Suomen Sonyn asiakaspalvelu

Jätin viime sunnuntaina alla olevan kursivoidun tekstin Suomen Sonyn web-sivujen kyselylomakkeeseen:

”Nykyinen cd-soittimeni, Sony XE-330, joka seurasi suoraan ensimmäistä 1986 ostettua cd-soitintani, Sony CDP-30:a, alkaa vedellä viimeisiään. Siinä alkaa ilmetä sama vika kuin ensimmäisessä: toistossa ilmenee katkoja ja hyppyjä takaisin samaan katkon aiheuttavaan kohtaan, mihin on syynä ilmeisestikin kulunut koneisto.

Löysin sivultanne yhden perus cd-soittimen, CDP-XE370:n. Onko tämä yksinkertaisin Suomessa myytävä Sonyn cd-soitin? Jos se on, siinä tapauksessa haluaisin tietää sen hinnan ja myyjäliikkeen Oulun seudulla.

Siinä tapauksessa, että jokin toinen malli on yksinkertaisin, haluaisin saada siitä vastaavat tiedot. Minulle riittää mahdollisimman yksinkertainen malli.”

Kysymäni asiat olivat yksinkertaisia, ja saattaisi kuvitella, että Suomen Sony on se taho, joka osaisi parhaiten vastata Sonyn valmistamia elektroniikkatuotteita koskeviin kysymyksiin. Sitä ei voi kuitenkaan päätellä tänään saapuneesta vastauksesta:

”Kiitos yhteydenotostanne Sonyn tekniseen tukeen.

On valitettavasti mahdotonta sanoa mikä on yksikertaisin markkinoilta löytyvä CD-soitin. Sony ei ole valmistanut pohjoismaiden markkinoille tämänlaisia CD-soittimia kahdeksaan vuoteen joten tämä on vanha laite ja voi olla vaikeata löytää liikkeistä.

Meillä ei ole liikkeiden varastotilanteita tai hintatietoja joten emme valitettavasti osaa ohjata teitä tiettyyn liikkeeseen.”

Miten tämä voi olla mahdollista? Suomen Sony ei siis tiedä, mikä on yksinkertaisin Suomessa myytävä Sony-cd-soitin. Mikä tai kuka sen voisi sitten tietää ellei Sony itse?

Minä kysyin selvästi: Löysin sivultanne yhden perus cd-soittimen, CDP-XE370:n. Onko tämä yksinkertaisin Suomessa myytävä Sonyn cd-soitin?

Miten tuohon kysymykseen voi olla niin vaikea vastata? Sonyn sivulla näytti olevan kokonaiset neljä erilaista cd-soitinta, joista XE370 on luultavasti edullisin. Miksi maahantuoja ei voinut kertoa sitä?

Mitä tämä oikein tarkoittaa: ”Sony ei ole valmistanut pohjoismaiden markkinoille tämänlaisia CD-soittimia kahdeksaan vuoteen joten tämä on vanha laite ja voi olla vaikeata löytää liikkeistä.”

XE370 ei voi olla vanha laite, jos se kerran on maahantuojan web-sivulla. Ei kai Suomen Sony esittele sivullaan cd-soitinta, jota ei ole valmistettu kahdeksaan vuoteen. Mistä tässä on oikein kysymys?

Voisikohan kyseessä olla luki-häiriöstä johtuva väärinymmärrys? Kyllähän luvut 330 ja 370 näyttävät hieman samankaltaisilta, mutta minä mainitsen selvästi löytäneeni Sonyn (Suomen) sivulta juuri CDP-XE370-soittimen enkä mitään vanhempaa mallia.

Maahantuoja on ainoa taho, joka tietää sen tuotteiden vähittäismyyjät. Jotakin vähäistä harmaatuontia lukuunottamatta jokainen Suomessa myytävä Sony-tuote kulkee Suomen maahantuojan kautta, eli maahantuoja tietää, missä ja mitä määriä sen tuotteita myydään eri puolilla maata.

Entä sitten viimeinen kappaleeni: ”Siinä tapauksessa, että jokin toinen malli on yksinkertaisin, haluaisin saada siitä vastaavat tiedot. Minulle riittää mahdollisimman yksinkertainen malli.”

Jos CDP-XE370 (katsomatta siihen, milloin se on valmistettu) ei olekaan yksinkertaisin malli, miten voi olla mahdollista, että Suomen Sony ei osaa kertoa, mikä on yksinkertaisin malli?

Tämä on hyvä esimerkki nykyajan asiakaspalvelusta, johon on valikoitunut henkilöitä, joiden kompetenssi – jos sitä on sitten lainkaan – on aivan jossakin muualla kuin heidän nykyisessä tehtävässään.

Jotta palaute menisi perille ja opiksi, maahantuojan asiakaspalvelu saa seuraavan viestin:

”En oikein ymmärrä vastaustanne. Olisiko vastaaminen onnistunut paremmin, jos te olisitte lukeneet viestini tarkemmin?

Minä voin lukea vastauksenne rivien välistä toivomuksen, että seuraavaksi ostamani cd-soittimen valmistaja on jokin muu kuin Sony. Sitäkö te toivotte? Kyllähän niitä muutkin osaavat valmistaa.

