Alkoholijuomien varoitustekstit

EU:n uusi tupakkadirektiivi astuu voimaan 20. toukokuuta 2016. EU on viisaudessaan keksinyt ja direktiivissään luetteloinut 14 erilaista varoitustekstiä, joista yksi täytyy painaa määrätyn kokoisena tupakka-askiin varoittamaan nikotiiniriippuvaista harrastuksensa terveyshaitoista.

Tupakkaa ja alkoholia ei kuitenkaan voi oikein millään verrata keskenään, koska niiden käytön haitat poikkeavat niin paljon toisistaan. Tupakointi on jostakin syystä joutunut terveysviranomaisten hampaisiin, vaikka kaikki alkoholin oikein- ja väärinkäytöstä aiheutuvat seuraamukset ja haitat ovat paljon tupakointia suurempia. Tuskinpa kukaan ajaa liioissa nikotiineissa kenenkään päälle autolla tai päästä akastaan ilmoja pihalle.

Siksi tuntuu kummalta, että alkoholituotteissa ei ole minkäänlaisia varoitustekstejä etyylialkoholin aiheuttamista terveyshaitoista ja sosiaalisista ongelmista. Ne ovat varmastikin paljon tupakoinnin aiheuttamia suurempia.

Jos EU:n varoitustekstien sana ”tupakointi” korvataan sanalla ”alkoholi” ja muu sanamuoto sovitetaan alkoholiin, koko lista sopisi lähes suoraan alkoholituotteisiin.

1) Alkoholi aiheuttaa 90 prosenttia keuhkosyövistä

2) Alkoholi aiheuttaa suun ja kurkun syöpiä

3) Alkoholi vahingoittaa sisäelimiäsi

4) Alkoholi aiheuttaa sydänkohtauksia

5) Alkoholi aiheuttaa halvauksia ja vammoja

6) Alkoholi tukkii verisuonia

7) Alkoholi lisää sokeutumisriskiä

8) Alkoholi vahingoittaa hampaita ja ikeniä

9) Alkoholi voi tappaa syntymättömän lapsesi

10) Alkoholinkäyttösi vahingoittaa lapsiasi, perhettäsi ja ystäviäsi

11) Alkoholia käyttävän lapset alkavat juoda muita herkemmin

12) Lopeta nyt – pysy elossa läheisiäsi varten

13) Alkoholi heikentää hedelmällisyyttä

14) Alkoholi lisää impotenssiriskiä

Ensimmäinen ei sovi alkoholiin, koska etanoli suuntaa aivoihin ja maksaan, mutta kaikki muut sopisivat hyvin alkoholin varoitusteksteiksi. Kohta kahdeksan on tosin hieman ristiriitainen, koska vahva alkoholi pienentää kariesriskiä, mutta toisaalta miedot sokeroidut alkoholijuomat ovat namia kariesbakteereille.

Mitähän Gambina-mies mahtaa tuumata asiasta?

”Enpä olisi vielä silloin tietämättömänä poikasena osannutkaan aavistaa, että päätyisin tänne rantaremmiin kaikenlaisten juoppojen, varkaiden ja retkujen seuraan. Kaikesta romantisoinnista ja ihannoinnista huolimatta ei tämä rantojen miehen osa sittenkään niin hohdokasta ole. Jos minua olisi nuorena varoitettu, olisin varmastikin valinnut toisen tien. Sen vuoksi mielestäni olisi hyvä, että nuoria valistettaisiin ajoissa olla valitsematta tätä ”ammattia”. Tämä on tie, jolta ei ole paluuta. Kannatan ehdottomasti varoitustekstien lisäämistä pulloihin.”

Asmo-laturille olisi ollut tarvetta...

QuietOnin rahankeruu jatkuu

QuietOn ottaa vielä ennakkotilauksia vastaan. Korvatulppia on mahdollista ostaa myös isommissa erissä. Tarjolla on kahden, neljän ja jopa kymmenen parin pakkauksia. Neljän parin quatro-pakkausta voisi vaikka mainostaa ”perhepakkauksena” eikä maksa kuin 402 euroa.

Ennakkotilauksia on tehty kaikkiaan 2231 kappaletta, mikä voi tuntua suurelta määrältä, mutta mitä se ei kuitenkaan ole, koska tilauksia on tullut ympäri maailmaa. Pikemminkin voisi kysyä, miksi ennakkotilauksia on tehty niin vähän maailmanlaajuisessa markkinapaikassa.

QueitOn väittää, että tulppien ”normaalihinta” tulee olemaan 160 euroa. Tämä on vanha markkinointikikka, jolla halutaan kertoa, että tekemällä nyt hätäisen ostopäätöksen voit säästää rahaa. Mitä nopeampi ja harkitsemattomampi ostopäätös on, sitä huonompi se tavallisesti on.

Korvatulppien ennakkotilaaminen on sananmukaisesti kuin sian ostaminen säkissä. Ostaja ei voi tietää, miltä tulpat tuntuvat omissa korvissa. Valkeen korvavalon mukana tulee sentään sovituskappaleita, joiden avulla saadaan paras sopivuus omiin korviin ja niinkin lyhyeksi ajaksi kuin 12 minuutiksi. QuietOnin ”yhden koon” korvatulppia pitäisi käyttää jopa koko yön ajan...

Sen jälkeen kun myyntikampanja on päättynyt, tilauksen peruminen on mahdotonta. Tällaisessa ennakkomaksamisessa on aina riski, että tilattua tuotetta ei ehkä koskaan saakaan.

