksi, vaikka maassa on suhteellisesti paljon enemmän venäjää puhuvia kuin Suomessa on ruotsia puhuvia, jos pakkoruotsia puhuvat suomenkieliset jätetään pois laskuista. Mutta jos pakkoruotsia puhuvat suomenkieliset otetaan lukuun, ruotsia puhuvia taitaa olla Suomessa lähes 100 prosenttia.
Jos maailmassa olisi yhtään oikeudenmukaisuutta, suomalaiset postimerkit näyttäisivät alla olevan mukaisilta.
Alla on lisätty kahteen ruotsalaiseen postimerkkiin Ruotsin valtion nimi suomeksi eli teksti RUOTSI, mikä tekee niistä melko naurettavan näköisiä. Siis, mitä ihmettä? Ruotsalaisissa postimerkeissä on esitetty valtion nimi sekä ruotsiksi että suomeksi – vähän samaan tapaan kuin Suomessa. Kyllä, se on todellakin naurettavaa!
Ruotsissa on jonkin verran suomenkielisiä, vaikkakin heidät on jo saatu ruotsinnettua varsin tehokkaasti. Ruotsin valtio voisi heidän vuokseen esittää postimerkeissään valtion nimen myös suomeksi – vaikkakin vain sitten tasapuolisuuden vuoksi.
Ihmetyttää, miten tämä naurettavuus voi jatkua Suomessa vuodesta toiseen. Postimerkki on kuin valtiollinen käyntikortti, joka voi levitä vapaasti kaikkialle maailmassa. Suomen valtio haluaa ilmeisesti kertoa postimerkeillään maailmalle, että marginaalinen kielivähemmistö voi pitää pilkkanaan suomenkielistä enemmistöä.Ruotsin kielen asemaa maassamme on käsitelty aikaisemmin kirjoituksessa:
http://oulun1.blogspot.com/2010/01/ruotsin-kielen-asema-suomessa.html
keskiviikko 19. tammikuuta 2011
Tulevaisuus on lähellä
Yhdysvaltalainen sosiologi ja futuristi Alvin Toffler kirjoitti 1975 kirjan Tulevaisuus on lähellä, jossa maalattiin monenlaisia tulevaisuusskenaarioita ja uhkakuvia, joista monet ovat sittemmin toteutuneet.
Sitten kun aikaisempi tulevaisuus on muuttunut nykyisyydeksi, on edessä tulevaisuus, joka odottaa vuoroaan tullakseen nykyisyydeksi, jolloin nykyisyys ja aikaisempi tulevaisuus muuttuvat puolestaan menneisyydeksi.
Jäljempänä esitetyillä asioilla ei ole mitään tekemistä Tofflerin kanssa, vaan ne ovat yksinomaan kirjoittajan omia näkemyksiä siitä, mitä tulee tapahtumaan tulevaisuudessa.
Voisi sanoa, että edessä oleva tulevaisuus, joka toteutunee seuraavien 10–20 vuoden aikana, tulee olemaan lohduton, koska se pitää sisällään mm. energiakriisin, kansalaisten valvonnan kasvamisen, poikkeuksellisia sääoloja, luonnonmullistuksia, ympäristökatastrofeja, väestönräjähdyksen, uudenlaisia epidemioita, pankkien holtittoman rahapolitiikan – ja ehkäpä pahimpana kaikista: globaalin talousjärjestelmän luhistumisen.
Monesti sanotaan, että uusi sukupolvi elää aina edellistä sukupolvea paremmassa maailmassa, mutta se ei välttämättä pidä kaikessa paikkansa. Koska asioiden ja käsitteiden arvostus muuttuu, on luonnollista, että mennyt maailma näyttää huonommalta kuin nykyinen. Jos väite maailman paranemisesta sukupolvi sukupolvelta pitäisi paikkansa, kaikkien uusien tulevaisuuksien pitäisi olla edellisiä parempia, mutta niinhän ei (tule) ole(maan). Paranemista on varmasti tapahtunut ainakin joillakin mittapuilla mitattuna, mutta käänteen täytyy tulla jossakin vaiheessa, jonka jälkeen alkaa pitkä alamäki, jonka jyrkkydestä ja kestosta ei kuitenkaan ole tietoa.
Energiakriisi
Talouskasvu ja energiankulutus liittyvät kiinteästi toisiinsa. Jotta talous voisi kasvaa vapaasti, energiaa täytyy olla saatavilla riittävästi ja kohtuuhintaan. Jos energian saatavuus kärsii, se rajoittaa kasvua. Samoin myös korkealle nouseva energianhinta hidastaa kasvua. Jos jonkin energiamuodon kysyntä ylittää tarjonnan, sen hinta nousee jyrkästi, niin kuin viime aikoina on käynyt pörssisähkön kohdalla. Korkea energianhinta ja saatavuuden niukkuus vaikuttavat yhdessä moninkertaisen hidastavasti talouskasvuun.
Lieneekin selvää, että öljyä on olemassa vain rajallinen määrä. Sitten kun se kaikki on hyödynnetty, sitä ei enää ole. Aivan lähivuosina on odotettavissa tilanne, jossa öljyn kysyntä ylittää tarjonnan määrän, ja on luultavaa, että tuo tilanne tulee jäämään lopulliseksi, ellei sitten jossakin päin maailmaa tehdä valtavia uusia öljylöytöjä. Jo ennen tuota käännekohtaa öljyn hinta tulee nousemaan jyrkästi, vaikka öljyn tuotantokustannukset eivät olisikaan juuri kasvaneet nykyisistä. Siinä vaiheessa kun öljyä joudutaan pumppaamaan entistä syvemmästä ja vaikeammista paikoista, se tulee kasvattamaan öljyn tuotantokustannuksia, vaikkakin niiden osuus öljyn markkinahinnasta on ja tulee olemaan varsin marginaalinen. Koska öljyn hinta määräytyy raaka-ainepörssissä, se seuraa kysynnän ja tarjonnan suhdetta toisiinsa.
Öljyn loppuminen tai itse asiassa sen saatavuuden vaikeutuminen tulee käynnistämään aivan uudenlaisen öljyttömän maailman. Se ei tietenkään lopu kaikilta, ja jäljellä olevia rippeitä tullaan puolustamaan asein. On selvää, että nykyistä kalustoa, joihin voidaan lukea tieajoneuvot ja ilma- ja vesialukset, ei voida pitää liikenteessä biologisesti valmistetuilla polttoaineilla, koska niin suuren polttoainemäärän valmistaminen ei yksinkertaisesti ole mahdollista.
Kasvava talous vaatii myös edullista sähköä, jota täytyy olla jatkuvasti saatavilla. Sen tähden tähän tarpeeseen soveltuu huonosti tuulivoima, jota saadaan vain silloin, kun tuulee. Ydinvoiman on ajateltu olevan paras ratkaisu tuottaa edullista sähköenergiaa, vaikkakin sitä tuottavien laitosten rakentaminen ja sen tuottaminen herättää runsaasti vastustusta.
Kansalaisten valvonta
Kansalaisten lisääntyvä valvonta lieneekin yksi suurimmista tulevaisuuden uhista, koska kehittyvä ja halpeneva tietotekniikka tekee siitä tavattoman helppoa. Kuten viime vuosien kehitys on osoittanut, valvonnan lisääntyminen ei ole mitään kuvittelua vaan totisinta totta.
2000-luvun alussa odotettiin, että yhteiseurooppalainen Galileo-satelliittipaikannusjärjestelmä tulisi käyttöön 2007, mutta se on lykkääntynyt taloudellisten syiden vuoksi ja myös siksi, että sille ei ole vielä tarvetta, koska olemassa on amerikkalainen GPS-järjestelmä, joka riittää hyvin nykyisiin sovelluksiin. Galileon etuna GPS:ään verrattuna on se, että se on suunniteltu toimimaan tarkemmin suuremmilla leveyspiireillä, joilla Eurooppa sijaitsee.
Galileo-järjestelmän avulla voidaankin sitten seurata kaikkea liikkuvaa. Uusiin autoihin voidaan helposti sijoittaa paikannusjärjestelmän ja matkapuhelimen yhdistelmä, joka välittää järjestelmään reaaliaikaisen tiedon siitä, missä ja milloin seurattava ajoneuvo tai muu kohde on liikkumassa tai liikkunut. Laitteen asentaminen jälkiasenteisena vanhoihin ajoneuvoihin on myös helppo tehtävä, ja siksi ajoneuvoseuranta voidaankin niin halutessa toteuttaa kattavasti. Tämä mahdollistaisi tieliikenneverotuksen toteuttamisen ajetun reitin perusteella. Erilaiset tiet voisivat olla erilaisen verotuksen piirissä.
Järjestelmä kertoisi myös ajoneuvon nopeuden, ja koska se tietäisi, millä tiellä ajoneuvo ajaa, se saisi selville, liikkuuko ajoneuvo sallittua suuremmalla nopeudella. Jos niin tapahtuisi, tämän perusteella voitaisiin helposti määrätä rike- ta jokin muu sakkorangaistus nopeusrajoituksen rikkomisesta.
Ajoneuvoon asennettava laite voisi olla myös sellainen, että järjestelmä voisi kauko-ohjatusti estää sen toiminnan esimerkiksi tilanteessa, jossa jokin vero tai sakko olisi jäänyt maksamatta. Vasta sitten kun kaikki maksut olisi maksettu, ajoneuvon moottori käynnistyisi uudelleen. Laitteen toimintaan puuttuminen kriminalisoitaisiin tietenkin ankarasti.
Seuraava askel olisi ajoneuvojen käytön rajoittaminen esimerkiksi tietyinä päivinä tai (ruuhka)aikoina. Järjestelmä antaisi käynnistymisestokäskyn joko kaikille tai tietyille ajoneuvoille. Joillakin ajoneuvoilla voisi olla tietty ajokilometrien kuukausikiintiö, jonka täytyttyä ajoneuvo ei yksinkertaisesti enää käynnistyisi.
