A-olut ruokakauppoihin

Vuoden alusta alkaen IV-veroluokan olutta alkaa saada myös ruokakaupoista. Myös A-olueksi kutsuttua ”janonsammuttajaa” sai aiemmin vain monopoliliikkeestä, joten se tulee tietämään Alkon myynnin tuntuvaa vähenemistä. Nelosen hinta tulee myös laskemaan merkittävästi – jopa lähes 50 prosenttia verrattuna Alkon hintoihin. Siinäpä ne ”hyvät” uutiset taisivat sitten ollakin.

Huonoja ovat ne, että alkoholihaitat tulevat lisääntymään. Näyttää vain siltä, että alkoholi ei yksinkertaisesti sovi suomalaisten slaavilaiselle kansanluonteelle.

Keskiolut vapautui vuoden 1969 alussa, ja muutos oli merkittävä: kulutuksen lisääntymisen seurauksena sosiaaliset ja terveydelliset haitat kasvoivat huomattavasti.

Mutta milloin on Gambinan vuoro? Milloin tuota ”ammattilaisten” suosimaa juomaa saadaan lähikaupasta?

Loppukevennyksenä Juice Leskinen esittää kappaleen Einarin polkupyörä. Siinä kerrotaan: ”Einaria vitutti, hän tahtoi pullon A:ta. Jaska myi, ja Einarilla käsi hipoi maata...”

Valtakatu, Tuira

Oulu-lehti, tuo Oulu-tiedon ”osaaja”, on jälleen kunnostautunut mutta ei niin mairittelevalla tavalla. Moni seuraaja saattaa muistaa blogissa mainitun Oulu-lehden kompastelun, jossa Kirkkokatua väitettiin Isokaduksi:

http://oulun1.blogspot.fi/2010/10/oulu-lehden-viikon-kuva.html

Keskiviikon Oulu-lehdessä kerrottiin, että Tuiran kaupunginosassa sijaitsisi Valtakatu. Tuo väite meni oman tietämyksen ylitse. Kaverini Reiskan isä on tunnettu oululainen paikallishistorian tuntija, mutta hänkään ei osannut paikallistaa kyseistä ”katua” Tuirassa eikä missään muuallakaan Oulussa.

Valtatie sen pitäisi tietenkin olla, mutta tuon laatuinen virhe kertoo paljon toimittajan ”osaamisesta” ja maalaisuudesta.

Lehtijutussa mainostettiin Valtakatu 47:ään avattua kahvilaa. Tuosta osoitteesta kymmenen numeroa itään päin Valtatie 57:ssä sijaitsi blogissa joskus mainittu sähköasennusliike Suomen Olvis Oy, jossa yrittäjänä toiminut henkilö esitteli maanantaina Ylen TV1:llä esitetyssä Autobonus-dokumentissa verkostomarkkinointia. Ohjelmassa mainittiinkin hänen yrittäjätaustansa.

Beautiful in the rain

Moni kappale saattaa kuulua erilaiselta riippuen sen sovituksesta ja esityskielestä.

Tony Hatch orkestereineen esittää säveltämänsä kappaleen instrumentaaliversiona vuonna 1967.

Brittilaulaja Petula Clark esitti sen laulettuna vuonna 1968.

Fredi esitti samana vuonna Juha Vainion sanoittaman suomalaisversion.

Stay safe and don't burn your house down...

Asmo-laturi on nyt niin sanotusti menneen talven lumia, mutta sallittakoon vielä yksi kirjoitus aiheesta. Katsokaamme tarkalleen vuosi taaksepäin, mitä silloin tapahtui.

Blogi julkaisi joulukuussa kaikkiaan 24 kirjoitusta, joista peräti 19 käsitteli tätä ”patentoitua” ja ”palamatonta” laturia. Tuolloin laturi oli vasta tullut myyntiin, ja kaikki näytti olevan mahdollista maailmanvalloitusta varten – ainakin mikäli sijoitusmuistioon oli uskomista.

Kuukauden kohokohtia olivat, kun Venäjän Federaation pääministeri Dimitri Medvedev ja Kalevan toimittaja saivat laturin.

8. joulukuuta julkaistussa kirjoituksessa kysyttiin: ”Menisikö kovinkaan pahasti pieleen, jos arvioi, että Asmo Solutionsin taru on päättynyt vuoden 2019 loppuun mennessä?”

Se meni noin kahdella vuodella pieleen: loppu tulikin reilusti ennakoitua aikaisemmin.

On vaikea tietää tarkalleen, mikä oli syynä laturitarinan päättymiseen, ennen kuin se ehti edes kunnolla alkaakaan. Rahaa oli ainakin reilusti käytettävissä. Ehkäpä suurin syy oli se, että laturi perustui liian moneen paikkaansa pitämättömään asiaan, jotka alkoivat väitellen tulla julki, ja se oli kallis – korkeimmillaan jopa 50 euroa.

Ehkäpä useimmille alkoi selvitä, että puhelinlaturit eivät olekaan palovaarallisia ja energiasyöppöjä, joihin argumentteihin Asmo-laturin ”ylivertaisuus” perustui. Myös keksityn palotarinan paljastumisella oli varmastikin oma vaikutuksensa.

Viimeisiä latureita myydään nyt 9,90 eurolla Kärkkäisellä ja Motonetissa. Koska Puuilo ei vieläkään ole päässyt eroon niistä, sen täytyy kertoa siitä, että Puuilo osti luultavasti 2000 laturia, joita on jo viime maaliskuusta alkaen myyty tappiolliseen 20 euron hintaan.

Aiemmin oli epäselvää laturin valmistusmäärästä, oliko se 5000 vai 30 000 kappaletta. Koska latureita on vielä niin paljon myynnissä, jälkimmäinen luku lieneekin oikea. Se selittää myös pääoman vähenemisen. Jos yhden laturin valmistuskulut olivat 20 euroa, niiden valmistamiseen meni kaikkiaan 600 000 euroa.

Tuosta määrästä suuri osa on myyty suurella tappiolla. Jos laturin saa nyt 9,90 eurolla, sen veroton hinta on 7,98 euroa. Liikkeen kate lieneekin noin 4 euroa, jolloin Asmo Solutions sai yhdestä laturista neljä euroa ja teki samalla tappiota 16 euroa.

Kokonaisuutena lieneekin niin, että laturit tuottivat tappiota yritykselle, ja sen sijaan, että sijoittajat olisivat saaneet miljoonavoitot tulevina vuosina, he joutuivatkin lopuksi subventoimaan kymmenen euron latureiden myyntiä.

Varaston viimeisiä... Jos yhdessä laatikossa on 20 laturia, kuvassa niitä on useampi sata kappaletta.

Pokkitörmän Shell-huoltoasema

Kuvissa näkyy Pokkitörmän Shell-huoltoasema melko pian valmistumisensa jälkeen vuonna 1934.

Tienviitat osoittavat, paljonko matkaa on Kuusamoon ja Tornioon.

50-luvulle tultaessa huoltoasema oli kokenut pienen muodonmuutoksen.

Handy Care Ring™

Oululaisen tietokoneliike Laatumikron lehtimainoksessa kaupataan Handy Care Ring™ -hoitorengasta. Koska lyhyen mainostekstin lopussa esiintyvät sanat ”oululaista osaamista”, se herätti heti mielenkiinnon. Yleensä ”oululainen osaaminen” on joko tarkoittanut huijaustuotetta, tuotetta, jolla ei tee mitään, tai tuotetta, jonka hinta ei ole missään suhteessa käyttöarvoon tai -hyötyyn. Näistä löytyy useita esimerkkejä blogista.

Kun katsoo Handy Care Ringin hintaa, 79 euroa, huomaa helposti, että jälkimmäisin toteamus pitää paikkansa Handy Care Ringin kohdalla. 79 euroa on järkyttävä hinta muovirenkaasta, jonka kehän sisäpuolelle on kiinnitetty viisi kierteen avulla säädettävää kumituttia.