Ja jos tuotanto alkaisikin ja tulppia valmistettaisiin suuri määrä, koska teollisessa tuotannossa ”suuruuden ekonomia” ratkaisee eli mitä suurempi on valmistusmäärä, sitä pienemmät ovat yksikkökustannukset, on aina mahdollista, että tulpat eivät menisikään enää kaupaksi, jolloin niitä jouduttaisiin myymään tuntuvalla alennuksella ja selvästi alle ennakkotilaushinnan. Mitähän ennakkotilaajat mahtaisivat ajatella siitä, että lupaus ”edullisesta” ennakkohinnasta ei pitänytkään paikkaansa?

160 euroa? Valkeen korvavalon ovh-hinta oli 199 euroa. Vanha amerikkalainen sanonta kuuluu: never give a sucker an even break.

Tarkoittaa: älä epäröi käyttää typerystä hyväksesi.

Miten poikamme pärjäävät Barcelonassa?

Kaksi oululaista ylpeyden aihetta, Asmo Solutions ja QuietOn, edustaa maineikasta teknologiakaupunkia Oulua Espanjan – tai oikeammin sanoen – Katalonian Barcelonassa tällä viikolla pidettävillä GSMA Mobile World Congress 2016 -messuilla. Niin yritykset mainostivat nettisivuillaan.

Nyt näyttää kuitenkin niin, että QuietOnia ei löydy esittelijöiden listalta, niin kuin alla olevasta kuvasta voidaan päätellä. Quietonin pitäisi sijaita ”Pikapelin” ja ”Tekstarin” välissä, muuta sitä ei siellä näy, eikä suora hakukaan kerro, että QuietOn olisi mukana.

Tieto QuietOnin sivulla siitä, että se esittelee tulppiaan Barcelonan mobiilimessuilla herättikin kummastusta, koska korvatulpilla ei ole mitään tekemistä langattoman viestinnän kanssa.

Kongressisivulla kerrotaan:

”The GSMA represents the interests of mobile operators worldwide, uniting nearly 800 operators with more than 250 companies in the broader mobile ecosystem, including handset and device makers, software companies, equipment providers and Internet companies, as well as organisations in adjacent industry sectors. The GSMA also produces industry-leading events such as Mobile World Congress, Mobile World Congress Shanghai and the Mobile 360 Series conferences.”

Mikään ei takaa, että QuietOnin korvatulpat toimisivat yrityksen väittämällä tavalla. QuietOn ei ole esittänyt ainoatakaan testitulosta, joka todistaisi niiden toimivuuden. Tätäkään väitettä ei ole todistettu millään tavalla: ”QuietOn earplugs provide noise reduction on the same level as the best on-ear noise cancelling headphones, yet they have no wires and are so small they fit in your ear.”

Ja lisää seuraa. ”QuietOn earplugs combine the advantages of in-ear passive earplugs with active noise cancelling, providing optimal noise reduction across the whole audible spectrum.”

QuietOnin ääntä tuottava kuuloke on niin pieni, että se ei pysty tuottamaan kovin matalia taajuuksia. Jokainen hifi-harrastaja tietää, että mitä matalampia ääniä halutaan toistaa, sitä suurempi tulee bassoelementin olla fyysiseltä kooltaan. Pienikokoinen diskanttielementti ei yksinkertaisesti pysty tuottamaan kovin matalia taajuuksia. QuietOnin väite, että sen korvatulppa voisi tuottaa niinkin matalan äänen kuin 70 Hz, ei voi pitää paikkaansa.

Vaikka yksi onkin joukosta poissa – niin kuin laulussa todetaan – toinen on kuitenkin mukana. Asmo Solutions ”palovarmalla” laturillaan edustaa oululaisia arvoja katalaanien maassa.

Tämä ei pidä paikkaansa, niin kuin aikaisemmin on todettu: ”Asmo’s patented technology...” Yritys on jättänyt patenttihakemuksen, jonka käsittelyssä kuluu oma aikansa. Laturissa käytetylle menetelmälle ei ole myönnetty patenttia, eikä mikään varmasti takaa, että niin tulisi koskaan käymään.

Usein tuotteissa näkee lyhenteen ”pat. pend.”, joka on lyhenne sanoista ”patent pending” ja tarkoittaa sitä, että tuotteesta on jätetty patenttihakemus johonkin patenttivirastoon. Näin amerikkalainen sytytinvalmistaja Zippo merkitsi tuotteensa 1950-luvulla.

QuietOn – osa 2

Yleisesti käytetty hautajaisfraasi kuuluu: niin paljon sanomatta jäi. Näin kävi myös QuietOnin kohdalla.

QuietOnin rakenne kertoo, että sen passiivinen vaimennus on melko pieni. Melu pääsee välittymään korvakäytävään samaa putkea pitkin, jonka kautta myös kuulokkeen tuottama ”vastamelu” kulkee.

Mittaussignaali (mikrofoni) otetaan kuulokkeen edestä, jolloin ideaalisesti tuossa pisteessä voitaisiin saada aikaan lähes täydellinen vaimennus. Säädöllä ei kuitenkaan ole tarkkaa tietoa melun määrästä korvakäytävässä, jossa mikrofonin pitäisi sijaita, jotta säätö toimisi tarkasti, joten mitään kovin suurta vaimennusta tuolla ei voida saada aikaan.

Voisi sanoa, että mitä meluisampi ympäristö on, sitä vähemmän QuietOn vaimentaa, ja kääntäen. Jos melua on vähän, QuietOnin tuottama suhteellinen vaimennus on varmastikin suuri, mutta absoluuttinen äänenpaine on niin pieni, että vaimennuksella ei juurikaan ole käytännön merkitystä.

