Vieläkö on villihevosia?

Voiko laulu tappaa? Sitä pohdittiin Historian salaiset kansiot -sarjan yhdessä jaksossa.

Ohjelman käsikirjoitus kertoo:

”Don't you hate it when a song gets stuck in your head? But what if that song was more than just an annoyance? When police encounter a cluster of corpses, their clues point to a washed-up circus performer who has turned his hand to songwriting and has somehow created a song that can kill.

Throughout human history, great artists have moved us with their dreams, their desires, the deepest suffering of their souls.”

”But when one song becomes linked to 18 suicides, you have to ask, can a work of art do more than just touch us? Can a song make you want to die? Warning -- listening to this song could be extremely hazardous to your health.”

Tämä vuonna 1933 julkaistu laulu (Gloomy Sunday) tunnetaan ehkä parhaiten Billie Holiday vuonna 1941 levyttämänä. Suomeksi sen on vuonna 1959 levyttänyt Eila Pellinen nimellä Surullinen sunnuntai.

Mutta kyllä Suomessakin osataan. Ilta-Sanomat kertoi viitisen vuotta sitten seuraavasta tapauksesta:

”Suosittua iskelmää Lahden rautatieasemalla laulanut mies sai puukosta, koska laulu ärsytti paikalle sattunutta miestä.

Ohikulkija koki, että miehen asemalla laulama Vieläkö on villihevosia -iskelmä oli jollain tavoin tarkoitettu ärsyttämään häntä. Mies tarttui puukkoon ja löi yhden kerran laulajaa käsivarteen.

Isku oli kohtalokas. Puukon terä katkaisi tärkeitä hermoja ja vasen käsi toimii toistaiseksi huonosti. Kaksi sormea on edelleen vailla minkäänlaista tuntoa ja toipuminen vie pitkään.”

Kappaleen on levyttänyt Hanna Ekola, ja se on aina keikkunut kärkisijoilla Radio Suomen Vihatut levyt -ohjelman listalla. Se on todellakin yksi vastenmielisimmistä lauluista, ja Ekolan ”lauluäänellä” on siihen suuri vaikutus...

Villihevosia ei Suomessa ole, mutta Amerikassa niitä on, ja siellä niistä käytetään nimeä ”mustang”. Koska eräs legendaarinen automalli on nimetty sen mukaan, voisi helposti kuvitella, että Amerikan villihevonen olisi jollakin tavalla uljas ja arvostettu eläin, mutta niin ei ole.

Mustangit kelpaavat korkeintaan koiranruoaksi, mitä on kuvattu Marilyn Monroen ja Clark Gablen viimeiseksi jääneessä elokuvassa Sopeutumattomat (Misfits 1961).

Hevoset viihtyivät Nevadan autiomaassa, ja niitä pyydettiin ajamalla niitä takaa avolava-autolla, jonka lavalta mies heitti juoksevan hevosen kaulaan köyden silmukan, jonka toisessa päässä oli painavia autonrenkaita. Aikansa juostuaan kaakki väsähti, minkä jälkeen se oli helppo lopettaa ja toimittaa koiranruokatehtaaseen. (Elokuvassa Monroen roolihahmo tietenkin paheksui tuollaista hevosten kohtelua.)

Ilmastonmuutoksen seuraus jälleen kerran

Meksikon Chihuahan osavaltiossa oli viime viikonloppuna satanut reilusti lunta. Jos lumisade olisi tullut pari päivää aikaisemmin, siellä olisi voitu puhua ”valkoisesta joulusta”.

Lunta näyttää olevan parikymmentä senttimetriä, mutta kuten kuvasta on havaittavissa, se on märkää ja sulamassa pois.

Kylmyys ei välttämättä tee hyvää appelsiineille.

Paikallinen FBI avustaa jotakin ääliötä, joka halusi lähteä kokemaan jotakin ainutlaatuista ja kokeilla ”talviajotaitoaan”, mutta huonostihan siinä pääsi käymään...

Chihuahan kaupunki sijaitsee puolentoista kilometrin korkeudessa, joten olosuhteiden ollessa suotuisat lumisade voi olla mahdollista.

Sääennuste lupaa ”normaalimpaa” säätä, joten lumi lieneekin jo enimmäkseen sulanut.

Ja täältä ”löytyy” syy poikkeukselliseen säähän:

”Civil Protection coordinator Luis de Jesús Luján Peña said the fifth winter storm of the season was a result of the conjunction of cold front No. 24, maritime air and a jet stream, and a consequence of climate change.”

Seuraus ilmastonmuutoksesta? Enää ei puhuta ”ilmaston lämpenemisestä”, koska ei olisi oikein vakuuttavaa väittää ilmaston lämpenemisen aiheuttavan selvästi tavanomaista kylmempää säätä.

STT:n uutinen kertoo, mistä on kysymys: ”Pohjois-Meksikossa on paikoin satanut enemmän lunta kuin 50 vuoteen.” Noin viisikymmentä vuotta sitten, jolloin ”ilmastomuutoksesta” ei vielä tiedetty mitään, oli siis satanut enemmän kuin nyt. Miten se on mahdollista? Todistaako tämä sen, että jos ilmastonmuutos ei vaikuttaisikaan, lunta olisi nyt satanut vielä paljon enemmän?

