Kannattaako lopettaa tupakointi?

Stumppi.fi-sivusto, joka mainostaa itseään monilla radiokanavilla, on keskittynyt erittäin suppeasti vain yhteen asiaan: tupakoinnin lopettamiseen tai ainakin sen yrittämiseen, koska yrittämisen asteelle se useimmilla taitaa vain jäädäkin.

Otsikkoon viitaten: kannattaako se? Monet ovat saattaneet polttaa jopa kymmenien vuosien ajan, johon mahtuu varmastikin monia ”lopettamisyrityksiä”, mutta jostakin syystä se ei ole koskaan oikein onnistunut – ehkäpä lyhyitä tupakkalakkoja lukuunottamatta. Onko se sitten ollut niin vaikeaa, vai onko tupakoitsijalta puuttunut todellinen tahto lopettaa? Vai olisiko taustalla jokin järkevämpi syy?

Kannattaako lopettaminen sitten? Jos tämä harrastus on jatkunut vuosikymmenien ajan, se olisi vain yksinkertaisesti sääli lopettaa hyvä harrastus, johon rahaakin on varmasti uponnut ihan kivasti. Sehän olisi vain suoranaista rahan tuhlausta!

Harrastukseensa vakavasti suhtautuvat polttavat varmastikin yhden askin päivässä, jolloin vuosikulutus on 365 askia. Jos yksi aski maksaa neljä euroa, harrastukseen menee vuodessa rahaa 1460 euroa. Kymmenen vuoden investointi ”harrastukseen” (nykyrahassa) olisi siten 14 600 euroa, joka on jo ihan kohtalainen summa. Kaksikymmentä vuotta tupakoinut olisi siten sijoittanut lähes 30 000 euroa harrastukseensa. Lopettaminen 20 vuoden jälkeen tarkoittaisi yksinkertaisesti vain sitä, että koko 30 000 euroa olisi mennyt täysin hukkaan ja tupakoitsija joutuisi myöntämään sen itselleen. Ehkäpä siinä nikotiinin sumentamassa nupissa mieleen saattaisi juolahtaa ajatus, mitä kaikkea muuta 30 000 eurolla olisi voinut ostaa.

Voisi kuitenkin hyvin sanoa, että kauan sitten aloitettua harrastusta ei tietenkään kannata lopettaa. Sehän todistaisi vain sen, että vuosikymmenien savuttelu olisi siten ollut vain turhaa ja vailla tarkoitusta. Toisaaalta vanha tupakoitsija voisi näin jälkiviisaasti ajatella, kannattiko silloin kauan sitten aloittaa koko harrastus, koska siitä eroon pääsemisen vaikeus on varmasti jo tuolloin ollut yleisesti tiedossa.

Sivuston mukaan seuraavia vieroitusoireita todennäköisesti syntyy, kun tämä ”harrastus” lopetetaan yhtäkkiä: ärtyisyys, kärsimättömyys, tupakanhimo, levottomuus, keskittymisvaikeudet, univaikeudet, päänsärky, makeanhimo ja ruokahalun lisääntyminen. Nuohan näyttävät jopa pahemmilta kuin narkoottisten aineiden ”väärinkäyttäjien” vieroitusoireet. Jo näiden oireiden välttäminen on hyvä syy pysyä harrastuksen parissa ja luvata itselle, että ”ikinä en harrastustani lopeta”.

Hullujussin vanha rallatus ”Polta tupakkaa” vie mielestä kaikki haihatukset ja väärät kuvitelmat tupakoinnin lopettamisesta ja auttaa pysymään harrastuksen parissa, josta on jo ehtinyt tullut elämäntapa. Vannoutuneen tupakoitsijan motoksi sopisi hyvin: ikinä en lopeta.

Paroni von Münchhausen ja auton akun lämmittäminen

Autoliike Veho mainostaa Arctic Heat Controlin valmistamaa akkulämmitintä ja toimitukseen mukaan kuuluvaa akkuvaraajaa. Hinta asennuksineen on huima 479 euroa! Asennuspakettiin kuuluu: akkulämmitin, akkuvaraaja, tarvittavat kytkentäjohtimet ja asennustyö.

Oulun 1 -blogi on jo aikaisemmin käsitellyt kyseistä akkulämmitysjärjestelmää artikkelissa

http://oulun1.blogspot.fi/2011/02/arctic-battery-heater.html

ja artikkelin loppuosassa:

http://oulun1.blogspot.fi/2010/02/sahkoauto-ei-toimi-pakkasessa.html

Kun akkua varataan moottorilämmittimen ollessa kytkettynä sähköverkkoon, akkuvaraajan kehittämä jännite syötetään myös akkulämmittimeen. Jotenkin tässä tulee mieleen Paroni von Münchhausen, joka onnistui kiskomaan itsensä tukasta ylös suosta. Jos autopaikalla on verkkosähkö käytettävissä moottorin ja sisätilojen lämmittämiseen, lämmitetyn moottorin käynnistymisen ei pitäisi olla mikään ongelma. Käynnistäminen purkaa vain hiukan akkua ja purettu varaus palaa takaisin akkuun ennemmin tai myöhemmin. Jos on muutaman päivän pakkasjakso ja ”kylmä” akku varautuisikin hieman hitaammin ajon aikana, varaus palaisi takaisin akkuun sitten, kun ilma lauhtuu. Jos sähkölaitteiden yhteenlaskettu kulutus ylittää auton laturin tuoton ja akku purkautuu sen vuoksi, ei akun lämmittäisestä ole mitään apua.

Akun nopeasta varaamisesta olisi hyötyä vain silloin, jos akkua puretaan toistuvasti, kuten esim. käytettäessä polttoainetoimista lämmitintä, joka purkaa akkua sitä enemmän, mitä kauemmin lämmitystä käytetään. Mutta tässä on jälleen ristiriita: polttoainetoimista lämmitintä käytetään henkilöautoissa tavallisesti vain silloin, kun verkkosähköä ei ole käytettävissä autopaikalla, ja jos sähköä ei ole käytettävissä, ei verkkosähköä käyttävästä Arctic battery heaterista ole mitään hyötyä. Pelkästään akkusähköä käyttävästä mutta vasta moottorin käynnistymisen jälkeen alkavasta akkulämmityksestä voisi tuolloin olla jotakin hyötyä, jotta akku varautuisi (mahdollisesti) nopeammin, mutta silloin osa laturin tuottamasta sähköstä, jos sitä kylmällä ilmalla yleensäkin jäisi yhtään yli auton omilta sähkölaitteilta, menisi akun lämmitykseen ja olisi pois akun latausvirrasta. Suurin syy akun purkautumiseen talvella ei ole kylmän akun huono varautuminen vaan se, että laturin tuotto ei riitä auton kaikille sähkölaitteille ja osa sähköstä otetaan akusta.

Jos akun hidas purkautuminen talven aikana on ongelma, siihen on olemassa edullisempikin keino kuin 479 euroa maksava Paroni von Münchhausen -viritys. 240 eurolla saisi neljä kappaletta 60 euron hintaisia akkuja, jotka kukin kestävät varmasti pari vuotta. Kahdeksan vuoden ajan olisi uusi akku käytössä joka talvi, ja rahaa säästyisi 239 euroa. Autoon asennettu akkulämmitysjärjestelmä menee todennäköisesti auton mukana, kun se myydään, joten siinä voisi sanoa hyvästit 479 eurolle.

Suomen suurin aurinkovoimala

Salolaisen Astrum-keskuksen katolle on valmistunut Suomen suurin aurinkovoimala. Voimalan mitoitettu huipputeho on 322,56 kW. Järjestelmään kuuluu 1 344 aurinkopaneelia, ja sen vuotuinen tuottoarvio on 300 MWh.

Kyseinen kiinteistö on surullisenkuuluisan Salora Oy:n entinen tehdasrakennus, jota on tosin laajennettu useaan otteeseen. Salora Oy ja varsinkin sen johto ja eräät sos.dem.-puolueen johtohenkilöt olivat useasti uutisotsikoissa 70-luvun loppupuolella, kun Saloran väitettyä lahjontaa valtiollisen kuvaputkitehtaan Valco Oy:n perustamisen mahdollistamiseksi käsiteltiin monissa eteläsuomalaisissa raastuvanoikeuksissa.

Niin kuin muutkin vastaavat hankkeet Suomessa tämäkin vaikuttaa hieman hölmöläisten puuhastelulta. Aurinkovoimalan toiminnassa Suomessa on selvä paradoksi: sen maksimiteho ajoittuu ajankohtaan, jolloin energiantarve on minimissään ja vastaavasti talvella, jolloin energiantarve on maksimissaan, se ei käytännössä tuota mitään. Kallis investointi on siten noin puolen vuoden ajan täysin tuottamattomana, mutta siihen kohdistuvat ympäristörasitukset ovat kuitenkin suurimmillaan.

Laitetoimittajan ilmoittama huipputeholukema 322,56 kW vaikuttaa hieman oudolta. Ja varsinkin kun lukema on täysin teoreettinen – ja ehkäpä saavutettavissa vain jossakin trooppisessa maassa – tuntuu ihmeelliseltä, että lukema on ilmoitettu noinkin tarkasti eli kahden desimaalin tarkkuudella, eli laitos tuottaisi maksimissaan 322 kilowattia ja sen päälle vielä 560 wattia. Kun kerran valmistajakin tietää, että huipputeholukema on täysin hypoteettinen, minkä vuoksi se on kuitenkin ilmoittanut sen medialle tuollaisella tarkkuudella?

Laitoksen hintaa ei ole kerrottu julkisuudessa, mutta sen voi helposti arvioida. Kouvolan pientalon aurinkovoimala maksoi kaksi euroa watilta. Salossa laitteiston koko tuo alennusta hintaan, mutta toisaalta suuren koon vuoksi kaapelointi maksaa suhteellisesti enemmän, joten varovainen hinta-arvio voisi olla 1,5 euroa/watti. Tuolloin hinta olisi 483 840 euroa eli noin puoli miljoonaa euroa. Yhden paneelin hinnaksi tulisi siten 360 euroa.