Internet eli verkkojen verkko on media, jossa kaikkea liikennettä voidaan seurata, valvoa ja tarkkailla, koska kaikesta toiminnasta jää jälki palveluntarjoajan tietojärjestelmään. Kaikki käyttäjän tietokoneeseen siirtyvä data kulkee palveluntarjoajan tietojärjestelmän kautta, jonne kirjautuu tieto kaikesta sen läpi kulkeneesta datasta. Sen vuoksi viranomainen voi niin halutessaan selvittää, mitä sivuja ja tiedostoja henkilö A on selannut ja ladannut. Tätä poliisi onkin käyttänyt usein hyödyksi rikostutkinnassa.
Sähköpostin seuraaminen on myös helppoa, ellei sitä ole erityisesti salattu. Sähköposti on kuin avoin kirjekuori, jonka joku voi halutessaan lukea.
Poikkeukselliset sääolot
Poikkeuksellisia sääoloja on ennenkin ollut, esimerkiksi pienet ja suuret jääkaudet, eikä mikään todista, etteikö pientä jääkautta voisi vielä tulla ja varsin nopeasti. Rankkasateet, kuivuus, helleaallot ja myrskyt ovat ilmiöitä, joita on aina ollut, vaikka ne haluttaisiinkin nyt panna pelkästään ilmastonmuutoksen syyksi.
Pelottelu poikkeuksellisilla sääoloilla kasvattaa luonnollisesti ilmastonmuutosuskovaisten lukumäärää. Ilmstonmuutos alkaa nyt kuitenkin näyttää suurelta kuplalta, jota paisuttavat siitä taloudellista, poliittista tai muuta hyötyä saavat tahot. Vasta vuosien päästä voidaan havaita, että siinä oli kyse vain vanhasta rahat pois typeryksiltä -huijauksesta.
Luonnonmullistukset
Maanjäristykset ja tulivuoren purkaukset ovat vaikeasti ennustettavia ilmiöitä. Kaliforniaan odotetaan tosin seuraavan kymmenen vuoden aikana tapahtuvaksi suurta, luokan seitsemän maanjäristystä, joka voisi aiheuttaa mittavia tuhoja. Tulivuoria sijaitsee kuitenkin sen verran harvassa, että niiden aiheuttamat tuhot tulevat pakostakin jäämään pieneksi ja paikallisiksi.
Ympäristökatastrofit
Mitä enemmän on teollista toimintaa, sitä suurempi on vakavan ympäristökatastrofin riski. Sellaisen tapahtuminen väkitiheällä alueella aiheuttaa luonnollisesti suuret vahingot.
Väestönräjähdys
Yksi suurimpia uhkia on hallitsematon väestönkasvu, jota kutsutaan tavallisesti väestönräjähdykseksi. Se ei itse asiassa olekaan enää mikään uhka, vaan se on jo parhaillaan käynnissä oleva prosessi. Se on lähinnä alikehittyneiden ja kehittyvien maiden ongelma, ja siksi voisikin sanoa, että se tapahtuu juuri niissä maissa, joilla ei olisi varaa siihen. Suuri väestötiheys aiheuttaa monia ongelmia, joista näkyvin lieneekin ravinnon riittävyys ja mahdollisuus tai pikemminkin mahdottomuus tuottaa jatkuvasti enemmän ravintoa kasvavalle väkimäärälle.
Tšekkiläinen Karel Capek kuvaa hyvin satiirissaan Salamanterisota, mitä ongelmia syntyy, kun yksi laji pääsee lisääntymään hallitsemattomasti.
Uudet epidemiat
Sikainfluenssa, lintuinfluenssa, SARS ja monet muut helposti leviävät tartuntataudit ovat esiintyessään herättäneet paljon kohua mutta uhan mentyä ohitse ovat myöskin unohtuneet varsin nopeasti. Näiden esiintyminen on keskittynyt aivan viime vuosiin, ja siksi onkin uskottavaa, että tulevaisuudessa niitä tulee esiintymään ja niistä tulee kehittymään uusia ja jopa nykyisiäkin vakavampia variaatioita.
Pankkien holtiton rahapolitiikka
Pankkien holtiton rahapolitiikka Kreikassa, Irlannissa ja Portugalissa on ajanut maiden pankit vaikeuksiin, ja muita EU-maita on tarvittu apuun pelastamaan euro. Espanjan odotetaan olevan seuraava ongelmavaltio, ja monia muitakin ongelmakandidaatteja on jo nimetty. Euromaat näyttävät olevan kuin dominonappuloita, jotka uhkaavat kaatua yksi toisensa jälkeen.
Myös Suomessa pankit ovat jakaneet rahaa varsin avokätisesti, mikä alhaisten korkojen lisäksi on houkutellut ottamaan ennätyssuuria lainoja, joilla on käyty ostokilpaa jo nyt ylihintaisista asunnoista, mikä on entisestään nostanut asuntojen hintoja. Ylihintaan arvostettu asunto tai kiinteistö lainan vakuutena ei kuulosta oikein hyvältä. Edessä voi olla sama tilanne kuin 90-luvun alussa, jolloin koko Suomen pankkijärjestelmä olisi kaatunut ilman valtion apuuntuloa.
Globaalin talousjärjestelmän luhistuminen
Globaalin talousjärjestelmän luhistuminen lieneekin pahin mutta myöskin todennäköisin tulevaisuuden uhka. Sen mahdollisista syntysyistä on viime vuosien aikana saatu hyviä esimerkkejä: mm. yhdysvaltalaisten pankkien kriisi, joka käynnisti viime laman ja tiettyjen euromaiden ylivelkaantuminen ja niiden rahoituslaitosten kriisi. Tällä hetkellä lähes kaikki OECD-maat ovat suurissa veloissa, eikä lainattavan rahan tarpeelle ole näköpiirissä loppua.
Suomi ei juuri ole sen paremmassa asemassa kuin muutkaan euromaat. Tämän ja muutaman seuraavan vuoden budjettivajeen valtio rahoittaa lainarahalla, mikä tulee johtamaan siihen, että lainan kokonaismäärä tulee olemaan suurempi kuin koskaan aikaisemmin. Mitä enemmän jollakin maalla on velkaa, sitä todennäköisempää on, että sitä ei pystytä koskaan maksamaan takaisin, mikä tulee johtamaan lainakorkojen kasvuun. Se on tosiasia, että Suomi ei tule koskaan saavuttamaan tilaa, jossa sillä ei olisi lainkaan velkaa.
Valtioiden eläminen velaksi alkaa pian muistuttaa ylivelkantunutta henkilöä, joka maksaa entisen pikavipin pois uudella, hieman suuremalla vipillä ja jonka lainamäärä kasvaa jatkuvasti. On tietenkin selvää, että tällainen tilanne ei voi jatkua loputtomiin. Sama koskee myös valtioita, joiden lainojen pelkät korkomenot tulevat jossakin kasvamaan niin suuriksi, että niiden hoitaminen rasittaa kansantaloutta vuosi vuodelta enemmän.
Jossakin vaiheessa kaikki käy mahdottomaksi ja edessä on talousjärjestelmän luhistuminen. On erittäin todennäköistä, että se tulee tapahtumaan kuluvalla vuosikymmenellä, mutta on myös niin, että mitä pidemmälle sen toteutuminen lykkääntyy, sitä vakavampi siitä tulee. Jonkin (tai useamman) edellä kuvatun uhan toteutuminen vain nopeuttaa sen saapumista. Kyse tulee olemaan monen tekijän yhteisvaikutuksesta.
Tuskin kukaan voi pitää edellä kuvattua tulevaisuutta parempana kuin nyky- tai jotakin mennyttä aikaa.
Sitten kun aikaisempi tulevaisuus on muuttunut nykyisyydeksi, on edessä tulevaisuus, joka odottaa vuoroaan tullakseen nykyisyydeksi, jolloin nykyisyys ja aikaisempi tulevaisuus muuttuvat puolestaan menneisyydeksi. Jäljempänä esitetyillä asioilla ei ole mitään tekemistä Tofflerin kanssa, vaan ne ovat yksinomaan kirjoittajan omia näkemyksiä siitä, mitä tulee tapahtumaan tulevaisuudessa.
Voisi sanoa, että edessä oleva tulevaisuus, joka toteutunee seuraavien 10–20 vuoden aikana, tulee olemaan lohduton, koska se pitää sisällään mm. energiakriisin, kansalaisten valvonnan kasvamisen, poikkeuksellisia sääoloja, luonnonmullistuksia, ympäristökatastrofeja, väestönräjähdyksen, uudenlaisia epidemioita, pankkien holtittoman rahapolitiikan – ja ehkäpä pahimpana kaikista: globaalin talousjärjestelmän luhistumisen.
Monesti sanotaan, että uusi sukupolvi elää aina edellistä sukupolvea paremmassa maailmassa, mutta se ei välttämättä pidä kaikessa paikkansa. Koska asioiden ja käsitteiden arvostus muuttuu, on luonnollista, että mennyt maailma näyttää huonommalta kuin nykyinen. Jos väite maailman paranemisesta sukupolvi sukupolvelta pitäisi paikkansa, kaikkien uusien tulevaisuuksien pitäisi olla edellisiä parempia, mutta niinhän ei (tule) ole(maan). Paranemista on varmasti tapahtunut ainakin joillakin mittapuilla mitattuna, mutta käänteen täytyy tulla jossakin vaiheessa, jonka jälkeen alkaa pitkä alamäki, jonka jyrkkydestä ja kestosta ei kuitenkaan ole tietoa.
Energiakriisi
Talouskasvu ja energiankulutus liittyvät kiinteästi toisiinsa. Jotta talous voisi kasvaa vapaasti, energiaa täytyy olla saatavilla riittävästi ja kohtuuhintaan. Jos energian saatavuus kärsii, se rajoittaa kasvua. Samoin myös korkealle nouseva energianhinta hidastaa kasvua. Jos jonkin energiamuodon kysyntä ylittää tarjonnan, sen hinta nousee jyrkästi, niin kuin viime aikoina on käynyt pörssisähkön kohdalla. Korkea energianhinta ja saatavuuden niukkuus vaikuttavat yhdessä moninkertaisen hidastavasti talouskasvuun.