Itse tehtynä vastaava vekotin maksaisi noin kymmenen euroa.

Valmistajan sivulla kerrotaan: ”Handy Care Ring™ -hoitorengas on kehitetty Oulussa, ja sille on haettu patenttia.” Tuskin menee pahasti pieleen, jos arvioi, että patenttivirasto ei tule löytämään siitä mitään keksinnöllisyyttä, eli patentoimiseen käytetyt rahat tulevat menemään täysin hukkaan.

Kuten asiaan kuuluu, valmistajan sivulla on pelkästään myönteisiä ”käyttäjäkokemuksia”. Ne, jotka ovat havainneet kalliin tuotteen hyödyttömäksi, eivät ole tietenkään saaneet ääntään kuuluviin.

Vaikka Handy Care Ring olisikin joillekin hyödyllinen tennis- ja golfkyynärpään, hiirikäden sekä muiden käden rasitusvammojen hoidossa (joihin vaivoihin valmistaja kertoo sen auttavan), sen hinta on järkyttävä.

Valmistaja kertoo:

Esimerkkejä Handy Care Ring™ -hoitorenkaan käyttäjäryhmistä:

- Toimistotyön tekijät ja erilaisten päätelaitteiden käyttäjät

- Rakennusalan työntekijät, metsäammattilaiset ja autoilijat

- Hoitoalan työntekijät, esim. hammaslääkärit

- Mailapelien pelaajat sekä esim. frisbeegolfaajat, kiipeilijät, keilaajat, hiihtäjät ja motoristit

- Muusikot

Handy Care Ring on valmistettu muovista(!). Miten on mahdollista, että siihen ei tässä tuhansien järvien ja humisevien honkien maassa ole käytetty kotimaista uusiutuvaa materiaalia eli puuta? Syy on tietenkin hinta: muovivalun tekeminen on paljon helpompaa ja halvempaa kuin valmistaminen puusta.

Missään ei mainita, että Handy Care Ring olisi valmistettu Suomessa, ja jos niin olisi, se olisi varmastikin tällaisena merkkivuonna mainittu. Hurja hinta voisi tosin puoltaa sitä käsitystä, että se on valmistettu Suomessa. Tuote on niin kolhon näköinen, että se voisi olla hyvinkin valmistettu jossakin nyrkkipajassa tai autotallissa.

Jos kädessä on vielä viisi sormea, samanlaista hierontaa voisi tehdä omilla sormilla, ja siinä myös toinen käsi saisi hyvää sormiverryttelyä.

Tuntuisi vain ihmeelliseltä, jos vastaavaa tuotetta ei olisi jo ”keksitty” ja käytetty jossakin muussa maassa...

BrightChargerin kohtalo..?

BrightCharger kertoi syyskuun lopulla, että laturin valmistuminen ja toimitus lykkääntyy ”arviolta” joulukuuhun eli lähes kolme kuukautta eteenpäin. Tuolla tukijoille haluttiin välittää viesti, että laturi voisi olla valmis ennen joulua ja useamman laturin ostaneet voisivat suunnitelmiensa mukaan pakata joitakin niistä lahjapaketteihin.

Nyt näyttää kuitenkin vahvasti siltä, että BrightCharger ei tule valmistumaan jouluksi monien tukijoiden pettymykseksi. Koska tukijoita oli vain vaatimattomat 123 kappaletta, pettyneiden lukumääräkään ei voi olla kovin suuri. Toisaalta BrightChargeria lahjaksi odottavien lukumäärää voi olla vaikea arvioida. Joka tapauksessa kukaan ei tule lataamaan joulupyhinä puhelintaan BrightChargerilla.

Kyseessä on suhteellisen yksinkertainen tuote, joten lykkääntyminen kertonee suurista vaikeuksista. Indiegogossa kerätty 22 tuhatta dollaria on vain pieni summa verrattuna viime vuonna Tekesiltä saatuun lähes 190 tuhanteen euroon. Tuossa mielessä velvoitteet tukijoille ovat varsin pienet, ja tuota oletusta tukee BrightChargerin erittäin huono tiedottaminen somessa.

Tukijat odottavat varmastikin mitä tahansa tietoa projektin etenemisestä, mutta jos projekti ei ole edennyt lainkaan, eihän siitä voi tietenkään tiedottaa mitään. Se voi kertoa myös BrightChargerin ylimielisestä asenteesta tukijoita kohtaan.

Blogi kertoi lokakuussa BrightChargerin patenttihakemuksen vaikeuksista: se ei tule saamaan patenttia keksinnöllisyyden puutteen vuoksi. Hakemuksessa oli paljon samaa vanhemman hakemuksen kanssa, ja voi olla mahdollista, että tämä on syynä laturin valmistumisen lykkääntymiseen.

Kukaan ei voi valmistaa tuotetta, joka loukkaa jonkun toisen patenttia, ilman sopimista oikeudenomistajan kanssa.

Tässä toistui vanha tuttu tarina: sotaan mentiin soitellen, mutta paluu sieltä on vähemmän kunniakas. BrightCharger sai median mukaan levittämään tietoa uniikista innovaatiostaan, jonka piti lähes pelastaa maailma ilmastonmuutokselta. Laturin hyödyllisyyttä yritettiin perustella monin valhein.

”Tavoitteena ei ole enempää tai vähempää kuin mullistaa maailma. Keksinnölläni haluan säästää energiaa maailmassa vähintään kuuden ydinvoimalan verran”

Voidaanko puhua ”keksinnöstä”, jos Jane Pin Tin haki sille patenttia jo vuonna 2012? Vastoinkäymisistä on tietenkin vaikea ja noloa kertoa julkisuudessa, ja sen vuoksi niistä vaietaan niin kauan kuin mahdollista. Näinhän kävi myös erään oululaisinnovaation kohdalla...

Unicon uusi yritys

Unicon kusetuskampanja Kickstarterissa keskeytettiin viime hetkellä ylläpitäjän toimesta. Virallinen syy ”keskeytykselle” on se, että Unicolla ei ollut esittää minkäänlaista versiota puhelinsovelluksesta (app). Koska Unico ”kertoi” laitteensa olevan prototyyppivaiheessa, sovellus olisi tietenkin pitänyt olla olemassa toimiakseen itse pesulaitteen kanssa, josta ei tietenkään ollut oikeasti olemassa minkäänlaista toimivaa prototyyppiä. Todellinen syy taitaa kuitenkin olla se, että Kickstarter sai liian paljon valituksia ja syytöksiä, että Unico on huijausta.

Unicon huijarit eivät lannistuneet kovin vähästä ja aloittivat uuden 20-päiväisen kampanjan Indiegogossa, jossa pesulaite on vain muutaman tunnin aikana kerännyt jo 100 prosenttia tavoitteestaan. Tyhmimmät tukijat seurasivat tietenkin perässä Kickstarterista.

Kickstarter-kampanjan keskeytymisen vuoksi Unico-huijareille tuli pieni viive saada rahojaan, minkä vuoksi Indiegogon kampanjan pituus on nyt vain 20 päivää Kickstarterin 60-päiväisen sijasta. Tuotekehityskin on nyt vasta konsepti-vaiheessa.

Toimitusarvio on kesäkuu 2018. Kickstarterissa se oli helmikuu 2018. Jonkin kumman syyn vuoksi laitteen valmistuminen lykkääntyi neljä kuukautta.

Ainakin yksi suomalainen on haksahtanut tähän huijaukseen.

Unico™ smartbrush on huijausta kahdesta syystä:

1) On erittäin todennäköistä, että Unico ei tule koskaan valmistumaan sellaisena kuin se myytiin tukijoille, eli se ei toimi luvatulla tavalla: sitä ei voi huonon sopivuuden vuoksi käyttää, se pesee huonosti tai ei sitten lainkaan.