Tuottoarvioksi on kerrottu 300 MWh. Kuten tarkkaavainen lukija huomaakin, kyseessä on vain ”arvio”, joka hyvin suurella todennäköisyydellä ei koskaan tule toteutumaan. Tuottoarvion esittäminen toteutuvaa paljon suuremmaksi on vain markkinointihypetystä, eikä siihen kannata suhtautua vakavasti. Jos laitetoimittaja esittäisi realistisen arvion, joka voisi arviolta olla noin 30…50 prosenttia tuota alhaisempi, laitoksen kannattavuuden tarkastelu asettuisikin aivan toiseen valoon, ja se voisi osoittaa, että hankinta ei nykyisillä energianhinnoilla olisikaan järkevä.

Alla olevassa kuvassa on esitetty auringon korkeus Oulussa horisontista mitattuna vuoden aikana. Alin korkeus (2 astetta) saavutetaan talvipäivän seisauksen ja suurin korkeus (47 astetta) kesäpäivän seisauksen aikaan.

Kuvaajan abskissalle rajaama alue on jaettu osiin auringon intensiteetin (säteilyvoimakkuuden) mukaan. A-kirjaimella merkityt alueet kuvaajan alussa ja lopussa ovat sellaisia, joina aikoina auringon säteily on niin heikkoa, että aurinkopaneelin teho on mitätön tai nolla. Ne kattavat kuitenkin noin 5,4 kuukautta eli lähes puolet vuodesta. Kuukauden pituisten B-jaksojen aikana paneeli tuottaa jonkin sähköenergiaa verran mutta arviolta noin kolme kertaa vähemmän kuin seuraavien C-jaksojen aikana. Tuotto onkin sitten suurimmillaan muuna aikana. D-jakso sijoittuu heinäkuuhun.

Kuvasta voidaan päätellä, että D- ja E-jaksojen, jotka sijoittuvat touko-, kesä- ja heinäkuuhun, paneeli tuottaa enemmän energiaa kuin koko muuna aikana eli 9,4 kuukauden aikana. Aurinkovoimala tuottaa siis eniten energiaa silloin, kun sitä vähiten tarvittaisiin. Korostettakoon, että kaavio on vain summittainen ja siinä on tehty joitakin yksinkertaistuksia, mutta se antaa kuitenkin jonkinlaisen käsityksen siitä, miten ”hyvin” aurinkopaneelijärjestelmät sopivat maahan, jonka keskilatitudi sijaitsee vain hieman napapiirin eteläpuolella.

Astrum-keskuksen kiinteistönomistaja arvioi voivansa myydä kesällä, jolloin laitteiston tuotto (arviolta) ylittää oman kulutuksen, ”ylijäämäsähköä” paikalliselle verkkoyhtiölle, mutta onko tuossa mitään järkeä? Kesällä kulutus koko maassa on pienimmillään ja sähkön hinta alhaisimmillaan. Kalliilla laitteistolla tuotettua sähköä myytäisiin siten aikana, jolloin sitä on koko maassa ”liikaa”, käytännössä ilmaiseksi.

Ilmastonmuutosskenaarikkojen mukaan tulevaisuudessa, kun pahin ”uhka” toteutuu, sadanta ja pilvisyys muina aikoina kuin kesällä lisääntyvät, mikä varmasti vähentää aurinkovoimaloiden tehontuottoa. Heidän mukaansa tuolloin olisi vielä suurempi tarve päästöttömille energiantuottomuodoille, mutta aurinkovoimalat näyttäisivätkin toimivan vielä huonommin kuin nykyisin.

Nykyisin on suosittua pudottaa lumia pientalojen katoilta. Jos siellä on aurinkopaneeleita, jotka tarjoavat ylimääräistä tarttumispintaa lumelle, lumenpudotus vaikeutuu tai käy jopa mahdottomaksi. Jokainen ylimääräinen kappale katolla lisää katolle kertyvän lumen määrää.

Aurinkovoimaloiden myyminen maassa, jossa on lyhyt kesä, auringon korkeuskulma on korkeintaan 52 astetta (keskiarvo on 47 astetta), pilvinen säätyyppi on tavallisin ja lunta sataa keskimäärin viiden kuukauden ajan, osoittaa todellisia myyntimiestaitoja tai sitten vaihtoehtoisesti maksavien asiakkaiden todellista ymmärtämättömyyttä ja typeryyttä. Se on hieman sama asia kuin yrittäisi myydä hiekkaa Saharan maiden asukkaille tai jäätä eskimoille.

Niin tässä kuin edellisessäkin aurinkovoimalasta kertovassa artikkelissa on ”unohtunut” eräs tärkeä asia, jota ei välttämättä tule heti ajatelleksi: aurinkovoimala tuottaa energiaa vain silloin, kun aurinko on riittävän korkealla horisontin yläpuolella. Se ei siis tuota mitään yöllä, aamu- tai iltahämärässä eikä näitä seuraavina tai edeltävinä parin tunnin pituisina jaksoina, kun aurinko ei ole riittävän korkealla horisontin yläpuolella. Tässä on siis toinen paradoksi: talvella, kun päivä on lyhyt ja yö pitkä, se tuottaa vain lyhyen hetken ajan vuorokaudessa energiaa, jos sitten silloinkaan, vaikka pitkinä ja kylminä talviöinä ja lyhyinä talvipäivinä energiantarve olisi suurimmillaan.

Tuulivoima, jonka teho vaihtelee sääolosuhteiden mukaan, tuottaa kuitenkin energiaa myös öisin, vaikkakin öisin on tavallisesti heikkotuulisempaa. Energian varastoiminen suuressa mittakaavassa on vaikeaa ja kallista. Talvella, jolloin tuotto on minimissään (ja tarve maksimissaan), mitään mahdollisuutta varastoimiseen ei luonnollisestikaan olisi, koska mitään ”varastoitavaa” ei olisi. Vastaavasti kesällä, jolloin ylijäämäsähköä mahdollisesti voisi syntyä, sitä voitaisiin varastoida, mutta olisiko taloudellisesti järkevää rakentaa kallis varastointilaitteisto varastoimaan sähköä yön pientä kulutusta varten?

Näyttää vahvasti siltä, että niin sää- kuin luonnonolosuhteetkin ovat aurinkoenergian laajamittaista käyttöä vastaan Suomessa. Jossakin pienkäytössä, esim. kesämökki, se voi toimia kesäaikaan, mutta kaikki muut käyttökohteet vaikuttavat melko mahdottomilta niin käytettävyyden kuin taloudellisten syidenkin vuoksi

Alla oleva kaavio on edellä olevaa tarkempi ja ottaa huomioon myös päivän pituuden. Ero näkyy selvimmin juuri A-jaksoissa, jotka ovat tässä edellistä pienempiä, ja päivänseisausten välisissä jaksoissa, jotka ovat vastaavasti suurempia – niinkuin niiden pitääkin olla pidemmän päivän vuoksi. Kaavio tuo myös edellistä selvemmin esille sen asian, että aurinkovoimalan tuotto on päivanseisausten välisenä aikana (eli puolen vuoden ajan) mitätön, ja juuri sinä aikana, jona energiantarve olisi suurimmillaan.

Mikä on äärioikeisto?

Monet asiat ja käsitteet, joilla on kaksi vastakkaista puolta, voidaan asettaa kuvitellulle janalle, jossa niiden sijainti neutraalista keskipisteestä kuvaa asian tai käsitteen vahvuutta eli niiden poikkeamaa neutraalista tai ”normaalista”. Sitten kun asia tai käsite sijaitsee janan jommassakummassa äärimmäisessä päässä, voidaan asiaa tai käsitettä täsmentää ”ääri”-etuliitteellä. Tämä ”ääri” kuvaa siten asian tai käsitteen äärimmäistä vaikutusta tai vahvuutta.

Kuten on tunnettua, niin Suomessa kuin monissa muissakin maissa äärioikeistolaisen liikkeen esikuvana pidetään usein 30- ja 40-luvuilla Saksassa toiminutta Adolf Hitlerin perustamaa NSDAP-puoluetta. Puolueen nimi suomeksi on Saksan kansallissosialistinen työväenpuolue. Tuon puoleen kannattajia kutsuttiin natseiksi, ja vastaavasti nykyisiä äärioikeistolaisia tai tuon aatteen kannattajia kutsutaan usein uusnatseiksi.

NSDAP-puolueen nimessä on kaksi sanaa, sosialistinen ja työväen, jotka särähtävät korvassa. Nämä käsitteet ovat aina olleet yhteydessä vasemmistolaisuuteen mutta eivät missään nimessä oikeistolaisuuteen. Miten ihmeessä sitten nykyisiä uusnatseja, jotka joko avoimesti tai peitellymmin pitävät Hitleriä esikuvanaan, voidaan kutsua äärioikeistolaisiksi? Miten sosialistinen työväenpuolue voi sijaita puoluekentän äärimmäisessä oikeassa laidassa? Eikö tässä ole selvä käsitteellinen ristiriita?

Supernauts

Kauppalehti kertoo, että ”Suomalaisen Grand Crun kunnianhimoinen mobiilipeli lanseerataan sopivasti itsenäisyyspäivän aattona Suomen App Storessa”.

Grand Crun kehittämä Supernauts on rakentamiseen ja luovaan suunnitteluun keskittyvä sosiaalinen peli. Sen saa vain iPadille ja iPhonelle.

Supernautsin kolmiulotteisessa maailmassa pelaajat rakentavat pala palalta avaruusmaailmaansa, ratkaisevat tehtäviä ja lentävät tulvivalle maapallolle pelastamaan pulaan jääneitä ihmisiä.