Olen kommentoinut asiaa blogissani, jossa olevan tekstin toivon teidän lukevan:

http://oulun1.blogspot.com/2010/11/suomen-sonyn-asiakaspalvelu.html

Postia sinulle

Sudoku 2.0

Tämänpäiväinen vaikea sudoku oli hieman haastavampi mutta ei nyt kuitenkaan mitenkään erityisen vaikea.

Jos sudoku on laadittu oikein, sen ratkaiseminen etenee yksikäsitteisesti. Siinä on silloin aina olemassa vähintääkin yksi täytettävä ruutu, jonka täyttämällä pääsee eteenpäin. Ainoatakaan numeroa ei siten tarvitse lähteä arvailemaan, joka johtaa todennäköisesti vain väärään ratkaisuun.

Sudokun voi toki ratkaista hölmöläisten tyyliin yritys ja erehdys -menetelmällä, mutta se tietää vain suurta työn määrää.

Sudokun vaikeuden määrä ennalta annettujen numeroiden lukumäärä ja niiden keskinäinen sijainti ruudukossa. Oheisessa sudokussa oli valmiita numeroita 23 kappaletta, minkä pitäisi tehdä siitä melko vaikean.

Sudoku

Sanomalehti Kaleva on jo usean vuoden ajan julkaissut sivullaan sudokuja, joita on kolme kappaletta: helppo, keskivaikea ja vaikea. Helppo on nimensäkin mukaisesti helppo sudoku, jonka ratkaisemisessa ei normaaliälyiseltä pitäisi kulua kovinkaan monta minuuttia.

Keskivaikean ratkaiseminen vaatiikin sitten hieman enemmän aikaa, mutta sen ero vaikeaan sudokuun ei yleensä ole kovinkaan suuri. Vaikeusero helpon ja keskivaikean välillä on paljon suurempi kuin keskivaikean ja vaikean.

Sanottakoon tässä se, että sudokujen ratkaiseminen ei vaadi mitään erityistä älykkyyttä, mutta älykkyydestä on tietenkin hyötyä niin sudokujen ratkaisemisessa kuin muissakin arkielämän asioissa.

Kalevan tämänpäiväinen vaikea tehtävä oli nimestään huolimatta erittäin helppo.

Valkee Oy:n laitetta ei ole patentoitu

Sanomalehti Kaleva, joka on viime aikoina kärsinyt uutispulasta, on ilmeisestikin katsonut tarpeelliseksi palata vanhaan tuttuun ja varmaan aiheeseen eli Valkee Oy:hyn ja sen korvavalolaitteeseen tai kirkasvalokuulokkeisiin niin kuin yritys itse sitä kutsuu.

Valkee Oy:n korvavalolaite on nimittäin saanut Pohjois-Pohjanmaan Innosuomi-kilpailun ensimmäisen palkinnon. Palkinnon sisällöstä ei tosin mainita mitään, joten se ei lienekään rahaa vaan arvattavastikin vain kunniakirja, jonka Valkee Oy:n johto voi ripustaa edustustilansa seinälle, jossa se on sitten kaikkien vieraiden nähtävissä ja ihailtavissa.

Voiton perusteina olivat mm. innovaation uutuus ja ajankohtaisuus, kaupallistamisaste ja mahdollisuudet menestyä kotimaisilla ja ulkomaisilla markkinoilla. Kalevan verkkolehti kertoo sen, mitä paperilehti ei kerro: ”Valkeen laite on patentoitu ja lääkelaitehyväksytty ja se on jo myynnissä.”

Kaleva valehtelee jälleen kerran kertoessaan, että laite on patentoitu. LAITETTA EI NIMITTÄIN OLE PATENTOITU. Kaleva kertoi edellisen kerran 12.1.2010, että laite on patentoitu, mutta se ei pidä paikkansa. Tammikuun blogikirjoituksessa kerrottiin, että Valkee Oy on jättänyt Yhdysvaltojen patenttivirastoon epämääräisen patenttihakemuksen, jossa ”vain kuvauksen lopussa mainitaan korvakäytävän valaiseminen (viitteet 550, 556A ja 556B)”. Patenttihakemus ei ole myönnetty patentti.

Valkee Oy on jättynyt samaan virastoon myös toisen patenttihakemuksen, joka on saavuttanut hakemus-statuksen 18.2.2010, eli se on tullut julkiseksi tuolloin. Tässä Portable electronic device -nimisessä patenttihakemuksessa viitataan tarkemmin korvakäytävien valaisemiseen, kuten kuvasta voidaan havaita. Mikään ei kuitenkaan takaa, että sille tultaisiin koskaan myöntämään patenttia. Se tullaan vasta näkemään joskus tulevaisuudessa.

Valkee Oy:n laitteelle on (tietenkin) haettu patenttia myös Suomessa nimellä ”Kannettava elektroninen laite”, vaikkakaan sitä ei ole mainittu aikaisemmin blogissa. PRH:n asiakirjojen mukaan asiaa on vatvottu 6.9.2006 lähtien, jolloin hakemus on saapunut virastoon. Lukuisten korjauskierrosten vuoksi hakemuksen käsittelyyn on kulunut runsaasti aikaa.