Ilmasto on aina vaihdellut ja niin tulee tekemään jatkossakin. Koska kyseessä on suunnaton epälineaarinen prosessi, jossa on lukematon määrä tulosuureita ja hitaat aikavakiot, sen ennustaminen on vaikeaa. Varmaa on vain se, että se vaihtelee. Prosessitekniikassa tuollaista systeemiä kutsuttaisiin hieman epästabiiliksi, ja ilmaston vaihtelu olisi seurausta prosessin värähtelystä.

As Oy Oulun Sofian A2-huoneisto on myyty

Blogissa aiemmin mainitun As Oy Oulun Sofian pihatason A2-huoneisto on myyty. Vaikka ruotsalainen NCC joutuikin myymään kaksi huoneistoa alennuksella, siitä ei kuitenkaan tule aiheutumaan sille tappiota. Nyt koettu menetys tullaan ottamaan takaisin korkojen kera tulevissa kohteissa.

Kaikki näyttää kelpaavan (kun hinta on kohdallaan). Ehkäpä pohjakerroksen huoneiston osti liikuntarajoitteinen henkilö, joka ei halua käyttää hissiä, vai voisiko olla niin, että ostaja kärsii akrofobiasta ja haluaa välttää korkeita paikkoja..?

NCC on listannut kyseisen kohteen sivulle ”asiakkaiden kommentteja”:

1. ”Uudiskohde on laadukkaista materiaaleista rakennettu.”

2. ”Asunnon pintamateriaaleissa on kauniit värit”

3. ”Asunto on valoisa ja toimiva. Neliöt on käytetty hyvin, joten pieni asunto vaikuttaa isommalta.”

4. ”Asunnossa on ihanan tilava parveke”

Niitä ei ole neljää enempää. Hyvin usein ”kommentit” eivät olekaan oikeasti ostajien kirjoittamia, vaan asialla on ollut yrityksen oma ”tekstinikkari”, minkä tarkoituksena on ollut myynninedistäminen.

Jo ensimmäinen kommentti on epäilyttävä. Tuskinpa kukaan maallikko-ostaja käyttäisi ostamastaan asunnosta sanaa ”uudiskohde”..? Ja tuskinpa edes kehuisi rakennusmateriaalien laatua, koska hänellä ei varmastikaan voisi olla riittävää asiantuntemusta arvioida materiaalien ”laatua”.

Sofian asuntoesitteessä todetaan: ”Asuntojen varustelu ja materiaalien laatu ovat korkeaa tasoa. Asuntojen lattiat ovat lautaparkettia ja pesutiloissa on laatoitukset sekä mukavuuslattialämmitys. Eteisessä on liukupeiliovet ja ovipuhelin.”

Parkettilattia, pesutilojen on laatoitus ja lattialämmitys – kertovatko nuo todellakin korkeasta varustelutasosta? Vai käytetäänkö niitä myös asunnoissa, joissa on aivan ”normaali varustelutaso”?

Eteiskaappien liukuovet ovat todennäköisesti tilankäytön vuoksi, koska ne eivät avautuakseen vaadi tilaa taaksepäin. Jos porraskäytävien ulko-ovet pidetään lukittuina kaupunkialueella – niin kuin on tapana, jotta rantojen miehet eivät tule porraskäytäviin lämmittelemään – ovipuhelin on pakon sanelema juttu, jotta (halutut) vieraat pääsevät sisään.

Värien arvioiminen on aina subjektiivista, mutta voihan olla, että käytetyt värit miellyttävät värisokeaa. A2-huoneiston ”parvekkeen” sinapinruskea seinä ei välttämättä miellytä kaikkien silmiä. Ehkäpä NCC:n suunnittelija on ajatellut, että lika ja muut tahrat eivät siitä juurikaan erotu, tai NCC on saanut edullisesti poistoerän tuota värisävyä.

Tuollainen (säästäminen) on tietenkin ristiriidassa kommentin #1 kanssa, mutta rakennusliikkeet pyrkivät aina rakentamaan kohteensa mahdollisimman halvalla. Vaikka suunnittelu ja rakennusbudjetti olisi tehty laadukkaampien ja kalliimpien tarvikkeiden mukaan, tarvikkeita pyritään vaihtamaan halvempiin rakentamisen aikana.

Kolmannen kommentin mukaan asunto on ”valoisa ja toimiva”. Pyrittäessä kerrosalan hyödyntämisen maksimointiin joistakin huoneistoista tulee pakostakin sokkeloisia ja vähemmän valoisia ja toimivia, mutta osa voi tietenkin olla myös ”valoisia ja toimivia”.

Nykyään on tavallista, että asiakkaat voivat antaa palautetta ostamistaan tuotteista. Se on helppoa, ja siitä voi jopa voittaa palkintoja. Kyse ei ole niinkään siitä, että ostaja olisi tosiasiallisesti tyytyväinen ostokseensa, vaan kyse on eräänlaisesta itsesuggestiosta, jolla ostaja haluaa vakuuttaa itsensä ja tietenkin myös muut kommentin lukevat tekemänsä ostoksen hyödyllisyydestä. Kukapa haluaisi myöntää tehneensä huonon ostoksen? Kaupat ymmärtävät tämän, ja ne käyttävät sitä hyödykseen markkinoinnissa.

Kommentin #4 ”iso parveke” ei toteudu jokaisessa huoneistossa. Parvekkeen koko määräytyy kerrosalan maksimoinnin hyödyntämisen mukaan.

