Pancho Villan Kärppäburger

Ritaharjun ostarissa toimiva Pancho Villa -cantina mainostaa Kärppäburgeria 16,50 euron hintaan. Sen nettisivulta ei kuitenkaan löydy halaistuakaan sanaa kyseisestä pikaruoka-annoksesta, joten sen sisältämien ainesosien selvittäminen jää visuaalisen päättelyn ja mielikuvituksen varaan.

Kärppäburger näyttää sisältävän jäävuorisalaattia, cheddarjuustosiivun, majoneesia, maustekurkkua, keltasipulia (joka on tosin valkoista väriltään) ja jotakin jugurtin näköistä valkoista tahnaa. Lisäksi siinä on sämpylä ja jauhelihapihvi, joka painaa muissa samanhintaisissa tuotteissa 150 g, joten niin varmasti tässäkin.

Pihvi on kärppäburgerin kallein ainesosa, mutta sen koostumus on arvoitus. Nakkikojut käyttävät usein termejä ”täyslihapihvi” ja ”kokolihapihvi” asiakkaiden hämäämiseksi. Jos pihvissä ei ole mitään sideainetta, se ei pysy kasassa paistettaessa. Mutta ehkäpä Panchon pihvi on enimmäkseen lihaa, koska se erikseen myytynä maksaa 4 euroa.

Ravitsemuksellisesti kärppäburger on huono valinta. Salaatti sisältää nitraattia, joka on kaikkea muuta kuin hyödyllinen hivenaine. Nitraatti on eräänlainen typen oksidi, jollaisia tulee auton pakoputkesta, mutta typpi esiintyy siinä yksiatomisena eikä se ole syntynyt palamisen seurauksena. Elimistössä nitriitiksi muuntuneena se on karsinogeeninen eli mahdollisesti syöpää aiheuttava.

Rasvainen cheddarjuusto sisältää pelkästään ns. kovaa rasvaa, joka nostaa veren LDL-arvoa. Majoneesi on myös rasvaista, mutta jos sen öljy sisältää pelkästään tyydyttämättömiä rasvoja, se ei ole haitallista. Kananmunakeltuainen on saanut vapauttavan tuomion kolesterolin aiheuttajana.

Maustekurkku on nimensä mukaisesti etikalla ja sokerilla maustettua avomaakurkkua, joka itsessään on täysin mautonta ja enimmäkseen vettä sisältävää. Sipuli taitaa olla burgerin terveellisin ainesosa. Valkoisesta tahnasta ei ole varmuutta, mitä se on, sillä sitä ei näytä olevan muissa hampurilaisissa.

Edellä mainitut ainesosat on sijoitettu vehnäsämpylän väliin, mutta sämpylän kokoa on vaikea arvioida. Raaka-ainekustannuksia on hankala arvioida tarkasti, mutta olisi ihme, jos ne olisivat tukkuhinnoilla laskettuna enemmän kuin kolme euroa.

Mitä tekemistä tuolla on mustela erminea -nisäkkään kanssa? Se jäänee arvoitukseksi...

Pancho Villa oli meksikolainen gangsteri.

Tutkimus Tutankhamonin hautakammiossa

Kaksi päivää kestäneiden mikroaaltoskannausten perusteella brittiarkeologi Nicholas Reeves on 90 prosentin todennäköisyydellä vakuuttunut siitä, että piilotettu ja ennestään tuntematon hautakammio, jonka oletetaan kuuluvan Tutankhamonin äitipuolelle tai anopille, kuningatar Nefertitille, sijaitsee pohjoisen seinän takana. (Nefertiti toimi alaikäisen Tutin sijaishallitsijana.) Jos tämä pitää paikkansa, tuleva löytö tulee olemaan vuosisadan merkittävin. Se olisi myös toinen modernina aikana tehty koskematon hautalöytö.

Skannaukset teki japanilainen tutkaspesialisti Hirokatsu Watanabe, joka ennen Tutankhamonin kammion tutkimista testasi laitteidensa toimivuutta toisessa kammiossa, jonka rakenteet ovat tunnetut. Niiden perusteella tutkimusryhmä vakuuttui laitteiden toimivuudesta.

Watanabe laitteensa parissa. Laite näyttää melko yksinkertaiselta, ja sitä olisi vaikea uskoa 2010-luvun huipputeknologian mittalaitteeksi. Olen käynyt samassa hautakammiossa vuonna 1999, ja se on pieni ja melko vaatimaton verrattuna suurempien faraoiden hautakammioihin. ”Kukinta” seinämaalausten pinnassa kertoo, minkälaista tuhoa turistien vierailu kammiossa on saanut aikaan.

Jos tutkimustulokset todetaan riittävän vakuuttaviksi, tutkimuksia jatketaan poraamalla seinään pieni reikä, ja jos seinän takaa löytyy huonetila, reikään työnnetään pieni kamera, jolla nähdään, mitä huonetilassa on. Jos siellä paljastuu olevan artefakteja, Egyptin viranomaiset eivät voi muuta kuin antaa luvan rikkoa seinän, jotta salaiseen kammioon päästään käsiksi.