Kaleva kertoi eilen, että QuietOn on kerännyt noin 270 000 euroa joukkorahoitusta Indiegogossa. Jos yhden kuulokeparin hinta on 120 euroa, ennakkotilaajia on 2250 kappaletta. Laskelmassa ei ole huomioitu alv:n vaikutusta, millä on vaikutusta, vaikkakin sen maksaa ostaja eikä yritys.

Kuten kuva kertoo, ensimmäisten toimitusten pitäisi alkaa kesäkuussa. Mikään ei takaa, että niin välttämättä tapahtuisi. Koska kyseessä on osakeyhtiö, ainoa mitä omistajat menettäisivät konkurssissa on 5000 euron osakepääoma. Muiden menetykset olisivatkin sitten paljon suurempia, vaikkakin yhteen henkilöön kohdistuva menetys olisi vain 120 euroa, joka olisikin ihan hyvä summa ”maksetulle oppirahalle”...

Jos arvioidaan, että QuietOnin henkilöstökulut (palkka ja lakisääteiset maksut) ovat keskimäärin 45 000 euroa per nuppi vuodessa, 270 000 euroa riittää 10 henkilön palkkoihin noin seitsemän kuukauden ajan. Omistajat voisivat toki tinkiä omasta palkastaan vaikka tuskin tekisivät niin, mutta työsuhteessa oleville on työsopimuslain mukaan maksettava sovittu palkka.

Koska QuietOnilla ei ole lainkaan myyntiä, josta tulisi tulovirtaa, Indiegogosta kerätty summa hupenee nopeasti henkilöstömenoihin. Yrityksellä on toki myös muita niin kiinteitä kuin muuttuvia kustannuksia, jotka täytyy myös hoitaa, mikä nopeuttaa potin hupenemista. Samasta pääomasta pitäisi myös yrittää käynnistää korvatulppien tuotanto, vaikkakin, kuten aiemmin on todettu, yhden tulppaparin valmistuskustannukset ovat noin kymmenen euron luokkaa.

QuietOnilla on vanha tuttu ongelma: pientä kakkua on jakamassa liian monta makealle persoa henkilöä.

Nokian 105 peruspuhelin akkuineen ja latureineen maksaa 25 euroa. Sen sisältämä tekniikka on kompleksisuudessaan suunnattomasti QuietOnin korvatulppia suurempi. Molemmissa on kuuloke, mikrofoni ja akku, mutta siihen yhtäläisyydet sitten loppuvatkin. QuietOnin tulpissa ei ole enää juuri mitään muuta.

Nokian puhelimen valmistusmäärät ovat toki suuremmat kuin QuietOnin korvatulppien valmistusmäärät tulevat todennäköisesti koskaan olemaan, mutta se ei riitä selittämään QuietOnin järkyttävää hintaa: 120 euroa.

QuietOnilla ei näytä olevan patenttihakemusta vetämässä, ja miten voisikaan olla, koska siinä käytetty tekniikka on vanhaa ja tunnettua, mikä tekee siitä helposti kopioitavan. Sitten kun tai jos Quietonin tuotanto alkaa, tuskin kuluu kovinkaan pitkää aikaa, ennen kun muutaman euron hintaiset kiinalaisreplikantit ilmestyvät markkinoille...

QuietOnin korvatulpille on vaikea nähdä kovin suurta kysyntää. Nukkuessa niitä tuskin voisi pitää. Lentokoneessa hankala istumisasento on nukkumista paljon haittaavampi tekijä kuin koneen melu.

QuietOn ja korvatulpat

Mistä näitä Oulussa osataan -ihmeitä oikein riittää? Kaleva kertoi kuukausi sitten: ”Oululainen startup-yritys QuietOn on kehitellyt elektroniset korvatulpat. Ne vaimentavat tehokkaasti myös matalia ja läpitunkevia taajuuksia, joilta perinteiset korvatulpat eivät niinkään suojaa.”

Yrityksen sivulla kerrotaan: ”Quieton earplugs are available for pre-ordering on our Indiegogo campaign page.” Tuo pitänee ymmärtää niin, että QuietOn ottaa mielellään rahasi (120 euroa) vastaan ja toimittaa kuulokkeesi sinulle vasta sitten, kun (tai jos) ne on valmistettu.

Koska kuulokkeet sisältävät elektroniikkaa, ne tarvitsevat tietenkin toimiakseen akun, jota täytyy ajoittain ladata. Miten olisi paloturvallinen lataus? Ei nääs kotimökki palaisi... Onko Asmo Solutions kuulolla? Nyt olisi yhteistyön paikka. Kun kaksi Oulussa osataan -yritystä yhdistää ”osaamisensa”, ei koskaan tiedä, mitä voisi syntyä...

Mistä QuietOn-korvatulpissa on oikein kysymys? Jotta tärykalvolle kulkeva ääniaalto saataisiin mahdollisimman hyvin vaimennettua, tuo kulkutie täytyy saada mahdollisimman hyvin tukittua. Tuohon periaatteeseen perustuvat tavalliset kuulosuojaimet – olivatpa ne sitten kuppimalliset tai korvakäytäviin työnnettävät tulpat. Tuolla tavalla päästään rajalliseen vaimennustehoon, joka on joitakin kymmeniä desibelejä. Jos vaimennusta halutaan enemmän, ainoa keino lopun melun vaimentamiseksi on ns. aktiivinen vaimennus, jolla parhaimmillaan päästään melko pieniin äänipainetasoihin.