Pelaajien keskinäinen vuorovaikutus on Grand Crun mukaan viety Supernautsissa tavallisiin mobiilipeleihin verrattuna uudelle tasolle, sillä pelaajat voivat pelata, rakentaa ja keskustella yhdessä.

Supernautsissa pelaajan tehtävänä on pelastaa maan asukkaat, jotka ovat jääneet mannerjään sulamisen aiheuttaman tulvan saartamiksi. Heidät pitää viedä turvaan maan kiertoradalle luotuun uuteen elinympäristöön.

Edetäkseen kosketusnäytöllä toimivassa pelissä pelaajan tulee muokata maastoa ja rakentaa taloja tai vaikkapa avaruusasemia hyödyntämällä yli sataa rakennusmateriaalia. (Kursivoitu teksti Kauppalehden.)

Kun kerran uutisen otsikko oli ”Miljoonilla luotu suomalainen pelilupaus ulos tänään”, voisi olettaa, että pelin kehittämiseen on todellakin käytetty miljoonia. Ja mitä on saatu aikaan? Infantiili ja typerä mobiilipeli, jota todennäköisesti tulee pelaamaan henkilö, jota sopivat kuvaamaan samat attribuutit.

Kuva pelistä kertoo kaiken olennaisen... Yrityksen perustajien aikaisempaa ”osaamista” voi ihailla Habbo Hotellissa, jonka layoutista löytyykin paljon yhtäläisyyksiä Supernautsin kanssa.

Onko aurinkosähköjärjestelmä hukkainvestointi?

KSS Energian asiakaslehdessä (3/2013) kerrottiin länsinaukiolaisesta pientaloasujasta, joka oli asennuttanut talonsa katolle nimellisteholtaan viiden kilowatin aurinkosähköjärjestelmän, jossa on kaikkiaan 21 paneelia ja joka (ylioptimististen?) laskelmien mukaan tuottaa noin 4000 kWh energiaa vuodessa. Järjestelmä mahdollistaa ylijäämäsähkön ”myymisen” verkkoyhtiölle eli KSS Energialle, joka ei maksa siitä juurikaan mitään. Maksu lieneekin pari senttiä kilowattitunnilta.

Artikkelissa kerrotaan, että laitteisto maksoi noin kaksi euroa watilta ja se ”maksaa” sijoitusta takaisin pitkällä käyttöiällä. Niinhän sitä (tyhmempi) helposti luulisi...

Järjestelmä maksoi siten ”noin” 10.000 euroa. Voisi olettaa, että noin-sanaa on tässä käytetty alaspäin pyöristävässä merkityksessä, eli järjestelmä maksoi jonkin verran enemmän kuin 10.000 euroa, joka sekin on melkoinen summa sijoitettavaksi katolle sään armoille asennettavaan laitteistoon.

Todettakoon heti, että investointi oli erittäin huono eikä se koskaan tule maksamaan itseään takaisin.

1) Laitteistolla on rajallinen käyttöikä.

2) Puolijohdekennojen tehontuotto alenee iän myötä.

3) Energiantuotto on minimissään talvella, kun tarve olisi maksimissaan, ja kääntäen kesällä.

4) Sääolosuhteet, eli lumipeite, sade ja pilvisyys, pienentävät tehontuoton pahimmillaan jopa nollaan.

Ensin voidaan laskea, minkä verran sähköä voitaisiin ostaa investointiin käytetyllä rahasummalla eli 10.000 eurolla. Tähän vaikuttaa merkittävästi ostettavan sähkön hinta. Jos yhden kWh:n kokonaishinnaksi oletetaan 10 senttiä, voidaan helposti laskea, että 10.000 eurolla voitaisiin ostaa 100.000 kWh sähköenergiaa.

Seuraavaksi voidaan laskea, miten pitkä aika menee aurinkosähköjärjestelmällä tuottaa sama määrä ”ilmaista” sähköenergiaa. 100.000/4.000 = 25 vuotta. Jos sähkön hinta pysyy samana, kuluu 25 vuotta, ennen kuin nimellistehollaan toimiva järjestelmä ”on maksanut itsensä takaisin”.

Kuoletusaika pitenee, jos laitteisto ei tuotakaan niin paljon kuin valmistaja ja myyjä ovat (myynninedistämiseksi) luvanneet. Siihen vaikuttavat myös epäedulliset sääolosuhteet. Jos laitteisto vikaantuu, kuoletusaika ei lopu koskaan.

Kuoletusaika lyhenee, jos sähkön hinta kallistuu merkittävästi. Tästä tuskin on kuitenkaan huolta, koska Olkiluoto 3 valmistuu parin vuoden kuluttua ja Pyhäjoen laitos ensi vuosikymmenellä. Kuoletusaika lyhenee myös, jos laitteisto tuottaa nimellistehoaan enemmän, mutta se ei liene mahdollista. Laitteistotoimittaja on varmastikin tehnyt vuosituottoarvion yläkanttiin, joten sen voi ehkä saavuttaa vain edullisissa olosuhteissa.

KSS Energialle myytävä ylijäämäsähkö lyhentää takaisinmaksuaikaa, mutta sen vaikutus on melko pieni, ja kokonaisuudessaan ei ole mitään mieltä tuottaa erittäin kalliilla järjestelmällä sähköä, joka myydään sitten ”alle tuotantokustannusten”. Toisaalta myytävä sähkö on pois omasta kulutuksesta, mikä puolestaan pidentää takaisinmaksuaikaa.

Joskus on kerrottu, että aurinkopaneelien valmistaminen olisi niin energiaintensiivistä, että niiden valmistamiseen kuluisi enemmän energiaa kuin ne koskaan tulevat tuottamaan. Tämä selittäisi hyvin niiden kalliin hinnan.

Kokonaisuutena: hukkainvestointi, joka sopinee varakkaalle viherpiipertäjälle.

Järjestelmän ympäristöystävällisyys on hieman kyseenalainen. Tiettävästi suurin osa paneeleista valmistetaan käyttämällä fossiilisia polttoaineita (jotka eivät tunnetusti ole uusiutuvia), joten mieleen nousee kysymys: onko mitään mieltä ostaa aurinkosähköjärjestelmä, jonka valmistamiseen kuluu enemmän CO2-päästöjä tuottavaa uusiutumatonta energiaa kuin se elinaikanaan pystyy tuottamaan uusiutuvaa ja päästötöntä energiaa?

Osta "halvalla" käytetyt Valkeen kirkasvalokuulokkeet

Huuto.net-nettihuutokaupassa näyttää olevan muutamat Valkeen kirkasvalokuulokkeet myytävänä. Hintahaitari vaihtelee 55 eurosta 98 euroon.

Halvimman laitteen saisi (postikuluineen) omakseen noin 60 eurolla. Se on tosin ”vanhempaa” mallia, mutta hinta onkin vain kolmannes uuden hinnasta.

Kohde sulkeutuu pian, eikä laite näytä kiinnostavan ketään, mikä onkin hyvin ymmärrettävää. Kukapa nyt maksaisi 60 euroa – vaikka sen väitetäänkin olevan uudenveroinen – laitteesta, jonka toiminnasta tai positiivisista vaikutuksista ei ole mitään todisteita.

”Kokeiltu pari kertaa.” Mikähän mahtaa olla syynä korvavalon vähäiseen käyttöön? Voisiko olla, että laitteella ei ollut toivottua vaikutusta tai se aiheutti joitakin haittavaikutuksia?

Täytyy ihmetellä, miksi näitä ei ole tämän enempää myynnissä. Ehkäpä syynä on leimautumisen pelko, eli myyjä pelkää sitä, että hän näin julkisesti paljastaa menneensä Valkee-halpaan maksettuaan 200 euroa laitteesta, jolla hän kuvitteli saavansa apua johonkin joko kuviteltuun tai todelliseen vaivaan, mutta joutuikin sitten pettymään ja laittamaan laitteensa myyntiin hinnalla, joka on vain murto-osa hänen maksamastaan.

86 euron kuulokkeet (NPT 1100) näyttävät olevan käyttämättömät ja avaamattomassa paketissa

Toisen myyjän mainoslauseet (jotka ovat tietenkin Valkeen ”keksimiä”):

Listassa mainitaan haittavaikutuksena ”korvien kuumotus”. Voisiko tämä aiheutua siitä, että Valkeen kirkasvalokuulokkeet lämmittävät selvästi korvakäytäviä? Jos näin on, silloin kaikki ”myönteiset” tulokset (jos niitä nyt ihan oikeasti on) aiheutuvatkin yksinomaan led-valon korvakäytäviä lämmittävästä vaikutuksesta.

Kuka haluaa patentoida lämpökorvatulpat? Perustettavan yrityksen nimeksi Lämpee ja patenttihakemus vetämään. Vauras tulevaisuus on luvassa, ja Valkeen väki voi vain kateellisena seurata vieressä...

On hyvin luultavaa, että Valkeen korvavalot löytävät pian tiensä lukuisille kirpputoreille, jonne ne toki kuuluvatkin, ja niitä koristaa muutaman euron hintalappu.

Valkeen ”uusi” oma tutkimus

Valkee on eilen esitellyt uuden kirkasvalotutkimuksensa tuloksia kansainvälisessä IFMAD-konferenssissa (International Forum on Mood and Anxiety) Monacossa.

Alla on Valkeen eilen julkistama lehdistötiedote, joka ei tietenkään ole mitään muuta kuin kaupallinen mainos.

Kirkasvalokuulokkeita valmistava Valkee esittelee uuden uraauurtavan kirkasvalotutkimuksen tuloksia Monacossa tänään alkavassa kansainvälisessä IFMAD-konferenssissa (International Forum on Mood and Anxiety). Maailman ensimmäinen satunnaistettu ja täysin lumekontrolloitu kaksoissokkotutkimus korvakäytävien kautta annettavasta kirkasvalohoidosta tuo kaivattua uutta tietoa 1980-luvulta alkaen kansainvälisesti toteutettujen kirkasvalotutkimusten jatkoksi.