Samalla tavalla tutkittiin Khufun pyramidin ilmakanavassa sijaitsevan ”oven” takana sijaitsevaa tilaa. Blogissa kerrottiin tästä:

oulun1.blogspot.com/2014/02/suuren-pyramidin-ilmakanavat.html

Itämaan tietäjät ja ”tähti”

Wikipedia kertoo:

”Matteuksen evankeliumin mukaan viisaat miehet tulivat itäisiltä mailta Jerusalemiin kunnioittaakseen vastasyntynyttä Messiasta, juutalaisten kuningasta, sillä he olivat nähneet taivaalla tähden, jota he pitivät merkkinä tämän luvatun kuninkaan syntymästä. [- - -] Tietäjät löysivät Jeesus-lapsen luo seuraamalla samaa tähteä, jonka he olivat jo kotimaassaan nähneet ja jota on alettu kutsua Betlehemin tähdeksi.”

Tämä (uskomaton) tapahtuma on antanut sykkeen joulun vietolle, ja tuollaisena se opetetaan koulun uskonnonopetuksessa. Kertomuksen mukaan kolme idästä kotoisin olevaa miestä oli tähteä seuraamalla löytänyt perille tapahtumapaikalle, mutta eihän tuollaisen johonkin tähteen perustuvan suunnistamisen pitäisi olla mahdollista. Vai pitäisikö?

Veneilyä harrastavat, merkintälaskun hallitsevat henkilöt tietävät, miten taivaankappaleet eli kiintotähdet ja planeetat (kuineen) liikkuvat taivaalla. Maapallon pyörimisliikkeen vuoksi kaikki tähdet kiertävät maapallon akselin pohjoiselle taivaalle projisoiman pisteen (pohjoinen taivaannapa) ympärillä niin, että yhteen kierrokseen kuluu aikaa yksi vuorokausi. Ainoastaan ns. navanympärystähdet, joihin Pohjantähti kuuluu, näyttävät pysyvän (enimmäkseen) paikallaan.

Mitä kauempana jokin tähti on pohjoisesta taivaannavasta, sitä suuremmassa kehässä se kiertää sitä. Pohjoiset navanympärystähdet näkyvät vain pohjoisella pallonpuoliskolla ja niin, että mitä pienempi on leveyspiiri, sitä matalammalla ne näkyvät taivaalla.

Edellä mainitussa sadussa kyseessä lieneekin ollut tähdenlento, jota olivat koskeneet samat fysikaaliset lainalaisuudet kuin muitakin tähtiä mutta sillä poikkeuksella, että sen asema oli liikkunut suhteessa muihin tähtiin ja niin, että mitä lähempänä maata se oli ollut, sitä suurempi sen näennäinen nopeus taivaalla oli ollut. Ainoastaan jos tähdelento oli täsmälleen ollut pohjoisessa napapisteessä, sitä olisi voitu käyttää suunnistamiseen, mutta kuitenkin vain pohjoiseen osoittavaan suuntaan.

Täten tietäjien oli täytynyt olla tarkalleen ”tapahtumapaikan” eteläpuolella, jotta suunnistuksesta olisi ollut apua, mutta tähdenlennon liikkeen vuoksi se olisi ollut mahdollista vain hetken ajan, kun meteoriitti oli ollut pohjoisessa. Tuon ajan matkanopeus huomioiden liikkuva tähdenlento olisi varmasti vienyt tietäjät kaikkialle muualle kuin haluttuun ”tapahtumapaikkaan”.

Meteoriitti ei voi putkahtaa tyhjästä esiin, vaan se on aina jonkin painovoimakentän alaisena, joka vetää sitä puoleensa, eli se tulee jostakin ja kulkee jonnekin, kunnes se törmää johonkin planeettaan tai sen keskipakoisvoima (nopeus) pienenee niin paljon, että se ei pysty enää vastustamaan jonkin planeetan painovoimaa vaan viimeinkin ajautuu sitä kohti.

Harvinainen kuva Oulusta

Voimakkaalla teleobjektiivilla on saatu vahva syvyysvaikutus Heinäpään suunnasta Isokadulta kesäkuussa 1966 otettuun kuvaan. Vasemmalla olevan tiilirakennuksen takana näkyy Hotelli Arina ja sen takana Puistola ja Rion torni. Kadun oikealla puolella ovat HOP:n rakennus, Otto Karhin puisto ja Valkealinna. Kadun päässä näkyy selvästi Åströmin nahkatehdas, vaikka sinne on matkaa kuvauspaikalta lähes yksi kilometri.

Totuus voittaa

Australialainen bloggaaja Phoebe kokeili korvavalon vaikutusta jetlagiin ja kirjoitti siitä enimmäkseen myönteisen arvostelun sivustolleen lokakuun lopulla. Törmäsin tuohon kirjoitukseen edellisen Valkee-artikkelin kirjoittamisen yhteydessä.

Phoebe twiittasi kokeilustaan linkin kera. Valkee iski tietenkin heti kiinni tuohon ja uudelleentwiittasi sen omalle sivulleen.

