WTC 911

Terrori-iskuista Yhdysvaltoihin (koillisosiin) tulee syyskuussa kuluneeksi yhdeksän vuotta. Iskut, niiden tarkoitusperät ja viralliset selvittelyt ovat synnyttäneet paljon keskustelua – ehkäpä jopa enemmän kuin 1963 tapahtunut John Kennedyn salamurha – ja keskustelun suuri määrä on yksinomaan internetin ansiota. Iskut ovat myös synnyttäneet monia kysymyksiä, joihin ei vieläkään ole löytynyt vastauksia.

Eniten ihmettelyä herättänyt asia on kaksoistornien täydellinen ja nopea sortuminen. Kuten videokuvista voidaan havaita, tornit sortuivat lähes vapaan pudotuksen nopeudella, minkä ei eräiden asiantuntijoiden mukaan pitäisi lainkaan olla mahdollista. Monien mielestä pelkkä kerosiinin palamisesta alkanut ja palavan kerosiini ylläpitämä tulipalo ei olisi pystynyt romahduttamaan torneja ilman ”avustavaa” räjäytystä. Kaikkialle eteläisellä Manhattanilla levinnyt hienojakoinen betonipöly tukee myöskin teoriaa räjäyksestä.

Yhdysvalloissa käytetään nurinkurista päivämäärämerkintää, jossa kuukausi merkitään ennen kuukauden päivää ja joka sen vuoksi tuottaa toisinaan ymmärtämisvaikeuksia eurooppalaisille. Se, että iskujen päivämäärä amerikkalaisella tavalla esitettynä on sama kuin Pohjois-Amerikassa käytettävä yleinen hälytysnumero (911), tuntuu melkoiselta yhteensattumalta.

Hannu Yli-Karjanmaa, joka ylläpitää suomalaisia WTC2001-sivuja, on kirjoittanut kirjan Valtiot ja terrorismi (2008), joka käsittelee nimensä mukaisesti valtioiden ja terrorismin välisiä yhteyksiä. 911-tapahtumilla on kirjassa oikeutetusti suuri paino.

Vaikka Yhdysvaltojen valtiojohto ja sitä lähellä olevat tahot ovatkin onnistuneet saamaan kaikki salaliittoteoriat näyttämään naurettavilta ja kansalaisten enemmistön puolelleen, yhtä lailla tapahtumien ”virallinen selitys” sisältää niin monia epäjohdonmukaisuuksia ja mahdottomuuksia, että nekin näyttävät melko naurettavilta. Ainakin itsenäiseen ajatteluun kykenevä henkilö vähintäänkin kyseenlaistaa ne.

Yli-Karjanmaa tuo hyvin esille seikat, minkä vuoksi rakennusten ei olisi pitänyt romahtaa niin nopeasti jos sitten lainkaan. Rakenneteräkset saavuttivat korkeintaan 250 asteen lämpötilan ja vain osassa kerrosalaa. Jotta teräs olisi pehmentynyt niin paljon, että se olisi heikentynyt varmuuskerrointa enemmän, sen olisi pitänyt kuumentua vähintään 500 asteen lämpötilaan, jollaista siellä ei todettu olleen, ja tuolloinkin vain rakennuksen osumakohdan (palavat kerrokset) yläpuolisen osan olisi pitänyt romahtaa alapuolella olevan ehyen osan päälle. Ehyen alaosan, jota oli suurin osa rakennuksesta, ei olisi lainkaan pitänyt romahtaa yläpuolella olleen tulipalon vuoksi.

Eräs ihmetystä herättänyt seikka oli teräsrungon romun nopea siirto eräälle tekosaarelle Manhattanin edustalla ja sieltä edelleen kierrätykseen Intiaan ja Kiinaan. Puolueettomia tutkijoita ei lainkaan päästetty tutkimaan romahtaneen rungon osia, joiden tutkiminen olisi varmastikin paljastanut, jos rungon romahduttamisessa olisi käytetty räjähteitä. Romun nopea hävittäminen herättää epäilyn asian salaamisesta.