Lieneekin selvää, että öljyä on olemassa vain rajallinen määrä. Sitten kun se kaikki on hyödynnetty, sitä ei enää ole. Aivan lähivuosina on odotettavissa tilanne, jossa öljyn kysyntä ylittää tarjonnan määrän, ja on luultavaa, että tuo tilanne tulee jäämään lopulliseksi, ellei sitten jossakin päin maailmaa tehdä valtavia uusia öljylöytöjä. Jo ennen tuota käännekohtaa öljyn hinta tulee nousemaan jyrkästi, vaikka öljyn tuotantokustannukset eivät olisikaan juuri kasvaneet nykyisistä. Siinä vaiheessa kun öljyä joudutaan pumppaamaan entistä syvemmästä ja vaikeammista paikoista, se tulee kasvattamaan öljyn tuotantokustannuksia, vaikkakin niiden osuus öljyn markkinahinnasta on ja tulee olemaan varsin marginaalinen. Koska öljyn hinta määräytyy raaka-ainepörssissä, se seuraa kysynnän ja tarjonnan suhdetta toisiinsa.
Öljyn loppuminen tai itse asiassa sen saatavuuden vaikeutuminen tulee käynnistämään aivan uudenlaisen öljyttömän maailman. Se ei tietenkään lopu kaikilta, ja jäljellä olevia rippeitä tullaan puolustamaan asein. On selvää, että nykyistä kalustoa, joihin voidaan lukea tieajoneuvot ja ilma- ja vesialukset, ei voida pitää liikenteessä biologisesti valmistetuilla polttoaineilla, koska niin suuren polttoainemäärän valmistaminen ei yksinkertaisesti ole mahdollista.
Kasvava talous vaatii myös edullista sähköä, jota täytyy olla jatkuvasti saatavilla. Sen tähden tähän tarpeeseen soveltuu huonosti tuulivoima, jota saadaan vain silloin, kun tuulee. Ydinvoiman on ajateltu olevan paras ratkaisu tuottaa edullista sähköenergiaa, vaikkakin sitä tuottavien laitosten rakentaminen ja sen tuottaminen herättää runsaasti vastustusta.
Kansalaisten valvonta
Kansalaisten lisääntyvä valvonta lieneekin yksi suurimmista tulevaisuuden uhista, koska kehittyvä ja halpeneva tietotekniikka tekee siitä tavattoman helppoa. Kuten viime vuosien kehitys on osoittanut, valvonnan lisääntyminen ei ole mitään kuvittelua vaan totisinta totta.
2000-luvun alussa odotettiin, että yhteiseurooppalainen Galileo-satelliittipaikannusjärjestelmä tulisi käyttöön 2007, mutta se on lykkääntynyt taloudellisten syiden vuoksi ja myös siksi, että sille ei ole vielä tarvetta, koska olemassa on amerikkalainen GPS-järjestelmä, joka riittää hyvin nykyisiin sovelluksiin. Galileon etuna GPS:ään verrattuna on se, että se on suunniteltu toimimaan tarkemmin suuremmilla leveyspiireillä, joilla Eurooppa sijaitsee.
Galileo-järjestelmän avulla voidaankin sitten seurata kaikkea liikkuvaa. Uusiin autoihin voidaan helposti sijoittaa paikannusjärjestelmän ja matkapuhelimen yhdistelmä, joka välittää järjestelmään reaaliaikaisen tiedon siitä, missä ja milloin seurattava ajoneuvo tai muu kohde on liikkumassa tai liikkunut. Laitteen asentaminen jälkiasenteisena vanhoihin ajoneuvoihin on myös helppo tehtävä, ja siksi ajoneuvoseuranta voidaankin niin halutessa toteuttaa kattavasti. Tämä mahdollistaisi tieliikenneverotuksen toteuttamisen ajetun reitin perusteella. Erilaiset tiet voisivat olla erilaisen verotuksen piirissä.
Järjestelmä kertoisi myös ajoneuvon nopeuden, ja koska se tietäisi, millä tiellä ajoneuvo ajaa, se saisi selville, liikkuuko ajoneuvo sallittua suuremmalla nopeudella. Jos niin tapahtuisi, tämän perusteella voitaisiin helposti määrätä rike- ta jokin muu sakkorangaistus nopeusrajoituksen rikkomisesta.
Ajoneuvoon asennettava laite voisi olla myös sellainen, että järjestelmä voisi kauko-ohjatusti estää sen toiminnan esimerkiksi tilanteessa, jossa jokin vero tai sakko olisi jäänyt maksamatta. Vasta sitten kun kaikki maksut olisi maksettu, ajoneuvon moottori käynnistyisi uudelleen. Laitteen toimintaan puuttuminen kriminalisoitaisiin tietenkin ankarasti.
Seuraava askel olisi ajoneuvojen käytön rajoittaminen esimerkiksi tietyinä päivinä tai (ruuhka)aikoina. Järjestelmä antaisi käynnistymisestokäskyn joko kaikille tai tietyille ajoneuvoille. Joillakin ajoneuvoilla voisi olla tietty ajokilometrien kuukausikiintiö, jonka täytyttyä ajoneuvo ei yksinkertaisesti enää käynnistyisi.
Internet eli verkkojen verkko on media, jossa kaikkea liikennettä voidaan seurata, valvoa ja tarkkailla, koska kaikesta toiminnasta jää jälki palveluntarjoajan tietojärjestelmään. Kaikki käyttäjän tietokoneeseen siirtyvä data kulkee palveluntarjoajan tietojärjestelmän kautta, jonne kirjautuu tieto kaikesta sen läpi kulkeneesta datasta. Sen vuoksi viranomainen voi niin halutessaan selvittää, mitä sivuja ja tiedostoja henkilö A on selannut ja ladannut. Tätä poliisi onkin käyttänyt usein hyödyksi rikostutkinnassa.
Sähköpostin seuraaminen on myös helppoa, ellei sitä ole erityisesti salattu. Sähköposti on kuin avoin kirjekuori, jonka joku voi halutessaan lukea.
Poikkeukselliset sääolotPoikkeuksellisia sääoloja on ennenkin ollut, esimerkiksi pienet ja suuret jääkaudet, eikä mikään todista, etteikö pientä jääkautta voisi vielä tulla ja varsin nopeasti. Rankkasateet, kuivuus, helleaallot ja myrskyt ovat ilmiöitä, joita on aina ollut, vaikka ne haluttaisiinkin nyt panna pelkästään ilmastonmuutoksen syyksi.
Pelottelu poikkeuksellisilla sääoloilla kasvattaa luonnollisesti ilmastonmuutosuskovaisten lukumäärää. Ilmstonmuutos alkaa nyt kuitenkin näyttää suurelta kuplalta, jota paisuttavat siitä taloudellista, poliittista tai muuta hyötyä saavat tahot. Vasta vuosien päästä voidaan havaita, että siinä oli kyse vain vanhasta rahat pois typeryksiltä -huijauksesta.
Luonnonmullistukset
Maanjäristykset ja tulivuoren purkaukset ovat vaikeasti ennustettavia ilmiöitä. Kaliforniaan odotetaan tosin seuraavan kymmenen vuoden aikana tapahtuvaksi suurta, luokan seitsemän maanjäristystä, joka voisi aiheuttaa mittavia tuhoja. Tulivuoria sijaitsee kuitenkin sen verran harvassa, että niiden aiheuttamat tuhot tulevat pakostakin jäämään pieneksi ja paikallisiksi.
Ympäristökatastrofit
Mitä enemmän on teollista toimintaa, sitä suurempi on vakavan ympäristökatastrofin riski. Sellaisen tapahtuminen väkitiheällä alueella aiheuttaa luonnollisesti suuret vahingot.
Väestönräjähdys
Yksi suurimpia uhkia on hallitsematon väestönkasvu, jota kutsutaan tavallisesti väestönräjähdykseksi. Se ei itse asiassa olekaan enää mikään uhka, vaan se on jo parhaillaan käynnissä oleva prosessi. Se on lähinnä alikehittyneiden ja kehittyvien maiden ongelma, ja siksi voisikin sanoa, että se tapahtuu juuri niissä maissa, joilla ei olisi varaa siihen. Suuri väestötiheys aiheuttaa monia ongelmia, joista näkyvin lieneekin ravinnon riittävyys ja mahdollisuus tai pikemminkin mahdottomuus tuottaa jatkuvasti enemmän ravintoa kasvavalle väkimäärälle.
Tšekkiläinen Karel Capek kuvaa hyvin satiirissaan Salamanterisota, mitä ongelmia syntyy, kun yksi laji pääsee lisääntymään hallitsemattomasti.
Uudet epidemiat
Sikainfluenssa, lintuinfluenssa, SARS ja monet muut helposti leviävät tartuntataudit ovat esiintyessään herättäneet paljon kohua mutta uhan mentyä ohitse ovat myöskin unohtuneet varsin nopeasti. Näiden esiintyminen on keskittynyt aivan viime vuosiin, ja siksi onkin uskottavaa, että tulevaisuudessa niitä tulee esiintymään ja niistä tulee kehittymään uusia ja jopa nykyisiäkin vakavampia variaatioita.
Pankkien holtiton rahapolitiikka
Pankkien holtiton rahapolitiikka Kreikassa, Irlannissa ja Portugalissa on ajanut maiden pankit vaikeuksiin, ja muita EU-maita on tarvittu apuun pelastamaan euro. Espanjan odotetaan olevan seuraava ongelmavaltio, ja monia muitakin ongelmakandidaatteja on jo nimetty. Euromaat näyttävät olevan kuin dominonappuloita, jotka uhkaavat kaatua yksi toisensa jälkeen.
Myös Suomessa pankit ovat jakaneet rahaa varsin avokätisesti, mikä alhaisten korkojen lisäksi on houkutellut ottamaan ennätyssuuria lainoja, joilla on käyty ostokilpaa jo nyt ylihintaisista asunnoista, mikä on entisestään nostanut asuntojen hintoja. Ylihintaan arvostettu asunto tai kiinteistö lainan vakuutena ei kuulosta oikein hyvältä. Edessä voi olla sama tilanne kuin 90-luvun alussa, jolloin koko Suomen pankkijärjestelmä olisi kaatunut ilman valtion apuuntuloa.