Koska halusin oikaista Phoeben saamaa vääränlaista käsitystä Valkeen korvavalosta, jolla ei voi olla minkäänlaista vaikutusta jetlagiin, koska se ei todistetusti vaikuta myöskään kaamosmasennukseen (tai mihinkään muuhunkaan Valkeen väittämään vaivaan), jätin arvostelun kommentiksi maininnan, että korvavalo on huijausta, ja seuraavat (tutut) linkit:

earlightswindle.com

earlightswindle.com/gloom/

Nyt näyttää siltä, että kommentilla oli vaikutusta, koska arvostelua ei enää löydy Phoeben sivustolta. Phoebe varmastikin teki omat päätelmänsä luettuaan Earlight Swindle -sivustoa ja ajatteli, että ei halua olla mukana Valkee-huijauksessa. 

Voihan tietenkin aina olla mahdollista, että arvostelu on poistettu jonkin muun syy vuoksi, mutta se ei liene kovinkaan todennäköistä. Jos luetun ymmärtämisessä ei ole vaikeuksia, Earlight Swindle -sivuston viestin pitäisi mennä perille:

Valkee HumanCharger aka Bright Light Headset is nothing else but a scam

As Oy Oulun Sofia

NCC-rakennusliike on tehnyt harvinaisen teon ja pannut kaksi Oulun Kirkkokadulle valmistunutta kerrostalohuoneistoa alennusmyyntiin. Ehkäpä ne ovat käyneet huonosti kaupaksi ja NCC haluaa takaisin itselleen niihin sijoittamansa rahoitusosuuden eli niiden myyntihinnat..?

Osakehuoneistojen rakentaminen on perinteisesti ollut alan itsensä säätelemää suhdanteiden mukaan. Rakentaminen on aloitettu vasta sitten, kun riittävä määrä (tavallisesti yli puolet) halukkaita on sitoutunut ostamaan huoneiston kyseisestä yhtiöstä. Rakennusliike on historian ja tilastollisen todennäköisyyden perusteella voinut luottaa siihen, että loputkin huoneistot menevät kaupaksi rakentamisen aikana. Tällä säätelyllä ala on voinut välttää kilpailun ostajista, mikä olisi tietenkin johtanut hintojen alentamiseen.

Tämä on pitänyt suomalaisen asuntorakentamisen kalliina, eli rakennettu laatu ei missään nimessä vastaa huoneistoista maksettua hintaa. Rakennusliikettä ei kiinnosta tippaakaan, vaikka rakenteet jäävät kosteiksi tai jopa märiksi. Se luottaa siihen, että mahdollisten kosteusongelmien syntymiseen kuluu useita vuosia – niin kuin useimmiten kuluukin.

Sofian 4. kerroksen huoneisto onkin Forum24-lehdessä julkaistun ilmoituksen jälkeen mennyt jo kaupaksi, mutta alimman kerroksen A2-huoneisto ei vielä ole. Syytä tuohon ei ole vaikea keksiä. Alimman kerroksen huoneistona se sijaitsee pihatasolla mutta tosin sisäpihan eikä kadun puolella. Tässä tuskin voidaan puhua mistään ”harvinaisesta yksityisyydestä”..?

Huoneistojen pohjien suunnittelu perustuu kerrosalan hyödyntämisen maksimointiin, eli kerrosala pyritään käyttämään mahdollisimman hyvin hyödyksi, mikä johtaakin usein epäkäytännöllisiin ratkaisuihin.

Tiloihin PH ja KHT tärvääntyy melko suuri osa huoneiston neliöistä. Pieni U-muotoinen keittiö on huonoin mahdollinen. Kaappitilaa on erittäin vähän tämän kokoiseen huoneistoon. Nurkkia on vaikea hyödyntää, ja toisessa nurkassa kulkee viemäriputki ja vesijohdot. Ruokapöydän joutuu sijoittamaan kauaksi ikkunasta. Ideaalisin sijainti ruokapöydälle on tietenkin itään avautuvan ikkunan edessä.

Mitä tämä kaikki sitten maksaa? 267 282 eurolla tuon kaiken saa omakseen, mutta kauppaan riittää 104 267 euroa, jolloin loppu jää lyhennettäväksi taloyhtiön lainasta. 298 eurolla kuukaudessa pitäisi lyhentää huoneiston 163 006 euron osuutta taloyhtiön lainasta.

NCC on tietenkin järjestänyt lainalle erittäin pitkän takaisinmaksuajan, jotta huoneiston saisi ostettua suhteellisen helposti ja hoito- ja pääomavastike yhteensä (484 euroa) olisi jopa vähemmän kuin vastaavan kokoisen huoneiston vuokra. Ilman korkoa yhtiölainan takaisinmaksuun kuluisi 45 vuotta. Kahden (2) prosentin vuosikorko lainaosuudesta olisi 3260 euroa, jonka maksamiseen pääomavastike (3576 euroa) lähes kokonaisuudessaan kuluisi. Tuolloin lainan takaisinmaksu jatkuisi ikuisuuteen...

Ilman alennusta A2-huoneisto olisi maksanut 27 718 euroa enemmän. Sofian kuvat on havainnekuvia eli tietokoneella luotuja.