2) Unico ei valmistu koskaan, ja tukijat lannistetaan jatkuvilla selittelyillä ja viivästyksillä.

Tämä kuva todistaa, että puhelinsovellusta ei ollut olemassakaan. Puhelimen kuva on kopioitu CNBC-kanavan kuvasta, joka esittää Apple iPhone X -puhelinta.

Jos tyhmyydestä jaettaisiin palkintoja, ne voitaisiin antaa Unicon tukijoille. Jos joku normaaliälyinen harkitsisi vakavissaan Unicon tilaamista, hänen kannattaisi kysyä hammaslääkärinsä mielipidettä Unicosta. Vastaus olisi todennäköisesti kehotus olla tilaamatta laitetta Unicon hyödyttömyyden ja jopa mahdollisen haitallisuuden vuoksi.

Kickstarter-tukijoiden mukaan Indiegogon puuttuminen huijauksiin on Kickstarteria heikompaa, joten Unicolla on nyt hyvät mahdollisuudet kerätä satojatuhansia euroja Unico-huijaustuottellaan.

Siitä vain mukaan tukemaan...

https://www.indiegogo.com/projects/unico-smartbrush--3#/

First-Look Review of the Unico Smartbrush

Nerd Tech -sivusto on testannut Unicon, vaikka siitä ei vielä ole olemassa edes minkäänlaista prototyyppiversiota. Sepä on kummallista..? Olisikohan sivustolle maksettu siitä?

”Although a number of pieces were involved, once we had everything set up properly, the process wasn’t particularly complicated. We squirted toothpaste into the power unit, snapped it in place with the mouth unit, bit down and activated the power.

It was a very unique sensation. Although brief, it felt a bit like our teeth were in an automated car wash. The toothpaste tasted good and left a very fresh, clean feeling in our mouth. While our teeth did feel quite clean, it was a bit challenging mentally to accept the idea that we’d just finished brushing that rapidly.

All in all, it does achieve its goals. We brushed our teeth in such a short amount of time it was hard to believe we were done. While difficult to evaluate without spending months with the Unico, we can say our teeth and mouth felt quite clean.”

https://nerdtechy.com/unico-smartbrush-review

Unico™ smartbrush

Tämä huijaus on niin huvittava, että siihen on pakko palata uudelleen. Vieläkin täytyy ihmetellä, miten kukaan voi olla niin tyhmä, että uskoisi Unicon toimivan. Tämä huijaustuote on kerännyt jo yli 900 000 euroa lähes 7000 tukijalta.

Sähköharjojen valmistajat ovat varmastikin yrittäneet kehittää vastaavaa, mutta lähes rajattomista taloudellisista resursseistaan huolimatta ne eivät ole onnistuneet siinä. Miten sitten jokin pieni ”yritys” voisi onnistua siinä?

Kaikki huijauksen tuntomerkit ovat niin selvästi nähtävissä, mutta siitä huolimatta Unico smartbrush kerää edelleenkin lisää rahaa – mutta enää vain viimeistä vuorokautta.

Innoittajana tälle huijaukselle toimi varmastikin Amabrush purukaluston pesulaite, joka keräsi yhteensä yli seitsemän miljoonaa euroa. Tätä ei ehkä voi kutsua huijaukseksi, koska taustajoukoissa on itävaltalainen hammaslääkäri. Amabrushin ongelma taitaa vain olla: ”one size fits all”.

Unico ”käynnistetään” napauttamalla sormella kahdesti kädessä pideltävään kappaleeseen (valhetta tietenkin).

Huijauksen tuntomerkit

1. Ylenpalttista kehumista, vaikka laitetta ei ole vielä olemassakaan:

”Unico™, is a functional product with a sophisticated design that will help glamorize your bathroom.”

”Its minimalistic and high tech look has been handled in detail by expert designers.”

”High quality materials have been used.”

”It guarantees reduced noise levels compared to a traditional electric toothbrush! This result was achieved by using a last-generation Power Unit isolated acoustically. ”

2. ”Thanks to”-sanontaa käytetään liian usein.

3. Unico on itse kehittänyt tai saanut käyttöönsä akun, joka ei koskaan vanhene: ”The ultimate generation rechargeable battery is made of lithium ion, it NEVER has to be replaced.”

4. Kertojaääni videolla puhuu amerikanenglantia, vaikka sivuston mukaan Unicon kotipaikka on Italian Venetsia. Tuohon voi toki olla selitys, vaikkakin on todennäköisempää, että huijari onkin amerikkalainen ja Venetsia on kerrottu vain hämäyksen vuoksi.

5. Omissa kommenteissaan Unico on ottanut loukkaantuneen sävyn huijaussyytöksien vuoksi ja yrittää liialla selittelyllä korjata tilanteen.

6. Bluetooth-käyttöliittymä, jonka avulla Unicoon voidaan asettaa ”yksilölliset” parametrit, kuten harjasten pyörimisnopeuden ja pesuajan. Lisäksi puhelinsovelluksen avulla voidaan ottaa yhteys Unicon nettisivulle ja tilata sieltä ”lisätarvikkeita” kuten Unico-hammastahnaa.

7. Patenttikin on (muka) jo myönnetty, mitä todistaa kunniakirja.

Kolme tukijaa on ostanut 33 kappaleen erän 3333 euron hintaan.

On erittäin todennäköistä, että Unico ei tule koskaan valmistumaan. Siitä voidaan ehkä valmistaa muutama toimimaton kappale, jotka lähetetään joillekin, ja sen jälkeen Unico ilmoittaa rahojensa loppuneen. Sen jälkeen mitään ei ole tehtävissä. Kuten sanonta kuuluu: he ottivat riskin ja hävisivät.

Kilpailua tyhmyydestä..?

Eräs ruotsinsuomalainen vaatii kommentissaan rahojaan takaisin Muzosta (4.12.2017). Hän on tukenut kaikkiaan 19:ää tuotetta seitsemän vuoden aikana. Katsomalla tuettuja tuotteita tulee pakostakin mieleen ajatus, onko Kickstarterissa menossa jonkinlainen ”sanaton” kilpailu siitä, kuka tukee eniten tyhmimpiä innovaatioita.

Voiko mitään tuon tyhmempää olla? Kuinka kukaan voi olla niin tyhmä, että uskoisi tuon toimivan? ”Unico SmartBrush – Brush your teeth in just 3 seconds!”

Kyllä tyhmemmänkin pitäisi ymmärtää, että hampaat eivät voi puhdistua kolmessa sekunnissa. Purukaluston koko ja muoto ovat niin yksilöllisiä asioita, että suurimmalle osalle tukijoista tulee istuvuusongelmia pesulaitteen kanssa huolimatta siitä, että niitä on eri kokoja. Akulla toimivat Unicon harjat eivät myöskään voi tavoittaa kaikkia hampaita samalla tavalla kuin hammasharja.

Unico on kerännyt lähes miljoona dollaria, ja tavoite ylittynee 11-kertaisesti. Unicolla ei ole valmista prototyppiä, vaikka niin väittääkin Kickstarterissa. Väite patentista on myös valhetta. Toisin kuin monen muun huijaustuotteen kohdalla muutamat tukijat ovat kommenteissaan havainneet tämän huijaukseksi.

Unicon vastauskommenteissa näkyy selvästi (jos osaa lukea ”rivien välistä”) että ne täyttävät kaikki klassisen huijauksen tuntomerkit.

On varmaa, että jos laite koskaan valmistuu, alkaa valitusten vyöry laitteen toimimattomuudesta tai huonosta istuvuudesta. Tästä tyhmyydestä saa pulittaa vähintään 99 euroa. (Vielä ehtii mukaan!)