” Maailman ensimmäinen satunnaistettu ja täysin lumekontrolloitu kaksoissokkotutkimus”

Valkee myöntää itse, että kaikki sen aikaisemmin tekemät tutkimukset eivät ole ole täyttäneet tieteellisiä kriteerejä, koska ne eivät olleet satunnaistettuja ja lumekontrolloituja, eikä niillä ole siten mitään tieteellistä painoarvoa.

Oulussa tehdyssä tutkimuksessa saatiin tilastollisesti merkittävä, positiivinen tulos kirkasvalon välittömästä lievittävästä vaikutuksesta ahdistusoireisiin. Vastaavasti lumehoitoa saaneen vertailuryhmän oireet eivät muuttuneet merkittävästi. Kaksoissokkotutkimus suoritettiin laboratorio-olosuhteissa kirkasvalokuulokkeilla, jotka oli suojattu siten, ettei yksittäisen koehenkilön kuuluminen valohoitoa saavaan ryhmään tai lumeryhmään ollut tutkimuksen aikana tiedossa tutkittaville itselleen eikä myöskään tutkimuksen toteuttajille.

”... jotka oli suojattu siten, ettei yksittäisen koehenkilön kuuluminen valohoitoa saavaan ryhmään tai lumeryhmään ollut tutkimuksen aikana tiedossa tutkittaville itselleen eikä myöskään tutkimuksen toteuttajille”

Valkee haluaa kertoa, että kukaan koehenkilöistä ei tunne sitä, kun erittäin kirkas led lämmittää korvakäytävässä. Lämmöllä korvassa on todennäköisesti paljon suurempi vaikutus kuin valolla.

Kirkasvalohoitoa on yleisesti pidetty nimenomaan kaamosmasennuksen oireiden lievityskeinona, mutta tutkijat ovat jo pitkään olleet kiinnostuneita kirkasvalon laajemmista hyödyistä. Kaamosmasennuksen tyypilliset oireet kuten väsymys ja alentunut suorituskyky ovat hyvin samantyyppisiä kuin yleisemmissä ahdistustiloissa ja muissa ahdistukseen liittyvissä häiriötiloissa. Oireiden samankaltaisuus on vahvistettu esimerkiksi amerikkalaisessa US Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders -oppaassa, jossa kaamosmasennus luokitellaan tietyntyyppiseksi masennukseksi eikä erilliseksi häiriötilaksi.

Tietoja tutkimuksesta

Uusi satunnaistettu ja lumekontrolloitu tutkimus tuo odotettua vahvistusta aiemmille löydöksille kirkasvalon hyödyllisyydestä ahdistuksen hoidossa. Yksi aiemmista virstanpylväistä tällä alueella on ollut Youngstedtin tutkimusryhmän vuonna 2007 julkaisema tutkimus , joka osoitti laajalla 79 henkilön ryhmällä kirkasvalon tuovan helpotusta lievästä ahdistuksesta kärsivien aikuisten oireisiin.

Valkee haluaa nyt tarkoituksella sekoittaa asioita keskenään hyödyntämällä sitä seikkaa, että normaali (silmien kautta vaikuttava) kirkasvalo auttaa kaamosmasennukseen – ja aivan samalla tavalla kuin päivänvalo niillä henkilöillä, jotka ovat taipuvaisia kaamosmasennukseen. Silmien kautta tuleva valo todennäköisesti vaikuttaa, mutta mitään todisteita sille, että korvien kautta tuleva valo vaikuttaisi samalla tavalla, ei ole.

Nyt valmistuneeseen kaksoissokkotutkimukseen osallistui 28 koehenkilöä, joilla oli keskitasoisia ahdistusoireita. Heidät jaettiin sattumanvaraisesti kahteen ryhmään. Hoitoryhmä sai päivittäin 12 minuutin annoksen kirkasvalohoitoa näkösuojatuilla Valkee-kirkasvalokuulokkeilla. Kontrolliryhmä käytti samanlaisia suojattuja kuulokkeita saman ajan päivittäin, mutta ei saanut valoa. Tutkimus tehtiin kevät- ja kesäkuukausien aikana.

Kontrolliryhmä on tietenkin ollut heikommassa asemassa, koska valoa saavan ryhmän koehenkilöt ovat saaneet myös lämpöä korviinsa.

”On erittäin luontevaa tutkia kirkasvalon vaikutuksia myös yleisempiin ahdistusoireisiin eikä pelkästään kaamosmasennukseen. Uusi tutkimus osoittaa, että kirkasvalo lieventää mielialaan liittyviä oireita myös muulloin kuin talvella”, sanoo Valkeen tieteellinen neuvonantaja, lääketieteen tohtori Timo Takala .

”Valkeen tieteellinen neuvonantaja, lääketieteen tohtori Timo Takala”

Jos Takala toimii Valkeen ”tieteellisenä neuvonantajana”, hänen roolinsa ei voi olla puolueeton. Keijo Korhonen totesi eräiden presidentinvaalien yhteydessä: kenen leipää syöt, sen lauluja laulat”.

”Kirkasvalokuulokkeiden keksiminen on vienyt kirkasvalotutkimusta ison askeleen eteenpäin. Niiden ansiosta on viimein mahdollista toteuttaa lumekontrolloitu tutkimusasetelma, mikä ei perinteisen kirkasvalolampun kanssa luonnollisestikaan ole mahdollista. Nyt molemmat tutkitut ryhmät käyttivät täsmälleen identtisiä näkösuojattuja Valkee-kuulokkeita, joiden ainoa ero oli se, että kontrolliryhmän laitteissa valo oli kytketty pois päältä,” kertoo yhteistyötä Oulun yliopiston kanssa valvonut Valkeen tutkimuspäällikkö Heidi Jurvelin.

Jotta tuollaisella tutkimuksella olisi edes jonkinlaista uskottavuutta, kontrolliryhmän koehenkilöiden pitäisi kokea aivan samanlainen lämpöaistimus korvissaan kuin valoa saavan ryhmän koehenkilöiden.

Koehenkilöiden ahdistuksen taso mitattiin aluksi Beckin ahdistustutkimuslomakkeella (BAI). Keskiarvotulos 19 ± 9 viittaa keskitasoisiin ahdistusoireisiin. Tutkimuksen aikana oireiden tasoa mitattiin Spielbergerin ahdistustestillä (STAI form Y1), jonka itsearviointilomakkeen koehenkilöt täyttivät 5 minuuttia ennen jokaista valo- tai lumehoitokertaa ja 10 minuuttia niiden jälkeen. Hoitoryhmän oireiden keskiarvotulos laski 12,1 ± 7,3 %, kun kontrolliryhmän keskiarvotulos laski 3,7 ± 11,3 %. Ryhmien ero on tilastollisesti merkitsevä.

IFMAD-konferenssissa esiteltyjä tutkimustuloksia tarjotaan seuraavaksi vertaisarvioituihin tieteellisiin julkaisuihin. Tulokset ovat vahva proof-of-concept-osoitus kirkasvalon tehosta ahdistuksen hoitamisessa ja hyvä perusta ahdistuksen hoitoon liittyville jatkotutkimuksille isommalla otoskoolla. Nyt julkaistun tutkimuksen taustalla on Valkeen ja Oulun yliopiston tutkijoiden pitkäjänteinen tutkimustyö, jonka perusta on 1980-luvulta asti julkaistuissa kirkasvalotutkimuksissa . Tulokset ovat vahvistaneet, että suoraan aivoihin suunnattu kirkasvalo vilkastuttaa aivojen toimintaa ja korvakäytävä on tehokas reitti valon suuntaamiseen aivojen valovasteellisiin osiin.

Tässä halutaan jälleen rinnastaa korvavalo ja normaalisti silmien kautta tuleva valo. Valkee haluaa kertoa, että jos silmien kautta tuleva valo vaikuttaa, täytyy myös korvienkin kautta tulevan valon vaikuttaa samalla tavalla. Silmien kautta tuleva valo (saattaa) vaikuttaa, mutta mikään ei todista sitä, että korvien kautta tuleva valo vaikuttaisi samalla tavalla. Valkee pyrkii keinoja kaihtamatta osoittamaan, että korvavalon vaikutus on samanlainen – ellei sitten jopa parempi.

Valkee-kirkasvalokuulokkeet ovat maailman ensimmäinen taskukokoinen laite, joka välittää kirkasvaloa korvakäytävän kautta suoraan aivoihin. Valkee-kirkasvalokuuloke on luokan II(a) terveydenhuollon laite kaamosmasennuksen hoitoon, ja sillä on CE-sertifiointi. Kliinisiä testejä tehdään jatkuvasti.

Valkeen räpistely kaikkea todennäköisyyttä vastaan on naurettavaa ja säälittävää. Niin kauan kuin Valkeella riittää rahaa kassassa, se tulee teettämään samanlaisia tutkimuksia, joilla ei ole mitään tieteellistä painoarvoa.

Valkeen posteri, jonka tieteellinen painoarvo on mitätön. Kuka tahansa voi tehdä tuollaisen ja mennä esittelemään sitä jonnekin. On sääli, että Tekes on mukana rahoittamassa tuollaista roskaa.

http://valkee.com/wp-content/uploads/2013/11/Valkee_tiedeposteri2_900x1200_print.pdf

Uusi korvavalotutkimus (Valkee)

Sveitsin Baselin yliopiston psykiatrisen sairaalan neljä tutkijaa ovat 13.11.2013 julkaisseet tutkimuksen koskien korvakäytävän kautta annettavan valon vaikutusta vuorokausirytmin fysiologiaan, valppauteen ja psykomotoriseen suorituskykyyn. Vertailuna käytettiin pimeää valoa (korvavalo pois päältä) ja normaalia silmien kautta vaikuttavaa kirkasvaloa.