Aktiivinen melunvaimennus on kymmeniä vuosia vanha tekniikka, jota on käytetty mm. ilma-aluksissa. Se mahdollistaa helikopterissa olevien matkustajien ja ohjaajien välisen keskustelun, joka muuten olisi täysin mahdotonta, minkä jokainen helikopterissa ollut tietää. Samaa tekniikkaa käyttävät myös erilaisten lentokoneiden pilotit. Kaupoissa myydään kuppimallisia vastamelukuulokkeista, joissa on usein myös ula-radio.

Tekniikka on siis vanhaa, ja kehittynyt mikroelektroniikka mahdollistaa sen pakkaamisen hyvin pieneen tilaan. Jotta vaimennus toimisi, tekniikan täytyy tuottaa sama-amplitudinen mutta melulle vastakkaisvaiheinen ääni, joka ideaalisesti kumoaa melun. Mutta koska reaalimaailmassa mikään ei ole ideaalista, kaikki melu ei vaimene. Tekniikan hyvyys ja melun spektri määrittävät sen, miten suuri vaimennus voidaan saavuttaa.

Periaate perustuu jo 1920-luvulla keksittyyn negatiiviseen takaisinkytkentään, jolla pyrittiin linearisoimaan epälineaarisia putkivahvistimia. Menetelmää on käytetty myöhemmin myös transistorivahvistimien linearisointiin.

QuietOn-korvatulpassa täytyy olla riittävän suuri passiivinen vaimennus, koska se määrää, miten paljon jäännösmelua joudutaan vaimentamaan aktiivisesti. Korvatulpassa oleva elektroniikka, johtimet ja vastavaiheäänen tuottava kuuloke vievät luonnollisestikin tilaa passiiviselta vaimennusmateriaalilta. Näkyvissä oleva tulpan osa toimii eräänlaisena akustiivisena antennina, joka ottaa vastaan melua ja johdattaa sen epäsuorasti korvaan melunvaimennuksen ohitse.

Melu voi teoriassa sisältää kaikkia kuuloalueella olevia taajuuksia. Kuten monet muistavat tietoliikenneteoriasta, impulssin Fourier-muunnos on tasa-amplitudinen kaikkia taajuuksia sisältävä spektri, jonka vaimennus on erittäin vaikeaa. Tuollaista äärettömän lyhytkestoista pulssia ei esiinny missään, mutta kun impulssi saa äärellisen kestoajan, spektri alkaa kaventua mutta sisältää kuitenkin hyvin suuren määrän eri taajuuksia, jotka ovat edelleen hyvin haasteellisia vaimennettavia. (Fourier-muunnosta käytetään tavallisesti elektronisiin signaaleihin, mutta sitä voidaan yhtä lailla soveltaa myös akustisiin signaaleihin)

Kuvassa näkyvä QuietOn-tulppa on varmastikin epämiellyttävän tuntuinen nukuttaessa kyljellä, koska tulppa painaa korvaa. Yritys kertoo: ”Noise cancelling is optimised to reduce noises that affect sleep, such as noise coming through walls and snoring.”

QuietOn-tulppa voi vähentää nukkumista häiritseviä ääniä, mutta se synnyttää samalla paradoksin: se voi tuoda helpotuksen yhteen ongelmaan mutta samalla niin tehdessään synnyttää uuden eli painaa korvaa.

”Toivomme, että vastaanotto on hyvä. Oulussa kehitettyjen Oura Ringin sekä Asmo-laturin menestys rahoituskampanjasivusto Kickstarterissa ja Indiegogossa luovat uskoa siihen, että hyvällä tuotteella voi startuppikin saada asiakkaita globaalisti. Hyvällä fiiliksellä painetaan eteenpäin”, toteaa korvatulpan ”keksijä”. [Epressi.com]

Kaleva kertoi: ”Korvanappien tuotanto aloitetaan kevään aikana Euroopassa.” Se jää nähtäväksi. Tuotantoa ei sentään luvata tehtävän Oulussa tai edes muualla Suomessa...

Tässä voisi melkein lyödä vetoa vanhoista pelihousuista, että QuietOnin ”raha-anomus” on vetämässä Tekesissä. Koska yritys perustettiin viime vuoden huhtikuussa, se ei varmastikaan vielä ehtinyt vuoden 2105 rahanjakoon. Isot pojat eivät neuvoneet ajoissa tietä yritysten sossuluukulle.

QuietOn sai viime vuoden kolmannella neljänneksellä 80 990 euroa ELY-keskukselta. Voi v***u tätä veroeurojen haaskaamista! Koska QuietOnin henkilöstön määrä on 10 ja heistä lieneekin vähintään puolet ”jonkin sortin johtajia”, rahaa tarvitaan tietenkin reilusti palkanmaksuun.

Koska korvatulppa on nyt saatu valmiiksi ja tuotannon alkamista odotetaan ja toivotaan, olisi erittäin mielenkiintoista tietää, mitä 10-henkinen katras tekee nyt yrityksessä. Onko meno samanlaista kuin VR:llä ennen vanhaan: neljä äijää katsoo, kun yksi äijä ei tee mitään...

Ilman tuota tolkutonta julkisten varojen haaskaamista markkinavoimat pitäisivät huolta QuietOnin ja Asmo Solutionsin kaltaisista yrityksistä, joilla ei muuten olisi riittävästi kaupallisia edellytyksiä menestyäkseen. Tänä vuonna tuleva Tekes-raha pitänee QuietOnia pinnalla vielä jonkin aikaa,

QuietOnin löytää ensi viikolla (22.–25.2.) Barcelonan messuilta, jossa myös vanha tuttu Asmo Solutions esittelee mitään tekemätöntä kotimökkiä maan tasalle polttamatonta laturiaan.

120 euroa on järjetön hinta kahdesta korvatulpasta, joiden valmistuskustannukset (suurissa sarjoissa) lienevätkin vain muutaman euron luokkaa. Tästä tulee pakostakin mieleen Valkee-kusetus...