Tontilla sijaitsi aikaisemmin vanha asuinkerrostalo, joka purettiin vuonna 2013 Sofian tieltä ja joka tyylinsä perusteella näyttää valmistuneen 70-luvun lopulla. Odottaako Sofiaa sama kohtalo 2050-luvun alussa?

Kaupan keskittyminen jatkuu

Tuore uutinen kertoo, että Suomen Lähikaupan Valintatalo- ja Siwa-ketjut siirtyvät Keskon omistukseen. Kaupan toteutumisen jälkeen maahan jää enää kolme merkittävää kauppaketjua kokonsa mukaisessa järjestyksessä: S-ryhmä, Kesko ja Lidl. Näiden lisäksi ovat pienemmät M-ketju, Tokmanni, Halpa-Halli ja joitakin riippumattomia, enimmäkseen yhden myymälän kauppoja.

Vielä joitakin kymmeniä vuosia sitten kauppaketjuja oli paljon enemmän, kuten em. S-ryhmän ja Keskon lisäksi punapääoman hallitsema E-liike (jonka perillinen Suomen Lähikauppa tosin on), Spar ja Tuko.

Hyvää kaupassa on tietenkin se, että Lähikaupan myymälät eivät mene S-ryhmälle, jolla on jo nyt tietyissä kaupungeissa vääristyneen suuri markkinaosuus. S-ryhmän pohjoissuomalaisella haaralla Arinalla on erityisasema Oulussa. Muilla ketjuilla on ollut vaikeuksia saada lupia elintarvikemyymälöilleen, jos se on uhannut Arinan Prismoja ja S-marketteja.

Halpa-Halli olisi halunnut luvan elintarvikemyynnille Limingantulliin, mutta se ei tietenkään onnistunut, koska kaupunginosassa oli Prisma elintarvikemyynteineen. Erikoinen piirre tässä on se, että silloin kun Arina rakensi vanhaan varastokiinteistöön uutta markettiaan, rakennuslupa ei olisi sallinut elintarvikemyyntiä, mutta Arina siitä huolimatta rakensi Prisman sellaiseksi kuin se nyt on. Koska Arinalla on läheiset suhteet kaupungin johtoon, lupa ”muutettiin” jälkikäteen elintarvikemyynnin sallivaksi. Toisen ketjun kohdalla tuo ei ehkä olisikaan onnistunut...

S-ryhmä hotkaisi Suomen Sparin myymälät kymmenisen vuotta sitten, joten nyt oli Keskon vuoro.

Nykyaikana kaikenlaisen propagandan ja harhaanjohtavien mielikuvien synnyttäminen on lisääntynyt voimakkaasti. Prisman mantra ”Hyvä mutta halpa” ei tietenkään pidä paikkaansa.

Oulun Energia markkinoi aurinkovoimaloita valheellisin perustein

”Entäpä jos yrityksesi tuottaisi tarvitsemansa sähkön itse? Oma aurinkovoimala tuo yrityksellesi useita kilpailukykyisiä etuja. Se on kestävä, kannattava ja luotettava investointi, jonka saat tuottamaan nopeasti ja vaivattomasti. Ja aurinko tuottaa enemmän kuin arvaatkaan – myös pohjoisessa.”

[Eikä tässä vielä kaikki:]

”Voit saada 30 %:n TEM:n energiatuen voimalallesi. Investoinnin takaisinmaksuaika noin 9 vuotta (sis. TEM:n tuen)”

”Oma aurinkovoimala on yrityksellesi järki-investointi: se tuottaa taloudellisesti ja tasaisesti sähköä yrityksesi tarpeisiin. Ja vieläpä pitkään: voimalan tuottotakuu on 25 vuotta ja käyttöikä jopa 50 vuotta.”

Jos tuon kuulisi Ostos-TV:stä, jossa kaupataan kaikenlaista ylihintaista ala-arvoista roskaa, jolla ei tee mitään ja jota kukaan ei ostaisi tavallisesta kaupasta, jossa tuotetta voisi tarkastella lähemmin ja jossa ei tarvitsisi kuunnella Ostos-TV:n aivopesevää myyntipuhetta, sen voisi ymmärtää, mutta kun kyseessä on Oulun kaupungin omistuksessa oleva Oulun Energia, joka omistaa sähkönjakeluverkon Oulun kaupungin alueella, siinä on todellakin jotakin outoa.

Blogissa on aiemmin käsitelty aurinkosähköä useammassa artikkelissa, ja niissä on todettu aurinkoenergian kyseenalainen hyöty maassa, joka sijaitsee 60. ja 70. leveyspiirien välissä ja jossa pilvinen säätyyppi on vallitseva.

Oulun Energian markkinointiargumentit ovat vääristeltyjä ja jopa valheellisia.

”Entäpä jos yrityksesi tuottaisi tarvitsemansa sähkön itse?” 

Virkkeessä ei tosin ole sanaa ”kaiken”, mutta sen halutaan selvästi antaa sellainen kuva, että yritys voisi tuottaa kaiken (ja aina) tarvitsemansa sähkön itse. Se on tietenkin täysin mahdotonta. Tuskin tarvitsee olla mikään Albert Einstein vilkaistessaan nyt ulos ikkunasta ja katsoessaan harmaata taivasta ymmärtääkseen aurinkopaneelien energiantuoton olevan tasan nolla.