Mikä unohtui? Odontologin kommentit laitteen ”toimivuudesta” ja ”hyödyllisyydestä”. Ilmeisesti yksikään odontologi ei ollut ostettavissa tai sitten tämän kusetuksen takana olevat eivät halunneet sijoittaa siihen omia rahojaan.

https://www.kickstarter.com/projects/2077043275/unicotm

Täällä on Samin kilpailusarja:

https://www.kickstarter.com/profile/171620447

Oura – versio #2

Oura on esitellyt uuden kutistetun version huuhaa-sormuksestaan. Uuden version hintahaarukka on 300–1000 euroa. Kalleimman version hinta selittyy sillä, että siihen on istutettu ”timantteja” (todennäköisesti halpoja teollisuustimantteja). Katoaakohan tässä nyt sormuksen varsinainen käyttötarkoitus eli toimia mittausanturina, jos siitä tehdään myös huuhaa-koru?

Joutuvatko vanhemman version ostaneet ostamaan uuden version, jotta eivät vaikuttaisi köyhiltä ja junteilta? Tuskinpa kukaan itsetietoinen kehtaisi enää pitää vanhaa ”mokkulaa” julkisesti sormessaan.

Kaleva osaa aina iskeä asian ytimeen: ”Olisiko Ōura Oulun vastaus Applelle? Uudet sormukset vaikuttavat ulkoisesti niin viimeistellyiltä korulaitteilta, että olisi kumma, jos ei niistä tule hittiä.”

Eipä taida tulla mitään hittiä... niin ja onhan Oura jo melkein Applen kokoinen yritys...

Toisin kuin korvavalo, joka ”toimii” siihen uskovien mielestä, Oura ei ”tee mitään”. Tavallisen käyttäjän siitä saama hyöty on siten vähäinen.

Alla olevan kuvan avulla Oura myytiin Kickstarter-tukijoille kaksi vuotta sitten, ja se keräsi noin 650 000 dollaria. Sanotaan, että kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Kuvatekstien viisi imperatiivia – optimoi, paranna, takaa, säädä ja tee – antaa sellaisen vaikutelman kuvaa katsovalle, että Oura voisi jollakin tavalla vaikuttaa Ouran käyttäjän terveydentilaan, mutta niin se ei tee.

Samalla tavalla hämäävällä kuvalla Celestial Tribe keräsi lähes kaksi miljoonaa dollaria Muzo-ihmelaitteellaan. Se on kuvan voima. Kuvan ei tarvitse edes varsinaisesti valehdella, vaan riittää, että se panee kuvaa katsovan mielikuvituksen liikkeelle ja valehtelemaan itselleen.

Oura on hyvä esimerkki siitä, millaisia ylihintaisia ja hyödyttömiä tuotteita voidaan myydä nykyaikana. Riittää, että laitteesta on yhteys puhelimeen, jossa sovellus tuottaa sopivasti välkettä ja vilinää, ja ostaja on hyväuskoinen ja helposti manipuloitavissa.

Jos jollakin on 329 euroa ”ylimääräistä”, sen voisi käyttää paljon hyödyllisemmin esim. malarian vastaiseen taisteluun Afrikassa. Joka vuosi noin 700 000 afrikkalaista kuolee malariaan lähinnä köyhyyden vuoksi.

OURA-hyvinvointisormus

Oura Health Oy:n kehittämä ”hyvinvointisormus” ei voisi olla mistään muusta kaupungista kotoisin kuin Oulusta. Se on hyvin paljon kuin uusi korvavalo.

Vaikka sormus toimisikin teknisesti valmistajan väittämällä tavalla, eli välittää mittaustuloksia puhelimeen, sen hyöty perustuu hyvin pitkälle uskomukseen hieman samalla tavalla kuin Valkee-korvavalo ”paransi” pitkän liudan erinäisiä fyysisiä ja psykiatrisia vaivoja.

Yritys kertoo:

”How you slept last night has an incredible impact on how you respond to the world the next day, but there are subtleties about your sleep activity that are easy to miss. The OURA Ring provides unmatched analysis that opens your eyes to how you sleep, towards awareness and improvement of this vital part of your well-being.”

Oura-sormus kertoo mahdollisesti jotakin unen laadusta, vaikkakin sormi lieneekin melko huono analysointikohta, koska uni tapahtuu korvien välissä, mutta se ei tietenkään millään tavalla paranna unen laatua tai muutakaan hyvinvointia. Oura-sormus välittää vain joitakin mittaustuloksia, joiden tarkkuudesta tai hyödyllisyydestä moni voi esittää omat epäilynsä.

Vaikka sormusta onkin jo myyty jokin määrä, se ei ole mikään indikaattori sormuksen hyödyllisyydestä tai toimivuudesta. Korvavalo on hyvä vertailukohta: se myi kymmeniätuhansia kappaleita, vaikka se on osoitettu huijaukseksi. Tuotteen suosio ei siten ole mikään tae sen toimivuudesta.

Lukemalla yrityksen propagandaa potentiaalinen asiakas saattaa ajatella, että tässä voisi olla apu omiin lukuisiin psykosomaattisin vaivoihin ja unihäiriöihin, ja ostaa Oura-sormuksen, jonka hinta on 329 € – 549 €. Se on järkyttävä hinta ”sormuksesta”, joka välittää mittaustuloksia, joita keskivertohenkilö ei varmastikaan osaa tulkita oikein tai joiden oikeasta tulkinnasta tuskin olisi juuri mitään hyötyä. Tavallisesti voidaan tehdä seuraavanlainen rinnastus: huijaustuote = törkeä hinta.

Oura Health Oy on kehittänyt nokkelan tavan ansaita rahaa törkeän hintaisella tuotteella, joka pohjautuu hyvin pitkälle uskomustieteeseen. On vaikea arvioida sormuksen valmistuskustannuksia, mutta suurissa erissä yhden valmistaminen maksaisi luultavasti alle kymmenen euroa.

Sormuksen lähetysteho on pieni (1–2,5 mW), mutta jos sormusta pidetään pään lähellä koko yön ajan, aivot altistuvat laajakaistaiselle mikroaaltosäteilylle jopa monen tunnin ajan.

Akun varaus kestää korkeintaan kolme päivää, mikä tietää sitä, että akku, joka tuskin on vaihdettavissa, kuluu loppuun melko lyhyessä ajassa, ja tuolloin Oura Healthin kassakone kilisee jälleen. Koska akun vaihtomahdollisuutta ei ole mainittu, akku ei tietenkään ole vaihdettavissa.

Oura Healthin takaa löytyy JouZen Oy, joka on kolmen kuluneen vuoden aikana saanut lähes kaksi miljoonaa euroa Tekes-rahoitusta (lainaa).

Video kertoo selvästi, että Oura-älysormus hipoo huuhaan rajaa...

Tyhmyydestä saa ja pitää maksaa

Muzon tilanneille alkaa viimeinkin totuus paljastua: Muzo tuottaa vain kohinaa ja toimii (huonolaatuisena) BT-kaiuttimena eikä vaimenna melua lainkaan. Jos koulun fysiikantunnilla opetusta olisi seurattu tarkemmin, tyhmemmällekin olisi pitänyt olla selvää, että hiomatuen kokoinen laite ei pysty vaimentamaan melua mistään tilasta.

Tämän kuvan olisi jo pitänyt kertoa, että kaikki oli valhetta. Laitteeseen ehkä sisältyvät ajastintoiminto ja bluetooth-speksiin kuuluva synkronoituminen päätelaitteen kanssa, koska laitteet eivät muuten toimisi keskenään, mutta kaikki muu on pelkkää hämäystä.

Hienot termit kuten ”Anti-Vibration”, ”Scene Creation”, ”Soun Field”, ”Noise Monitoring” ja ”Sleep Analysis” vetosivat tukijoihin heidän älykkyystasoonsa katsomatta.