Tätä vitu... raskaaksi käynyttä tunnelmaa keventänee 60-luvun suosikkilaulajan Engelbert Humberdinckin esittämä Quiet nights. Engelbert Humberdinck oli saksalainen säveltäjä, jonka nimen brittilaulaja Arnold George Dorsey otti taiteilijanimekseen.

Skotlannin villikissa

Skotlannin villikissa kuuluu Skotlannin alkuperäiseen faunaan. Sitä eivät olleet tuoneet mukanaan saarta asuttamaan tulleet kansat, vaan se oli jo siellä ennen heitä ja paljon nykyistä elinvoimaisempana.

Kannan vahvuus nykyisin on alle sata yksilöä, ja kannan suurin uhka on risteytyminen villiintyneiden kotikissojen kanssa, minkä seurauksena se ei enää olekaan villikissa vaan jotakin muuta. On sanomattakin selvää, että se on erittäin uhanalainen.

Naukujan ilme kertoo, että sitä ei parane mennä silittämään, jos sellainen sattuisi tulemaan esim. juoksulenkillä vastaan.

Skottikissan tabby-väritys helpottaa sitä sulautumaan ympäristöön.

Se liikkuu sulavasti myös puissa, mihin tavallinen kissa ei pysty.

Skottipentu näyttää aivan tavalliselta kissanpennulta, mutta levollisen ilmeen takana on kehittymässä villin pedon luonne.

Kaleva nosti lehden tilaushintaa

Paperilehden jokapäiväisen kestotilauksen hinta nousi eilen 16 euroa. Uusi hinta on nyt 315 euroa yhdessä erässä maksettaessa. Korotusprosentti oli huikea 5,4.

Jos Oulun 1 -blogi muistaa aivan oikein, hinta nousi edellisen kerran melko tarkalleen vuosi sitten, kun perinteinen broadsheet-Kaleva pieneni nykyiseksi leikki-Kalevaksi.

Millähän tavalla lehden kustantaja perustelee suurta korotusta taloustilanteessa, jossa inflaatio on nollassa ja ilmassa leijuu deflaatiopeikon pelko?

Olisivatko painovärien hinnat nousseet?

Ehkäpä Takalaanilan painotalon katolle noussut aurinkovoimala ei ollutkaan niin kannattava investointi ja tilaajat saavat maksaa tuon hukkainvestoinnin..?

Olisiko tilaajamäärä vähentynyt? Ehkäpä tabloidi-Kaleva ei ollutkaan niin suuri menestys kuin lehti hehkutti, ja monet tilaajat laskivat jotakin yhteen ja päättelivät, että Kaleva ei ole siihen tuhlatun rahan arvoinen? Ainoa keino kompensoida tilaustulojen pieneneminen on nostaa tilaushintaa. Olisiko tilausten määrä sitten vähentynyt viitisen prosenttia?

Paperilehden kanssa identtisen digilehden vuositilaus maksaa vain 154 euroa. Näyttää siltä, että paperilehden tilaajat maksavat digilehden halvemman hinnan.

Kaleva ei missään nimessä ole tilaushintansa arvoinen. 315 eurolla saa 33 Gambina-pulloa eli noin 2,5 pulloa kuukaudessa. Ja sitten kun palauttaa 33 tyhjää pulloa takaisin ostopaikkaan, siitä saanee muutaman euron.

Loppukevennyksenä kreikkalainen Aphrodite's Child esittää kappaleen It's Five O'Clock. Yhtyeen hajoamisen jälkeen laulusolisti Demis Roussos jatkoi soolouralla.

Asmo Solutions sai ELY-keskukselta 46 000 euroa

Yhdysvaltalainen sanonta kuuluu: ”The more you stir shit, the more it stinks.” Tämä näyttää soveltuvan myös Asmo Solutionsiin: mitä enemmän yrityksen tekemisiä tutkitaan, sitä oudompia juttuja alkaa paljastua.

Asmo Solutions sai viime vuoden toisella neljänneksellä 46 000 euroa tukea Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskukselta. Tekes-avustus mukaan lukien Asmo Solutions on saanut yhteensä 94 700 euroa veronmaksajien tukea Asmo-laturille – tai pikemminkin sen ”kehitystyöhön”.

Kun kerran laturin prototyyppi valmistui jo edellisenä vuonna (2014), olisi mielenkiintoista tietää, millä perusteella ELY-keskus jakoi veronmaksajien rahaa Asmo Solutionsille. Tuotekehitykseen se ei ollut voinut mennä, koska mitään kehittämistä ei juurikaan enää voinut olla. Tuen oli täytynyt mennä yrityksen ”juokseviin menoihin”, minkä ei pitäisi missään nimessä olla julkisen tuen tarkoitus.

Jos laturin valmistus oli tarkoitus aloittaa jo vuoden 2104 lopulla, mistä kerrottiin saman vuoden heinäkuussa, laturin täytyi jo tuolloin olla speksattu tuotantoa varten.

ELY-keskuksen yritysrahoituskatsauksessa hankkeen nimi on: ”ASMO-laturin kehittäminen maailman markkinoille.”

”Maailman markkinoille”? Tuollaisella perusteella ELY-keskuksen ”asiantuntijaa” on höynäytetty. Olisi mielenkiintoista tietää, oliko veronmaksajien tuesta mitään hyötyä ”hankkeelle saattaa Asmo-laturi maailman markkinoille”. Tuollaisia yhtä ”osaavia” ”asiantuntijoita” on myös Tekesissä.