A2-huoneiston parveke suuntautuu kaakkoon. Koska vieressä sijaitsee 4-kerroksinen rakennus ja korttelin vastakkaiseen reunaan valmistuu 6-kerroksinen rakennus, aurinko näkyy parvekkeella vain myöhäisen aamupäivän ja keskipäivän välisenä aikana myöhäisestä keväästä varhaiseen syksyyn – jos edes aina silloinkaan... Ylemmissä kerroksissa aurinkoisen ajan kesto on hieman pidempi.

As Oy Sofian varustelu on NCC:n väittämistä poiketen aivan normaalitasoa. Asunnoissa ei ole mitään, mikä antaisi oikeuden sanoa, että ”asuntojen varustelu ja materiaalien laatu ovat korkeaa tasoa”.

Koska rakennusliikkeet eivät juurikaan joudu kilpailemaan asiakkaistaan, rakennuskohteet ovat juuri Sofian näköisiä. Niissä ei ajatella lainkaan ostajien tarpeita, vaan etusijalla on rakentamisessa saavutettavan voiton maksimointi. Ostajien arvostelukyvyttömyydestä kertoo se, että kaikki asunnot kelpaavat, ja jollei heti, sitten ainakin pienen alennusmyynnin jälkeen.

Bettie joulun tuo...

1950-luvun pin-up-tyttö Bettie Page joulunvietossa.

Valon välkettä – Oulight-taajuusmittari

Kalevan tämänpäiväisessä artikkelissa näkyi jälleen kerran selvästi se, että lehden naistoimittaja ei oikein ymmärtänyt kirjoittamaansa asiaa. Juttu kertoi keinovalon synnyttämästä välkkeestä, joka voi sitten aiheuttaa migreeniä, epilepsiakohtauksia ja muuta kauheaa. Välkkeellä on todellakin suora yhteys epilepsiakohtauksien syntymiseen, ja myös henkilöt, joilla ei ole päässä mitään vikaa, voivat saada ”epilepsiakohtauksia”, jos altistus on liian voimakasta. Tuon vuoksi tanssiravintoloiden stroboskooppivalojen välkyntäajan kestoa rajoitettiin joskus 80-luvun lopulla.

Kalevan jutun pääpaino oli ex-valkeelaisen ”kehittämässä” – ja olisiko jopa oikein patenttihakemuskin vetämässä? – älypuhelimen android-sovelluksessa, joka mittaa keinovalon välkkeen määrän. Yritys työllistää tällä hetkellä peräti kaksi henkilöä, minkä vuoksi – teknologian ihmekaupungissa kun kerran ollaan – tuntuu hieman oudolta, että toimittaja ei vielä lupaillut siitä tulevan uutta nokiaa.

Purkauslamppujen välke on ollut tuttua niin kauan kuin purkauslamppuja on ollut olemassa. Syynä siihen on Nikola Teslan kehittämän vaihtosähköjärjestelmän jännitteen jatkuva vaihtelu. Teslan kehittämä järjestelmä kilpaili aikanaan Thomas Edisonin tasasähköjärjestelmän kanssa, mutta Teslan järjestelmä oli ylivertainen, ja sen vuoksi Edisonin järjestelmä sai jäädä unohduksiin, vaikkakin se oli ”turvallisempi”, mihin ominaisuuteen järjestelmän kannattajat vetosivatkin.

Välkkeen syynä on purkauslamppujen kaasupurkausputkien nopea reagointi jännitteen muutokseen. Purkausputki sammuu teoriassa silloin, kun jännite menee nollaan, ja näitä nollanylityskohtia on sata kappaletta sekunnin aikana. Loisteputkien loisteaineessa on hieman jälkiloistetta, minkä vuoksi niiden välkyntää on vaikeampi havaita kuin esim. elohopeahöyrylamppujen, joiden purkausputki on pieni ja suhteellinen intensiteetti suuri. Loistelamppuvalaisimen liitäntälaitteen tyyppi vaikuttaa välkynnän määrään, ja se on pienempi elektronisella kuin induktiivisella (kuristin) liitäntälaitteella.

Nykyään suosittujen ledien kohdalla tilanne taitaa olla pahin, koska ne reagoivat erittäin nopeasti jännitteen (ja virran) muutoksiin, eikä niissä ole lainkaan jälkiloistetta. Jos jännitelähde tuottaa syöttöjännitteen vaihtelua, ledien tuottama valo vaihtelee samassa suhteessa. Jos niitä syötetään stabiloidusta dc-jännitelähteestä tai paristosta (akusta), välkyntää ei ole.

Paljon parjattu hehkulamppu on ainoa valonlähde, joka ei välky. Hehkulanka ei ehdi reagoida vaihtojännitteen nopeaan vaihteluun.

Kalevan toimittajan mukaan ”Oulight-taajuusmittari” valmistuu alkuvuodesta.

Yrityksellä on (hitaasti toimivat) nettisivut, joiden sisällöstä näkyy keksijän Valkee-tausta.

”Tutkimusten mukaan välkkyvän valon on todettu heikentävän keskittymiskykyä, aiheuttavan väsymystä, huonovointisuutta, rasittavan silmiä ja heikentävän kognitiivista suorituskykyä.”

”Välkyntä voi myös laukaista migreeni- tai epilepsiakohtauksen niistä kärsiville ihmisille.”

Yrityksellä olisi nyt hyvä tilaisuus kehittää synergiaa Valkeen kanssa ja luvata, että korvavalo antaisi helpotuksen yllä kuvattuihin ”oireisiin”.