Globaalin talousjärjestelmän luhistuminen
Globaalin talousjärjestelmän luhistuminen lieneekin pahin mutta myöskin todennäköisin tulevaisuuden uhka. Sen mahdollisista syntysyistä on viime vuosien aikana saatu hyviä esimerkkejä: mm. yhdysvaltalaisten pankkien kriisi, joka käynnisti viime laman ja tiettyjen euromaiden ylivelkaantuminen ja niiden rahoituslaitosten kriisi. Tällä hetkellä lähes kaikki OECD-maat ovat suurissa veloissa, eikä lainattavan rahan tarpeelle ole näköpiirissä loppua.
Suomi ei juuri ole sen paremmassa asemassa kuin muutkaan euromaat. Tämän ja muutaman seuraavan vuoden budjettivajeen valtio rahoittaa lainarahalla, mikä tulee johtamaan siihen, että lainan kokonaismäärä tulee olemaan suurempi kuin koskaan aikaisemmin. Mitä enemmän jollakin maalla on velkaa, sitä todennäköisempää on, että sitä ei pystytä koskaan maksamaan takaisin, mikä tulee johtamaan lainakorkojen kasvuun. Se on tosiasia, että Suomi ei tule koskaan saavuttamaan tilaa, jossa sillä ei olisi lainkaan velkaa.
Valtioiden eläminen velaksi alkaa pian muistuttaa ylivelkantunutta henkilöä, joka maksaa entisen pikavipin pois uudella, hieman suuremalla vipillä ja jonka lainamäärä kasvaa jatkuvasti. On tietenkin selvää, että tällainen tilanne ei voi jatkua loputtomiin. Sama koskee myös valtioita, joiden lainojen pelkät korkomenot tulevat jossakin kasvamaan niin suuriksi, että niiden hoitaminen rasittaa kansantaloutta vuosi vuodelta enemmän.
Jossakin vaiheessa kaikki käy mahdottomaksi ja edessä on talousjärjestelmän luhistuminen. On erittäin todennäköistä, että se tulee tapahtumaan kuluvalla vuosikymmenellä, mutta on myös niin, että mitä pidemmälle sen toteutuminen lykkääntyy, sitä vakavampi siitä tulee. Jonkin (tai useamman) edellä kuvatun uhan toteutuminen vain nopeuttaa sen saapumista. Kyse tulee olemaan monen tekijän yhteisvaikutuksesta.
Tuskin kukaan voi pitää edellä kuvattua tulevaisuutta parempana kuin nyky- tai jotakin mennyttä aikaa.
sunnuntai 16. tammikuuta 2011
Ultra vaikea sudoku
Googlen hakusanat ”vaikea sudoku” antavat ensimmäiseksi hakutulokseksi sivun
http://www.bullspress.fi/finland/Syndication/Products/Activity-Material1/A-Z/Ultra-Hard-Sudoku/
Siellä on esitelty sudoku, joka on sivun kertoman mukaan ”ylivoimaisesti vaikein tavallisista sudokuista (ja jota suositellaan vain terävimmille aivoille)”.
Alla on kuvattu sama ultra vaikea eli ultra hard sudoku uudelleen piirrettynä.
Ja alla on samainen ”ultra vaikea sudoku, jota suositellaan vain terävimmille aivoille” ratkaistuna.
Sudoku on vaikeudeltaan samaa luokkaa kuin aikaisemmin esitelty Kalevan vaikea sudoku mutta ei mitenkään ylivoimainen (ainakaan minulle). Annettuja numeroita on vain 22, joten senkin pitäisi tehdä siitä vaikean.
Näin hieman vaivaa ja lisäsin kunkin numeron yhteyteen yläindeksin kuvaamaan täyttöjärjestystä. Yhdeksän ensimmäistä ovat suhteellisen helppoja, mutta 10. lisätty numero vaatii hieman miettimistä. Siitä eteenpäin on muitakin vaikeita kohtia, joitakin helppoja ja taas vaikeampia.
http://www.bullspress.fi/finland/Syndication/Products/Activity-Material1/A-Z/Ultra-Hard-Sudoku/
Siellä on esitelty sudoku, joka on sivun kertoman mukaan ”ylivoimaisesti vaikein tavallisista sudokuista (ja jota suositellaan vain terävimmille aivoille)”.
Alla on kuvattu sama ultra vaikea eli ultra hard sudoku uudelleen piirrettynä.
Ja alla on samainen ”ultra vaikea sudoku, jota suositellaan vain terävimmille aivoille” ratkaistuna.
Sudoku on vaikeudeltaan samaa luokkaa kuin aikaisemmin esitelty Kalevan vaikea sudoku mutta ei mitenkään ylivoimainen (ainakaan minulle). Annettuja numeroita on vain 22, joten senkin pitäisi tehdä siitä vaikean.Näin hieman vaivaa ja lisäsin kunkin numeron yhteyteen yläindeksin kuvaamaan täyttöjärjestystä. Yhdeksän ensimmäistä ovat suhteellisen helppoja, mutta 10. lisätty numero vaatii hieman miettimistä. Siitä eteenpäin on muitakin vaikeita kohtia, joitakin helppoja ja taas vaikeampia.
Vaikea sudoku
Kalevan tämän päivän vaikea sudoku oli nimensä mukaisesti vaikea, yksi kaikkien aikojen vaikeimmista.
maanantai 10. tammikuuta 2011
Mureneva jatkopistorasia
Kuvan jatkopistorasia (jatkojohto) on ostettu hieman yli kymmenen vuotta sitten joko toimintansa jo lopettaneesta Hintakarkurista tai Puuilosta Oulussa. Se on koko tuon ajan ollut samassa paikassa lattialistaa vasten erään huonekalun alla ja suojassa päivänvalolta. Koska se on sijainnut lattialla, imurisuulake on luonnollisesti voinut osua siihen kevyesti, mutta se ei selitä sitä, mitä sille on tapahtunut.
Sijoituspaikka on ollut normaali huonetila ja hyvin stabiili, eli jatkopistorasia ei ole joutunut alttiiksi rasittaville olosuhteille kuten uv-valolle, matalille tai korkeille lämpötiloille, syövyttäville nesteille tai kaasuille, kosteudelle tai tärinälle.
Kuten kuvista havaitaan, jatkopistorasian muovinen kuori on alkanut murentua. Siitä on irronnut kappaleita, jotka murenevat helposti sormissa kuin kakun suklaakuorrute. Rasian pinnassa on kauttaaltaan pieniä mikrohalkeamia, jotka antavat periksi pienestäkin kosketuksesta. On vain ajan kysymys, ennen kuin se murenee kokonaan.
Näyttää siltä, että jatkopistorasian muovikuoressa on käynnissä jonkinlainen kemiallinen reaktio, joka saa sen menettämään lujuutensa ja muotonsa, johon se on joskus puristettu.
On sanomattakin selvää, että laite ei täytä enää sähköturvallisuusmääräyksiä ja se on käyttäjälle vaarallinen.
Sijoituspaikka on ollut normaali huonetila ja hyvin stabiili, eli jatkopistorasia ei ole joutunut alttiiksi rasittaville olosuhteille kuten uv-valolle, matalille tai korkeille lämpötiloille, syövyttäville nesteille tai kaasuille, kosteudelle tai tärinälle.
Kuten kuvista havaitaan, jatkopistorasian muovinen kuori on alkanut murentua. Siitä on irronnut kappaleita, jotka murenevat helposti sormissa kuin kakun suklaakuorrute. Rasian pinnassa on kauttaaltaan pieniä mikrohalkeamia, jotka antavat periksi pienestäkin kosketuksesta. On vain ajan kysymys, ennen kuin se murenee kokonaan.
Näyttää siltä, että jatkopistorasian muovikuoressa on käynnissä jonkinlainen kemiallinen reaktio, joka saa sen menettämään lujuutensa ja muotonsa, johon se on joskus puristettu.
On sanomattakin selvää, että laite ei täytä enää sähköturvallisuusmääräyksiä ja se on käyttäjälle vaarallinen.
sunnuntai 9. tammikuuta 2011
Kärsittekö masennuksesta?
Oulussa toimivan ODL Terveys Oy:n omistama Diapolis Oy julkaisi tänään ilmestyneessä Oulu-lehdessä alempana esitetyn ilmoituksen, jolla se etsii ”potilaita Suomessa tehtävään kansainväliseen kliiniseen lääketutkimukseen, jossa tutkitaan uudenlaisen masennuslääkkeen tehoa ja turvallisuutta vertaamalla sitä lumelääkkeeseen”.
Mikä on ODL Terveys Oy? Lainataanpa ODL:n sivulta:
”ODL Terveys Oy kuuluu Oulun Diakonissalaitoksen Säätiön konserniin, joka on yksi Suomen suurimmista yksityisistä terveyspalvelujen tuottajista. Oulun Diakonissalaitoksen Säätiö on yleishyödyllinen ja aatteellinen toimija, joka sääntöjensä mukaisesti järjestää koulutusta ensisijaisesti kirkon diakonian sekä sosiaali- ja terveysalan tehtäviin.”
Kuten nimikin kertoo, Oulun Diakonissalaitoksella on vahva kristillinen tausta, mutta sen kristilliset arvot näyttävät vuosien saatossa unohtuneen, kun rahanahneet lääkärit ovat päässeet valtaan säätiössä.
Diapolis Oy:n ilmoitus on lähes identtinen pari viikkoa sitten julkaistun Valkee Oy:n ilmoituksen kanssa. Ainoat erot näyttävät olevan masennusoireina mainittu ”kuolemanajatukset” ja valintaehtojen ”hyvä yleinen terveys”. Lieneekin sitten niin, että ”tavallinen” masennus on astetta kaamosmasennusta vakavampi, koska siinä ovat mukana ”kuolemanajatukset”.
Kärsittekö kaamosmasennuksesta?
Valkee Oy:n ilmoitus oli jälleen samassa lehdessä ja vieläpä samalla aukeamalla. Se taisi olla peräti jo kolmas, mikä kertoo siitä, että yritys ei vielä ole saanut valittua kaikkia koehenkilöitään. Olisikohan syynä ilmoituksen sananmuodon synnyttämä pelko ”hulluksi” leimautumisesta?