Matkapuhelinlaturi on erittäin yksinkertainen laite. Pienimmät niistä ovat vain hieman ns. euro-pistotulppaa suurempia.

Asmo-laturissa on kuvan laturin osien lisäksi aiemmin mainittu mekaaninen erotusrele ja sen ohjauspiiri. Releen tilantarve tekee siitä hieman suuremman. Tekniikka on erittäin yksinkertainen, ja vastaavan laitteen osaisi rakentaa keskiverto ammattikouluinsinööri (amk). Kyse ei suinkaan ole mistään rakettimoottorin ohjauselektroniikasta.

Mikään laturin rakenteessa ei takaa, etteikö se voisi syttyä palamaan latausvaiheen aikana muiden ”paloherkkien” laturien tapaan. Syttymistodennäköisyys – miten pieni se sitten onkin – lieneekin suurimmillaan silloin, kun laturin kuormitus on suurimmillaan eli lataustilanteessa.

Tuollaiseen Oulussa osataan -ihmeeseen on tuhlattu jo lähes 100 000 euroa veronmaksajien rahoja. Pientähän se on tosin Valkeen miljoonatukiin verrattuna, mutta kuitenkin... Näin jälkeen päin tuntuu ihmeelliseltä, että Valkee sai niinkin paljon Tekes-tukea laitteelle, joka vain polttaa kahta led-lamppua ennalta asetetun ajan. Miten se saattoi olla mahdollista?

Palamaan syttyneet puhelinlaturit ja etenkin niiden sytyttämät asuntopalot lienevätkin vain yksittäistapauksia, joten mitään todellista tarvetta ”palamattomalle laturille” tuskin on. Toisaalta Gambina-miesten elämäntapa on tunnetusti hieman holtitonta, joten pitäisikö Asmo Solutionsin kohdentaa markkinointinsa heihin? Kyllähän ”alan miehiä” on suuri määrä maailmanlaajuisesti, ja heillä kaikilla on tuo ”yhteinen harrastus” eli persous etyylialkoholille.

Pyykinpesukone aiheuttaa vuosittain noin 100 ja astianpesukone noin 50 tulipaloa. Nämä tapahtumat ovat yli kymmenen kertaa yleisempiä kuin laturipalot. Miksi kukaan ei kehitä palamatonta tai paloturvallista pesukonetta? Tuossa olisi miljoonan euron paikka Asmo Solutionsille sen jälkeen, kun Asmo-laturin tuotanto floppaa. Tuohon kehitystyöhön tulisi varmasti miljoonakaupalla julkista tukea...

There is always a ”but”...

... in this imperfect world. Näin totesi englantilainen kirjailija Anne Bronte, joka oli Humisevan harjun kirjoittaneen Emily Bronten sisko. (Molemmat sisarukset kuolivat tuberkuloosiin noin 30 vuoden ikäisinä.)

Jokaisessa asiassa on aina ”mutta”, eli kaikki ei olekaan niin itsestään selvää. Saman on huomannut myös Asmo Solutions, jonka Facebook-sivulla on pitkä lista ”lupauksista”, joiden rivien välistä löytyy useampikin ”mutta”.

Tuotekehitys on tullut maksamaan meille noin kolme kertaa sen mitä olemme saaneet ennakkotilauksilla tukijoiltamme. Asmo on henkilökohtaisesti ottanut lainaa ja olemme avanneet rahoituskierroksen valmistakseemme tuotteen. Tuotteen markkinoille tuominen on kallista, mutta pystymme siihen!

Osana valmiiden tilausten täyttämisestä liittyy myös muiden myyntikanavien hankkiminen, jotta rahoittajat tietävät laturien käyvän kaupaksi.

Te saatte laturinne ensimmäisinä!

Tässä lyhyt lista siitä mitä olemme tehneet tammikuun aikana sekä lyhyt selitys miksi näin ollaan tehty.

Kaikessa on keskitytty siihen, että laturit saadaan toimitettua. Kaikki mitä olemme tehneet, on ollut tärkeää laturien toimittamiseksi. Lista on suoraan muistiinpanoistani:

Myyntipuheiden päivittäminen

-Rahoituksen ja myyntikanavien varmistamiseksi

Asiakirjojen inventointi ja status

-Olemme tutkineet kaikkea mitä olemme tehneet, jotta voimme suunnitella tulevaa

Olemme tavanneet 10 rahoittajaa

-Ensimmäiset enkelit jotka rahoittavat laturien toimittamisen

Aloitimme myyntikeskustelut operaattorien kanssa

-Tulevaisuuden myynnin valmistelua nykyisten toimitusten varmistamiseksi

Palkattu yhteisökoordinaattori

-Meillä on nyt henkilö joka on osoitettu varmistamaan että viimeisin tieto on teidän saatavillanne.

Palkattu myyntijohtaja

-Kokenut herrasmies varmistamaan sopimukset tulevaisuutta varten

Vahvistettu tiimiä senior business advisorilla

-Lisäpari silmiä auttamaan suunnittelussa ja toteutuksessa.

Neuvoteltu lopullisesta valmistuspäivämäärästä Haltianin kanssa

-Päivämäärä julkaistaan pian!

IOT testaus ja laturin puolueeton tarkastus

-Veimme laturit puolueettomaan laboratorioon varmistaaksemme tekniikan

toimivuuden. Ja sehän toimii!

Olemme luoneet testausympäristön testeille ja demoille

-Esittelemme tämän Barcelonassa. Lisätietoja tulossa.

Taloudelliset laskelmat ja budjetit

Päivitetyt budjetit toimitusta ja sijoitusta varten

Varautuminen ja valmistautuminen Barceloonaan

-Menemme Mobile World Congressiin varmistamaan Asmo Laturin tulevaisuus

Myyntilaatikoiden protoaminen

-Meidän täytyy näyttää valmis tuote myyjille ja sijoittajille.