Hakemus on saanut jo neljä välipäätöstä patentoitavuudesta, koska alkuperäinen hakemus rikkoi niin selvästi jo olemassaolevia patentteja, karsitut ja korjatut vaatimukset rikkoivat edelleenkin vanhoja patentteja ja hakemuksessa oli muodollisia puutteita eli mm. samaa käsitettä kutsuttiin kahdella eri nimellä. Käsittely on edelleenkin kesken, ja menossa oleva vaihe on ”tekninen tutkinta”. Valkeen Oy:n ”Kannettavaa elektronista laitetta” (suom. kirkasvalokuulokkeet) ei siis ole vieläkään patentoitu.

Kalevan artikkelissa kerrottiin lisäksi uudesta alkavasta tutkimuksesta, johon etsitään sataa ”kaamosmasentunutta” koehenkilöä. Se on tarkoitus toteuttaa kaksoissokkotutkimuksena, jossa lääkäri ja potilaat eivät tiedä annettavan annoksen suuruutta.

Valkee Oy kertoo web-sivullaan, että ”sivuvaikutuksista yleisimpiä ovat kuumotuksen tunne korvakäytävässä ja ohimenevä pääkipu”, mikä mainittiin lokakuun kirjoituksessa. Jos korvaan tungettu valokuuloke aiheuttaa ”kuumotuksen tunnetta korvakaytävässä ja ohimenevää pääkipua”, miten tutkimusta voidaan kutsua kaksoissokkotutkimukseksi? Jos koehenkilö tuntee, että valo on kytketty päälle, hän varmastikin tietää myös sen, että hoito on käynnissä ja se vaikuttaa varmasti, jos siihen vain haluaa uskoa. Tutkimus tällä tavalla toteutettuna antaa varmasti aivan liian myönteisiä tuloksia, mutta se lieneekin Valkee Oy:n tarkoitus.

Valkee Oy:n ainoa motiivi näyttää olevan saada mahdollisimman myönteisiä koetuloksia ja sen myötä osoittaa, että kaamosmasennus on todellinen sairaus, johon auttaa sen ”keksimä” valolaite. Jos Valkee Oy pystyy osoittamaan, että laite tehoaa (johonkin), sen seuraava tavoite olisikin sitten saada laite hyväksyttyä viralliseksi hoitolaitteeksi kuviteltuun kaamosmasennukseen, jolloin Kela saattaisi maksaa osan laitteen hinnasta, mikä lisäisi sikakalliin laitteen myyntiä.

205 euroa laturista ja laitteesta, joka vain lähettää valkoista valoa kahdesta korvatulpassa olevasta ledistä, on hurja hinta.

Vanhemmat kirjoitukset kertauksen vuoksi:

http://oulun1.blogspot.com/2010/10/valkee-oyn-korvavalolaite.html

http://oulun1.blogspot.com/2010/01/valohoitoa-korvassa.html

Ja yksi uudempi:

http://oulun1.blogspot.com/2010/12/karsitteko-kaamosmasennuksesta.html

Lisätty 30.11.2010:
Patentti- ja rekisterihallituksen patenttirekisteri ei näköjään ole ollut ajan tasalla.

Torstaina 25.11. Valkee Oy:n patentti oli rekisteritietojen mukaan vielä vaiheessa ”tekninen tutkinta”, joten siinä mielessä väite Kalevan valehtelusta pitää paikkansa, ja tuohon tietoon blogikirjoitus perustui. Kalevan mukaan rekisteristä oli jo viime viikolla luettavissa tieto ”T3 EP-patentti voimaansaatettu Suomessa”, eli laitteelle on (viimeinkin) myönnetty patentti Suomessa, ja sama tieto on sieltä nyt luettavissa. Tässä mielessä Oulun 1 on syyllistynyt perättömän tiedon levittämiseen väittäessään Kalevaa (kaksinkertaiseksi) valehtelijaksi.

Koska blogin tarkoitus on kaikesta ivasta huolimatta pysyä totuudessa, korjattakoon väite tässä ja vain tässä nyt Kalevan valehtelusta viime torstain uutisen osalta. Se ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että viime tammikuinen uutinen Valkee Oy:n laitteen patentista oli palturia. Laitetta ei ollut patentoitu vielä tuolloin, vaan se on saanut yhteiseurooppalaisen patentin vasta 1.9.2010.

Lisätty 28.1.2011:

Eräs tarkkaavainen lukija huomautti, että Valkee Oy:n patentin hyväksyntä ei koskekaan korvavalolaitetta. Tutkimalla asiaa tarkemmin joudun päätymään samaan käsitykseen eli Valkee Oy:n korvavalolaitetta ei (vielä) ole patentoitu, ja edellä oleva ”oikaisuteksti” ei oikaisekaan mitään vaan vain väittää tosiasiaa perättömäksi.

Hyväksynnän on sitä vastoin saanut se patentti, josta kerrottiin vuoden takaisessa kirjoituksessa ja jolla ei ole mitään tekemistä korvakäytävien valaisemisen kanssa.

Koska edellä oleva punainen teksti on virheellinen, se tullaan poistamaan lähiaikoina.

Fishing flies

Kuvassa näkyy Transkein (so. Etelä-Afrikan) postilaitoksen 1983 julkaisema viiden postimerkin sarja, joka kuvaa perhokalastuksessa käytettäviä perhoja. Vuosien 1980–1984 välillä julkaistiin kaikkiaan viisi erilaista sarjaa, joista kuvassa esitetty sarja on järjestyksessä neljäs.