Ja jatkoa seuraa:

”Oulight-sovelluksen avulla voit tarkistaa älypuhelimen kameralla valaisimen välkynnän helposti kotona, koulussa, työpaikoilla sekä tiloissa, joissa olet havainnut valaistuksen epämiellyttäväksi. Sovelluksen avulla voit vertailla erilaisten lamppujen ja valaisimien eroja, kun olet hankkimassa kotiin tai työpaikalle valaisimia.”

Mitä sitten pitäisi tehdä, jos mittari heilahtaa ”punaiselle” työpaikalla?

Ongelmana näissä ”sovelluksissa” on se, että kukaan tai mikään ei takaa niiden virheetöntä ja oikeaa toimintaa. Oulightin pitäisi julkaista puolueettomat mittaustulokset, ennen kuin se alkaa kaupata sovellustaan. Muuten tässä on pian vaarana se, että kaikki näkevät kaikkialla ”punaista” ja luotuaan ensin itselleen psykosomaattisia oireita alkavat sitten vaatia korjaavia toimia valaistukseen...

”Oulight-sovellus saatavana Google Play -kaupasta 15.1.2016 mennessä!”

Sovellukselle on vaikea nähdä kovin suuria markkinoita. Koska nykyaikana kaikki pitäisi saada ilmaiseksi, tuskin kukaan on valmis maksamaan siitä muutamaa euroa enempää.

”Harvinaista yksityisyyttä”

Otsikon mukaisella määreellä markkinoitu asunto-osakeyhtiö alkaa pian olla valmis. Jotakin on kuitenkin vielä kesken, ja sen vuoksi sanonta ”jouluksi (uuteen) kotiin” ei toteudu tässä kohteessa. Rakentajan arvioima valmistumisaika oli joulukuu 2015, mutta näyttää siltä, että kohde ei pyhien ja työmiesten lomien vuoksi ehdi valmistua tämän vuoden puolella, joten Kokkometsän asukkaat pääsevät muuttamaan uusiin koteihinsa vasta ensi vuoden puolella.

Kiinteistön ja kävelytien väliin on rakennettu aita, mutta sen ”harvinaista yksityisyyttä” antava suoja taitaa olla hieman kyseenalainen, kuten kuvasta voidaan havaita. Katsekorkeudelta on lähes esteetön näkyvyys molempiin huoneistoihin.

Blogissa arvioitiin aikaisemmin, että myymättä oleva huoneisto olisi kävelytien vieressä sijaitseva, mutta otaksuma näyttää olevan väärä. Lähimpänä kävelytietä sijaitsevan huoneiston terassi on saanut suojakseen lasituksen, joten lieneekin selvää, että se on osakkeenomistajan lisätyönä teettämä. Myymättä oleva huoneisto on siten jokin viidestä muusta.

Terassilasitus saattaa tarjota tuulensuojaa, ja sen ansiosta terassi lämpenee kevättalven auringossa selvästikin ulkoilman lämpötilaa korkeammalle, mutta kesällä se on todennäköisesti tukahduttavan kuuma. Se on myös kuin kaupan näyteikkuna, joten tulevien asukkaiden ei parane olla turhan kainoja ohikulkevien katseille...

Viereiseen huoneistoon on aidasta huolimatta esteetön näkyvyys, vaikkakin matkaa sinne kävelytieltä on hieman enemmän. Monikaan asuntoa ostava ei osaa lukea rakennuspiirustuksia, joista selviäisivät etäisyydet teihin ym. mahdollisiin häiriötä aiheuttaviin kohteisiin, ja sen vuoksi ne tulevatkin sitten viimeistään muuttovaiheessa ikävänä yllätyksenä ostajalle.

Kohteen välittömässä läheisyydessä sijaitsevat Kokkokankaan seurakuntakeskus ja uusi hautausmaa.

Asunto-osakeyhtiö Kempeleen Kokkometsästä kerrottiin aikaisemmin:

http://oulun1.blogspot.fi/2015/10/nykyajan-pientaloarkkitehtuuria.html

Valkeen korvavalo pukinkonttiin..?

Kuinkahan monesta pukinkontista löytyy korvavalo tänä jouluna? Lahjansaajan kovan paketin toiveikkaat odotukset saattavatkin muuttua pahaksi pettymykseksi, kun lahjapaperin alta paljastuu Valkee HumanCharger.

Kiitos tiettyjen nettisivujen Valkeen maine alkaa (aivan oikeutetusti) olla mennyttä tässä maassa. Vain Valkee itse tietää kotimaan myynnin määrän, mutta mainonnan vähäisyyden vuoksi lieneekin oletettavaa, että se on hyvin vähäistä.

Valkeen myynti tuleekin sitten pääosin ulkomailta. Laite on varmastikin helppo myytävä verkkokaupassa, ja monessa paikassa hinta sisältää postikulut. Myynnistä saatava hyvä kate houkuttelee myyjiä, vaikka ne varmastikin tietävät, minkälaisesta roskasta on kyse.

Laitteen nimen pitäisi tietenkin olla HumanScammer.

Yhdysvaltalainen Walmart käyttää kyseenalaisia markkinointiargumentteja:

Features

Ultra-portable, fits in your pocket

Recover from JetLag twice as fast

Reduces the need for excess sleep, food cravings, tiredness and low energy levels associated with jet lag

Use it anywhere, you can move around

Only 12 minutes needed

Better productivity, better holidays

Provides light therapy that is safer than the sun

Scientific study backs it up

Suoria viittauksia kaamosmasennukseen ei enää ole.