Extraocular light via the ear canal does not acutely affect human circadian physiology, alertness and psychomotor vigilance performance

Vivien Bromundt, Sylvia Frey, Jonas Odermatt, and Christian Cajochen. Centre for Chronobiology, Psychiatric Hospital of the University of Basel, Basel, Switzerland

Artikkelin englanninkielinen tiivistelmä:

We aimed at testing potential effects of extraocular bright light via the ear canals on human evening melatonin levels, sleepiness and psychomotor vigilance performance. Twenty healthy young men and women (10/10) kept a regular sleep-wake cycle during the 2-week study. The volunteers reported to the laboratory on three evenings, 2 h 15 min before usual bedtime, on average at 21:45 h. They were exposed to three different light conditions, each lasting for 12 min: extraocular bright light via the ear canal, ocular bright light as an active control condition and a control condition (extraocular light therapy device with completely blacked out LEDs). The timing of exposure was on average from 22:48 to 23:00 h. During the 2-h protocol, saliva samples were collected in 15-min intervals for melatonin assays along with subjective sleepiness ratings, and the volunteers performed a 10-min visual psychomotor vigilance task (PVT) prior to and after each light condition. The evening melatonin rise was significantly attenuated after the 12-min ocular bright light exposure while no significant changes were observed after the extraocular bright light and sham light condition. Subjective sleepiness decreased immediately over a short period only after ocular light exposure. No significant differences were observed for mean reaction times and the number of lapses for the PVT between the three light conditions. We conclude that extraocular transcranial light exposure in the late evening does not suppress melatonin, reduce subjective sleepiness or improve performance, and therefore, does not acutely influence the human circadian timing system.

Tutkimus osoittaa, että korvavalolla EI OLE SELLAISTA VAIKUTUSTA KUIN VALKEE VÄITTÄÄ OLEVAN.

Tämänhän useimmat varmastikin jo tiesivät, mutta miten Valkee saataisiin myös uskomaan se?

Korvavaloa käsitteleviä tutkimuksia näyttää olevan kahdenlaisia: Valkeen teettämät (rahoittamat) ja riippumattomien tahojen tekemät. Valkeen tutkimukset ovat aina osoittaneet korvavalon myönteiset vaikutukset, kun taas muiden tahojen on ollut vaikea löytää mitään näyttöä korvavalon käyttämisen hyödyllisyydestä. Valkeen tutkimustulosten käsittely on varmastikin valikoivaa, eli kaikki negatiiviset ja hyödyttömät tulokset jätetään julkaisematta, ja kaikkia positiivisia tuloksia, joiden riippumattomuus lieneekin kyseenalaista, liioitellaan. On tietenkin ymmärrettävää, että Valkee ei julkaisisi mitään negatiivisia tuloksia, vaikka se onkin varmasti saanut niitä, koska Valkeen teettämien tutkimusten ainoa tarkoitus on myynnin tukeminen – ja vaikka valheellisesti.

Linkki tietokantaan:

http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/24224577

Valoa Oulu! -valofestivaali

Oulussa järjestetään 21.–24.11.2013 Valoa Oulu! -valofestivaali, jossa on monia valoon liittyviä tapahtumia. Ehkäpä kaupunki haluaa tarjota ”valoa kansalle, joka pimeydessä vaeltaa”..? Yhtä lukuunottamatta tapahtumat ovat ”harmittomia”, eikä niillä ole mitään kaupallista tarkoitusperää. Tämä yksi onkin sitten kaupallinen toimija ja blogin ”vanha tuttu” Valkee Oy.

Mielessä herää kysymys, miten tuollainen kaupallinen toimija on onnistunut pääsemään mukaan kaupungin järjestämään valotapahtumaan. Kuten lukuisissa blogikirjoituksissa on jo aiemmin todettu, Valkeen ainoa tarkoitus – missä se sitten ikinä onkin mukana – on keinoja kaihtamatta lisätä sen korvavalolaitteen myyntiä.

Jos joku erheellisesti kokee, että korvavalolla on myönteinen vaikutus, hän saattaa jopa erehtyä ostamaan laitteen. Onkohan korvavalolaitetta mahdollista ostaa tapahtumassa – ja vielä erityiseen kampanjahintaan..?

Valkee - kokeile korvavaloa 20.-22.11. klo 12-18 Oulun kaupungin pääkirjasto

Valkee kirkasvalokuulokkeet esittäytyvät pääkirjastossa. Tervetuloa nauttimaan kirkasvaloannos kirjaston kahvilan viereiseen lepotilaan portaikon alla.

”Nauttimaan”..? Entä jos uskaliaalla kokeilijalla tuleekin pää kipeäksi?

Kivisydän

Kyseessä ei ole Markku Veijalaisen kirjoittama ja myös tv-sovituksen saanut Antti Hammarbergin ja Veikko Salmen nuoruudenseikkailuista 60-luvun alun Länsi-Saksassa kertova romaani vaan Oulun keskustan alle rakennettava maanalainen pysäköintila 900 autolle. Tilan pitäisi valmistua vuoden 2015 lopulla, mutta kuten aina tällaisten suurten hankkeiden kohdalla tapaa käydä, sekin tulee todennäköisesti lykkääntymään.

Hankkeen (tämänhetkinen) kustannusarvio on 73,5 milj. euroa, mutta koska kyseessä on vain arvio, ja jos valmistuminen viivästyy louhimisessa tulevien yllätysten tms. syiden vuoksi, kokonaishinta tulee varmastikin vielä kasvamaan. Kokonaishinta voi siten nousta jopa kymmeniä prosentteja, ja sitten kun kaikki on viimeinkin valmista, lopullinen hinta voi mahdollisesti olla jopa 90 milj. euroa.

Oulun kaupunki ei tietenkään maksa koko summaa, mutta koska koko hanke on hyvin pitkälle poliittinen kysymys, kaupungin johto haluaa peitellä kaupungin osalle lankeavaa osuutta. Puhutaan mm. taloyhtiöiden velvoitepysäköintipaikoista, jolloin niiden pitäisi ostaa pysäköintipaikkoja kaupungilta tai oikeammin sen omistamalta pysäköintiyhtiöltä.

Jos lopulliseksi hinnaksi arvioidaan 90 milj. euroa, yhden paikan hinnaksi tulee 100 000 euroa. Vaikka keskustassa on suurehkoja asunto-osakeyhtiöitä, joilla osalla on hallussaan tuottoisia liikekiinteistöjä, tuskinpa niillä on kuitenkaan varaa ostaa kovinkaan monta 100 000 euron hintaista pysäköintipaikkaa.

Se, onko pysäköintitila taloudellisesti kannattava, riippuu monesta tekijästä. Rakennuttaja (kaupunki) yrittää tietenkin saada kaiken näyttämään mahdollisimman positiiviselta ja kannattavalta, joten kaupungin esittämiin arvioihin kannattavuudesta tulee suhtautua erittäin varauksin. Kivisydämen täytyy tuottaa tuloja pysäköintimaksuina niin paljon, että ne riittävät kattamaan kaikki pysäköintitilan ylläpitämisestä aiheutuvat maksut lainanhoitokuluineen.

Tilan tuotto on maksimissaan silloin, kun sen käyttöaste on 100 prosenttia, eli jokainen maksullinen paikka on jatkuvasti varattuna. Jos käyttöaste onkin 50 prosenttia, tilan tuotto jää puoleen maksimista. Kaikki 900 paikaa eivät varmastikaan ole maksullisia ja yleisessä käytössä, joten ”tuottavien” paikkojen määrä onkin 900:ää pienempi.

Vuosituoton tarvittava määrä, jolla laitos toimii kannattavasti, riippuu lainan takaisinmaksuajasta, korosta ja muista kustannuksista. Sen määrää on hyvin vaikea tietää, mutta joitakin lukuja voidaan arvioida. Koska viikonlopun käyttö on työpäiviä pienempi, laskelmissa voidaan käyttää 300:a vuotuista päivää. Jos tarvittavan vuosituoton määrä olisi 5 milj. euroa, päivittäisen pysäköintimaksukertymän pitäisi siten olla 16 666 euroa.

Jos ajatellaan, että maksullisia paikkoja on 600 kappaletta, voidaan laskea, kuinka paljon yhden paikan pitäisi tuottaa vuorokaudessa. (Jos taloyhtiöt joutuvat ostamaan kalliita velvoitepaikkoja, ne tuskin joutuvat maksamaan sen päälle vielä erillistä pysäköintimaksua.) Saadaan 27,27 euroa.

Jos käyttöaste on 100 prosenttia, yhden paikan pitäisi tuottaa 27,27 euroa vuorokaudessa, jotta kaikki 600 maksullista paikkaa tuottaisivat yhdessä 5 milj. euroa vuodessa. Todellinen keskimääräinen käyttöaste jää kuitenkin paljon tuota pienemmäksi ja on todennäköisesti alle 50 prosenttia.

50 prosenttia 54,54 euroa

40 prosenttia 68,18 euroa

30 prosenttia 90,90 euroa

20 prosenttia 136,35 euroa

Jos käyttöaste on 50 prosenttia, yhden paikan pitäisi tuottaa 54,54 euroa vuorokaudessa, jotta kaikki 600 maksullista paikkaa tuottaisivat yhdessä 5 milj. euroa vuodessa. Jos maksullisia paikkoja onkin enemmän, päivän tuottovaatimus pienenee vastaavasti hieman.

Päivittäinen pysäköintipaikan käyttöaika on korkeintaan 10 tuntia. Tuntimaksun pitäisi siten olla noin 5,50 euroa, jotta pysäköintilaitos olisi kannattava edellä esitetyillä oletuksilla.

