”Urheat” ilveksen metsästäjät

”Metsästäjät saivat ilveksen saaliiksi Juurussuolla Oulun lähimaastossa.” 

Näin kertoo verkko-Kalevan uutinen. Nämä viisi reipasta metsästäjää näyttää olevan tyytyväisiä onnistumisestaan jahdissa, jossa eläimellä ei ollut ollut mitään mahdollisuutta. Miten kukaan viitsii näyttää naamaansa tuollaisessa kuvassa?

”Ilves metsästettiin kannanhoidollisen luvan kanssa, jonka riistakeskus myönsi syyskuussa. Ilveshavaintoja on tehty alueella paljon. Metsästäjät tekivät ilveksen jälkihavaintotyötä jo puolitoista kuukautta ennen jahdin onnistumista.”

Mitä pahaa ilves oli sitten tehnyt ansaitakseen kuolemantuomionsa? 

”Perjantaina ammuttu 21 kilon naarasilves oli muun muassa mennyt talon pihan läpi ja käynyt rakennuksen alla.”

Nuori naarasilves pääsi hengestään. Maan ainoana luonnonvaraisena kissaeläimenä ilves on eksoottinen eläin, mutta siitä huolimatta jokaisen yksilön olemassaolo näyttää olevan joillekin liikaa...

Suomen ilveskanta on monilla alueilla niin pieni, että pienen populaation aiheuttama vähäinen geneettinen vaihtelu heikentää kannan elinvoimaisuutta. Ilves on varmastikin maan harmittomin petoeläin. Se ei ole tiettävästi koskaan tappanut ketään tai hyökännyt edes kimppuun. Jos ilves viekin joskus jonkin kissan tai koiran, se johtuu lähinnä vain siitä, että nuo samaiset ”metsästäjät” verottavat ilveksen luontaisia saaliseläimiä, joita ovat mm. jänikset ja metsäkanalinnut.

Hirvi on maan pahin tappaja, ja niiden lukumäärä vaihtelee vuosittain noin 50–100 tuhannen välillä. Ilveksiä taitaa olla vain pari sataa kappaletta. Ilves ei hirven tavoin tee nuoressa mäntymetsässä tuhoa, joka metsälain mukaan lankeaa valtion ja lopulta veronmaksajien maksettavaksi. Osa tappioista jää metsänomistajan kannettaviksi.

Hirvi tekee pahaa jälkeä.