”Se on kestävä, kannattava ja luotettava investointi, jonka saat tuottamaan nopeasti ja vaivattomasti.”

Kestävyydestä ei ole mitään takeita uuden teknologian ollessa kyseessä. Taloudellisesta kannattavuudesta ei myöskään ole mitään takeita. Kannattavuuden illuusio on saatu aikaan vääristelyllä ja jopa valehtelulla. Sama pätee myös luotettavuuteen: kyseessä on sen verran uutta tekniikkaa, että MTBF-arvosta ei ole mitään tietoa.

”Ja aurinko tuottaa enemmän kuin arvaatkaan – myös pohjoisessa.”

Potentiaalisella ostajalla ei ole mitään käsitystä paneelien tuotosta, mutta kun Oulun Energian sutki myyntimies esittelee kesä- ja heinäkuun teoreettisia tuottokuvaajia, ostaja on ”myyty” hämäävin perustein. Kaikkina muina vuodenaikoina tuotto on paljon pienempi, ja pilvisyys ja vesisade pienentävät sitä vielä enemmän.

”Voit saada 30 %:n TEM:n energiatuen voimalallesi. Investoinnin takaisinmaksuaika noin 9 vuotta (sis. TEM:n tuen).”

Jos valtio (veronmaksajat) maksaa 30 prosenttia kustannuksista, investoinnin takaisinmaksuaika tietenkin lyhenee, mutta kukaan ei voi sanoa, miten pitkä se vielä silloinkin on. Kyse on investoinnin hinnasta vuotuisine ylläpitokuluineen ja sähköenergian hinnasta. Mitä halvempaa sähkö on, sitä pidemmäksi muodostuu takaisinmaksuaika. Oulun Energian esittämä 9 vuotta on täysin hatusta vedetty luku ja erittäin todennäköisesti liian lyhyt. Sen ainoa tarkoitus on vakuuttaa ostaja investoinnin ”kannattavuudesta”

”Oma aurinkovoimala on yrityksellesi järki-investointi: se tuottaa taloudellisesti ja tasaisesti sähköä yrityksesi tarpeisiin.”

Järki-investointi? Se on pikemminkin järjetön investointi. Sama valehtelu jatkuu edelleen: se tuottaa ”tasaisesti” sähköä. Aurinkopaneelin energiantuotto on kaikkea muuta kuin tasainen. Vaikka unohdetaankin vuorokautinen vaihtelu (joka vaihtelee sen hetkisen vuodenajan maksimista nollaan), paneelin tuotto vaihtelee vuodenaikojen mukaan keskikesän maksimista sydäntalven nollaan.

”Ja vieläpä pitkään: voimalan tuottotakuu on 25 vuotta ja käyttöikä jopa 50 vuotta.”

Kukaan ei tiedä paneelien tuottoa 25 vuoden käytön jälkeen, eikä järjestelmän ostaneella ole riittävää teknistä asiantuntemusta arvioida sitä tuolloin. Käyttöikä on arvoitus, mutta 50 vuotta vaikuttaa melko utopistiselta.

Kaupungin liikelaitoksen työntyminen yksityiselle sektorille kilpailemaan on erittäin kyseenalaista. Se voi säädellä tulostaan muuttamalla sähköenergian siirtohintoja ja perusmaksuja. Koska sillä on tuottovelvoite kaupungin kassaan, se on voimakkaasti sidoksissa kaupungin hallintoon.

Oulun Energian nettisivulla oleva grafiikka kertoo (tyhmemmällekin), että Oulun Energian aurinkovoimalan markkinointi perustuu valheeseen. Sinisen kuvaajan (tuotto) derivaatta on kasvava eli voimalan tuotto kasvaa joka vuosi, vaikka aurinkopaneelien tuoton pitäisi pienetä niiden vanhetessa. Jos vuosituotto olisi vakio (mikä sekään ei vastaisi todellisuutta), kuvaajan derivaatta olisi vakio eli kuvaaja olisi suora viiva. Tosi asiassa kumulatiivista energiantuottoa kuvaavan kuvaajan pitäisi kaartua loivasti alaspäin ajan funktiona.

Oulun Energia tekee väärin, kun se huomioi tuottokuvaajassa energian hinnan nousun inflaation ym. syiden vuoksi. Kun kerran investointi maksetaan ostohetkellä, sähkön hinnassa pitäisi myös käyttää sen nykyistä hintaa. Koska kuvaaja on pantu kaartumaan ylöspäin, se leikkaa investointikuvaajat aikaisemmin, mikä antaa valheellisen käsityksen investoinnin lyhyestä takaisinmaksuajasta. Todennäköisesti kuvaajat eivät tule koskaan leikkaamaan toisiaan, mikä kertoisi investoinnin kannattamattomuudesta.

Olkiluodon uusi ydinvoimala on valmistumassa ja Pyhäjoen voimala valmistunee kymmenen vuoden kuluttua. Mikään ei tue sähkön hinnan nousua, vaan sähkön hinta tulee todennäköisesti pysymään alhaisena useiden seuraavien kymmenien vuosien ajan.

