Jääkaappipakastimen ”energiatehokkuus”

Kliseistä ilmaisua käyttäen ”energiatehokkuus” on päivän – tai pitäisikö sanoa nykyajan – sana. ”Energiatehokkuus” on asia, joka ratkaisee, kun valitaan uutta kodinkonetta. Mitä enemmän A:n perässä on plussia, sen parempi (se on). Muulla ei näytä ole väliä.

”Energiatehokkuudella” on tietenkin varjopuolensa, sillä eihän energiansäästö voi syntyä tyhjästä, vaan siitä täytyy aina maksaa jollakin tavalla.

Hyvä esimerkki maksetusta hinnasta on jääkaappipakastimien pakastinosa mitätön koko. Tuon kokoinen pakastustila ei ole mitään muuta kuin vitsi, ja siinä voi säilyttää lähinnä vain jääpaloja ja pieniä määriä kaupasta ostettuja pakasteita. Muuhun käyttöön siitä ei ole.

Esimerkiksi on valittu Elektrolux EN3853MOX, joka maksaa noin 500 euroa. Sen energialuokka on A++ ja se on automaattisulatteinen. Jääkaapin tilavuus on 265 litraa ja pakastimen 92 litraa. Yhdistelmän sisätilavuus on jaettu suhteessa 1:3, eli pakastinosan tilavuus on vain kolmasosa jääkaapin tilavuudesta.

Kuva kertoo, miten energiansäästö on saatu aikaan. Pakastinosan seinissä ja ovessa on paksut eristeet, ja sen korkeus on selvästikin jääkaapin korkeutta pienempi. Koska kylmälaitteen energiankulutus on suoraan riippuvainen kylmätilan tilavuudesta, lämpötilasta ja lämpöhäviöistä, yhdistelmän energiansäästö on saatu aikaan häviöiden pienentämisellä lisäämällä eristepaksuutta ja pienentämällä sisätilavuutta.

Yhdistelmä on pakastinosan automaattisulatuksen avulla haluttu tehdä helppokäyttöiseksi, mutta maksettu hinta tästä on ”energiatehokkuuden” vastaisesti kasvanut energiankulutus. Pakastimen höyrystimen lämpötilan täytyy ajoittain nostaa lämmitysvastuksen avulla nollan yläpuolelle, jotta siihen muodostunut huurre sulaisi vedeksi. Jääkaapin höyrystimen sulatus toimii muuten samalla tavalla, mutta siihen ei tarvita lämmitysvastusta, koska jääkaapin sisälämpötila on aina nollan yläpuolella.

Vanhemmissa yhdistelmissä pakastinosan sisällä kiersi kylmäputkisto, joka takasi tasaisen jäähtymisen (ja huurtumisen). Automaattisulatuksen vuoksi jäähdytyselementtinä toimii lämmitettävä höyrystin, jonka yhdessä paikassa tuottamaa kylmää joudutaan kierrättämään puhaltimien avulla kaapin sisässä. Puhallin pienentää pakastimen luotettavuutta, ja sen vikaantuessa pakastin lakkaa toimimasta.

Seurauksena pakastinosan korkeuden madaltamisesta on tietenkin jääkaappiosan suuri korkeus ja suuri sisätilavuus. Voisi melkein sanoa, että nykyiset jääkaappi-/pakastinyhdistelmät ovat kuin ylösalaisin käännettyjä jenkkijääkaappeja...

Vertailun vuoksi kerrottakoon, että ennen energiansäästövaatimuksia jääkaappi- ja pakastinosien sisätilavuuksien jakosuhde oli lähes 1:1. Yhdistelmän pohjassa sijaitsevat kompressorit veivät hieman tilaa pakastinosasta, mutta muuten osien sisätilat olivat yhteneväiset (pakastinosassa ei tosin ollut ovihyllyjä).

Tekemällä pakastinosa naurettavan pieneksi on tietenkin selvää, että se kuluttaa vähemmän sähköä kuin vanhempi yhdistelmä. Mutta onko saavutetusta hyödystä todellisuudessa mitään hyötyä, jos yhdistelmän käytettävyys heikkenee merkittävästi?

Vanhemman mallin suurempi energiankulutus ei tietenkään mene hukkaan. Se muuttuu lämmöksi ja lämmittää huonetilaa. Vaikka käytössä ei olisikaan sähkölämmitystä, kylmälaitteella tuotetun hyvin pienen sähköön perustuvan lämmityslisän kustannuslisä muuhun lämmitysmuotoon verrattuna on mitätön – ja nykyisellä sähköenergian hinnalla käytännössä olematon.

Jos on tarvetta suuremmalle pakastustilalle kuin nykyisten yhdistelmien minikokoinen pakastusosa tarjoaa, ainoa vaihtoehto on joko ostaa erillinen jääkaappi ja pakastin tai leveämpi yhdistelmä, mutta kahden erillisen laitteen tai leveämmän yhdistelmän energiankulutus on suurempi kuin vanhan yhdistelmän, jolloin mitään säästöä ei todellisuudessa saavutetakaan. Kumpikaan vaihtoehto ei kuitenkaan mahdu vanhaan kalustemitoitukseen.