Nyt kun Muzo vastoin kaikkia ennakko-odotuksia ei toimikaan, tukijat haluavat saada rahansa takaisin ja olla maksamatta pakollisia oppirahojaan. Rahat olisi mahdollista saada takaisin ainoastaan oikeusteitse, mutta sekin tapa vaikuttaa melko epätodennäköiseltä.

Indiegogo ja Kickstarter ovat kampanjoiden päätyttyä tilittäneet rahat Celestial Tribelle vähennettyään ensin niistä omat 5 prosentin palkkionsa ja lisäksi 2,5 prosentin luottokorttimaksun. Niillä ei ole enää mitään tekemistä koko asian kanssa. Tuosta huolimatta moni tukijaa haluaa saada rahansa takaisin niiltä. Moni vaatii rahanpalautusta myös Muzon valmistajalta.

Jos tukija on saanut laitteensa, Celestial Tribellä tuskin on mitään juridista velvoitetta palauttaa maksettua summaa takaisin. Nykyaikana monet liikkeet tarjoavat mahdollisuuden palauttaa tuotteen takaisin ja tavallisesti käyttämättömänä määräajan kuluessa, mutta tuota mahdollisuutta ei ole joukkorahoituspalveluissa myytävissä tuotteissa.

Muzo-huijauksen takana näyttää olevan 20-vuotias Georgian Gainesvillestä kotoisin oleva Bobbisha Campbell. Tuohon ikään on tuskin ehtinyt kertyä kovinkaan paljon teknistä osaamista, jonka avulla olisi voitu kehittää melua vaimentavan laite, jollaisen valmistaminen tuottaa vaikeuksia jopa suurille audioelektroniikkaan erikoistuneille yrityksille, joten voidaan varmaankin sanoa, että Bobbisha Campbellin huijaus oli tarkoituksellista.

Tukijat löytävät kuitenkin suurimman syyllisen itsestään ja omasta typerästä hyväuskoisuudestaan. Kampanjasivuilla ei esitetty mitään mittaustuloksia tai muitakaan todisteita, että Muzo voisi todellakin vaimentaa melua.

Joukkorahoituspalvelu on näppärä tapa saada varmistettua riittävä määrä (kehitteillä olevan) tuotteen ostajia ja rahat kehitystyöhön. Jos Muzo olisi myynnissä kaupassa, sitä tuskin kukaan ostaisi. Koska joukkorahoituspalveluiden tuotteista ei vielä ole käyttäjäkokemuksia, niiden ostaminen on sananmukaisesti sian ostamista säkissä.

Sama toteutuu hyvin pitkälle myös television Ostoskanavalla: siellä mainostettavan ylihintaisen roskan myyminen tavallisissa kaupoissa olisi mahdotonta.

Pandoja Ähtärin eläintarhaan

Kaleva kertoi eilen, että Ähtärin eläinpuistoon saapuu kaksi pandaa ensi tammikuussa. Yllättävää asiassa on se, että eläimet ovatkin Ähtärissä vain ”lainassa”, ja niistä maksetaan noin miljoona euroa vuosivuokraa. Pandoja varten rakennettiin oma talo, joka maksoi peräti kahdeksan miljoonaa euroa.

Onkohan tämä liioittelua kahdelle pandalle..?

Eläinpuisto omassa tiedotteessa kerrottiin vuosi sitten, että pandojen sijoittamisessa on kyse ”suojeluhankkeesta”. Ähtärin kaupunki maksaa siis seuraavan kymmenen vuoden aikana lähes 20 miljoonaa euroa siitä, että tarhaan saadaan kaksi eksoottista ja uhanalaista eläintä turvaan kiinalaisilta salametsästäjiltä.

Ähtärin kaupunki omistaa 99 prosenttia eläintarhasta eli käytännössä kokonaan. Eläinpuiston liikevaihto on viimeiset vuodet pyörinyt parin miljoonan paikkeilla, ja toiminta on nipin napin ollut voitollista. Miljoonainvestoinnilla kaupunki ottaa ison riskin, joka pahimmassa tapauksessa lankeaa kaupunkilaisten maksettavaksi.

Nykyinen pääsymaksu on 11 euroa, johon on odotettavissa korotus, tai vaihtoehtoisesti Pandataloon tulee erillinen pääsymaksu. Kävijöiden määrän tulee lisääntyä reilusti, jotta tarhan toiminta pandojen tulon jälkeen olisi kannattavaa. Tuota sopii perustellusti epäillä...

Pandoja ja leopardeja lukuun ottamatta eläinpuistossa ei ole mitään eläimiä, joita ei voisi nähdä luonnossa – ja mikä tärkeintä – vapaina. Onko mitään mieltä ajaa satoja kilometrejä ja maksaa 11 euroa siitä ilosta, että näkee vangittuja ja stressaantuneita eläimiä? Ja tuskinpa pandojen näkeminen lisähintaan tekee siitä sen järkevämpää...

Kuin silloin ennen

Kirkkokatu 45 vuotta sitten.

Loppukevennyksenä Jarkko ja Laura esittävät Suomen Euroviisu-ehdokkaan "Kuin silloin ennen" vuonna 1969.

Karjalainen: ”Joensuussa valmistettu Asmo-laturi ei lyönyt läpi”

Karjalainen kertoi eilen: ”Kansainvälistä huomiota Asmo-laturillaan saanut Asmo Solutions Oy on lopettanut hiljakkoin toimintansa. Oululaisyhtiön laturia ehdittiin valmistaa muutaman kymmenentuhannen kappaleen erä Jotwire Oy:n Joensuun ja Tuupovaaran tehtailla. Jotwire toimi laturin sopimusvalmistajana.”

Hieman myöhemmin tekstissä kerrotaan: ”Salorannan mukaan latureita myytiin yhteensä vain 5 000 kappaletta.”

Asmo-latureita valmistettiin siis ”muutaman kymmenentuhannen kappaleen erä” – olisiko se sitten Kalevassa mainittu 30 000 kappaletta – mutta niitä myytiin vain 5000 kappaletta. Missä ovat loput 25 000 laturia?

Onko jollakin luki-häiriö, vai miksi luvut eivät täsmää?

Aiemmin kerrottu 5000 myytyä laturia ihmetyttikin kovasti, koska tilauskirjan myyntiarvion ja jälleenmyyjien suuren määrän perusteella myyntimäärän olisi pitänyt olla selvästikin suurempi. Nyt latureita on tullut myyntiin Motonetiin ja uudelleen Kärkkäiselle, joista molemmista tuon patentoidun ja palamattoman laturin saa 9,90 eurolla.

Onko ihme, jos Asmo Solutionsin toiminta ei kannattanut, jos 20 euron valmistuskulujen laturi myydään 10 eurolla, jossa alv on noin 2 euroa ja liikkeen kate vähintäänkin 4 euroa. Tappiota tuli siten noin 16 euroa/laturi. Sijoittajille luvattiin 10 euron voitto jokaisesta myydystä laturista.

Vaikka kaikki 25 000 laturia olisi myyty 16 euron tappiolla, se tekisi vain 400 000 euron tappion ja jättäisi vielä noin miljoonan sijoittajien rahoja jäljelle. Mihin ne hävisivät? Todellisuudessa tappiolla myytyjen latureiden lukumäärä on paljon pienempi – luultavasti alle 10 000 kappaletta.

https://www.karjalainen.fi/uutiset/uutis-alueet/talous/item/162454-joensuussa-valmistettu-asmo-laturi-ei-lyonyt-lapi

Tämä kuva on historiaa...

Felicette-avaruuskissa

Felicette kävi avaruudessa 157 km:n korkeudella ja palasi sieltä takaisin 18.10.1963.

Felicette, joka oli ensimmäinen avaruudessa käynyt kissa, ansaitsee tietenkin muistomerkin, jota varten nyt kerätään rahaa.

https://www.kickstarter.com/projects/sergethew/a-statue-to-felicette-the-first-cat-in-space

Muzo ei toimi

Muutama tukija on saanut Muzon. Tavallisimpia tyytymättömyyden aiheita ovat:

– Pitkä toimitusaika, jopa useita kuukausia siitä, kun se oli lähetetty.