Valkee HumanScammer tullee osoittautumaan samanlaiseksi pettymykseksi myös amerikkalaiselle lahjansaajalle...

Valkee-korvavalon arvo nettihuutokaupassa on olematon ja lähempänä sen todellista arvoa kuin virallinen jälleenmyyntihinta 199 euroa. Myyjä on varmastikin saanut laitteen ilmaiseksi ja haluaa nyt päästä eroon siitä.

C-kasetti

Hollantilainen elektroniikkavalmistaja Philips toi markkinoille kehittämänsä C-kasetin vuonna 1963. Vaikka se tarkoitettiin aluksi sanelukäyttöön korvaamaan isokokoiset avokelanauhurit, joita tosin valmistettiin myös pienikokoisina, joissa oli pienet nauhakelat, se oli kuitenkin helppokäyttöisyytensä vuoksi vallankumouksellinen innovaatio. Paristokäyttöinen, paksun kirjan kokoinen kasettinauhuri kulki lähes minne vain, ja toisin kuin levysoittimella sillä saattoi myös itse tallentaa.

Koska Philips vapautti melko pian patenttioikeutensa vapaaseen käyttöön, C-kasetti levisi ja kehittyi nopeasti. Aluksi se oli monojärjestelmä, mutta se muuttui myöhemmin stereofoniseksi. Paremman nauhalaadun ja Dolby-kohinanvaimennusjärjestelmän ansiosta sillä oli mahdollista saavuttaa hyvä äänenlaatu, ja se täytti hifi-standardin.

Järjestelmä oli kehityksen jälkeen alas- ja ylöspäin yhteensopiva, eli mononauhurilla saattoi soittaa stereokasetteja ja hifi-nauhurilla monokasetteja. Samanlainen yhteensovittaminen toteutettiin ula-stereo-lähetysten ja väritelevision käyttöönotossa.

Kuvassa näkyvät C-kasettistandardin ääniraitojen mitat tuumina. Nauhan leveys on 0,15'' eli 3,81 mm. Yhden kanavan varaama tila on 0,019'' eli 0,48 mm. Kanavien väli on 0,018'' eli 0,45 mm. A- ja B-suunnan välinen marginaali on 0,035'' eli 0,89 mm. Nauhan reunan ja reunimmaisten kanavien väliin jää 0,003'' eli 0,08 mm:n marginaali. Äänikanavat vievät tehollisesti nauhasta vain 1,92 mm, jolloin loppuosa eli lähes puolet nauhaleveydestä hukkuu suojaväleihin.

Koska yhden kanavan leveys on vain 0,48 mm ja nauhanopeus on 4,76 cm/s, tuntuu suorastaan ihmeelliseltä, että C-kasetti hyvässä nauhurissa toistettuna voi tuottaa niinkin hyvän äänen, ja kyseessä on ei-diskreetti analoginen signaali.

Kuten asiaan kuuluu, C-kasetin mitat oli spesifioitu hyvin tarkasti, jotta minkäänlaisia sopivuusongelmia eri valmistajien laitteiden ja kasettien välillä ei olisi ilmennyt. Joidenkin kasettien nauhakelat alkavat vanhemmiten pyöriä nihkeämmin, mihin on tavallisesti syynä kotelon vääntyminen pituussuunnassa, eli kotelosta tulee käyrä. Sen aiheuttaa muoville tyypillinen epästabiilisuus, eli ne vanhenevat kemiallisesti, mikä aiheuttaa sitten muodon- ja värinmuutoksia.

Kasettinauhurin avulla oli mahdollista valmistaa ”laittomia” kopioita lp-levyistä, vaikka tuollainen laittomuus olikin hyvin marginaalista verrattuna nykyajan piratismiin, jonka digitaalisuus ja internet on tehnyt tavattoman helpoksi. C-kasetin kulta-aikaa olivat 70- ja 80-luvut aina cd-levyn yleistymiseen asti. 90-luvulla sen suosio alkoi vähetä, ja vuosikymmenen vaihtuessa monet elektroniikkavalmistajat lopettivat kasettinauhurien valmistamisen. Nykyään niitä ei valmisteta enää lainkaan.

Magneettista tallennustapaa ei pidetä kovin pitkäikäisenä, mutta monet 70-luvulla valmistetut musiikkikasetit kuuluvat edelleenkin hyvin. Kasettien säilytyspaikalla on tietenkin suuri merkitys. Maan magneettikentän vaikutus on hyvin pieni, ja se vaikuttaa lähinnä valkoisen kohinan tavoin, eli kasettinauhan signaali-kohinasuhde saattaa hieman heiketä.

Tyhjien C-kasettien valmistus on nykyään vähäistä, ja sen vuoksi niiden (parempilaatuisten) saatavuus on melko huonoa. Jos niitä ymmärsi aikanaan ostaa, mitään ongelmaa ei luonnollisestikaan ole.

Pakkauskokojen pienentäminen

Monilla einesvalmistajilla on tapana pienentää jonkin tuotteen pakkauskokoa. Siitä ei tietenkään kerrota millään tavalla, ja koska pakkauksen koko pienenee sen verran vähän, tavallinen kuluttaja ei välttämättä huomaa mitään tapahtuneen. Ainoa syy pienentämiseen on tietenkin valmistuskustannusten vähentäminen.