Kadunvarsipysäköinti 1. vyöhykkeellä maksaa 2,20 euroa/h. Jotta Kivisydän olisi houkutteleva pysäköintipaikka, sen maksu ei voisi olla kovin paljon enemmän kuin maan päällä. Kaupunki voisi tosin lisätä Kivisydämen houkuttelevuutta nostamalla kadunvarsipysäköinnin hintaa, mutta se saattaisi puolestaan vähentää kadunvarsipysäköinnin suosiota ja tuottoa.

Jokin aika sitten Tampereella avattu vastaanlainen pysäköintitila ei ole saavuttanut kaupunkilaisten suosiota: P-Hämppi on lähes tyhjillään. Kivisydämellä taitaa olla sama kohtalo edessään...

Pysäköintitila sijaitsee 35 metriä maanpinnan alapuolella. Sinne ajaminen ei varmastikaan ole ongelma, mutta matka pysäköidyn auton luota keskustan liikkeeseen lyhytaikaista asiointia varten saattaisi muodostua niin vaivalloiseksi, että sinne ei tekisi mieli ajaa. Auto olisi osattava jättää riittävän lähelle sitä hissiä, jonka ylösnousu sijaitsee lähellä asiointipaikkaa. Vaikka kadunnimet onkin sijoitettu hissien luokse, suunnistaminen niiden avulla saattaisi tuottaa joillekin vaikeuksia.

Jos Kivisydämestä ei tule suosittua, eli se ei tuottaisi riittävästi, kaupungin ainoa vaihtoehto taitaisi sitten olla pakottaa kaupunkilaiset käyttämään sitä vähentämällä kadunvarsipaikkojen lukumäärää radikaalisti. Jos keskustasta ei yksinkertaisesti löytyisi vapaata pysäköintipaikkaa eikä kukaan viitsisi kävellä kauempaa, ainoaksi vaihtoehdoksi jäisi Kivisydän.

Jotta Kivisydämestä tulisi kannattava, sen käyttöasteen pitäisi olla lähes 100 prosenttia ja vaadittavan vuosituoton alle 5 milj. euroa. Vasta vuodet tulevat näyttämään, oliko Kivisydän virheinvestointi.

Valkee taas kerran

Valkee on jälleen hakenut lehti-ilmoituksilla ”koehenkilöitä” uusiin ”tutkimuksiin”, joiden ainoa tarkoitus on osoittaa korvavalolaitteen teho niin psyykkisten kuin fyysistenkin oireiden hoidossa tai korvavalolaitteen fyysistä suorituskykyä parantava vaikutus. Koska tämä on tutkimusten ainoa motiivi, ei ole pelkoa siitä, että koetilanteet olisivat millään tavalla puolueettomia.

Oulu-lehdessä on jo usean kerran ollut Valkeen kaksoisilmoitus, jolla haetaan koehenkilöitä kahteen eri tutkimukseen. Kuuleman mukaan vastaavia ilmoituksia on ollut monissa muissakin muualla maassa ilmestyvissä lehdissä. Ilmoitusten toisto kertonee siitä, että ”halukkaita” koehenkilöitä ei ole riittävästi tarjolla.

Tutkimus 1:

Valkee toivoo, että tämä tutkimus osoittaisi korvavalon tuovan helpotusta työuupumukseen ja ahdistukseen. Koehenkilöiksi haetaan työikäisiä, jotka (omasta mielestään) kärsivät työuupumuksesta tai ahdistuksesta ja joilla on joitakin ilmoituksessa mainittuja joko psyykkisiä tai fyysisiä oireita. Voisi kuitenkin olettaa, että jos joku henkilö olisi työuupunut ja/tai ahdistunut, hän olisi saanut tämän diagnoosin laillistetulta lääkäriltä eikä minkään itse tehdyn mutu-diagnoosin perusteella. Mutta miksi lääkäri ei sitten ollut hoitanut potilastaan vaan jättänyt tämän oman onnensa nojaan?

Tutkimus 2:

Koehenkilöiksi haetaan terveitä ja kohtuullisesti liikuntaa harrastavia keski-ikäisiä miehiä. Tämän tutkimuksen tarkoitus on ilmeisestikin osoittaa, että korvavalon säännöllinen käyttö parantaa tavallisen liikuntaa harrastavan henkilön fyysistä suorituskykyä.

Näissä tutkimuksissa on jälleen pässi kaalimaan vartijana -tilanne. Valkee teettää ja rahoittaa tutkimukset, joiden (ainoa) tarkoitus on osoittaa korvavalon hyödyllisyys tai teho, jota sanaa Valkee käyttää. On siten selvää, että mitä tahansa vähäisiäkin positiivisia vaikutuksia tullaan korostamaan ja liioittelemaan ja vastaavasti kaikki negatiivisia vaikutuksia tullaan vähättelemään tai jättämään huomiotta. Tällaiset tutkimukset eivät voi koskaan olla puolueettomia ja luotettavia. Valkeen oma tulevaisuus riippuu vain ja ainoastaan siitä, miten hyvin nämä ”tutkimukset” onnistuvat. Sen vuoksi on selvää, että näiden tutkimusten tulokset tulevat osoittamaan, että korvavalo ”tehoaa” Valkeen haluamalla tavalla.

Täytyy suuresti ihmetellä näihin tutkimuksiin osallistuvien henkilöiden motiivia. Kuvittelevatko he saavansa apua mutu-ahdistukseensa tai mutu-työuupumukseensa?

Mistä Valkeen kohdalla on oikein sitten kysymys? Valkee on ”keksinyt” ja patentoinut laitteen, jonka se uskoo vaikuttavan kaamosmasennukseen samalla tavalla kuin luonnollisesti silmien kautta vaikuttava perinteinen kirkasvalovalaisin. Laitteen myynti ei ehkä ole kaikista myönteisistä ”puolueettomista” tutkimuksista huolimatta vastannut Valkeen odotuksia, ja sen vuoksi Valkee, jonka ainoa tuote korvavalolaite on ja jonka myynti ainoastaan tuo rahaa yrityksen kassaan, yrittää nyt löytää uusia lääketieteellisiä ”sovellusalueita”, joilla se toivoisi laitteen toimivan ja näin lisäävän laitteen myyntiä.

Valkeessa ajatellaan, että maailmassa on mahdollisesti satoja miljoonia ”potentiaalisia” asiakkaita, ja mikäpä voisi olla suurempi motivoija kuin odotettavissa oleva rahavirta Valkeen kassaan – tai pikemminkin osakkeenomistajien pankkitileille?

MiniInTheBox-verkkokauppa

MiniInTheBox on kiinalainen verkkokauppa, jossa myydään mm. paristoja, led-lamppuja sekä atk-, puhelin- ja viihde-elektroniikkalaitteiden tarvikkeita. Yritys lupaa toimittaa tilauksen ilman toimituskuluja. Maksu hoidetaan etukäteen luottokortilla. Arvioitu toimitusaika on 10–20 päivää.

Päätin kokeilla tilaamista ja tilasin matkapuhelinakun ja samanmerkkiseen kelloon paristoja. Kymmenen nappiparistoa maksaa vähemmän kuin paikallisessa kaupassa yksi kappale.

Akun (Nokia BL-5C -vastaava) hinta on 3,67 € ja nappiparistojen hinta on 1,37 €. Tilauksen yhteishinta on siten 5,04 €. Koska tilauksesta perittävän alv:n määrä jää alle 5 euron, sitä ei peritä. Kyseisistä tuotteista ei peritä tullia, vaikka useimmista tuotteista sitä tavallisesti peritäänkin.

Asiaan palataan, kun tuotteet ovat saapuneet.

LISÄTTY 26.11.2013:

Lähetys oli saapunut postiin 21.11. Kuljetuksen oli, kuten tilauksen yhteydessä kerrottiinkin, hoitanut Ruotsin Posti eli Posten. Lähetys tuli kirjattuna kirjeenä(!), ja lähettäjäksi oli merkitty eräs Ruotsin Malmössä sijaitseva postilokero.

Näyttää siltä, että Ruotsin Posti kuljettaa jollekin tietylle alueelle, esim. Pohjois-Eurooppaan, osoitetut lähetykset ensin Ruotsiin, mistä se sitten lähettää ne eteenpäin kirjattuina postilähetyksinä, ja tekee sitä vielä kannattavasti. Tilauksen arvohan oli vain 5,04 euroa, josta ei voi lohjeta kovinkaan paljon toimituskuluihin Kiinasta Suomeen. Muistettakoon, että kirjatun kirjeen lähettäminen Suomessa (vaikka naapuritaloon) maksaa 6,20 euroa. Ruotsiin vastaava maksu on 8,00 euroa.

Tilatut tavarat olivat halutunlaisia. Puhelinakku näyttää olevan ladattu (jännite 3,92 V), mikä kertoo siitä, että sen valmistamisesta ei ole kulunut kovin kauan aikaa. Nappiparistotkin (yhden mittaamisen perusteella) näyttävät olevan täydessä varauksessa.

Vastaavanlainen tarvikeakku maksaa Suomessa noin 10 euroa, ja nappiparistot maksavat pari euroa kappale.

Tämän yhden ostoksen perusteella sanoisin, että MiniInTheBox on luotettava ja edullinen verkkokauppa. Toimituksessa kuluu aikaa tosin useampi viikko, mutta se lieneekin ”hinta” edullisista toimituskuluista (jotka itse asiassa sisältyvät tuotteiden hintoihin).

Suomen posti ei näytä olevan kilpailukykyinen monien muiden kansainvälisten toimijoiden kanssa. Tilasin viime keväänä yhdysvaltalaiselta iHerbiltä ”luontaistuotteita”. Paketin paino oli noin 1,3 kg, ja sen postikulut olivat vain 4 dollaria (3,2 euroa). Suomessa pienimmän paketin (2 kg) lähettäminen maksaa 7,40 euroa. Jos tilaat iHerbiltä, saat koodilla VJK417 viiden tai kymmenen dollarin alennuksen ensimmäisestä tilauksesta.

Mikä on seuraava videotallenneformaatti?