Sarjojen englanninkielinen nimi on ”Fishing flies”, joka lieneekin suomeksi ”Kalastavia kärpäsiä...” Eteläafrikkalainen SACC-postimerkkiluettelo (no 26) antaa postituoreen sarjan arvoksi R17,50.

Toinen kuvaa esittää tarkemmin yhtä merkeistä, jossa on kuvattuna White Marabou -perho eli Valkoinen marabou(-haikara) -perho. Marabou-haikara lieneekin tuttu samannimisestä suklaasta, jota valmistetaan Tukholman Sundbybergin esikaupungissa sijaitsevassa tehtaassa.

Maraboun valitseminen suklaatehtaan nimeksi tuntuu hieman oudolta, koska Marabou-haikara on aivan samanlainen haaskalintu kuin korppikotkakin. Ehkäpä se on ruotsalaista huumoria, joka ei ole oikein koskaan avautunut minulle...

Atlas-led-lamppu

Oulussa on avattu led-valaistuksen erikoisliike, kertoo kahden palstan ilmoitus paikallisen sanomalehden etusivulla. Avajaistarjouksena on (mikäpä muukaan kuin) led-lamppu hintaan 36,50 euroa. Atlas-merkkinen lamppu muistuttaa ulkonäöltään hyvin paljon hehkulamppua.

Maahantuojan esitteen mukaan lampun (sähköverkosta ottama) teho on 6,6 wattia, värintoistoindeksi on 85 Ra (eli kohtalaisen hyvä), avautumiskulma 180 astetta ja valovirta vain 380 lumenia.

Todettakoon ensin, että lampun (tarjous)hinta on hurja. Sillä saisi edullisimmillaan jopa 24 kappaletta energiansäästölamppuja (es-lamppuja).

Lampun teho on 6,6 (~7) wattia. Valovirta/teho-suhteeksi saadaan siten (vain) 58 lm/W.

Olen aikaisemmin laatinut luettelon tavallisimmista lampputyypeistä ja niiden teknisistä ominaisuuksista:

http://oulun1.blogspot.com/2010/04/tavalliset-lampputyypit.html

Tuon luettelon mukaan es-lampun valotehokkuus on parhaimmillaan 65 lm/W, joten Atlas-lamppu jää kaikesta led-lamppujen ylistyksestä huolimatta jälkeen tehokkaimmalle es-lampulle. Kuinka tässä nyt pääsi näin käymään?

Poimin omasta lamppuvarastosta summassa yhden es-lampun, ja käteen sattui perinteisen suomalaisen lamppuvalmistajan Airam Oy:n valmistuttama Airalite-merkkinen 11 watin lamppu, joka tuottaa valoa 550 lumenin verran ja maksoi muistaakseni 2,50 euroa. Sen valotehokkuus on 55 lm/W eli lähes sama kuin 36,50 euroa maksavalla Atlas-led-lampulla (58 lm/W). Sen kestoiäksi luvataan 8000 tuntia.

Esite on siinä mielessä rehellinen, että se kertoo lampun korvaavan 40 watin hehkulampun, mutta ymmärrettävien syiden vuoksi vertailusta es-lamppuun ei hiiskuta sanaakaan, koska se ei voikaan valotehokkuudessa korvata es-lamppua. Lampun huonon valonjakosuhteen vuoksi se sopii lähinnä vain riippuvalaisimeen, joka valaisee ainoastaan alaspäin.

Lampulle ei kerrota mitään kestoikää – ilmeistikin siitä syystä, koska valmistajakaan ei tiedä sitä varmasti – mutta sille annetaan kahden vuoden takuu.

80-luvun lopulla arkkitehdit alkoivat suosia juuri markkinoille tulleita halogeenivalaisimia ja erityisesti ns. kylmäsädelamppuja, joiden kiinteä heijastin läpäisi ir- eli lämpösäteilyn. Suuressa suosiossa olivat ripustusjärjestelmät, joissa kattoon tai seinään pingoitettu kaksilankainen vaijeri toimi järjestelmän kiinnitys- ja sähkönsyöttöpisteenä. Vaijeriin oli helppo kiinnittää suunnattavia halogeenilamppuja, joista oli valittavina erilaisia avautumiskulmia.

Vaijerijärjestelmät unohtuivat kuitenkin varsin nopeasti, mutta halogeenilamput ovat edelleenkin pysyneet arkkitehtien ja sisustussuunnittelijoiden suosiossa, koska niillä saadaan aikaan hyvin kirkas pistemäinen valo (joka saattaa tosin ärsyttää monia).

Led-lampussa olevien yksittäisten ledien ongelma on niiden suuntaavuus, eli suurin osa valosta lähtee ledistä kohtisuoraan poispäin. Tätä ongelmaa on yritetty korjata sijoittamalla ledejä erilaisiin kulmiin lampun sisässä, niin kuin Atlas-lampussakin on tehty, vaikkakaan sitä ei voi huomata kuvasta, koska lampussa on matta kupu, joka pehmentää ledien pistemäistä valontuottoa.