Ensimmäiset Asmo-laturiin ”uskoneet” olivat maksaneet laturinsa jo puolitoista vuotta sitten. Ennen kuin he saavat laturinsa, esteenä on tämä ”mutta”: ”Osana valmiiden tilausten täyttämisestä liittyy myös muiden myyntikanavien hankkiminen, jotta rahoittajat tietävät laturien käyvän kaupaksi.”

Ensin pitää saada rahaa ja tilauksia täytyy olla riittävästi ja takeet siitä, että niitä tulee jatkossakin lisää, ennen kuin valmistus voidaan aloittaa. Mutta mistä saadaan riittävästi tilauksia?

”Aloitimme myyntikeskustelut operaattorien kanssa

-Tulevaisuuden myynnin valmistelua nykyisten toimitusten varmistamiseksi”

Operaattorien..? Matkapuhelimien lisätarvikkeet eivät taida kiinnostaa niitä... Niistä ei saa jatkuvaa tuloa kuten kuukausimaksuista.

”Neuvoteltu lopullisesta valmistuspäivämäärästä Haltianin kanssa

-Päivämäärä julkaistaan pian!”

Tuossa ei sanota, että päivämäärä olisi sovittu. Jos olisi, sehän varmasti kerrottaisiin, jotta ”laturiuskovaiset” voisivat viimeinkin lakata jännittämästä, menikö heidän sijoituksensa hukkaan.

”IOT testaus ja laturin puolueeton tarkastus

-Veimme laturit puolueettomaan laboratorioon varmistaaksemme tekniikan toimivuuden. Ja sehän toimii!”

Missä ovat testitulokset? Eikö niitä sopisi esitellä..?

”Varautuminen ja valmistautuminen Barceloonaan

-Menemme Mobile World Congressiin varmistamaan Asmo Laturin tulevaisuus”

Ehkäpä paluu maan pinnalle tapahtuu siellä ensi viikolla. Asmo Solutionsin lisäksi siellä on noin 2 200 muuta yritystä esittelemässä tuotteitaan. Suuri osa niistä taitaa olla Asmo Solutionsin kaltaisia yrityksiä, jotka yrittävät saada enemmän tai vähemmän hyödyttömän tuotteensa markkinoille – ja luultavasti aivan turhaan.

Toki sinne mennään myös ”näyttäytymään” niin kuin veronmaksajien tukema Tekes. Miksi muuten Tekes esittelee siellä palveluitaan vierasmaalaisille yrityksille? Onko sillä liikaa rahaa jaettavaksi myös ulkomaille..?

Asmo-laturi on tuote, jota juuri kukaan ei tarvitse. Sen markkinoinnissa on hyvin monta muttaa. Toki sen saattaa ostaa kaikesta uudesta rihkamasta kiinnostuneet teknofriikit, mutta sille on vaikea nähdä mitään suuria markkinoita. Jos se olisi hyödyllinen, se olisi varmasti kiinnostanut sijoittajia ja teollisuutta aivan eri tavalla – ja jo kaksi vuotta sitten.

Loppukevennyksenä Kate Bush laulaa ”humisevasta harjusta”.

Onko Asmo-laturi oikeasti ”palamaton”?

Kuluttajasuojalain mukaan yrityksen markkinoinnissaan käyttämien väitteiden pitää perustua totuuteen. Valkee on hyvä esimerkki yrityksestä, jonka markkinointi ei noudattanut tuota sääntöä. Korvavalo tuotiin ensin markkinoille ja sitä jopa ostettiin, ennen kuin Valkee oli teettänyt ainoatakaan väitteitään tukevaa tutkimusta. Sittemmin osoittautui, että mikään puolueeton tutkimus ei tukenut Valkeen väitteitä korvavalon hyödyllisyydestä.

Asmo Solutionsin markkinointiväittämä on ”palamaton laturi” eli palamaton tai paloturvallinen verkkosähkökäyttöinen mobiililaitteen akun latauslaite. Onko tuolle väittämälle mitään tieteellistä tukea?

Tässä voitaisiin tietenkin aina halkoa hiuksia siitä, tarkoittavatko ”palamaton” ja ”paloturvallinen” samaa asiaa. Kaleva käytti ilmaisua ”palamaton laturi”, ja samaa käytti myös pari muuta pohjoissuomalaista junttisanomalehteä. Yritys käyttää sanaa ”paloturvallinen”, mutta koska yrityksestä Kalevassa kertovassa jutussa käytettiin sanaa ”palamaton” eikä yritys sitä millään tavalla oikaissut eli pitänyt määritelmää vääränä tai harhaanjohtavana, voidaan todeta, että ne tarkoittavat yrityksen mielestä samaa asiaa.

Olisiko Asmo Solutionsin pitänyt teettää puolueeton tutkimus väitteensä tueksi, ennen kuin se olisi voinut väittää laturiaan palamattomaksi? Tieto palamattomuudesta perustuu nyt yksinomaan yrityksen omaan käsitykseen tai luuloon.

Asmo-laturissa on tiettävästi mekaaninen rele, joka erottaa verkkosähkön laitteen elektroniikasta, mitä yritys pitää takeena palamattomuudesta. Fyysisesti palamattomia materiaaleja on hyvin vähän. Sopivissa olosuhteissa lähes kaikki materiaalit voivat palaa, jos ne sisältävät hiiltä tai vetyä jonkinlaisena yhdisteenä tai vapaana ja käytettävissä on riittävästi happea.