Diapolis Oy:n tutkimus on – toisin kuin Valkee Oy:n vastaava – oikea, koska siinä käytetään vertailussa lumelääkettä. Koska Valkee Oy:n korvavalokuuloke synnyttää korvakäytävässä lämmön, kivun, paineen tms. tuntemuksen, koehenkilön täytyy, ellei ole sitten debiili, tuntea, milloin korvien valaisu on käynnissä.
Diapolis Oy:n ilmoitus kuvaa hyvin sitä tapaa, jolla lääketutkimuksia tehdään. Kertomalla potilaalle, että tutkimus, lääkärissäkäynnit ja lääkkeet ovat maksuttomia, hänen halutaan antaa ymmärtää, että hän hyötyisi tai säästäisi rahaa tutkimukseen osallistumalla. Mutta niinhän ei ole. Potilas on vain hyväksikäytetty uhri, ja hyödyn keräävät Diapolis Oy, joka laskuttaa lääketehdasta tuntuvasti, ja tietenkin lääketehdas itse.
Siksi ihmetyttääkin, miten kukaan voi olla niin tyhmä, että osallistuu tämän tapaisiin tutkimuksiin maksutta. Vaikka sanotaanhan tosin, että hulluista ei voi koskaan tietää. Jos tutkimukseen osallistumisesta maksettaisiin palkkio, se olisi potilaalle hyvä motiivi osallistua siihen, oli hän sitten ”hullu” tai ei.
Masennus ja kaamosmasennus – olisivatkohan ne sitten serkuksia..? Ehkäpä Diapolis Oy ja Valkee Oy voisivat yhdistää voimansa ja järjestää yhdistetyn tutkimuksen, jossa koehenkilöille (potilaille) tarjoiltaisiin niin lääkepillereitä kuin myös valoa korviin.
Mikä on ODL Terveys Oy? Lainataanpa ODL:n sivulta:”ODL Terveys Oy kuuluu Oulun Diakonissalaitoksen Säätiön konserniin, joka on yksi Suomen suurimmista yksityisistä terveyspalvelujen tuottajista. Oulun Diakonissalaitoksen Säätiö on yleishyödyllinen ja aatteellinen toimija, joka sääntöjensä mukaisesti järjestää koulutusta ensisijaisesti kirkon diakonian sekä sosiaali- ja terveysalan tehtäviin.”
Kuten nimikin kertoo, Oulun Diakonissalaitoksella on vahva kristillinen tausta, mutta sen kristilliset arvot näyttävät vuosien saatossa unohtuneen, kun rahanahneet lääkärit ovat päässeet valtaan säätiössä.
Diapolis Oy:n ilmoitus on lähes identtinen pari viikkoa sitten julkaistun Valkee Oy:n ilmoituksen kanssa. Ainoat erot näyttävät olevan masennusoireina mainittu ”kuolemanajatukset” ja valintaehtojen ”hyvä yleinen terveys”. Lieneekin sitten niin, että ”tavallinen” masennus on astetta kaamosmasennusta vakavampi, koska siinä ovat mukana ”kuolemanajatukset”.
Kärsittekö kaamosmasennuksesta?
Valkee Oy:n ilmoitus oli jälleen samassa lehdessä ja vieläpä samalla aukeamalla. Se taisi olla peräti jo kolmas, mikä kertoo siitä, että yritys ei vielä ole saanut valittua kaikkia koehenkilöitään. Olisikohan syynä ilmoituksen sananmuodon synnyttämä pelko ”hulluksi” leimautumisesta?
Diapolis Oy:n tutkimus on – toisin kuin Valkee Oy:n vastaava – oikea, koska siinä käytetään vertailussa lumelääkettä. Koska Valkee Oy:n korvavalokuuloke synnyttää korvakäytävässä lämmön, kivun, paineen tms. tuntemuksen, koehenkilön täytyy, ellei ole sitten debiili, tuntea, milloin korvien valaisu on käynnissä.
Diapolis Oy:n ilmoitus kuvaa hyvin sitä tapaa, jolla lääketutkimuksia tehdään. Kertomalla potilaalle, että tutkimus, lääkärissäkäynnit ja lääkkeet ovat maksuttomia, hänen halutaan antaa ymmärtää, että hän hyötyisi tai säästäisi rahaa tutkimukseen osallistumalla. Mutta niinhän ei ole. Potilas on vain hyväksikäytetty uhri, ja hyödyn keräävät Diapolis Oy, joka laskuttaa lääketehdasta tuntuvasti, ja tietenkin lääketehdas itse.
Siksi ihmetyttääkin, miten kukaan voi olla niin tyhmä, että osallistuu tämän tapaisiin tutkimuksiin maksutta. Vaikka sanotaanhan tosin, että hulluista ei voi koskaan tietää. Jos tutkimukseen osallistumisesta maksettaisiin palkkio, se olisi potilaalle hyvä motiivi osallistua siihen, oli hän sitten ”hullu” tai ei.
Masennus ja kaamosmasennus – olisivatkohan ne sitten serkuksia..? Ehkäpä Diapolis Oy ja Valkee Oy voisivat yhdistää voimansa ja järjestää yhdistetyn tutkimuksen, jossa koehenkilöille (potilaille) tarjoiltaisiin niin lääkepillereitä kuin myös valoa korviin.
lauantai 8. tammikuuta 2011
Ilmalämpöpumppu
Ilmalämpöpumput ovat viime aikoina saaneet suurta suosiota. Ala, jolla näyttää hääräilevän niin vakavasti toimivia yrittäjiä kuin myös helppoa rahaa tavoittelevia hämäräheikkejä, on tietenkin tyytyväinen markkinan kasvusta, jonka ennustetaan edelleenkin jatkavan kasvuaan koko kuluvan vuosikymmenen ajan. Energian – niin kunnallisen kaukolämmön kuin myös sähkön – hinnankorotukset saavat kansalaiset hankkimaan koteihinsa ilmalämpöpumpun toiveinaan säästää rahaa. Siitähän siinä on kysymys: (yrittää) säästää rahaa.
Ilmalämpöpumpun toiminta perustuu termodynamiikkaan, jota ei tässä kannata alkaa selittää, vaikka sen kuvaaminen ei olekaan kovin vaikeaa, mutta toiminnan ymmärtäminen ei ehkä olekaan enää niin helppoa. Ilmalämpöpumppu voi toimia myös käänteisesti, eli se voi myös jäähdyttää huonetilaa. Mutta jos se tehdään kaksitoimiseksi, siinä joudutaan tekemään kompromissi, eli se ei lämmitä eikä jäähdytä optimaalisesti, verrattuna laitteeseen, joka on tehty vain yksitoimiseksi eli joko lämmittämään tai jäähdyttämään. Kaksitoimisuus on yksi hyötysuhdetta huonontava tekijä.
Ilmalämpöpumppu on kuin käänteisesti toimiva jääkaappi, eli jääkaapin sisätila on ulkona ja kaapin takana oleva lauhdutin sijaitsee huonetilassa. Kun ulkona sijaitseva ulkolämpötilaa alemmassa lämpötilassa oleva kennosto lämpenee ulkolämpötilan tasolle, se synnyttää samalla lämpöä huonetilassa olevassa lämmityskennostossa. Termodynaamisten syiden vuoksi ulkokennosto voidaan jäähdyttää alle ulkolämpötilan, mikä mahdollistaa lämpöenergian ottamisen jopa kylmästä ulkoilmasta – muutenhan se ei olisi mahdollista.
Toiminta on samanlainen käynnissä olevassa jääkapissa. Jos sen ovi avataan, lämmin huoneilma pyrkii lämmittämään jääkaapin sisätilan ja sitä kiertävän kylmäputkiston. Tuolloin jääkaapin kylmäkoneisto alkaa jäähdyttää kaapin sisätilaa, minkä seurauksena lauhdutin lämpenee voimakkaasti. Normaalitilanteessa, jossa jääkaapin ovi on suljettuna, hukkalämpöä syntyy vähemmän.
Ilmalämpöpumpun (tehokkaassa) toiminnassa on kyse ulkokennon ja ulkoilman lämpötilaerosta. Mitä suurempi se on, sitä enemmän lämpöenergiaa saadaan ulkoilmasta ja sitä parempi on ilmalämpöpumpun hyötysuhde. Ulkolämpötila vaihtelee tietenkin, miten vaihtelee, mutta silloin kun se on alimmillaan, lämmitystarve ja ”ilmaisen” lämpöenergian tarve on ymmärrettävästi suurimmillaan. Tuolloin ilmalämpöpumppu tuottaa kuitenkin vähiten lämpöenergiaa jos sitten lainkaan. Jotta lämpöenergiaa saataisiin mahdollisimman paljon, ulkokenno pitäisi pystyä jäähdyttämään mahdollisimman kylmäksi eli selvästi ulkolämpötilaa alemmaksi.
Mitä kylmemmäksi ulkokenno jäähdytetään, sitä suurempi määrä sähköenergiaa (eli pumpun kylmäaineeseen nostama paine) siihen tarvitaan. Tässä on tosin olemassa teknisiä rajoituksia – mm. kylmäaineen tyyppi – sen suhteen, miten kylmäksi ulkokenno voidaan jäähdyttää eli miten alhaisessa lämpötilassa laite vielä toimii.
Ilmalämpöpumpun toiminta tai sen hyödyllisyys on paradoksaalinen, koska se tuottaa vähiten lämpöenergiaa silloin, kun sen tarve olisi suurimmillaan, ja vastaavasti lämpimällä ilmalla, jolloin lisälämmön tarve on pieni tai sitä ei ole lainkaan, se voi tuottaa lämpöenergiaa maksimimäärän.
Ilmalämpöpumpun osilla on vain rajallinen kestoikä, ja on luultavaa, että toimiakseen hyvin se tarvitsisi samanlaisen vuosihuollon kuin auton ilmastointijärjestelmä, mikä lisäisi tietenkin järjestelmän kokonaiskustannuksia. Kaikille mekaanisille, sähköisille, hydraulisille ym. laitteille on ominaista se, että mitä kylmemmissä käyttöolosuhteissa ne ovat, sitä huonommin ne toimivat. Tämä lyhentää luonnollisestikin niiden käyttöikää.