Näyttäisikin siltä, että led-lamput voisivat sopia korvaamaan halogeenilamppuja, jotka ovat käytännössä (huonon hyötysuhteen omaavia) hehkulamppuja. Tuolloin voidaan mahdollisesti saavuttaa rahallista säästöä huolimatta led-lamppujen kalliista hankintahinnasta. Kuluttaja on kuitenkin vaikean harkinnan edessä, koska jos kyseessä on suuri määrä halogeenilamppuja, kustannusvertailun tekeminen voi olla vaikeaa suuren muuttujamäärän vuoksi. Muuttujia ovat mm. halogeenilamppujen kestoikä ja hankintahinta, led-lamppujen kestoikä (joka on tällä hetkellä tuntematon) ja hankintahinta, sähkön hinta ja lamppujen vaihdosta aiheutuvat kustannukset.

Voisikin sanoa (jatkona sille, mitä aikaisemmissakin kirjoituksissa on kerrottu led-lampuista), että tarjouksessa olevaa led-lamppua ei kannata ikinä ostaa, ellei sitten halua tavoitella jotakin erikoisuutta ja myöskin maksaa siitä – ja paljon.

36,50 eurolla saa 365 kilowattituntia 10 snt/kWh maksavaa sähköä, ja sillä polttaa 11 watin (em. Airalite-) es-lamppua noin 33 000 tuntia. Jos Atlas-lampun hinnasta vähennetään neljän es-lampun hankintahinta, rahaa valaistukseen jää vielä jäljelle 26,50 euroa, jolla polttaa es-lamppua 24 000 tuntia. Mutta koska Atlas-led-lamppu kuluttaa myöskin sähköä, sen energiakustannukset 24 000 tunnissa, jonka ajan sen uskotaan kestävän, vaikkakaan se ei ole mitenkään varmaa, ovat 24 000*0,1*0,007 euroa = 16,80 euroa.

Koska kyseessä on kahden muuttujan yhtälöpari, tarkan vastauksen saaminen edellyttäisi yhtälöparin ratkaisemista joko algebrallisesti tai graafisesti. Vastaavanlainen graafinen ratkaisu on esitetty kirjoituksessa ”Led-valaistus”.

Edellä olevasta voidaan kuitenkin päätellä 24 000 tunnin kulut seuraavasti:

Atlas: ostohinta 36,50 euroa ja energiakulut 16,80 euroa, yhteensä 53,30 euroa.

Airalite: ostohinta (4 kpl) 10 euroa ja energiakulut samat kuin edellä, yhteensä 26,80 euroa.

Vaikka Atlas-lampulla saattaakin vielä olla jonkin verran polttoaikaa jäljellä, vertailu osoittaa (jälleen kerran) selvästi, että es-lampun korvaaminen led-lampulla ei ole taloudellisesti järkevää.

Led-valaistus-kirjoituksessa kerrottiin, että ”Led-lampun tehonkulutus on noin puolet es-lampun vastaavasta”. Koska arvio näyttää olevan hieman ylioptimistinen, siihen kannattaa suhtautua varauksella. Todennäköisesti suuremmilla tehoilla led-lamppujen hyötysuhde on es-lamppuja parempi – ehkäpä sitten kaksi kertaa parempi.

Led-valaistus

Led-lamppujen teknisiä ominaisuuksia ja käytön taloudellisia perusteita on käsitelty aikaisemmassa kirjoituksessa:

http://oulun1.blogspot.com/2010/03/led-lamppu.html

Kirjoituksessa päädyttiin siihen loppupäätelmään, että energiansäästölamppujen korvaaminen led-lampuilla, jos se on tarjolla olevan valikoiman vuoksi käytännössä edes mahdollista, ei ole (ainakaan tällä hetkellä) oikein järkevää tai taloudellisesti perusteltua.

Pelottelut ilmaston lämpenemisellä ja sen seurannaisvaikutuksilla ovat saaneet kansalaiset osoittamaan lisääntyvää mielenkiintoa led-lamppuja kohtaan. Medialla on tietenkin myös ollut tärkeä rooli tässä ”käännytystyössä” kertomalla, että energiansäästölamput (es-lamppu) sisältävät hieman elohopeaa, joka lampun purkausputken rikkoontuessa pääsee huoneilmaan ja voi aiheuttaa vaikka mitä kauheita sairauksia...

Joidenkin es-lamppujen heikko kestävyys – mikä on tietenkin ymmärrettävää, koska puolentoista euron hintaiseen lamppuun ei voida edes Kiinassa pakata kovin laadukkaita ja kestäviä komponentteja – ja niiden ”myrkyllisyys” saa kansalaiset etsimään korvaavan vaihtoehdon, kunhan se ei vain maksa kovin paljon.

Es-lampuilla toteutettu kodin valaistus tuo selvän säästön verrattuna perinteiseen hehkulamppuvalaistukseen. Tarkasteltaessa pelkkiä energiakuluja säästö on noin viisinkertainen. Jos käytössä on ollut edullisia (ja kestäviä) es-lamppuja, pääomakuluissakaan ei välttämättä ole juuri ollut mitään eroa. Es-lamppujen käyttö on siis ollut taloudellisesti perusteltua, vaikkakin jotkin niiden ominaisuuksista ovat hehkulamppuja huonompia, kuten toisessa kirjoituksessa on todettu:

http://oulun1.blogspot.com/2010/02/energiansaastolamppu.html

Vaihto hehkulampusta es-lamppuun pienentää sähkönkulutuksen noin viidesosaan, mutta seuraava siirto es-lampuista led-lamppuihin ei tuokaan enää niin suurta säästöä. Led-lampun tehonkulutus on noin puolet es-lampun vastaavasta. Niitä ei vielä valmisteta kovin suuritehoisina, ja niiden valon spektri on paljon es-lamppuja huonompi, eli niiden valo on melko monokromaattista, minkä moni saattaa kokea epämiellyttäväksi.