Pienennyksen määrä on tavallisesti noin kymmenen prosenttia, mutta koska tuotteen loppuhintaan vaikuttavat monet muutkin tekijät kuin pelkkä sisältö, todellinen kustannussäästö on vain muutamia prosentteja. Jotkut kuluttajat eivät pidä tuollaisesta ja saattavat sen vuoksi siirtyä käyttämään toisen valmistajan tuotteita. Valmistajan säästö saattaa siten jäädä saavuttamatta...

Joskus jonkin tuotteen pakkauskokoa suurennetaan, ja siitä kerrotaan tavallisesti pakkauksessa sanoin: UUSI, ISOMPI PAKKAUSKOKO, mutta sitä, että hinta myös ”uudistuu” eli nousee, ei tietenkään kerrota.

Jos valmistaja olisi rehellinen, se kertoisi pakkauksessa: PIENENSIMME PAKKAUSKOKOA, MUTTA ONNISTUIMME PITÄMÄÄN HINNAN ENNALLAAN. Hyvää tuossa on tietenkin se, että hintaa ei tarvinnut vielä nostaa.

Perunalastuja valmistava Estrella on sen verran juonikas, että sen tuotekuvassa ei näy lainkaan pakkauksen painoa. Kaupassa myytävässä pussissa se tietenkin näkyy.

Estrella on jokin aika sitten pienentänyt perunalastupussien pakkauskokoja. Aikaisempi 300 gramman pussi on keventynyt 25 grammaa, eli 8,3 prosenttia, ja painaa nyt 275 grammaa. Hinta on edelleenkin sama.

Suosi ruotsalaista ja osta Estrellaa....

Dainin suvun kirous

Dashiel Hammettin Dainin suvun kirous on kaikkien aikojen paras rikosromaani. Vaikka se ilmestyi Yhdysvalloissa jo vuonna 1929, se vaikuttaa edelleenkin yllättävän tuoreelta. Ennen ilmestymistään romaanina se julkaistiin jatkokertomuksena Black Mask -lehdessä.

Raymond Chandler kirjoitti monia hienoja salapoliisiromaaneja, mutta yksikään niistä ei tarinan monimuotoisuudessa yllä Dainin suvun kirouksen tasolle. Chandler kirjoitti ensimmäisen rikosnovellinsa vuonna 1933, joten lieneekin selvää, että Hammett oli toiminut jonkinlaisena esikuvana Chandlerille. Chandlerista on kattava juttu rinnakkaisblogissa:

http://oulun.blogspot.fi/2010/01/raymond-chandler.html

Dainin suvun kirouksesta on tehty mini-tv-sarja, joka on esitetty Suomen televisiossa vuonna 1979 mutta jota ei tiettävästi ole esitetty enää sen jälkeen. Jos vain yhden kirjan saisi ottaa mukaansa autiolle saarelle, se olisi joko Sudenpentujen käsikirja tai Dainin suvun kirous...

Valkee-artikkeli Kalevassa

Lähetin viime helmikuussa alla olevan viestin Kalevan toimitukseen viestistä ilmenevän syyn vuoksi. Se ei näyttänyt herättäneen minkäänlaista huomiota Kalevassa ennen kuin oletettavasti vasta nyt.

Lehdessä oli tänään Valkeesta seitsemän palstan artikkeli, josta tosin vanha ”korvakuva” täytti lähes puolet ja joka kertoi Valkeen saamista yhteiskunnallisista tuista ilman pätevää tieteellistä näyttöä. Artikkeli on tosin Lännen Median yhteinen, mutta mitään muuta syytä artikkelin kirjoittamiselle on vaikea löytää. Miksi muuten maakuntalehdet kirjoittaisivat aiheesta nyt, vain pari viikkoa ennen joulua..?

Aalto-yliopiston professori sanoo sen suoraan: ”Valkee on silkkaa huuhaata jo siksi, että sen led-valoista puuttuvat kaikki punataajuudet, joilla valo ylipäätään voisi tunkeutua pari milliä syvemmälle päähän. Kaikki Valkeen valo jää siis korvakäytävän ihoon, eikä siitä edes pääse mitään aivoihin”

THL:n professori toteaa: ”Edelleen on selvittämättä sekin, mihin muuhun mekanismiin kuin lumevaikutukseen korvaan kohdistetun valon vaikutus perustuisi.” Blogissa on aiemmin arvioitu, että ainoa (myönteinen) vaikutus voisi olla ledien synnyttämä lämmöntunne korvassa.

Artikkelissa Valkeen toimitusjohtaja toistaa vanhoja satuja ja odottaa Valkeen alkavan tuottaa voittoa sen jälkeen, kun tappiota on tullut 30 miljoonaa.

Maailmalla riittää typeryksiä, ja jos osakin heistä haksahtaa Valkee-halpaan, korvavaloja tullaan jatkuvasti myymään pienehkö määrä. Jos noilla typeryksillä olisi edes hieman itsekritiikkiä, he miettisivät ensin tarkasti, kannattaako maksaa noin kaksisataa euroa laitteesta, joka tuottaa valoa ja jonka todellinen arvo on parinkympin luokkaa.

Näyttää siltä, että Valkeen kotimaan myynti on tyrehtynyt ja ainoat tulot tulevat ulkomaan myynnistä.

Sama tamperelaisessa Aamulehdessä julkaistu artikkeli:

Rantojen miehet

Reality-tv eli tosi-tv on nykyisin suosittu ohjelmaformaatti. Siinä on kuvattu mm. metsureiden, palomiesten, rekkakuskien, pontikankeittäjien, hoitohenkilökunnan, vuoristolaisten, tullin ja poliisin toimintaa. Suurin osa näyttää olevan yhdysvaltalaista tuotantoa, vaikkakaan kaikkea ei ole esitetty Suomen televisiossa.