Ilmalämpöjärjestelmä käsittää pelkistettynä sisäkennon puhaltimineen, pumpun, putkiston kylmäaineineen, ulkokennon puhaltimineen ja ohjauslaitteet. Lämmön luovuttaminen lämpimänä ja äänekkäänä ilmavirtana ei ole mitenkään miellyttävää, ja katonrajassa sijaitseva sisäyksikkö on yksinkertaisesti ruman näköinen. Ulkoyksikkö synnyttää myös ääntä.
Ilmalämpöpumppu kuluttaa sähköenergiaa pääasiassa pumpun ja puhaltimien pyörittämiseen, mutta sen pitäisi tuottaa kuluttamansa sähköenergian määrää enemmän lämpöenergiaa. Mitä suurempi edellä mainittujen erotus tai suhde on, sitä parempi on ilmalämpöpumpun hyötysuhde. Hyötysuhde riippuu ulkolämpötilasta, ja se menee tietyssä rajalämpötilassa nollaan, eli se kuluttaa saman verran sähköä kuin se tuottaa lämpöenergiaa. Tätä rajalämpötilaa voi olla vaikea arvioida, ja laitevalmistajat antavat sille luonnollisesti mahdollisimman alhaisen arvon, ehkäpä –20 C…–25 C. Jo ennen tuota rajaa laite tuottaa niin vähän lämpöenergiaa, että on kyseenalaista pitää laitetta käynnissä. Jos laite pidetään käynnissä rajalämpötilan alapuolella, se kuluttaa enemmän sähköenergiaa kuin se tuottaa lämpöenergiaa.
Vaikka ilmalämpöpumppu tuottaakin jonkin verran ”ilmaista” lämpöenergiaa, sellaisen hankkimista kannattaisi harkita tarkasti. Tällaisena pakkastalvena niiden hyöty on hyvin kyseenalainen. Jos sellaisen sattuu omistamaan, kannattaisi ehkä miettiä, onko järkevää rasittaa sitä pakkasella, kun sen hyötysuhde lähentelee nollaa.
Koska laitteet ovat suhteellisen uusia, niistä ei ole kovin pitkiaikaisia käyttökokemuksia eikä tiedetä tarkasti, onko niihin tehty rahallinen sijoitus ollut lainkaan järkevää.
K-Rauta mainostaa Panasonic-merkkistä laitetta hintaan 995 euroa. Panasonic on tunnettu ja laadukas japanilaisvalmistaja, joten tuota laitetta voidaan pitää luotettavana, vaikkakaan laitetta tuskin on valmistettu Japanissa. Laitteiston asentaminen käyttöopastuksineen vienee useamman tunnin, joten työn osuudeksi voisi varovasti arvioida 400 euroa, jolloin laitteisto asennettuna maksaisi 1400 euroa.
1400 eurolla saisi noin 14 000 kilowattituntia sähköenergiaa (10 snt/kWh). Koska yksi ilmalämpöpumppulaitteisto lämmittää (kunnolla) vain yhtä huonetilaa, sen tuoma säästö lämmitysenergian säästössä on parhaimmillaankin vain murto-osa koko huoneiston lämmitystarpeesta. Kun vielä otetaan huomioon, että laite tuottaa kunnolla lämpöenergiaa lauhalla ilmalla eli silloin, kun lämmitystarve on pienehkö, sen tuoma säästö jää pakostakin pieneksi. Jos arvioidaan varovasti, että ilmalämpöpumppu säästäisi vuositasolla 2000 kilowattituntia energiaa (eli laitteen lämmöntuotosta on vähennetty sen kuluttama sähköenergia), se maksaisi itsensä takaisin vasta seitsemän vuoden jälkeen, kun korkokulut jätetään huomioimatta.
Vasta kahdeksannen vuoden alussa se alkaisi tuottaa ”säästöä” eli tekemään sitä, mitä varten se on hankittu. Voi myöskin olla mahdollista, että laitetta on täytynyt huoltaa, mikä pidentää takaisinmaksuaikaa, tai laite on rikkoontunut tai yksinkertaisesti vain kulunut loppuun ja se on poistettu käytöstä.
Jos säästettävän sähkön hinta olisi kalliimpi tai laitteen tuottama vuosisäästö olisikin suurempi, takaisinmaksuaika lyhentyisi vastaavasti. Joka tapauksessa näyttää siltä, että ilmalämpöpumpun hankintaa sisältyy pieni riski: laitteen tuoma säästö voi jäädä odotettua pienemmäksi tai sitä ei saada lainkaan.
On selvää, että yhdessä huoneessa sijaitseva sisäyksikkö ei pysty lämmittämään koko huoneistoa, vaikka rajoituksena ei olisikaan sen tuottama lämpöteho. Lämmin ilma ei yksinkertaisesti voi kiertää koko huoneistoa. Jos laitteita hankitaan kaksi tai useampi, lämmitysteho kasvaa mutta niin myös hankintakustannukset.
Ilmalämpöpumpun hankintaa puoltavia seikkoja:
- mahdollisuus säästää rahaa lämmityskustannuksissa
- ”huoli” ilmastonmuutoksesta
Ilmalämpöpumpun hankintaa vastustavia seikkoja:
- kallis investointi hyötyyn nähden
- lämmittää vain osan huoneistosta
- lyhyt kestoikä
- vähän käyttökokemuksia
- epämiellyttävä ja äänekäs lämmitysmuoto
- ruma ulkonäkö
Ilmalämpöpumpun hankintaa perustellaan myös sen jäähdytysominaisuudella, mutta huoneistojen jäähdytyksen tarve Suomessa on melko vähäinen ja tarpeeton. Laitteen käyttäminen jäähdytykseen saattaa mitätöidä lämmityksessä saavutetun säästön.
Panasonic käyttää markkinoinnissaan TM Rakennusmaailmasta lainattua arviointia: ”Ilmalämpöpumppu tuotti kuumaa, kylmää ja kasan euroja! 10 vuotta sitten asennettu Panasonic ilmalämpöpumppu on säästänyt sähköä yhteensä 65217 kWh... yhteensä 5609 euroa.”
Se joka tuon uskoo, meneekin varmasti ja ostaa Panasonic-ilmalämpöpumpun. Se ihmetyttää, miten säästetty sähköenergian määrä on osattu laskea yhden kilowattitunnin tarkkuudella. Jos ilmalämpöpumppua ei olisi ollut, sähköä olisi siis kulunut 65217 kilowattituntia enemmän. Ehkäkä toimittajan talossa on ollut kaksi kWh-mittaria: tavallinen, todellista kulutusta mittaava mittari ja ”entä jos meillä ei olisikaan Panasonic-ilmalämpöpumpua” -mittari, joiden erotuksesta säästö on sitten osattu laskea.
Ilmalämpöpumppu voi varmastikin parhaimmassa tapauksessa tuottaa selvää säästöä, jos viitsii istua oleskeluhuoneessaan hiukset hulmuten lämpimässä ilmavirrassa, mutta pahimmillaan se voi olla vain rahanhukkaa. Rahansäästö vuodessa on korkeintaan vain muutama sata euroa, mutta kun siitä vähennetään laitteen hankintakustannukset, todellinen säästö jäänee varsin pieneksi. Siinä voi käydä myös niin, että maksetaan kaksi euroa yhden euron säästön vuoksi. Saman summan rahaa, jos säästäminen on sitten jokin itsetarkoitus, voi asumismukavuudesta kärsimättä säästää niin monella muullakin tavalla.
Ilmalämpöpumpun toiminta perustuu termodynamiikkaan, jota ei tässä kannata alkaa selittää, vaikka sen kuvaaminen ei olekaan kovin vaikeaa, mutta toiminnan ymmärtäminen ei ehkä olekaan enää niin helppoa. Ilmalämpöpumppu voi toimia myös käänteisesti, eli se voi myös jäähdyttää huonetilaa. Mutta jos se tehdään kaksitoimiseksi, siinä joudutaan tekemään kompromissi, eli se ei lämmitä eikä jäähdytä optimaalisesti, verrattuna laitteeseen, joka on tehty vain yksitoimiseksi eli joko lämmittämään tai jäähdyttämään. Kaksitoimisuus on yksi hyötysuhdetta huonontava tekijä.
Ilmalämpöpumppu on kuin käänteisesti toimiva jääkaappi, eli jääkaapin sisätila on ulkona ja kaapin takana oleva lauhdutin sijaitsee huonetilassa. Kun ulkona sijaitseva ulkolämpötilaa alemmassa lämpötilassa oleva kennosto lämpenee ulkolämpötilan tasolle, se synnyttää samalla lämpöä huonetilassa olevassa lämmityskennostossa. Termodynaamisten syiden vuoksi ulkokennosto voidaan jäähdyttää alle ulkolämpötilan, mikä mahdollistaa lämpöenergian ottamisen jopa kylmästä ulkoilmasta – muutenhan se ei olisi mahdollista.
Toiminta on samanlainen käynnissä olevassa jääkapissa. Jos sen ovi avataan, lämmin huoneilma pyrkii lämmittämään jääkaapin sisätilan ja sitä kiertävän kylmäputkiston. Tuolloin jääkaapin kylmäkoneisto alkaa jäähdyttää kaapin sisätilaa, minkä seurauksena lauhdutin lämpenee voimakkaasti. Normaalitilanteessa, jossa jääkaapin ovi on suljettuna, hukkalämpöä syntyy vähemmän. Ilmalämpöpumpun (tehokkaassa) toiminnassa on kyse ulkokennon ja ulkoilman lämpötilaerosta. Mitä suurempi se on, sitä enemmän lämpöenergiaa saadaan ulkoilmasta ja sitä parempi on ilmalämpöpumpun hyötysuhde. Ulkolämpötila vaihtelee tietenkin, miten vaihtelee, mutta silloin kun se on alimmillaan, lämmitystarve ja ”ilmaisen” lämpöenergian tarve on ymmärrettävästi suurimmillaan. Tuolloin ilmalämpöpumppu tuottaa kuitenkin vähiten lämpöenergiaa jos sitten lainkaan. Jotta lämpöenergiaa saataisiin mahdollisimman paljon, ulkokenno pitäisi pystyä jäähdyttämään mahdollisimman kylmäksi eli selvästi ulkolämpötilaa alemmaksi.