Led-lamppujen käyttö (es-lamppujen sijasta) puolittaa siis sähkönkulutuksen, mutta rahassa euromääräisesti tarkasteltuna säästö on loppujen lopuksi yllättävän pieni. Kansalaisten sähkönkäyttötottumuksissa on suuria eroja, ja asuntojen koot vaihtelevat myös suuresti. Joku saattaa pitää koko asuntonsa kirkkaassa valaistuksessa, kun taas jollekin toiselle riittää vain pari valaisinta valaisemaan oleskeluhuoneen.

Perus es-lampun teho on 11 (tai 12) wattia. Se kuluttaa sadassa tunnissa 1,1 ja tuhannessa tunnissa 11 kilowattituntia energiaa. Jos ajatellaan, että vuodessa tarvitaan keinovalaistusta noin kahtenasatana päivänä keskimäärin viisi tuntia päivässä, yksi lamppu palaa tuhat tuntia vuodessa. Tämä on keskimääräinen arvo, joka huomioi sen, että jokin lamppu voi palaa alle ja jokin toinen yli tuhat tuntia vuodessa. Jos lamppuja on kaksi kappaletta, vuosikulutus on siten 22 kWh. Viisi lamppua synnyttää 55 kWh:n ja kymmenen lamppua 110 kWh:n vuosikulutuksen.

Jos oletetaan, että led-lampun energiankulutus on puolet es-lampusta, vastaavat säästöt sähkönkulutuksessa ovat 5,5 kWh (kaksi lamppua), 28 kWh (viisi lamppua) ja 55 kWh (kymmenen lamppua). Jos sähkön hinnaksi arvioidaan 10 snt/kWh, saavutettava säästö vaihdettaessa edulliset es-lamput kalliisiin led-lampuihin on 0,55 euroa, 2,8 euroa ja 5,5 euroa.

Jos lamppuja onkin kaksinkertainen määrä tai niiden vuotuinen käyttöaika on kaksinkertainen, saavutettava säästö kansinkertaistuu: 1,1 euroa, 5,5 euroa ja 11 euroa. Jos huoneistossa on kymmenen led-lamppua, joita poltetaan keskimäärin kaksituhatta tuntia vuodessa, tai 20 led-lamppua poltetaan keskimäärin tuhat tuntia vuodessa, saavutettava säästö on vain 11 euroa.

Rahaahan se yksitoistakin euroa on, saattaisi joku kitupiikki sanoa, mutta järkevämmin ajatteleva kansalainen saattaisi miettiä led-lamppujen käytön mielekkyyttä, koska eihän yhdellätoista eurolla saa edes yhtä Koskenkorva-pulloa. Jos joku haluaisi säästää yksitoista euroa, sen tekeminen olisi varmastikin helpompaa jättämällä vain yksi perjantaipullo ostamatta.

Pienessä asunnossa asuva henkilö säästäisi led-villityksessä vain 0,55 euroa, joka sekin on tietenkin rahaa, koska sillähän saisi mm. monta lautasellista kaurapuuroa.

Koska kodin valaistuksessa (es-lampuilla) on kyse pienestä energiamäärästä, pienestä määrästä jonkin pienemmän määrän vähentäminen jättää erotukseksi pienen määrän, joka on pienempi kuin vähennettävä, eli kyseessä on suhteellisen pieni energiamäärä. Kodin valaistukseen kuluvan sähköenergian määrä ei-sähkölämmitteisissä taloissa lieneekin korkeintaan vain parin prosentin luokkaa kokonaissähkönkulutuksesta, joten yrittämällä säästää sähkölaskussa vaihtamalla es-lamput led-lamppuihin saavutettu säästö on vain osia em. parista prosentista.

Sähkölämmitteisissä taloissa, joiden vuosikulutus on tavallisesti 15–20 000 kilowattituntia vuodessa, valaistuksen osuus jää selvästi alle yhden prosentin. Jos led-valaistus puolittaisi tuon alle yhden prosentin, saavutettu säästö olisi korkeintaan vain joitakin promilleja kokonaiskulutuksesta. Pienentämällä huonelämpötilaa talossa ehkäpä vain 0,1 asteella voidaan saavuttaa sama promillesäästö, joten voidaan perustellusti kysyä, onko kalliisiin led-lamppuihin investoiminen lainkaan järkevää.

Sähkölämmitteisissä taloissa kaikkien kodin sähkölaitteiden hukkalämpö lämmittää huonetiloja varsinaisen sähkölämmitysjärjestelmän ohella, joten tässäkin mielessä es-lamppujen hukkalämpö ei itse asiassa olekaan hukkalämpöä vaan es-lamppujen valon ohella tuottamaa lisälämpöä.

Paljon kohuttuihin ja niihin asetettuja odotuksia tuskin koskaan lunastaviin led-lamppuihin sopisi hyvin erään (mafia)elokuvan repliikki: ”Forget about it!”