DVD tuli ja löi VHS-formaatin 90-luvulla. Seuraavaksi tuli Blu-ray, joka tarjosi paremman kuvanlaadun kuin DVD. (Toshiban HD DVD ei pärjännyt Blu-raylle kilpailussa.)

Valmistusteknisesti DVD- ja Blu-ray-levyn valmistaminen on samanlainen prosessi, eikä siinä kulu paljon aikaa eikä rahaa.

Alan taloudellinen intressi oli päästä eroon VHS-kasetista, jonka valmistaminen oli hidasta ja kallista DVD-levyyn nähden. Ala (levitysoikeuden omistajat, keitä he/ne sitten lienevätkin) hyötyi suunnattomasti siitä: 1) kustannukset tippuivat murto-osaan per tallenne ja 2) samat aikaisemmin VHS-kasetteina myydyt elokuvat (ja joitakin sarjoja) saatiin myytyä uudelleen, ja mikä parasta, VHS-kasettia kalliimpaan hintaan (mitä muka perusteltiin paremmalla kuvanlaadulla.) Näinhän kävi myös Blu-rayn kohdalla: se oli selvästikin kalliimpi kuin DVD (koska siinä oli parempi kuvanlaaatu.).

Uudesta formaatista hyötyvät tietenkin myös laitevalmistajat.

Milloin ala ja valmistajat ”kehittävät” uuden formaatin, jotta uusi rahastuskierros voidaan jälleen käynnistää? Uuden formaatin pitäisi olla DVD:tä edullisempi valmistaa, mikä taitaa olla mahdoton vaatimus, ja tarjota jotakin uutta, jotta jokainen ostaisi jälleen jo aikaisemmin VHS-, DVD- ja Blu-ray-formaatissa ostamansa elokuvat ja sarjat uudelleen.

Kyllä se uusi formaatti sieltä vielä tulee, koska DVD/Blu-ray ei tule jäämään viimeiseksi formaatiksi. Olen ajatellut, että tuosta pyörivästä levystä pitäisi päästä eroon, jolloin ainoaksi vaihtoehdoksi jäisi muistitikun/-kortin tapainen tallenneväline. Se olisi kätevä käsitellä.

Hinta taitaa vielä olla este, koska muistitikun/-kortin tapaisen tallennevälineen valmistuskustannusten hintaero DVD:hen nähden on pari dekadia.

Nykyään on monia ns streaming-palveluita, missä kuukausimaksua vastaan voi katsoa ohjelmia internetin välityksellä, mutta siitä huolimatta moni haluaa edelleenkin ostaa ja omistaa elokuvia ja tv-sarjoja fyysisessä formaatissa.

Ruohonleikkurin vuosihuolto

Jotta ruohonleikkuri toimisi moitteettomasti, sitä pitää huoltaa säännöllisesti. Huoltoväli on tietenkin riippuvainen leikkurin käytön määrästä, mutta normaalikäytössä kerran vuodessa tehty huolto riittää. Omalla leikkurilla käyttötunteja vuodessa tulee noin 30, ja kerran vuodessa tehtävä huolto on ollut riittävä.

Tärkein huoltotehtävä on moottorin öljynvaihto. Koska valmistaja suosittelee SAE 30 -yksiasteöljyä, sitä kannattaa myös käyttää moniasteöljyn sijasta, vaikkakin 10W-30-laatu on neljän litran pakkauskoossa edullisempaa.

Leikkuri nostetaan sopivien pukkien varaan, jotta terän irrotus ja öljytulpan avaaminen olisi helpompaa. Husqvarnan (tai oikeammin Briggs & Strattonin) terä on kiinnitetty 14 mm:n koneruuvilla, jonka avaamiseksi tarvitaan 14 mm:n hylsyavain. Terään tartutaan vasemmalla kädellä, ja oikealla kädellä avataan terää kiinni pitävä ruuvi. Terän moottorin akseliin sovittava istukkakartio lähtee tavallisesti samalla irti.

Öljynvaihto

Öljytulppa avataan 3/8-tuuman neliöavaimella. Avaamiseen voi käyttää myös 3/8-tuuman hylsysarjan jatkovartta. Vasemmalla kädellä tartutaan kiinni leikkurin runkoon, avain sovitetaan öljytulppaan ja tulppaa löysätään muutama kierros, mutta sitä ei vielä irroteta. Sopiva tyhjennysastia asetetaan tulpan alle, ja tulppa irrotetaan. Tulppa pitää vetää nopeasti sivulle päin, jotta tulpan reiästä valuva öljy ei osu tulppaan ja roisku ympäriinsä. Usein käy niin, että tulppa osuu tyhjennysastian reunaan ja putoaa sinne, josta se on ongittava esille.

Öljyn annetaan valua moottorista, jonka jälkeen tulppa kierretään takaisin paikalleen. Se on kiristettävä kohtuullisen tiukalle, jotta se ei vuotaisi. Moottoriin kaadetaan tässä vaiheessa noin 5 dl öljyä. Tarkempi täyttö ylärajaan asti tehdään vasta sitten, kun moottori on maassa vaakasuorassa asennossa.

Terän teroitus

Terä tahtoo tylsyä vuoden aikana, minkä vuoksi se on teroitettava. Teroittamiseen käytetään lattaviilaa (tai kolmioviilaa) ja pyöröviilaa. Koska terä on pehmyttä metallia, kulmahiomakoneen käyttö pilaa todennäköisesti terän ja tekee siitä helposti epätasapainoisen.

Terä asetetaan työpöytää vasten, ja lattaviilalla teroitetaan terän suorat pinnat. Oikean kulman säilyttäminen on tärkeää – niin kuin kaikessa teroittamisessa. Pyöröviila sopii paremmin terän kaarevien osien teroittamiseen. Terän ei tarvitse tulla puukonteräväksi, eikä sitä toki helposti sellaiseksi saakaan.

Kun terä on riittävän terävä, se asennetaan paikoilleen ja kiristetään sopivaan momenttiin.

Leikkurin pohjan puhdistus

Kun kerran leikkuri on sopivasti pukeilla terä irrotettuna, on pieni vaiva irroittaa moottori paikoiltaan ja puhdistaa leikkurin pohja vedellä. Moottoria paikallaan pitävät kolme ruuvia aluslevyineen ja vaimentimineen irrotetaan ja niiden paikat pannaan muistiin, koska ne eivät ole samanlaisia. Moottoriin tulevat teräjarrun ja kaasuttimen vaijerit irrotetaan moottorista. Moottori nostetaan pois paikaltaan ja asetetaan sopivan tuen päälle. Moottoria varotaan kallistamasta, koska siinä on öljyä.

Leikkurin runko käännetään ylösalaisin, ja pohjaan kuivunut ruohonsilppu poistetaan. Kun runko on kuivunut, se nostetaan takaisin pukeille, moottori asennetaan paikalleen ja ruuvit kiristetään. Vaijerit kiinnitetään moottoriin, ja terä asennetaan paikalleen.

Nyt vuosihuolto on tehty, ja leikkuri voidaan nostaa pois pukeilta. Leikkuri asetetaan vaaka-asentoon, ja öljy täytetään max-merkkiin asti.

Ilmansuodattimen puhdistaminen kuuluu huollettaviin kohteisiin, mutta se on tarpeen tehdä vasta silloin, kun se on tullut likaiseksi, eli vain muutaman vuoden välein. Sytytystulpan vaihtoväli riippuu käytön määrästä. Kuvan leikkuriin se on vaihdettu viime vuonna, eli noin 13 vuoden käytön jälkeen.

Suuren pyramidin rakentamistapa

Suuren eli Khufun pyramidin rakentamistapa on askarruttanut monia. (Pyramidi tunnetaan paremmin Kheopsin pyramidina kreikkalaisen historioitsijan Herodotoksen mukaan, mutta tässä siitä käytetään alkuperäistä nimeä.) Useita teorioita rakentamistavasta on esitetty, mutta niissä kaikissa on ollut omat heikkoutensa.

Ranskalainen arkkitehti Jean-Pierre Houdin on muutama vuosi sitten esittänyt oman teoriansa Khufun pyramidin rakentamistavasta. Hän esittää myös teorian sille, mitä varten Suuri galleria oli rakennettu.

Houdinin mukaan pyramidi rakennettiin 1/3-korkeuteen asti käyttämällä ramppia, joka suuntautui etelä-lounaaseen. Käytännön syiden vuoksi rampin jyrkkyys voi maksimissaan olla noin 7–8 prosenttia. Tuosta ylöspäin rakentamisessa käytettiin apuna sisäistä ramppia, jota rakennettiin samanaikaisesti alaosan kanssa. Valtavirran arkeologien mukaan pyramidi rakennettiin täyskorkeuteen asti yhdellä rampilla, mutta heidän teoriansa ongelma on rampin pituus pyramidin huippuun: noin maili. (Houdinin käyttämään 1/3-korkeuteen asti rampin pituus on luonnollisestikin vain kolmasosan tuosta.) Jotkin arkeologit ovat tosin kääntyneet Houdinin kannalle, vaikkakin tämän teoriassa on tiettyjä heikouksia, jotka kerrotaan jäljempänä.

Houdinin mukaan Suurta galleriaa käytettiin luiskana, jota pitkin liukui valtava vastapaino, jonka avulla Kuninkaan kammion suuret, jopa 70 tonnia painavat holvikivet saatiin vedettyä paikalleen. Suuren gallerian taljasysteemi vaikuttaa mielenkiintoiselta, mutta sen toimivuutta on tuskin kukaan todistanut käytännössä.

Jos vastapaino liikkuu matkan x, vedettävä kuorma liikkuu matkan 2x. Tuolloin kuormaköyteen kohdistuu kuorman vetämisestä aiheutuva rasitus, mutta vastapainon rullasysteemiin kohdistuu vähintäänkin kaksi kertaa kuormaa suurempi rasitus, koska vastapainon täytyy painaa vähintäänkin kaksi kertaa enemmän kuin vedettävä kuorma.