Karjanmaa kertoo kirjassaan myös muista ”terrori-iskuista”, joiden virallinen selitys ei oikein vakuuta, kuten WTC 1993, Oklahoma City 1995 ja Lontoo 2005. Niihin kaikkiin liittyy paljon epäselvyyksiä, ja moni virallista linjaa epäilevä tai omaa tutkimusta tekevä henkilö ”teki” itsemurhan pian sen jälkeen, kun oli tuonut omat epäilynsä julki.

Kirja panee miettimään, miksi Pentagoniin (Yhdysvaltojen puolustusministeriö) piti iskeä ja juuri siihen kohtaan, johon oltiin tekemässä remonttia? Karjanmaan mukaan puolustusministeri Donald Rumsfeld oli ilmoittanut 10.9.2001 tiedoitusvälineille, että Pentagonin tileiltä oli kateissa 2300 miljardia dollaria. Se ei olekaan ihan pieni summa: 8000 dollaria/amerikkalainen. Koska USA:n lentoliikenteessä oli seuraavana päivänä (11.9.) ”häiriöitä”, joista sitten riittikin uutisoitavaa (aivan maailmanlaajuisesti) useamman viikon ajaksi, Pentagonin ”kadonneet” rahat unohtuivat varsin nopeasti. Osumakohdassa sijaitsi mm. armeijan taloushallinto kirjanpitoineen, jonka arkistosta osa tuhoutui.

Jos tekijät olisivat toimineet yksin ilman yhdenkään Yhdysvalloissa olevan valtiollisen tahon tukea tai että nämä olisivat etukäteen tienneet mitään iskuista, voidaan esittää seuraavat kysymykset:

Miksi juuri kyseiset neljä (ml. ”maahan pudonnut” kone) kohdetta?
Miksi kaikki samaan aikaan?
Miksi kaikki samalla suhteellisen pienellä alueella (USA:n mittakaavassa)?

New Yorkissa on muitakin korkeita rakennuksia, jotka ovat paljon lähempänä toisiaan kuin WTC1 ja -2 olivat muita rakennuksia. Isku sellaiseen olisi todennäköisesti saanut aikaan paljon suurempaa tuhoa. Lisäksi iskemisellä samaan aikaan muihin suuriin kaupunkeihin olisi ollut paljon tehokkaampi ”psykologinen” vaikutus.

Jos iskujen takana oli todellakin al-Qaida, mikä oli teon motiivi ja mitä tuo ”järjestö” (jota Yli-Karjanmaan mukaan ei todellisuudessa ole edes olemassakaan sellaisena järjestäytyneenä terroristijärjestönä kuin media haluaa antaa ymmärtää, vaan se on pikemminkin vain CIA:n laatima tiedosto kansainvälisistä ”terroristeista”) hyötyi iskuista?

Jos jotkut ylipäätään hyötyivät iskuista, he olivat aivan muita kuin Afganistanin vuoristoluolissa lymyileviä partamuslimeja. Todelliset hyötyjät olivat/ovat edelleenkin jotkut Yhdysvaltojen kansalaiset.

911 oli kuin tilaustyö, jonka vuoksi ”terrorismin vastainen sota” voitiin julistaa alkaneeksi. Perinteisessä sodankäynnissä on aina olemassa konkreettinen vastustaja, jota vastaan sotatoimet on helppo kohdistaa. Terrorismi on kuitenkin jo käsitteenäkin niin epämääräinen ja epäselvä, että tuollaisen sodan voittajaa on vaikea ennustaa, jos sellaista on sitten lainkaan. Vihollinen, terroristi(t), terrorismia tukeva valtio, pahan akseliin kuuluva valtio tai mitä nimeä siitä halutaankin käyttää, näyttää vaihtuvan tai muuttavan muotoaan jatkuvasti. Tilanne sama kuin Vuonna 1984 -romaanissa, jossa päähenkilö Winston Smith ei koskaan voinut olla varma, mikä oli Oseanian vihollinen, koska se ”vaihteli” poliittisen tilanteen mukaan.

Hannu Yli-Karjanmaan kattava sivusto aiheesta on luettavissa osoitteessa:

http://www.saunalahti.fi/wtc2001/