Polpa di pomodoro -valaisin

Alla on esiteltynä Oulun 1:sen suunnittelema ja valmistama Polpa di pomodoro -design-valaisin, joka on vielä hyvin kierrätyshenkinen.

Vaikka itse kehunkin, valaisimessa tai ”Polpassa” on tyyliä vaikka muille jakaa...

Polpa di pomodoro on omaperäisyydessään aivan toista luokkaa kuin aikaisemmin esitelty ja kauhean kallis Daddy Longleg:

http://oulun1.blogspot.com/2010/10/daddy-longleg-lattiavalaisin.html

Webinfo.fi

Webinfo.fi on uudehko suomalainen internetmedia (itse asiassa hakukone), jonka päätuote lieneekin maksuton sähköpostipalvelu. Hintana maksuttomuudesta on kuitenkin ollut viestin loppuun liitetty mainoslinkki, josta ei ole ollut ainakaan lähettäjälle mitään haittaa.

Kuten on tunnettua, kaikki hyvä kestää aikansa, ja niin kävi myös Webinfon kohdalla. Palvelun ylläpitäjä lähetti torstaina alla olevan viestin:

”Hei!

Webinfo-sähköposti muuttuu maksulliseksi 1.12.2010. Jos haluat jatkaa Webinfo-sähköpostisi käyttöä, klikkaa 'Hanki lisää levytilaa' -linkkiä (näkyy ruudulla kun olet kirjautunut sisään) ja tilaa itsellesi lasku. Palvelumaksu on 49 euroa 12 kuukaudessa, liittymiskuukauden ollessa ilmainen. Maksu sisältää arvonlisäveron. Maksavana käyttäjänä saat kymmenkertaisen levytilan eli 100 megatavua tallennustilaa viesteillesi ja tiedostoillesi.

Mikäli et halua enää jatkaa Webinfo-sähköpostin käöttyöä 30.11.2010 jälkeen, ei sinun tarvitse tehdä mitään. Ylläpito sulkee 1.12.2010 sähköpostisi ja poistaa sähköpostisi, tiedostosi ja muun sisällön. - - -”

Tuskinpa juurikaan kukaan haluaa maksaa 49 euroa pelkästä web-sähköpostista, joten Webinfon asiakkaat tulevat todennäköisesti vähenemään – elleivät sitten jopa tyystin loppumaan – joulukuun alusta lukien.

Internetissä on tarjolla useita ”maksuttomia” sähköpostipalveluita, joista suurin osa toimii ulkomailla. Ulkomaiset palvelut ovat hitaita niiden suuren käyttäjämäärän vuoksi, ja niiden tietoturva lieneekin olematon. Lisäksi niiden aloitussivut ovat täynnä mainoksia (joiden julkaisijat rahoittavat luonnollisestikin palvelun toiminnan).

Webinfon etu on ollut sen mainoksettomuus ja nopea toiminta.

Mutta: Kiitos ei, Webinfo. Siinäpä kun suljette palvelunne.

Alko24h.com

Caveat emptor!

Lähetin viime torstaina Alko24h.comille (info@alko24h.com) viestin, jossa pyysin tarkistamaan yritystä käsittelevän blogitekstin oikeellisuuden, mutta koska he eivät ole suvainneet vastata viestiini, vaikka heillä on ollut aikaa siihen neljä vuorokautta eli 96 tuntia, on palautteen antamisen aika. Jos yrityksen nimessä on ”24 h”, sen pitäisi tarkoittaa juuri sitä, että yritys toimii vuorokauden ympäri eli 24 tuntia vuorokaudessa, ellei sekin sitten ole vain kusetusta.

Vastaamattomuuden vuoksi varhaisempi Alko24h.comin toiminnan lähinnä myönteisessä valossa esittelevä blogiteksti on nyt (”yrityksen tahdon mukaisesti”) poistettu lukuunottamatta alla olevaa johdantokappaletta:

”Virossa toimiva Alko24h.com-niminen yhtiö mainostaa palveluaan kaupallisilla radiokanavilla ja myy internetin välityksellä alkoholijuomia janoisille ja/tai alkoholiriippuvaisille suomalaisille.”

Jossakin yhteydessä on esitetty varsin kriittisiä arvioita Alko24h.comista. Sen toimitusvarmuutta ja luotettavuutta on epäilty, koska yritys on rekisteröity Maltalle, joka EU-jäsenyydestään huolimatta lieneekin eräänlainen vero(-nkierto)paratiisi. Yrityksen osoite on:

Vincenti Buildings, Suite 673
14/19 Strait Street
Valletta VLT1432, Malta

Alko24h.comin hinnat ovat ehkä hieman Suomen hintoja alhaisemmat, mutta jos niitä verrataan Viron vähittäismyyntihintoihin, hintaero on toisin päin huima, eli Alko24h.com tekee suuren prosentuaalisen voiton lähes jokaisen myymänsä tuotteen kohdalla. Kun vielä otetaan huomioon, että Alko24h.com on jälleenmyyjä, on luultavaa, että se voi ostaa myymänsä tuotteet valmistajilta tukkuhintaan, joka on selvästikin Viron vähittäismyyntihintatasoa alhaisempi, mikä tekee yrityksen voiton vieläkin suuremmaksi. Voisikin sanoa, että Alko24h.comin omistajat ovat keksineet helpon tavan tehdä rahaa viinaan menevien suomalaisten kustannuksella. Kun vielä tiedetään, että suomalainen ei mielellään valita mistään, yritys voi siten toimia miten vastuuttomasti haluaa.