– Muzo ei toimi puhelinapplikaation kanssa, vaan se antaa ilmoituksen: ”Sorry, you are not authorized to use the application, please contact the developer!”

– Muzo ei toimi luvatulla tavalla, eli se ei vaimenna melua. Se vain tuottaa kohinaa ja luonnonääniä.

Moni vaatii rahojensa palauttamista, mikä taitaa olla turhaa, koska sitä ei tule koskaan tapahtumaan.

Muzo-huijaustuotteen takana on Celestial Tribe -niminen yritys, jonka kotipaikka Indiegogon mukaan on San Francisco. Pelkästään sen, että yhdenkään henkilön nimeä ei ole mainittu missään, olisi pitänyt olla riittävä varoitusmerkki siitä, että vaikeuksia voi olla odotettavissa.

Tämä kommentti (Kickstarter) kertoo kaiken olennaisen:

”I just got mine...Muzo is a completely useless scam. I agree with others; this appears to be a noise maker with no noise cancellation tech. The vibrating thing on the bottom is not doing anything in relation to the noise going on outside or inside my house. The app says that I am unauthorized to use the app. The app was developed for an older version of Android but the play store says 4.0 and up. App permissions have access to the microphone, storage, app history, photos and media, Bluetooth and full network access. Muzo is a scam. Celestial Tribe is the scammer. I looked up the shipping info and it looks like it took two months to ship, two months at sea, and was stuck in customs for 4 months. Nice work CT! Take our money and then litterally pick the slowest path possible to the destination. Everyone should get a refund!”

Kolmella eurolla saa kumisen hiomatuen, josta on varmastikin paljon enemmän hyötyä.

Celestial Tribe -niminen yritys löytyy Hong Kongista. Se oli testauttanut laitteen takeeksi siitä, että se täyttää FCC:n vaatimukset häiriösäteilystä. Siihen riittää se, että Muzon lähetyssignaali pysyy speksin määräämän taajuusalueen sisällä eikä teho ylitä maksimitehoa.

Tyhmyydestä saa maksaa, ja kyllä täytyy ollakin todella tyhmä, jos uskoo, että hiomatuen näköinen aparaatti pystyisi vaimentamaan melua. Celestial Triben takana olevilla henkilöillä mahtaakin nyt olla hauskaa.

Edellä olevan kuvan mukaan Lam Chi Kin on Muzon valmistaneen yrityksen johtaja mutta ei ole välttämättä missään tekemisissä sen Celestial Triben kanssa, joka keräsi 2,4 miljoonaa dollaria joukkorahoituspalveluissa. Voi olla, että hongkongilaisyritys on vain eräänlainen bulvaani tai alihankkija, joka oli perustettu valmistamaan MUZO CMW-1200.

Joukkorahoituspalveluilla ei ole mitään vastuuta. Niille vain riittää, että ne saavat omat osuutensa kerätyistä rahoista. Mitä suurempi summa kertyy, sitä enemmän rahaa ne saavat.

Täällä on testausdokumentaatio asiasta kiinnostuneille:

https://fccid.io/2AMP7CWM-1200

Taisteluni

Huuto.netissä on myynnissä ”aatteellinen kirja” Taisteluni vuodelta 1941. Se on ehdoton hankinta kaikille ”alan miehille”. Se on myös oivallinen joululahja heille, sillä tuskinpa tuosta voisi joululahja enää parantua... Koska kirja ei ole kovin yleinen eikä siitä ”sattuneiden syiden vuoksi” oteta enää uusia painoksia, hinta voi kohota melko korkealle.

Kyseinen kirja tuli kerran lainattua Oulun kaupunginkirjastosta, jossa se oli kaksiosaisena laitoksena. Se oli sen verran puisevaa luettavaa, että muutama sivu riitti. Ehkäpä ”alan miehet” kokevat sen lukemisen toisenlaiseksi..?

https://www.huuto.net/kohteet/hitler-taisteluni/457315490

Postin kulkemisen vaikeus

Tilattaessa tuotteita Kaukoidästä niiden saapuminen saattaa kestää jopa useita viikkoja, ja moni saattaa ajatella, että viivästyksen syy on lähtöpäässä, mutta niin ei aina olekaan, vaan jarruna näyttääkin olevan kotoinen Posti (ent. Itella).

Alla oleva tapahtumakirjaus todistaa, että Posti joko tahallaan tai jonkin syyn vuoksi tahattomasti hidastaa lähetysten kulkua. Tuote tilattiin 30.10.2017 ja se näyttää saapuneen Vantaalle jo 6.11.2017 eli viime maanantaina.

Paketti on pienikokoinen, ja siitä huomaa selvästi, että siinä ei ole mitään laittomia tuotteita ja alhaisen hinnan vuoksi siitä ei mene al-veroa eikä tulliakaan, joten tulliselvittelyssä ei pitäisi mennä kovinkaan kauan aikaa. EU-alueelta tilattaessa tuotteet tulevat muutamassa päivässä postilaatikkoon.

Toisinaan tuotteita katoaa matkalla, ja katoamisen syytä voi olla vaikeaa selvittää, mutta tässä tapauksessa, jos lähetys katoaa, syyllinen on tiedossa.

Muzo – hiljaisuuden ”tekijä”

Blogin seuraaja antoi vinkin tästä huijaustuotteesta. Annetaan yrityksen itse kertoa, mistä on kysymys:

”Muzo is the first acoustic device that applies Anti-Vibration Technology for smooth surface. This Exclusive Technology prevents objects from vibrating to minimize any unwanted disturbances nearby.”

Muzossa on ladattava akku (2 kpl), jonka varaus kestää vain 20 tuntia, eli jos laitetta käyttää jatkuvasti, sitä saa myös ladata jatkuvasti. Todennäköisesti akku kestää vielä lyhyemmän ajan.

Kickstarterissa ja Indiegogossa on erittäin pitkät sepustukset, joilla potentiaaliset tukijat yritetään saada uskomaan tähän kusetukseen ja sen toimivuuteen. Muzo muistuttaa toiminnaltaan paljon QuietOn-vastamelukuulokkeita, mutta se ”vaimentaa” melun ei pelkästään korvakäytävästä vaan koko tilasta.

Siinä on kolme eri moodia:

- Serenity mode: to create a silent place by Anti-Vibration

- Sleep mode: to achieve better sleep quality by Scene Creation

- Secret mode: to protect speech privacy by Sound Masking

”Secret mode” olisi varmastikin ollut tarpeellinen Maxwell Smartille, jolla keskustelu pomon kanssa kävi mahdottomaksi käytettäessä ”hiljaisuuskupua”.

Lyhyesti sanoen Muzo synnyttää tilan melulle vastakkaisvaiheisen melun, jonka ”pitäisi” vaimentaa häiriömelu lähes täysin. Muzo kiinnitetään pintaan, joka pystyy ”värähtelemään”, ja värähtelevä pinta toimii sitten ikään kuin kaiuttimen kalvon tavoin vaimentaen ympäristön melun.

Pelkästään jo peruskoulupohjalla pitäisi ymmärtää, että se on mahdotonta, eli Muzo ei toimi niin kuin valmistaja väittää. Melua voidaan toki vaimentaa, mutta siihen vaaditaan aivan toisen kokoluokan laitteet kuin Muzo.