Mitä kylmemmäksi ulkokenno jäähdytetään, sitä suurempi määrä sähköenergiaa (eli pumpun kylmäaineeseen nostama paine) siihen tarvitaan. Tässä on tosin olemassa teknisiä rajoituksia – mm. kylmäaineen tyyppi – sen suhteen, miten kylmäksi ulkokenno voidaan jäähdyttää eli miten alhaisessa lämpötilassa laite vielä toimii.
Ilmalämpöpumpun toiminta tai sen hyödyllisyys on paradoksaalinen, koska se tuottaa vähiten lämpöenergiaa silloin, kun sen tarve olisi suurimmillaan, ja vastaavasti lämpimällä ilmalla, jolloin lisälämmön tarve on pieni tai sitä ei ole lainkaan, se voi tuottaa lämpöenergiaa maksimimäärän.Ilmalämpöpumpun osilla on vain rajallinen kestoikä, ja on luultavaa, että toimiakseen hyvin se tarvitsisi samanlaisen vuosihuollon kuin auton ilmastointijärjestelmä, mikä lisäisi tietenkin järjestelmän kokonaiskustannuksia. Kaikille mekaanisille, sähköisille, hydraulisille ym. laitteille on ominaista se, että mitä kylmemmissä käyttöolosuhteissa ne ovat, sitä huonommin ne toimivat. Tämä lyhentää luonnollisestikin niiden käyttöikää.
Ilmalämpöjärjestelmä käsittää pelkistettynä sisäkennon puhaltimineen, pumpun, putkiston kylmäaineineen, ulkokennon puhaltimineen ja ohjauslaitteet. Lämmön luovuttaminen lämpimänä ja äänekkäänä ilmavirtana ei ole mitenkään miellyttävää, ja katonrajassa sijaitseva sisäyksikkö on yksinkertaisesti ruman näköinen. Ulkoyksikkö synnyttää myös ääntä.
Ilmalämpöpumppu kuluttaa sähköenergiaa pääasiassa pumpun ja puhaltimien pyörittämiseen, mutta sen pitäisi tuottaa kuluttamansa sähköenergian määrää enemmän lämpöenergiaa. Mitä suurempi edellä mainittujen erotus tai suhde on, sitä parempi on ilmalämpöpumpun hyötysuhde. Hyötysuhde riippuu ulkolämpötilasta, ja se menee tietyssä rajalämpötilassa nollaan, eli se kuluttaa saman verran sähköä kuin se tuottaa lämpöenergiaa. Tätä rajalämpötilaa voi olla vaikea arvioida, ja laitevalmistajat antavat sille luonnollisesti mahdollisimman alhaisen arvon, ehkäpä –20 C…–25 C. Jo ennen tuota rajaa laite tuottaa niin vähän lämpöenergiaa, että on kyseenalaista pitää laitetta käynnissä. Jos laite pidetään käynnissä rajalämpötilan alapuolella, se kuluttaa enemmän sähköenergiaa kuin se tuottaa lämpöenergiaa.Vaikka ilmalämpöpumppu tuottaakin jonkin verran ”ilmaista” lämpöenergiaa, sellaisen hankkimista kannattaisi harkita tarkasti. Tällaisena pakkastalvena niiden hyöty on hyvin kyseenalainen. Jos sellaisen sattuu omistamaan, kannattaisi ehkä miettiä, onko järkevää rasittaa sitä pakkasella, kun sen hyötysuhde lähentelee nollaa.
Koska laitteet ovat suhteellisen uusia, niistä ei ole kovin pitkiaikaisia käyttökokemuksia eikä tiedetä tarkasti, onko niihin tehty rahallinen sijoitus ollut lainkaan järkevää.
K-Rauta mainostaa Panasonic-merkkistä laitetta hintaan 995 euroa. Panasonic on tunnettu ja laadukas japanilaisvalmistaja, joten tuota laitetta voidaan pitää luotettavana, vaikkakaan laitetta tuskin on valmistettu Japanissa. Laitteiston asentaminen käyttöopastuksineen vienee useamman tunnin, joten työn osuudeksi voisi varovasti arvioida 400 euroa, jolloin laitteisto asennettuna maksaisi 1400 euroa. 1400 eurolla saisi noin 14 000 kilowattituntia sähköenergiaa (10 snt/kWh). Koska yksi ilmalämpöpumppulaitteisto lämmittää (kunnolla) vain yhtä huonetilaa, sen tuoma säästö lämmitysenergian säästössä on parhaimmillaankin vain murto-osa koko huoneiston lämmitystarpeesta. Kun vielä otetaan huomioon, että laite tuottaa kunnolla lämpöenergiaa lauhalla ilmalla eli silloin, kun lämmitystarve on pienehkö, sen tuoma säästö jää pakostakin pieneksi. Jos arvioidaan varovasti, että ilmalämpöpumppu säästäisi vuositasolla 2000 kilowattituntia energiaa (eli laitteen lämmöntuotosta on vähennetty sen kuluttama sähköenergia), se maksaisi itsensä takaisin vasta seitsemän vuoden jälkeen, kun korkokulut jätetään huomioimatta.
Vasta kahdeksannen vuoden alussa se alkaisi tuottaa ”säästöä” eli tekemään sitä, mitä varten se on hankittu. Voi myöskin olla mahdollista, että laitetta on täytynyt huoltaa, mikä pidentää takaisinmaksuaikaa, tai laite on rikkoontunut tai yksinkertaisesti vain kulunut loppuun ja se on poistettu käytöstä.
Jos säästettävän sähkön hinta olisi kalliimpi tai laitteen tuottama vuosisäästö olisikin suurempi, takaisinmaksuaika lyhentyisi vastaavasti. Joka tapauksessa näyttää siltä, että ilmalämpöpumpun hankintaa sisältyy pieni riski: laitteen tuoma säästö voi jäädä odotettua pienemmäksi tai sitä ei saada lainkaan.On selvää, että yhdessä huoneessa sijaitseva sisäyksikkö ei pysty lämmittämään koko huoneistoa, vaikka rajoituksena ei olisikaan sen tuottama lämpöteho. Lämmin ilma ei yksinkertaisesti voi kiertää koko huoneistoa. Jos laitteita hankitaan kaksi tai useampi, lämmitysteho kasvaa mutta niin myös hankintakustannukset.
Ilmalämpöpumpun hankintaa puoltavia seikkoja:
- mahdollisuus säästää rahaa lämmityskustannuksissa
- ”huoli” ilmastonmuutoksesta
Ilmalämpöpumpun hankintaa vastustavia seikkoja:
- kallis investointi hyötyyn nähden
- lämmittää vain osan huoneistosta
- lyhyt kestoikä
- vähän käyttökokemuksia
- epämiellyttävä ja äänekäs lämmitysmuoto
- ruma ulkonäkö
Ilmalämpöpumpun hankintaa perustellaan myös sen jäähdytysominaisuudella, mutta huoneistojen jäähdytyksen tarve Suomessa on melko vähäinen ja tarpeeton. Laitteen käyttäminen jäähdytykseen saattaa mitätöidä lämmityksessä saavutetun säästön.Panasonic käyttää markkinoinnissaan TM Rakennusmaailmasta lainattua arviointia: ”Ilmalämpöpumppu tuotti kuumaa, kylmää ja kasan euroja! 10 vuotta sitten asennettu Panasonic ilmalämpöpumppu on säästänyt sähköä yhteensä 65217 kWh... yhteensä 5609 euroa.”
Se joka tuon uskoo, meneekin varmasti ja ostaa Panasonic-ilmalämpöpumpun. Se ihmetyttää, miten säästetty sähköenergian määrä on osattu laskea yhden kilowattitunnin tarkkuudella. Jos ilmalämpöpumppua ei olisi ollut, sähköä olisi siis kulunut 65217 kilowattituntia enemmän. Ehkäkä toimittajan talossa on ollut kaksi kWh-mittaria: tavallinen, todellista kulutusta mittaava mittari ja ”entä jos meillä ei olisikaan Panasonic-ilmalämpöpumpua” -mittari, joiden erotuksesta säästö on sitten osattu laskea.
Ilmalämpöpumppu voi varmastikin parhaimmassa tapauksessa tuottaa selvää säästöä, jos viitsii istua oleskeluhuoneessaan hiukset hulmuten lämpimässä ilmavirrassa, mutta pahimmillaan se voi olla vain rahanhukkaa. Rahansäästö vuodessa on korkeintaan vain muutama sata euroa, mutta kun siitä vähennetään laitteen hankintakustannukset, todellinen säästö jäänee varsin pieneksi. Siinä voi käydä myös niin, että maksetaan kaksi euroa yhden euron säästön vuoksi. Saman summan rahaa, jos säästäminen on sitten jokin itsetarkoitus, voi asumismukavuudesta kärsimättä säästää niin monella muullakin tavalla.
keskiviikko 5. tammikuuta 2011
Oulun Sivakka
Oulun Sivakka mainosti tänään Kalevan etusivulla vuokra-asuntotarjontaansa kahden palstan ilmoituksessa. Sivakka haluaa ilmeisesti kertoa ilmoituksessa olevien kuvien avulla, että sen vuokra-asunnoissa asuu vain tyytyväisiä asukkaita, mikä taitaa kuitenkin pitää paikkansa yhtä paljon kuin väite lehmien lentotaidosta.
Mieleen ei muistu, että Sivakka olisi aikaisemmin mainostanut sanomalehdessä vuokra-asuntojaan. Olisikohan niin, että asuntojen kysyntä on jostakin syystä vähentynyt ja asuntoja on sen vuoksi nyt tyhjillään, minkä vuoksi Sivakka haluaisi niihin uusia vuokranmaksajia. Täkynä on ”maksuton 2M-laajakaista Sivakka-koteihin kevään 2011 aikana”. Sivakka-koteihin? – mitä ihmettä? Ja maksuton tarkoittaa tietenkin sitä, että laajakaistan maksavat kaupungin veronmaksajat.