[Kuvan henkilöt eivät tiettävästi ole (ainakaan vielä) Alko24h.comin asiakkaita, mutta kerrottakoon varoituksena, että Alko24h.comin tuotteiden nauttiminen saattaa aiheuttaa samanlaisia oireita kuin kuvan herrasmiehillä on.]

Alko24h.com ei vastaa kuljetusvaurioista, eli sen vastuu päättyy, kun se luovuttaa pullot kuljetusliikkeelle. Jos asiakas ei saa kaikkia tilaamiaan ja maksamiaan tuotteita siitä syystä, että osa puuttuu lähetyksestä tai on vääriä tai osa pulloista on rikkoontunut kuljetuksessa, hän voi tuskin tehdä mitään asian hyväksi.

Jos yritys toimisi reilusti ja rehellisesti (niin kuin suurin osa myyntitoimintaa harjoittavista yrityksistä tekee), se ei veloittaisi myymiensä tuotteiden hintaa ennen toimitusta. Rehellisesti toimiva yritys liittäisi toimituksen mukaan laskun, jossa olisi normaali maksuaika ja mahdollisuus reklamointiin, jos toimitus ei olisi tilatun mukainen.

Koska ainoa maksutapa näyttää olevan verkkopankki, rahojen takaisin saaminen on mahdotonta. Jos maksutapa olisi luottokortti, asiakkaalla olisi ongelmatilanteessa mahdollisuus saada maksamansa summa takaisin. Luottokortin käyttömahdollisuus onkin tavallisesti hyvä tae siitä, että yritys haluaa toimia rehellisesti. Sen pois jättäminen antaa yritykselle mahdollisuuden harjoittaa vilunkia.

Päinvastoin kuin yritys kertoo web-sivullaan, Alko24h.comista ostettavat viinakset ovat verollisia tuotteita, eli niistä täytyy maksaa valmistevero Suomeen. Kyse on vain siitä, kumpi osapuoli on verovelvollinen.

Latinankielinen lentävä lause ”Caveat emptor” sopisi hyvin kuvaamaan asiointia Alko24h.comin kaltaisten yritysten kanssa. Suomeksi se tarkoittaa: ”Ostaja pitäköön varansa.”

Lisätty 13.11.2010: Alko24h.comin internetsivu on lakannut toimimasta. Ellei kyse ole verkkohäiriöstä, vastuuhenkilöt ovat panneet putiikkinsa kiinni, keränneet voittonsa ja karistaneet tomut jaloistaan eli kansanomaisemmin sanoen lähteneet livohkaan. Jos näin on käynyt, moni halpaan mennyt janoinen suomalainen on menettänyt rahansa.

Kokeilemalla ping-pyynnöllä havaitaan, että osoitetta ”Alko24h.com” ei ole enää olemassakaan, joten se siitä ja sen kestosta!

Lisätty 15.11.2010: Alko24h.comin sivut toimivatkin jälleen. Ehkäpä yrityksessä vietettiin pikkujoulua koko viikonlopun ajan sen verran riehakkaisissa tunnelmissa, että palvelin pääsi kaatumaan. Niin tai näin, mutta sivujen yht'äkkinen toimimattomuus ei anna yrityksestä kovinkaan hyvää kuvaa.

Kohdassa Tulli- ja verotietoa on lainaus (jonkin) STTV:n tiedotteesta: ”STTV katsoo, että alkoholijuomien maahantuonti omaan käyttöön on sallittua vain, kun tilaaja itse valitsee tuotteet, maksaa ne myyjälle, järjestää itse kuljetuksen ja suorittaa niistä mahdolliset verot eli tilaaja tuotteiden vastaanottajana huolehtii tosiasiallisesti omaan kulutuskäyttöön tulevien juomien maahantuonnista.”

”Mahdolliset verot” voi olla kohta, joka jää halvan viinan perässä Alko24h.comin sivulle tulleelta suomalaiselta huomaamatta. Selvemmin sanoen ne ovat tullin Suomessa perimät alkoholin valmisteverot arvonlisäveroineen. Sana ”mahdolliset” saattaa hämätä luulemaan, että veroja ei ehkä aina perittäisikään. Sitten asiaa vielä sekoitetaan kertomalla, että ostajalla on mahdollisuus EU-tuomioistuimen päätöksellä hakea takaisin Viroon maksetut valmisteverot... ja lässyn-lässyn... ja lehmätkin oppivat ehkä lentämään...

On luultavaa, että tilaaminen kaikkine veroineen tulee kalliimmaksi kuin ostaminen Suomessa. Kokonaishinta lieneekin seuraavanlainen:

Kh = (Mh+Kk+Vv)*1,23, jossa

Mh = Alko24h.comin perimä hinta
Kk = kuljetuskustannukset
Vv = tullille maksettava valmistevero
1,23 = arvonlisävero 23 %

Koska monien muiden tuotteiden kohdalla kuljetuskustannukset (postikulut tms.) lasketaan mukaan verottomaan hintaan, jonka perusteella määrätään sitten arvonlisävero, niin tehdään varmasti tässäkin tapauksessa.