Oulun Energia käyttää markkinoinnissa apunaan valtion tukea, vääränlaista laskentatapaa, asioiden vääristelyä ja jopa suoranaista valehtelua. Ilman näitä aurinkoenergia näillä leveysasteilla osoittautuisi kannattamattomaksi.

Tässä oli jälleen kerran esimerkki, miten tehdään valheellista markkinointia. Jos aurinkovoimaloista kerrottaisiin totuus, kukaan jotakin todellista viherpiipertäjää lukuunottamatta ei niitä ostaisi. On toki olemassa maita, joissa aurinkovoimalan käyttö on taloudellisesti kannattavaa. Mutta ne sijaitsevatkin pienemmillä leveyspiireillä, aurinkoinen poutasää on vallitseva säätyyppi ja sähköenergian hinta on niissä paljon kalliimpaa kuin Suomessa.

Sushia, sushia!

Näin mainostaa oululainen Tomo-sushibaari nettisivullaan. Koska tuollaisesta paikasta ei oikein voi käyttää ravintola-nimitystä ja yritys itsekin käyttää bar-sanaa nimessään, kutsuttakoon sitä sitten baariksi. Tomo-sushibaarilla on kaksi paikkaa Oulussa: keskustassa ja Ritaharjun ostoskeskuksessa.

Sushi on lähtöisin Japanista, ja siinä on tavallisesti riisiä ja kalaa tai kasviksia. Annosmalleja on kaksi erilaista: riisipalleron päälle aseteltu kalanpala tai merileväsuikaleeseen rullattua riisiä, jonka keskellä on kalanpala. Rullaustapoja näyttää olevan kahdenlaisia.

Japanilaista kalavoittoista ruokavaliota on pidetty terveellisenä, ja sen vuoksi läskisoosi-Suomen kansantaudit ovatkin siellä harvinaisia. Tuhansien järvien Suomen elintarviketurvallisuudesta vastaava Evira on antanut suosituksen, jonka mukaan haukea saisi syödä korkeintaan vain kaksi kertaa kuukaudessa, koska se sisältää metyylielohopeaa, joka on hermostomyrkky.

Tomo-sushibaari on koonnut esitteeseensä erilaisia susheja, jotka ovatkin erikoisen näköisiä. Annospalojen kokoja on vaikea arvioida, mutta tuskin ne kovin suuria ovat. Annos n:o 15 on huvittava: se on pelkkä rullattu siivu norjalaista kassilohta.

Yllä olevan kuvan ”annoksien”, joihin kuuluu kaksi sushia, hinnat ovat 3,40–5,80 euroa. Lohirulla (1 kpl) maksaa 3,50 euroa. Mitä eksoottisempaa kalaa on riisipalleron päällä, sitä korkeampi on hinta.

Makuasioista ei voi kiistellä, mutta mikään makunautinto sushi tuskin on: keitettyä riisiä ja raakaa kalaa. Sushiannokset näyttävät sellaisilta, että jokainen osaisi valmistaa niitä kotonaan.

Jotta ruokaa olisi riittävästi, sen määrän tulisi olla noin 500 g, josta noin 350 g olisi (pehmeäksi keitettyä) riisiä ja 150 g kalaa. Tuo määrä maksaisi sushibaarissa vähintäänkin 15 euroa, jolla saisi neljä annosta (kahdeksan kappaletta) kuvan lohinigirejä (n:o 5). Vertailun vuoksi sama annos itsevalmistettuna maksaisi noin 1,30 euroa. Riisi maksaisi noin 0,1 euroa ja kala noin 1,2 euroa (ruodottoman fileen kilohinta 8 euroa).

Susheja myydään myös (oikeina) annoksina. Suzu (n:o 2), jossa on 12 sushia, maksaa 17,50 euroa. Tässä vaihtoehdossa kahden sushin hinta tulee edullisemmaksi kuin edellä, mutta se kertoo selvästi sen, että kahdeksan sushia ei voi painaa 500:tä grammaa vaan jonkin verran alle, mikä tekee edellä olevan vertailun vielä epäedullisemmaksi sushibaarin tuotteille. Suzy on yhden hengen annos, ja tuskin sekään painaa 500:tä grammaa.

Tämä todistaa taas kerran, miten pienen osan ruokapaikan ainesten hinta on annoksen myyntihinnasta. Tomo-sushibaarissa se on jopa alle kymmenesosan. 

Kaikkien kalasushien raaka-aineet ovat tuontitavaraa, joten Tomo-sushibaari ei voi oikein heilutella avainlippua. Miksiköhän kotimainen kala ei ole kelvannut..?

Suomalainen sushi sisältäisi elohopeahaukea, joka kannattaisi joko pakastaa kahdeksi vuorokaudeksi tai suolata kylläisessä suolavedessä, jotta mahdolliset toukat kuolisivat, vaikka toisaalta lapamato taitaa nykyaikana olla katoavaa kansanperinnettä...

Elohopeahauki

Taloustavaratalo Aino Hirvonen & K:ni

Oulussa toimi menneinä aikoina Taloustavaratalo Aino Hirvonen & K:ni (kumppani). Yrityksen liiketilat olivat osoitteessa Asemakatu 9. Liikkeen mainoskynä on 60-luvun lopulta.