Yhdysvaltalaisten ohjelmien ollessa kyseessä pitää aina muistaa, että ne on tarkoitettu ensisijaisesti yhdysvaltalaisia katsojia varten, mikä selittää niiden yksinkertaisen rakenteen: tyhmemmälläkään katsojalla ei pitäisi olla vaikeuksia seurata ohjelmaa. Ja Yhdysvalloissa kun ollaan, tv-ohjelmien ainoa tarkoitus on pitää katsojat tv:n äärellä myös mainosten välinen aika.

Kotimainen tuotanto noudattaa samanlaista rakennetta, ja aiheet ovat hyvin pitkälle samat kuin Yhdysvalloissa. Tosi-tv:n tekeminen lieneekin melko edullista, ja se kiinnostaa katsojia, joten genrelle näyttää riittävän kysyntää myös tulevaisuudessa. On tietenkin selvää, että kukaan ei jaksa katsoa vuodesta toiseen poliisin toimintaa, vaan katsojat kaipaavat varmasti uusia aiheita.

Tuotantoyhtiöillä voi olla vaikeaa keksiä uusia aiheita, eikä kopioiminen ulkomailtakaan aina onnistu aiheen sopimattomuuden vuoksi täkäläisiin oloihin. Tässä tulee ”leikkimielinen” ehdotus uudeksi tosi-tv-formaatiksi: Rantojen miehet.

Rantojen miehet kuvaisi noiden puistokemistien, spurgujen, dokujen ja puliukkojen jokapäiväistä elämää, jota leimaisi jatkuva kamppailu seuraavasta pullosta, ateriasta, yösijasta yms. Sopivia esittäjiä olisi tuskin vaikea löytää. Rantojen miehet näyttelisivät tai pikemminkin esittäisivät itseään ”juomapalkalla”, mikä tekisi tuotannosta erittäin edullista.

Menneinä vuosikymmeninä tuotemerkit kuten Aperita, Vinetto, Gambina, Carillo, Marinella ja Sorbus olivat rappioalkoholistien suosikkijuomia ja lieneekin siitä syystä, että niiden alkoholiprosentti/hinta-suhde oli edullisin. Koska ohjelmassa esiintyisi pakostakin tuotesijoittelua, Alko voisi sponsoroida tuotantoa.

Formaatti saattaisi herättää moraalista pahennusta mutta syyttä, koska se ei olisi sen enempää paljastava tai loukkaava kuin monet muut formaatit, jotka pyrkivät tietoisesti nöyryyttämään (esim. Idols). Se toimisi myös ”opetusohjelmana” alkoholistin uraa ”harkitseville” nuorille. Se voisi kertoa, että alkoholin kohtuuton käyttö ei ehkä olekaan niin hohdokasta...

Rantojen miehet viettävät todellista ulkoilmaelämää. Maassa makaavalla ”herrasmiehellä” on omintakeinen tyyli ottaa aurinkoa. Kuvan henkilöt ovat alan miehiä Lahdesta.

Jotta totuus ei unohtuisi:

oulun1.blogspot.com/2011/11/alkoholismi.html

MV-lehti

MV-lehti on viime aikoina noussut valtamedian uutisotsikoihin kertoessaan uutisista, joista valtamedia vaikenee. Valtamedia katsoo, että MV-lehti liioittelee ja vääristelee asioita. Ehkä se kokee MV-lehden kilpailijakseen..?

Moni valveutunut kansalainen on saattanut havaita, että valtamedia ei kerro kaikkia uutisia totuudenmukaisesti, vaan se itsekin MV-lehteä kohtaan osoittamiensa syytösten tapaan vääristelee mutta päin vastoin kuin MV-lehti myös vähättelee tapahtuneita asioita.

Valtamediaan voidaan katsoa kuuluvan Yleisradio, MTV, Sanoma Media, STT ja suurimmat sanomalehdet. Näiden kohdalla uutisvälityksen riippumattomuus ei toteudu. Vaikka asiasta ei paljon puhutakaan, medialla on tarkat ohjeet, miten mistäkin tapahtumasta tulee uutisoida.

Tiettyjen tapahtumien uutisoinnissa ei toteudu tasapuolisuus, vaan joidenkin ryhmien tekemät rikokset näyttävät nauttivan tietynlaista suojelua. Vaikka poliisin tiedotuksen pitäisi olla puolueetonta ja riippumatonta, myös se noudattaa samanlaisia sääntöjä.

Pelkästään valtamediaa seuraavat kansalaiset voivat jäädä tietämättömiksi siitä, mitä todella tapahtuu. Monissa vähemmän demokraattisissa valtioissa media voi tehokkaasti kontrolloida ja manipuloida kansalaisia. Samaa tapahtuu myös Suomessa. Seuraamalla pelkästään Yleisradion uutisia voi saada vääränlaisen kuvan siitä, mitä todella tapahtuu.

Kaikilla uutistoimituksilla on myös verkkojulkaisunsa. Se takaa nopean uutisvälityksen, mutta siinä näkyy myös internetin nurja puoli: uutisia voidaan manipuloida eli muuttaa ja pahimmassa tapauksessa koko uutinen voidaan poistaa, jolloin sitä ei ikään kuin ollut koskaan tapahtunutkaan.

Maahanmuuttoon liittyvät uutiset näyttävät olevan vahvasti esillä MV-lehden etusivulla.