Mikä Oulun Sivakka sitten oikein on? Sehän on sama kuin Oulun kaupunki, vaikkakin Sivakan yhteys Oulun kaupunkiin on (ilmeisestikin imagosyistä) haluttu kätkeä. Oulun Sivakka on siis Oulun kaupungin vuokrataloyhtiö, ja Sivakan asunnoissa asuvat henkilöt asuvat siten kaupungin vuokrataloissa.
Joitakin vuosia sitten eräs ”sivakkalainen” halusi Kalevan mielipidepalstalla vellonneen kaupunginvuokratalokeskustelun yhteydessä ”oikaista” yleisen käsityksen, että jokin vuokratalo olisi kaupungin omistama. Hän sanoi asuvansa Sivakan talossa, ei kaupungin. Kaupungin propaganda näytti menneen perille ainakin tälle kaupungin vuokralaiselle.
Oulun Sivakka ei ole ainoa kaupungin vuokrataloyhtiö, vaan Oulun kaupungin omistamaan Sivakka-yhtymä Oy:hyn kuuluvat myös Oulun Tervatalot Oy ja Oulun Remonttimylly Oy. Oulun Tervatalot harjoittaa samanlaista vuokra-asunnotoimintaa kuin Sivakkakin, mutta Remonttimyllyn rooli jää hieman hämäräksi. Voisiko sitten olla niin, että Remonttimylly keskittyy Sivakan ja Tervatalojen asuntojen korjaamiseen?
Kaupungin asunnoissa asuu lähinnä alemman (ja alimman) sosiaaliluokan henkilöitä, joita on toisinaan kutsuttu kansanomaisesti (ja osittain leikillisestikin) pohjasakaksi tai roskaväeksi. Niissä asuu paljon henkilöitä, jotka eivät jostakin syystä saa vuokrattua asuntoa ns. vapailta markkinoilta ja joiden vuokran maksaa suoraan Oulun kaupungin sosiaalitoimi. Niissä asuu myös huomattava määrä eräitä sosiaalivähemmistöjä.
Aikaisemmin oli erittäin leimallista asua kaupungin vuokrataloissa, ja sellaisessa asuva henkilö saikin heti otsaansa leiman tiettyyn sosiaaliluokkaan kuulumisesta ja tunsi häpeää asian johdosta. Ehkäpä tästä syystä kaupunki on järjestänyt vuokra-asuntonsa mainittuihin yhtiöihin ja häivyttänyt lähes kaikki itseensä johtavat jäljet.
Vielä 70-luvulla ja osittain 80-luvun alussa kaupungissa oli vähän kaupungin omistamia vuokra-asunnoja. Niitä sijaitsi lähinnä Kaukovainiolla, Välivainiolla ja Puolivälinkankaalla, joissa kaupunginosissa oli jokaisessa omat ongelmatalonsa. Kaukovainion Jalohaukantiellä porraskäytävien valopainikkeet, joiden tarkoitus on käynnistää parin minuutin ajan porraskäytävässä valaisimia ohjaava porrasvaloautomaatti, olivat sen verran ”kulutustavaraa”, että kaupungin täytyi poistaa ne käytöstä ja korvata ne metallilevyillä. Muoviset painikkeet eivät yksinkertaisesti kestäneet jatkuvaa potkimista ja muuta ilkivaltaa. Tuolloin valot paloivat porraskäytävissä yötä päivää.
Aikaisemmin mainittu Oulun Remonttimylly Oy keskittyy ilmeisestikin vastaaviin mutta myös paljon laajempiin korjaustehtäviin. Koska useimmat tietävät asuvansa kaupungin omistamassa vuokratalossa, asumien on tietenkin sitten sen mukaista. Myös oman sosiaaliluokan tavat tuovat mukanaan omat asuntoon kohdistuvat rasitukset.
Muutama vuosi sitten Kaleva kertoi, että kaupunki joutui puhdistamaan erästä asuntoa painepesurilla, mistä seurasi sitten tiettyjä kosteusongelmia, mikä oli uutisen varsinainen aihe. Jos asunto joudutaan puhdistamaan painepesurilla edellisten asukkaiden jäljiltä, sen täytyy kertoa jotakin asukkaiden elintavoista, jotka tuskin ovat kovinkaan esimerkilliset.
Oulun Sivakan ja Oulun Tervataloissa asuvat henkilöt asuvat tosiasiassa kaupungin vuokrataloissa. Siitähän ei pääse mihinkään.
Oulun Sivakka kertoo Kalevan ilmoituksessa: ”Vapauta itsesi asuntohuolista – käy tutustumassa asuntotarjontaamme.” Voisiko sitä eli asumista Oulun kaupungin vuokra-asunnossa tuon paremmin kertoa. Se on todellakin huoletonta! Voit asua ja elää kuin sika vatukossa.
Mieleen ei muistu, että Sivakka olisi aikaisemmin mainostanut sanomalehdessä vuokra-asuntojaan. Olisikohan niin, että asuntojen kysyntä on jostakin syystä vähentynyt ja asuntoja on sen vuoksi nyt tyhjillään, minkä vuoksi Sivakka haluaisi niihin uusia vuokranmaksajia. Täkynä on ”maksuton 2M-laajakaista Sivakka-koteihin kevään 2011 aikana”. Sivakka-koteihin? – mitä ihmettä? Ja maksuton tarkoittaa tietenkin sitä, että laajakaistan maksavat kaupungin veronmaksajat.
Mikä Oulun Sivakka sitten oikein on? Sehän on sama kuin Oulun kaupunki, vaikkakin Sivakan yhteys Oulun kaupunkiin on (ilmeisestikin imagosyistä) haluttu kätkeä. Oulun Sivakka on siis Oulun kaupungin vuokrataloyhtiö, ja Sivakan asunnoissa asuvat henkilöt asuvat siten kaupungin vuokrataloissa.
Joitakin vuosia sitten eräs ”sivakkalainen” halusi Kalevan mielipidepalstalla vellonneen kaupunginvuokratalokeskustelun yhteydessä ”oikaista” yleisen käsityksen, että jokin vuokratalo olisi kaupungin omistama. Hän sanoi asuvansa Sivakan talossa, ei kaupungin. Kaupungin propaganda näytti menneen perille ainakin tälle kaupungin vuokralaiselle.
Oulun Sivakka ei ole ainoa kaupungin vuokrataloyhtiö, vaan Oulun kaupungin omistamaan Sivakka-yhtymä Oy:hyn kuuluvat myös Oulun Tervatalot Oy ja Oulun Remonttimylly Oy. Oulun Tervatalot harjoittaa samanlaista vuokra-asunnotoimintaa kuin Sivakkakin, mutta Remonttimyllyn rooli jää hieman hämäräksi. Voisiko sitten olla niin, että Remonttimylly keskittyy Sivakan ja Tervatalojen asuntojen korjaamiseen?
Kaupungin asunnoissa asuu lähinnä alemman (ja alimman) sosiaaliluokan henkilöitä, joita on toisinaan kutsuttu kansanomaisesti (ja osittain leikillisestikin) pohjasakaksi tai roskaväeksi. Niissä asuu paljon henkilöitä, jotka eivät jostakin syystä saa vuokrattua asuntoa ns. vapailta markkinoilta ja joiden vuokran maksaa suoraan Oulun kaupungin sosiaalitoimi. Niissä asuu myös huomattava määrä eräitä sosiaalivähemmistöjä.
Aikaisemmin oli erittäin leimallista asua kaupungin vuokrataloissa, ja sellaisessa asuva henkilö saikin heti otsaansa leiman tiettyyn sosiaaliluokkaan kuulumisesta ja tunsi häpeää asian johdosta. Ehkäpä tästä syystä kaupunki on järjestänyt vuokra-asuntonsa mainittuihin yhtiöihin ja häivyttänyt lähes kaikki itseensä johtavat jäljet.
Vielä 70-luvulla ja osittain 80-luvun alussa kaupungissa oli vähän kaupungin omistamia vuokra-asunnoja. Niitä sijaitsi lähinnä Kaukovainiolla, Välivainiolla ja Puolivälinkankaalla, joissa kaupunginosissa oli jokaisessa omat ongelmatalonsa. Kaukovainion Jalohaukantiellä porraskäytävien valopainikkeet, joiden tarkoitus on käynnistää parin minuutin ajan porraskäytävässä valaisimia ohjaava porrasvaloautomaatti, olivat sen verran ”kulutustavaraa”, että kaupungin täytyi poistaa ne käytöstä ja korvata ne metallilevyillä. Muoviset painikkeet eivät yksinkertaisesti kestäneet jatkuvaa potkimista ja muuta ilkivaltaa. Tuolloin valot paloivat porraskäytävissä yötä päivää.Aikaisemmin mainittu Oulun Remonttimylly Oy keskittyy ilmeisestikin vastaaviin mutta myös paljon laajempiin korjaustehtäviin. Koska useimmat tietävät asuvansa kaupungin omistamassa vuokratalossa, asumien on tietenkin sitten sen mukaista. Myös oman sosiaaliluokan tavat tuovat mukanaan omat asuntoon kohdistuvat rasitukset.
Muutama vuosi sitten Kaleva kertoi, että kaupunki joutui puhdistamaan erästä asuntoa painepesurilla, mistä seurasi sitten tiettyjä kosteusongelmia, mikä oli uutisen varsinainen aihe. Jos asunto joudutaan puhdistamaan painepesurilla edellisten asukkaiden jäljiltä, sen täytyy kertoa jotakin asukkaiden elintavoista, jotka tuskin ovat kovinkaan esimerkilliset.
Oulun Sivakan ja Oulun Tervataloissa asuvat henkilöt asuvat tosiasiassa kaupungin vuokrataloissa. Siitähän ei pääse mihinkään.
Oulun Sivakka kertoo Kalevan ilmoituksessa: ”Vapauta itsesi asuntohuolista – käy tutustumassa asuntotarjontaamme.” Voisiko sitä eli asumista Oulun kaupungin vuokra-asunnossa tuon paremmin kertoa. Se on todellakin huoletonta! Voit asua ja elää kuin sika vatukossa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