Muzo keräsi 532 666 dollaria Kickstarterissa ja 1 868 319 dollaria Indiegogossa. Kommenttien perusteella vain pari tukijaa on saanut laiteen. Muzon piti valmistua jo viime helmikuussa, mutta se lykkääntyi yli puoli vuotta. Tässä on jotakin niin tuttua...

https://www.kickstarter.com/projects/1280803647/muzo-your-personal-zone-creator-with-noise-blockin

https://www.indiegogo.com/projects/muzo-state-of-the-art-vibration-monitoring-sys-sound-sleep#/

Näyttää olevan niin, että mitä enemmän tuotteen esittelysivulla on kuvia ja kaikenlaisia kaavioita, joilla ei välttämättä ole mitään tekemistä itse tuotteen kanssa, sitä paremmin se uppoaa nettikansaan, joka typeryydestään päätellen taitaa olla melko nuorta.

Kun kerran ”normaalihinnaksi” (retail price) kerrottiin 249 dollaria, ensimmäisten kappaleiden hinnat, 89 ja 119 dollaria, tuntuivat varmastikin ”edullisilta” ja tilaisuudelta, jota ei kannattanut jättää käyttämättä. Nyt se voi ehkä tuntua toisenlaiselta...

Videolla Muzo osoitetaan huijaukseksi niille, jotka eivät sitä aikaisemmin havainneet.

Joukkorahoituspalvelut ja TV-Ostoskanava ovat paikkoja, joissa on mahdollista myydä kaikenlaisia huijaustuotteita, joita tuskin kukaan ostaisi tavallisesta kaupasta. Jos joku oli niin tyhmä, että uskoi kaiken valehtelun, on aivan oikein, että hän joko saa tuotteen, joka ei toimi luvatusti, tai menettää rahansa saamatta mitään. Niin kuin sanotaan, oppirahat täytyy maksaa. Jos niitä maksetaan useamman kerran, se on selvä tyhmyyden osoitus.

Tämä heppu lähetti Muzon electroBOOMille (video yllä). Kokemukset olivat samanlaisia, eli ei toimi.

https://www.youtube.com/channel/UCQ-8KAMB4Vtne34Y_FvTWSg

K-TOR ”Pocket Socket”

Yhdysvaltalainen K-TOR valmistaa ja myy muun muassa veivattavaa USB-käsilaturia. Yrityksen tuotevalikoimaan kuuluu myös 120 volttia tuottavia veivattavia generaattoreita.

Pocket Socket tuottaa yhden ampeerin virran, ja siten se muistuttaa paljon HandEnergy-pallolaturia. Pocket Socket vaikuttaa kuitenkin paljon tehokkaammalta tavalta tuottaa sähköenergiaa. Siitä huolimatta videolla näkyy, miten työlästä viiden watin tehon tuottaminen käsin on. On sanomattakin selvää, että kukaan ei jaksa tehdä sitä kovinkaan kauan.

Pocket Socketia ei voi kuitenkaan haukkua huijaustuotteeksi, koska se varmastikin toimii luvatulla tavalla. Hinta 64,95 USD on selvästikin alhaisempi kuin HandEnergylla.

Koska sähköntuotanto on työlästä ja meluisaa, Pocket Socketista tuskin koskaan tulee mitään myyntimenestystä, mutta se voisi olla luotettava tapa tuottaa sähköä olosuhteissa, joissa muita sähkölähteitä ei ole käytettävissä.

Amazon-verkkokaupan ainoa arvostelu kertoo seuraavaa:

”Love this USB model. Meets my expectations and is perfectly consistent with the description of the unit as advertised. It is very sturdy and reliable. It is also very compact and light. Not for everyday use, but great in emergencies!”

HandEnergy tulee tuskin koskaan saamaan samanlaista arvostelua olettaen, että se yleensä edes ikinä valmistuu.

Kom-teatteri: Kansainvälinen

Kirpputorilta löytyi Kom-teatterin Kansainvälinen C-kasettina (LRC 62) vuodelta 1972. Koska Love Records ei koskaan tehnyt kaseteista uusintajulkaisuja, tietää varmasti, että kasetti on todellakin vuodelta 1972 ja siten (kunnioitettavat) 45 vuotta vanha.

Hyvällä kasettidekillä toistettuna voi vain hämmästellä, miten sen äänenlaatu voi vieläkin olla niin hyvä. Äänenlaatu on selvästikin parempi kuin millään kaupallisella radiokanavalla esitetyllä kappaleella.

C-kasettia on pidetty huonona tallennusvälineenä, joka ei kestä aikaa. Analoginen magneettinen tallenne on toki alttiina ympäristön magneettikentille ja taustasäteilylle, ja sen vuoksi voisi kuvitella, että 45 vuotta olisi tehnyt tehtävänsä, mutta ei: siinä on edelleenkin laaja taajuusalue ja melko suuri dynamiikka.

Kasetin säilytyspaikalla on myös paljon merkitystä tallenteen säilyvyydelle, ja voisi kuvitella, että työväenmusiikkia sisältävää kasettia ei ole pahimman aatteen innon laannuttua säilytetty kovinkaan hyvin...

Loppukevennyksenä äänitteen nimikappale. Vaikka vappuun onkin vielä puoli vuotta aikaa, siitä huolimatta: ”Tää on viimeinen taisto...”

HandEnergy-laturi on huijausta

HandEnergyn (aka Be.Energy) 17. lokakuuta tehdyssä Indiegogon päiväyksessä kerrotaan:

”For now, HandEnergy is being severely tested. A special prototype has been created. It rotates 24/7 on a specially made testing device in order to determine the accurate life time of our energy ball.”

Yritys on siis nyt saanut valmiiksi prototyypin, jolla laturin toimintaa on tarkoitus testata. Indiegogossa kerrotaan kuitenkin, että jo joulukuussa 2016, kun rahan kerääminen alkoi, prototyypin piti olla valmis (”prototype stage”). Näyttää siltä tukijoille myytiin tuotetta, jonka toimivuudesta ei ollut mitään takeita.

”More than that, 20-30 devices will be made in the nearest 2-3 weeks. Various groups of people will test the devices in different conditions. All this is made to reveal in details any possible errors and malfunctions in HandEnergy work.”

Jos parinkymmenen testilaturin valmistamiseen menee useampi viikko, se kertoo siitä, että laturit valmistetaan jossakin nyrkkipajassa, vaikka yritys kiistääkin sen samaisessa päivityksessä: ”We are not a 'garage startup' anymore.”

HandEnergyllä on suuria vaikeuksia saada laturi toimimaan. Se oli vaikeaa jo kolme vuotta sitten, jolloin sitä myöskin myytiin ”valmiina”. Vaikka nyt rahaa onkin enemmän käytettävissä, samat ongelmat näyttävät vain jatkuvan.

Telegraphin jutussa viime tammikuussa kerrottiin, että HandEnergyn olisi pitänyt valmistua viime jo maaliskuussa: ”HandEnergy will be available from March 2017 with an expected retail price of €99 (£84).”

Nykyinen ”arvioitu” valmistumisajankohta on ensi vuoden helmikuu: ”For now, we cannot tell you the exact dates of delivery, but approximately, it should be the end of February 2018.”

Valmistumisen lykkääntyminen vuodella ja toistuvat selitykset ja verukkeet viivästykselle kertovat siitä, että ongelmat ovat niin ylitsepääsemättömän suuria, että mitään valmista ei tule koskaan, mikä oikeuttaa toteamaan, että HandEnergy-laturi on huijausta.

HandEnergyssa on yllättävän paljon elektroniikkaa. Akkuja on kaksi kappaletta. Vikaantumistodennäköisyys näyttää melko suurelta.

Käämin lanka on yllättävän ohutta. Jotta pieneen tilavuuteen saadaan syntymään riittävän suuri magneettikenttä, käämissä tulee olla riittävä määrä kierroksia, mikä luonnollisestikin johtaa hyvin pieneen poikkipinta-alaan. Yhdenkin ampeerin virta lämmittää ohutta kuparijohdinta, ja koska kierrokset ovat tiiviisti toisiaan vasten, lämpövaikutus kertautuu.