MV-lehti muistuttaa hieman yhdysvaltalaista National Enquirer -sensaatiolehteä, mutta sillä erotuksella, että jälkimmäinen keskittyy lähinnä julkkisten tekemisiin ja siitä on ainakin joskus julkaistu myös painettu versio.

Tutustumalla MV-lehteen voi vakuuttua siitä, että se tarkoituksellisesti liioittelee ja vääristelee asioita, mutta kaikki uutisoinnin kohteina olevat tapahtumat näyttävät olevan enimmäkseen todenperäisiä. Se on tietenkin sensaatiolehden tarkoitus: liioittelu ja vääristely.

Suuri osa MV-lehden uutisista ovat samoja kuin iltapäivälehdissä. MV-lehden kanta on vain hieman räväkämpi ja suorapuheisempi.

Sosiaalisen median levittäydyttyä nykyaikana lähes kaikkialle kansalaiset saavat sen kautta nopeasti tiedon tapahtuneesta ja ilman valtamedian sensuuria. Asioita ei voida enää pitää pois kansalaisten mielistä yksinkertaisesti vain pidättäytymällä kertomasta niistä.

Vapaassa valtiossa pitäisi olla tilaa kaikenlaisille mielipiteille. MV-lehti edustaa vastakkaista äärilaitaa kuin valtamedia.

Kommeet Oy

Kaleva kertoi oululaisesta startup-yritys Kommeet Oy:stä, joka ”aikoo viedä asiakaspalvelun netissä uudelle tasolle”. Se on tähän asti onnistunut hämäämään 550 000 euroa sijoittajilta, jotka saanevat heittää hyvästi sijoituksilleen. Tekes on tietenkin mukana tuhlaamassa veronmaksajien rahoja.

Mikä on sitten se suuri idea, johon Kommeetin liiketoiminta perustuu? Yritys tarjoaa verkossa pilvipalvelua ja nettikauppiaille mahdollisuutta ”yhdessä selaamiseen”. Pilvipalveluita taitaa olla jo tarjolla pilvin pimein, ja mahdollisuus saada nettikaupan asiakaspalvelija samaan nettisivunäkymään asiakkaan kanssa vaikuttaa hieman epäilyttävältä ja huonosti keksityltä idealta.

Tuon voisi rinnastaa siihen, että katujalkamyymälässä asioivan henkilön luokse tulee liikkeen myyjä tarjoamaan apuaan. Kuten Byggmaxin mainos totesi, suomalainen pyytää apua vain, jos sitä tarvitsee, ja käytäntö lienee sama monissa muissakin maissa.

Nettikauppojen edullisuus ja kilpailukyky on perustunut juuri volyymiin ja pieniin henkilöstökuluihin. Katujalkamyymälöissä volyymit ovat pieniä ja henkilöstökulut suuret monien myyjien vuoksi.

Nyt Kommeet Oy tulee tarjoaman maksullista palvelua, joka lisää nettikauppojen henkilöstökuluja, jotka toteutuessaan siirtyvät tietenkin tuotteiden hintoihin asiakkaiden maksettaviksi. Tuskinpa kukaan tilaisi enää nettikaupoista, jos niiden tuotteet postikuluineen olisivat samat kuin katujalkamyymälöissä.

Kommeetin yritysidealle on vaikea nähdä kysyntää joitakin erityisryhmiä lukuun ottamatta, kuten kehitysvammaisia, dementikkoja ja muita henkisesti vajavaisia henkilöitä, jotka tarvitsevat apua asioidessaan tavallisissa myymälöissä ja yleensäkin kaikissa arkipäiväisissä asioissa. Jokaisen normaaliälyisen pitäisi osata suorittaa nettiostoksensa omatoimisesti itse.

Markkinoinnissa on kyse saada asiakas uskomaan mahdottomaan. Valkee on hyvä esimerkki tuollaista markkinoinnista. Vaikka mitkään virhekorjatut tutkimukset eivät tue Valkee väittämiä, Valkee on siitä huolimatta onnistunut myymään kymmeniätuhansia korvavaloja. Kommeet voi toki saada asiakkaansa uskomaan ”mahdottomaan”, eli että sen tuotteesta olisi niille hyötyä, mutta asiakasyritykset saanevat ennen pitkää huomata, että kokeilu oli pelkkä menoerä.

Kommeetin nettisivulla kerrotaan, että palvelu maksaa 49,90 €/kk, mikä tarkoittaa sitä, että se on tarkoitettu pienille nettikaupoille. Hinnan yhteydessä kerrotaan: ”Max. 10 käyttäjää / verkkosivusto (domain)”, mitä se sitten tarkoittaakin..?

Jos jokin vaikuttaa olevan liian hyvältä ollakseen totta, se ei voi olla totta, ja niinhän se on Kommeetinkin kohdalla. Eihän myynti voi kasvaa 50 prosenttia ainoastaan 49,90 euron kuukausimaksusta?

Yrityksellä on 11 työntekijää, joten 550 000 euron alkupääoma on pian syöty. Mitä sitten? Tekesiltä kerjäämään?

Jotakin näin typerää voitaisiin tuskin keksiä missään muulla kuin Oulussa. Niin kauan kuin internet kukoistaa ja voi hyvin, vastaavia startup-ideoita tullaan näkemään lisää.

Kommeetin nimessä toteutuu vanha latinan sanonta: ”Nomen est omen”. Kommeetin ura tullee jäämään lyhyeksi tähdenlennoksi...