Vastapainon virittämisessä eli vetämisessä takaisin yläasentoon on täytynyt olla suuri työ, vaikkakin vastapaino on koostunut useista pienemmistä painoista, jotka on yksitellen vedetty ylös.

Pyramidia on aikanaan peittänyt valkoisesta kalkkikivestä tehty päällystys, jota on vielä hieman nähtävillä pyramidin alaosassa pienellä alueella ja enemmän Khafren pyramidin huipussa. Houdinin mukaan pintakivet on asennettu ensin, ja niitä vasten on asennettu varsinaiset rakennuskivet sisältä päin.

Nämä videot selittävät teorian:

Pyramidin yhdestä nurkasta noin sadan metrin korkeudelta löytyi pieni tila, joka ei kuitenkaan johda minnekään. Houdin arveli, että siinä olisi saattanut olla sisäisten ramppien (aikoinaan avoin) kulma. Videossa Houdin esitti toiveenaan päästä kuvaamaan ir-kameralla onkalon seinässä olevan pienen aukon läpi, jos sen takana olisi sisäinen ramppi, ja kertoi pyytävänsä luvan kuvaamiseen munaismuistohallitukselta. Onkohan tätä kuvausta koskaan tehty?

Teoriassa voidaan todeta seuraavat ongelmat:

Sisäisen rampin kulmat ovat olleet auki, jotta ylös vedettäviä kiviä on voitu kääntää 90 astetta. Millä tavalla avoimet kulmat on korjattu pyramidin valmistuttua? Miten päällyskivet on voitu saada työnnettyä sisältä päin paikalleen samaan linjaan ylä- ja alapuolella jo paikalla olevien kivien kanssa?

Miten pitkälle ylös pyramidin huipulle sisäinen ramppi on kulkenut? Eikö tästä pitäisi näkyä jälkiä huipulla, josta muutama kivikerros on joskus purettu? Miten huippu on saatu rakennettua sisäisen rampin päälle, koska se on peittänyt sisäisen rampin ulostulon? Miten huipun päällyskivet on saatu asennettua?

Pyramidin huipulla on alunperin ollut noin 10 tonnia painava huippukivi, joka oli muodoltaan pyramidi ja valmistettu valkoisesta kalkkikivestä. Miten tämä on voitu asentaa paikalleen muuten valmiiseen pyramidiin?

Houdinin mukaan pyramidin sivuja on kiertänyt eräänlainen puinen kävelysilta sisäisen rampin kohdalla. Miten tämä silta on saatu rakennettua, kiinnitettyä, pysymään paikallaan ja purettua pyramidin valmistuttua? Miten pintakerroksessa olleet sillan kinnityskohtien jäljet on saatu paikattua sillan poistamisen jälkeen? (Sillan käyttö on tietenkin ollut ainoa keino saada huippu rakennettua ”ylhäältä alaspäin”.)

Lisäksi Houdin esittää, että pyramidissa olisivat vaihtoehtoiset kulkutiet ns. Kuninkaan ja Kuningattaren kammioihin sekä kaksi aikaisemmin tuntematonta esikammiota.

Kuvassa karmiinilla ja oliivilla esitetyt osat ovat Houdinin teorian mukaisesti olemassa, vaikkakaan niitä ei ole vielä ”löydetty”. Onkohan näiden tilojen olemassaoloa koskaan tutkittu tarkemmin?

Voisi helposti kuvitella, että Khufun pyramidin jälkeen ”rakentamistekniikka” olisi edelleen kehittynyt ja sen jälkeen olisi rakennettu vieläkin mahtavampia pyramideja, mutta miten kävi? Seuraavaksi rakennettiin Djedefran pyramidi, jonka rauniot löydettiin vasta jokin aika sitten. Se oli valitettavasti ”uusiokäytetty” jo kauan sitten. Tämän jälkeen rakennettiin Gizaan Khafren pyramidi, joka sisärakenteeltaan on selvästikin Khufun pyramidia yksinkertaisempi. Seuraavana oli vuorossa pieni Menkauren pyramidi, jossa ei ole mitään muita (tunnettuja) sisärakenteita kuin käytävä maanalaiseen hautakammioon.

Tähän (noin 2500 eaa.) päättyi pyramidien rakentamisen loistokausi Egyptissä. Tämän jälkeen rakennetut pyramidit olivat selvästikin pienempiä.

DDT kelpaa taas (aseeksi) hyttyssotaan

Kaleva kertoi tänään, että Kuuba myy DDT-hyönteismyrkkyä Afrikkaan. DDT oli se myrkky, joka tappoi niin puutarhassa kuin monessa muussakin paikassa. Uutisessa oli myös kuva tavallisesta ”juuri aterioineesta” suomalaisesta hyttysestä. Juttua lukiessa tuli kummallinen déjà vu -tunne eli tuntemus siitä, että tässähän on jotakin tuttua. Pian mieleen muistuikin, että sama uutinen oli ollut Kalevassa pari päivää aikaisemmin.

Sunnuntain lehdessä oli lähes identtinen uutinen. Ainoat erot olivat erilainen kuva, joka kuvasi oikeaoppisesti horkkasääskeä, ylimääräinen sana ”aseeksi” otsikossa ja vappuaaton jutun lopussa oleva yksi ylimääräinen kappale, joka kertoi horkkasääskien resistentistä tavallisimpia malarialääkkeitä vastaan.

Miten voi olla mahdollista, että Kalevan toimitus tekee tällaisen kömmähdyksen ja julkaisee saman uutisen kahden päivän välein? Kyse tuskin on niinkään jutun tärkeydestä, koska malariasääskistä ei Suomessa ole pahemmin vaivaa...

Maa tarvitsee (uuden tupakan)

Amer-Tupakka Oy toi vuonna 1971 markkinoille uuden Comet-savukemerkin. Myynninedistämiseksi Amer-Tupakka Oy julkaisi Irwin Goodmanin esittämän mainossinglen Maa tarvitsee, jonka B-puolella oli aikaisemmin julkaistu Kun ei rahat riitä

Nykyisin single on yksi Irwinin tuotannon harvinaisimmista julkaisuista. Singlen painosmäärä oli vain tuhat kappaletta, ja koska kyseessä oli mainossingle, jota tiettävästi jaettiin ilmaiseksi ”sidosryhmille”, singlen käsittely ja kohtelu olivat varmastikin olleet sen mukaisia, eli suuri osa tuhannen kappaleen painoksesta on hävinnyt.

Hyväkuntoisella singlellä, jollainen bloginpitäjänkin kappale on, on tiettävästi huomattava keräilyarvo.

Cometia oli tarjolla sekä pehmeässä että kovassa rasiassa, joista jälkimmäinen on kuvassa. Jostakin syystä Cometin taru jäi lyhyeksi.

Sfinksi

Egyptin Gizassa sijaitseva Sfinksi on vuosituhansien aikana joutunut kokemaan kovia. Se on seitsemän kertaa peittynyt hiekkaan, ja yhtä useasti se on kaivettu joko osittain tai kokonaan uudelleen esiin, mutta kuusi kertaa se on  saanut peittyä uudelleen hiekkaan. Sfinksin takana näkyy ns. Suuri eli Khufun pyramidi. Se tunnetaan kuitenkin paremmin Kheopsin pyramidina kreikkalaisen Herodotoksen nimeämänä. Tuollaiselta Sfinksi näytti vuonna 1999.

On hieman epäselvää, ketkä ovat runnelleet sen kasvot. Nenän rikkojina pidetään joko Napoleonin sotilaita tai mamelukkeja. On myös esitetty, että Sfinksin ollessa kaulaansa myöten hiekan peitossa, kuka tahansa ohikulkija olisi pystynyt irrottamaan kappaleen kasvoista ”matkamuistoksi”.

Suurimmat tuhot Sfinksi on kuitenkin joutunut kokemaan viime vuosisadalla, kun se oli kokonaan näkyvissä. Alaosaa onkin jouduttu monesti korjaamaan, mutta huonosti tehtyjen korjausten ja väärien materiaalien vuoksi korjauksia on jouduttu uusimaan.

Vuonna 1992 valmistuneessa, BBC:n tuottamassa viisiosaisessa Tutankhamenin monet kasvot -dokumentin viidennessä jaksossa kerrotaan Egyptin muinaisjäännösten restauroimisesta. Edellisellä vuosikymmenellä tehty Sfinksin korjaus oli epäonnistunut täysin. Syyt Sfinksin vaurioitumiseen ovat Kairon ilmansaasteet ja pohjavesi.

Arabien Sfinksille antama nimi on Abu Hol eli Kauhun isä. Ehkäpä siinä on pään pilkistäessä esiin hiekasta ollut jotakin pelottavaa...

Egyptologit arvelevat, että Sfinksi olisi farao Khafren teettämä, koska se sijaitsee Khafren pyramidin itäpuolella katsoen itään nousevan auringon suuntaan, mutta siitä ei ole mitään todisteita. Ainoa kirjoitus Sfinksissä on farao Thutmosis IV:n teettämä kivitaulu, jossa tämä kertoo unestaan ollessaan vielä prinssi. Unessa hänen luvataan tulevan faraoksi, jos hän kaivaa Sfinksin esiin hiekasta. Niin hän tekikin ja tuli faraoksi ohittaen vanhemmat veljensä perimysjärjestyksessä.

Paul Brunton esittää omana käsityksenään, että Sfinksi olisi paljon oletettua vanhempi eli se olisi rakennettu paljon ennen 2500 eaa. Brunton löytää yhteyden kadonneeseen Atlantiksen valtakuntaan ja aikaan, jolloin osa Libyan autiomaata oli meren peitossa. Monet tutkijat arvelevat myös, että Sfinksi olisi paljon oletettua vanhempi.Niin tai näin, mutta Sfinksi on ainoa laatuaan maailmassa.