Tavaratalo muutti suurempiin tiloihin Hallitus- ja Isokadun kulmaan 70-luvun alussa. Nykyisin samassa osoitteessa toimii Oulun Osuuspankki.

Hirvosella oli myös Torinrannassa rantamakasiini, jossa myytiin myyntipaikan luonteeseen sopivaa ”sekatavaraa”.

Vuonna 1959 valmistuneessa Asemakadun kiinteistössä toimii nykyään keittiökalusteita myyvä liike.

Hirvosen liiketoiminta alkoi vuonna 1952 ja loppui vuonna 1995. Neljän vuosikymmenen aikana se sai kokea monia talouden muutoksia. Sen viimeisin liikepaikka oli osoitteessa Uusikatu 21.

Uutta eloa Parker-kynään

Vanhasta Parker-kuulakärkikynästä oli muste (vähäisen käytön vuoksi) päässyt kuivumaan säiliöön. Tuollainen merkkikynä on paljon näyttävämmän näköinen kuin liikeyritysten mainoskynät ja muut halpakynät. Koska kynä on legenda, siihen on edelleenkin saatavilla uusia mustesäiliöitä.

Suomalainen Kirjakauppa tarjoaa Parkerin omaa säiliötä hintaan 6,95 euroa, joka on tietenkin melkoinen hinta kuulakärkikynän osasta, kun muistaa, että Biltemasta saa 30 kappaletta muovikyniä hintaan 4,49 euroa. Jos Suomalaisen säiliön tilaa postitse postilaatikkoon, niin että välttyy noutamisen vaivalta, kokonaishinnaksi tulee huikeat 10,65 euroa.

Tuossa ei tietenkään ole mitään järkeä, mutta apu löytyy eBay-verkkokaupasta. Kiinalainen verkkokauppa myy kolme säiliötä postikuluineen 1,39 eurolla. Myyjä kertoo suoraan, että kyseessä ei ole Parkerin oma säiliö vaan kiinalainen valmiste.

Mutta koska kyseessä ei ole mikään rakettimoottorin osa vaan pelkkä kuulakärkikynän mustesäiliö, voisi olettaa, että se on ”riittävän laadukas”, niin että se täyttää (vaatimattoman) tehtävänsä.

Maksuoperaattorina toimiva PayPal (joka tarjoaa ostoturvan) ottaa omansa, joten loppuhinnaksi tulee 1,45 euroa. Yhden säiliön hinnaksi tulee noin 0,50 euroa, joka on alle kymmenesosa Suomalaisen hinnasta.

Ainoa haitta Kiina-tilauksissa on toisinaan pitkäksi venyvä toimitusaika ja se, että kasvavien postikulujen vuoksi kovin painavaa sieltä ei voi oikein tilata.

Suomalaisen Kirjakaupan säiliön hinnasta valtiolle tilittyvän alv:n osuus on 1,35 euroa eli lähes sama kuin kolme kiinalaista säiliötä postikuluineen.

”Suosi suomalaista” alkaa nykyaikana kuulostaa lähinnä vitsiltä...

Toimittaja kokeili Valkee-korvavaloa

ZDNet-tietotekniikkalehden freelance-toimittaja (avustaja) Eileen Brown on testannut Valkeen korvavaloa jetlagiin (aikaerorasitus) ja toteaa 23.10.2015 julkaistussa artikkelissa seuraavaa:

”I did not notice any difference in the way I felt. My sleep pattern was the same as usual and it was not a disturbed sleep.”

”So did it work for me? Honestly, I am not sure that I recovered from my jet lag any faster than when I do other trips.”

”I am really not sure that the Human Charger helped me at all.”

Tuo ei varmastikaan ollut mikään yllätys, että korvavalo ei vaikuta millään tavalla aikaerorasitukseen. Eileen näyttää kokeneen samaa, mitä monet suomalaiset Valkee-testihenkilöt olivat kokeneet ja tulkinneet sen myönteiseksi vaikutukseksi, vaikka vaikuttava tekijä olikin lämpö eikä valo. Ainoa korvavalon synnyttämä myönteinen tuntemus onkin siten ledien korvakäytävissä tuottama lämpöaistimus. Lämmöntunne – vaikutti se sitten mihin tahansa kehonosaan – koetaan yleensä miellyttävänä, kunhan se ei vain ole liian voimakas.

”The LED lights warmed my ears and the sensation was really pleasant.”

”I strangely like the sensation of having warm ears.”

Artikkeli kokonaisuudessaan:

Hands on with Valkee Human Charger: Smoke and mirrors or jet lag fix?

The Valkee Human Charger is sold as a device to beat the winter blues in the UK. It claims to prevent or shed common winter blues symptoms "improving energy level, improving mood, increasing alertness, reducing carbohydrate cravings, and improving cognitive performance".

In the US, the Amazon description for the "Jet Lag Headset" is missing from the product description. This seemed strange as the page on Amazon.co.uk is full of information.