Jotta magneettinen kytkentä kelan ja liikkuvien magneettien välillä olisi voimakas, ilmavälin niiden välillä tulisi olla mahdollisimman pieni. Sen hallitseminen tuotannossa on erittäin vaikeaa.

Vaikka yritys julkaisikin syyskuussa yo. kuvat, se ei tarkoita sitä, että HandEnegysta tulisi koskaan mitään. Kuvilla pikemminkin yritettiin vain lepytellä odotukseen tuskastuneita tukijoita.

HandEnergy-laturissa on huono kokonaishyötysuhde

Valmistaja kertoo, että HandEnergyn täytyy tuottaa 20 prosenttia tavallista verkkolaturia suurempi teho, jotta akun latausnopeus olisi sama. HandEnergyn hyötysuhde on siten 20 prosenttia huonompi, mutta todellisuudessa se voi olla vielä tuotakin huonompi. Se tarkoittaa, että 5 watin nimellistehon (1 A @ 5 V) tuottamiseksi laturin generaattoriin täytyy tuoda vähintäänkin 6 watin (J/s) mekaaninen teho.

Esittelyvideoissa laturin vispaaminen ilman todellista kuormaa näyttää kevyeltä, mutta mitä suurempi kuorma siinä on, sitä enemmän generaattori vastustaa gyroskoopin pyörimistä. 6 wattia saattaa tuntua pieneltä teholta, mutta tuollaisen (pienenkin) tehon tuottaminen käsin pidemmän ajan on yllättävän työlästä.

Laturia pitää kieputtaa kuvitellun keskipisteen ympäri, jotta sen sisässä oleva roottori pyörisi, ja roottorin pyörimisnopeus ja tehontuotto ovat suorassa suhteessa laturin kehänopeuteen.

HandEnergylla tuotettu sähkö tulee erittäin kalliiksi vaikka onkin näennäisesti ”ilmaista”. Uutuuden into menee nopeasti ohitse, ja HandEnergy päätynee romukoppaan muiden epäonnistuneiden ostosten joukkoon.

HandEnergy painaa 280 grammaa. Samanpainoisen kappaleen pyörittäminen kädessä esim. 10 minuutin ajan on melko raskasta. Kun mukaan lisätään lataukseen tarvittava 6 watin teho (joka ei tietenkään synny tyhjästä vaan lihasvoimasta), se muuttuu vieläkin raskaammaksi. Käden tekemä työ (käsivarren massa ja sen hitaus) on siten moninkertainen laturin tuottamaan tehoon (6 J/s) nähden.

Paljon energiataloudellisempi tapa sähkön tuottamiseksi olisi vedettävä jousi vanhanaikaisen vedettävän kellon tapaan. Siinä tiukalle vedetty jousi pyörittäisi generaattoria, jonka rakenne voisi olla ideaalinen ja parhaan hyötysuhteen tuottava. Tuollainen laturi olisi kuitenkin isokokoinen ja painava.

HandEnergyssa käytetty idea on vanha, ja siitä on useita patentteja olemassa. Olisikin ihme, jos HandEnergyn toimintaperiaatetta ei olisi jo keksitty aikaisemmin.

HandEnergy on tuotteena täysin epäonnistunut. Juuri tuon syyn vuoksi vastaavia latureita ei ole markkinoilla – tai jos joskus olisikin ollut, ne ovat äkkiä poistuneet. Tuollaisten tuotteiden tukeminen joukkorahoituspalvelussa on kuin ostaisi sian säkissä. Tukija ei voi olla yhtään varma, mitä saa, jos sitten saa lainkaan mitään vastinetta rahalleen. Varmaa on pikemminkin se, että tukija saa toisenlaisen tuotteen kuin odotti saavansa.

HandEnergyn kestävyydestä ei ole mitään takeita. Mutta sen tuskin tarvitseekaan kestää kovin pitkää aikaa, koska valmistaja tietää, että kukaan ei jaksa käyttää sitä kovinkaan kauan, jona aikana sen huono kestävyys voisi tulla esille.

Jos HandEnergy valmistuu joskus, tulee yleiseen myyntiin ja osoittautuu toimivaksi laitteeksi, sen voi silloin ostaa, jos tuollaiselle laturille on todellista tarvetta, mutta sitä ei kannata ostaa ennakkoon, koska siinä on suuria riskejä: se ei toimi luvatusti tai se ei valmistu koskaan.

Ainakin yksi suomalainen on haksahtanut tuohon. 89 dollaria (77 euroa) on paljon rahaa tuollaisesta, jonka toimivuudesta ei ole mitään takeita.

Michael Vagaa ei ainakaan vielä voi kutsua huijariksi, mutta kovin paljon näyttöä siihen ei tosin enää vaadita...

BrightCharger on pelkkää valhetta

BrightChargerin valehtelu alkoi ”patentista” jo kolme vuotta sitten, ja siitä pitäen valehtelu on jatkunut.

BrightChargerin Indiegogossa oleva video valehtelee. Siinä on kolme valhetta, joiden avulla yritys yrittää perustella laturin hankinnan tarpeellisuutta ja saada laturi kalliin hintansa arvoiseksi.

BrightCharger väittää videolla, että puhelimen akun lataaminen jatkuu, vaikka akku on jo varattu täyteen. Tuosta sitten seuraa, että

1) sähköä kuluu turhaan hukkaan,

2) paloriski kasvaa ylikuumenemisen vuoksi ja

3) akun ikä lyhenee.

Nuo kaikki ovat valhetta, koska puhelimen latauspiiri lopettaa lataamisen akun saavutettua tietyn varaustason.

BrightChargerissa itsessään on paloriski, koska se on jatkuvasti jännitteinen, jotta hipaisusta syttyvä led-valo voisi toimia.

Törkeä valehtelu ja pelottelu näyttävät nykyaikana olevan ainoita keinoja myydä tuotteita, joille ei todellisuudessa ole mitään tarvetta!

Kuvassa näkyy, miten epäkäytännöllinen BrightCharger on. Aparaatin kokonaispituus on 115 mm. Koska pallukka tulee pitkän matkaa ulos pistorasiasta, on olemassa riski, että ahtaissa suomalaisasunnoissa, joita tavataan kutsua tilaihmeiksi, jalka osuu siihen ja BrightCharger menee rikki.

BrightCharger on oikeastaan vielä Asmo-laturiakin typerämpi keksintö. Tuntuu siltä, että yritys on tässä niin sanotusti ajanut käärmeen pyssyyn, eli laturi on väkisin haluttu saada tuotantoon ja valmiiksi, vaikka yritys itsekin tietää, miten surkeasta tuotteesta BrightChargerissa on kyse.

Yksi BrightCharger maksoi Indiegogossa toimituskuluineen 46 USD eli yli 40 euroa, joka on noin Asmo-laturin mediaanihinnan luokkaa.

Edellä oli kuva Indiegossa myytävästä BrightChargerista. Alla on kuva vanhemmasta versiosta, joka oli paljon pienempi kooltaan. Laturin valmistaminen tuohon kokoon ei siis onnistunut..?

”Tavoitteena ei ole enempää tai vähempää kuin mullistaa maailma. Keksinnölläni haluan säästää energiaa maailmassa vähintään kuuden ydinvoimalan verran”, vakuuttaa BrightCharger-laturin keksijä Harri Tiainen. Tuo taisi nyt vain jäädä haaveeksi...

Asmo Solutions oli paljon vaatimattomampi: jos kaikki maailman laturit olisi vaihdettu Asmoihin, kaksi ydinvoimalaa olisi voitu sulkea. Jos sama operaatio toteutettaisiin BrightChargerin kanssa, puhuttaisiin peräti kuudesta ydinvoimalasta. Onko BrightCharger sitten kolme kertaa ”tehokkaampi” kuin Asmo-laturi vai miten ero laskennassa oli saatu aikaan..? Vai oliko tämäkin vain yksi valhe muiden lisäksi?