Apparently the human body is sensitive to light exposure to regulate your circadian rhythms. This is why we go to bed when it is dark and wake during the light. In a different time zone, getting exposure to daylight helps your body readjust to the new time to go to sleep.

This charger shines light into the ear to help the brain and body "respond to changes in light and darkness". The science geek in me wanted to test this out on myself.

I initially looked at Human Charger in June 2015. I had no immediate big trips planned so I could not test how it sorted out any jet lag. I went to New York the other week to interview social network Tsu. It was time to test the device out during the trip.

I downloaded the app for both my Windows and Android phones and inputted my flight details into the app. The app graphics are lovely on both platforms, but the app itself does not seem to do much apart from scroll through changes from day to night as the flight approaches.

A couple of days before my outbound flight I noticed that I needed to use the Human Charger several times during the day to adjust my body to the new time zone. The Android app gave me an alert, the Windows phone app did not.

The device is used for 12 minutes per session. The LED lights warmed my ears and the sensation was really pleasant. The light was quite bright in the dim aircraft cabin, lighting up the skin of my ears and making them glow. I strangely like the sensation of having warm ears.

On my arrival in New York I had to use the charger four times at 3pm, 5pm, 7pm and 9pm. I did not notice any difference in the way I felt. My sleep pattern was the same as usual and it was not a disturbed sleep. The next day, I had to use the charger at the same times throughout the afternoon.

The light program ended after two days at my US destination. I had one day free from the charger before I had to start to prepare myself for the trip home back east. The app alerted me to use the charger twice in the morning the day before my flight, and again the day I left New York.

Flying east, I had to use the charger four times as soon as I landed in London and again the next day before the program ended.

So did it work for me? Honestly, I am not sure that I recovered from my jet lag any faster than when I do other trips. When I fly west, I try to get outside in the daylight as much as possible at my destination to adjust as quickly as possible.

If I fly east, I have a one hour nap at my destination and then I power through to bed time, eating at the new time zone meal times and getting as much daylight as possible. I am really not sure that the Human Charger helped me at all.

As the days get shorter as we go towards winter in the northern hemisphere I will use the charger. As the temperature plummets at least my ears will be warm.

http://www.zdnet.com/product/valkee-humancharger/

Nero-hierontakaari

Markkinoille on jokin aika sitten tullut Nero-hierontakaari, joka valmistajan mukaan laukaisee lihasjännityksen. Nero? Mitä neromaista siinä mahtaa olla, ellei se sitten viittaa itse innovaation hintaan, joka on huimat 49 euroa ja joka voi tuoda ”neromaiset” ansiot kaaren kehittäneelle palomiehelle.

Vai tulisiko Nero-nimi siitä, että sekä pikku-Nero että iso-Nero voidaan valmistaa samasta laudasta, jolloin hävikki jää pienemmäksi?

Näiden ”innovaatioiden” taustalla on aina jokin ”liikuttava” tarina, jossa joku henkilö on jollakin tavalla ollut vaikeuksissa ja jonkin aikaa ongelmaa pohtiessaan keksinyt ”neromaisen” ratkaisun siihen ja hetken kuluttua liikeidea onkin ollut valmis. Tuolla tavalla myös Leatherman- monitoimityökalu sai alkunsa. (Uskokoon ken haluaa...) ”Sopivan” tarinan keksiminen on varmasti hyvä myyntivaltti, ja se saattaa viedä ostajien ajatukset pois siitä, että kyseessä onkin vain pelkkää (hyväuskoisten typerysten) rahastamista.

49 euroa on törkeä hinta muotoillusta puunkappaleesta. Kärkkäinen myy Nero-lahjapakkausta, jossa ovat molemmat Nerot, hintaan 67 euroa.

Jokainen käsistään kätevä henkilö voi valmistaa oman hierontakaarensa. Iso-Neron mittoja on hieman hankala päätellä kuvista, mutta sen voisi olettaa olevan noin yhden metrin mittainen ja kaaren päiden välille kuvitellun jänteen ja kaaren keskikohdan välinen etäisyys noin 15 cm. Tuolloin sen voi valmistaa 22x150 mm:n laudasta, joka maksaa noin yhden euron metri.

Monet puutavaraliikkeet eivät myy lautaa metrin pätkissä vaan kokonaisina lautoina, joiden pituudet ovat tavallisesti noin 3–5 metriä, mutta jotkin liikkeet kuitenkin myyvät. Jos joutuisikin ostamaan alle neljä euroa maksavan kokonaisen kolmen metrin laudan, siitä voi tehdä kolme hierontakaarta.

Kaaren veistäminen laudasta ei vaadi mitään erikoistaitoja tai -työkaluja. Jos on joskus harrastanut puutöitä, tarvittavat työkalut löytyvät varmasti itseltä. Aikaa siinä saattaa tosin vierähtää muutama tunti riippuen hieman käytettävistä työkaluista, mutta sähkötyökalut nopeuttavat työtä.

Nero-hierontakaaren hyödyllisyydestä on vaikea sanoa mitään, mutta sen hinta ei ole kohdallaan. Valmistamalla oman hierontakaarensa noin yhden euron hintaan säästää lähes 50 euroa. Siinähän olisi loistava joululahjaidea: itse tehty hierontakaari.