Koska Asmo-laturissa on aina verkkosähkö läsnä, pienikin pintavirta riittää saamaan aikaan lämpenemisilmiön, joka sitten nopeuttaa syttymisprosessin alkamista, ja lopulta ”palamaton” laturi onkin tulessa. Mekaaninen rele ei myöskään ole mitenkään erityisen luotettava eikä varsinkaan miniatyyrikokoisena. Ainoastaan jos laturi olisi tehty palamattomista materiaaleista tai sen kotelointi olisi palonkestävä ja vähän lämpöä ympäristöönsä säteilevä tai johtava, silloin voitaisiin puhua palamattomasta laturista.

Eristeet ja sähköä johtamattomat materiaalit vanhenevat, ja sen vuoksi niiden eristyskyky saattaa huonontua ajan mittaan. Se on usein syynä vanhojen sähkölaitteiden palamaan syttymiselle. Kuvassa näkyy palamaan syttynyt kuusi vuotta vanha astianpesukone, joka lopulta sytytti koko torpan tuleen. Palo alkoi siis astianpesukoneesta. Keski-Suomi 4.8.2013.

Jos Asmo Solutions väittää laturiaan palamattomaksi, sen pitäisi pystyä todistamaan se puolueettomien testein. Mikään tekninen ratkaisu ei yksinomaan ole riittävä todiste.

Kodinkonehuoltoliikkeiden törkeä rahastaminen

Muutama vuosi sitten vanhan jääkaappipakastinyhdistelmän jääkaapin termostaatti alkoi osoittaa vikaantumisen merkkejä, mutta se kuitenkin toimi vielä. Kyseisessä yhdistelmässä on suuri pakastinosa, minkä vuoksi se kannattaa pitää käytössä niin kauan kuin mahdollista. Nykyisissä yhdistelmissä pakastinosa on lähes puolet pienempi, mistä kerrottiin varhaisemmassa artikkelissa.

Käynti paikallisessa huoltoliikkeessä kertoi, että uusi termostaatti maksaa 44 euroa. Erässä suomalaisessa postimyyntiyrityksessä sama osa oli myynnissä postikuluineen noin 20 euron hintaan. Koska osa on kevyt ja se sopii postilaatikkoon, postikulujen osuus oli vain muutaman euron.

Vaihdoin osan keväällä, kun pakastin oli tyhjä. Termostaatti sijaitsee yhdistelmän yläosassa, ja siinä on noin 1,5 metrin pituinen kapillaariputki, joka kulkee yhdistelmän päältä ja takaa kaapin sisään, jossa se koskettaa höyrystintä. Tämän vuoksi termostaatin vaihtaminen on hieman hankala toimenpide.

Jos omat taidot eivät riitä, vaihto kannattaa jättää ammattilaisen tehtäväksi. Koska kyseessä on ns. sähkötyö, sähköturvallisuuslaki ei salli maallikon tehdä sitä. Jos tulipalo syttyisi vaihdossa tehdyn virheen vuoksi, vakuutusyhtiö saattaisi rajoittaa korvausvastuutaan. Tulipalojen syttymissyy pyritään aina selvittämään, ja sen löytäminen on vakuutuskorvauksen ehtona. Niin kummalta kuin se saattaa kuulostaakin, palotutkijat löytävät lähes aina syttymissyyn ja palon alkamispaikan. Jääkaapissa eristeenä käytettävä polyuretaani palaa erittäin iloisesti sytyttyään, ja sen paloteho on hyvin suuri.

Alla näkyy erään eteläsuomalaisen huollon hinnasto. Kaikki mahdollinen on osattu eritellä erikseen laskutettavaksi. (Olisikohan esimerkkinä ollut pahamaineinen Danske Bank..?) Erittely on hieman epämääräinen, minkä vuoksi asiakkaan voi olla vaikea tietää, mitä mikin tarkoittaa.

”Pienkoneiden yleiskorjaus” tuskin tarkoittaa tuntiveloitusta..? Ehkäpä se on vain jokin pieni korjaustehtävä. ”Perustyösuorite” saattaa sitä vastoin olla ”normaali” tuntiveloitus, vaikka se ei käykään ilmi hinnastosta.

Huolto selittää laskun muodostumista tällä tavalla.

”Veloitettavaan työaikaan / työsuoritteeseen kuuluvat:

Työn vastaanotto, matka-aika, matkan määrä, koneen valmistelu korjausta varten, vian etsintä ja varsinainen korjaustyö, mahdollisten varaosien tilaus ja kohdistaminen, säädöt, työn viimeistely ja tarkistus, työhön liittyvät keskustelut ja käytönopastus sekä työhön liittyvät toimistotyöt huollossa. Alleviivatut sisältyvät laskun Lähtömaksuun.”

Jos asiakas tilaisi huollosta jääkaapin termostaatin vaihdon kotikäyntinä, koska yhdistelmän kuljettaminen huollon tiloihin lieneekin hyvin hankalaa, mikäli huolto yleensä edes ottaisi yhdistelmää vastaan, paljonko vaihtotyö maksaisi?

Lähtömaksu 35 €, matkalisä vähintään 23 €, laskutuslisä 10 € (ellei haluaisi maksaa huoltomiehelle, mikäli se edes olisi mahdollista) ja matkaan ja vaihtotyöhön kulunut aika. Minimiveloitusaika taitaa olla yksi tunti, ja siitä edetään puolen tunnin portain. Voidaan arvioida, että veloitettava aika olisi ollut 1,5 tuntia, joka maksaisi 1,5*86 € = 129 €. Itse termostatti ”maksaisi” mainitut 44 euroa.

Termostaatin vaihtaminen maksaisi siten 44+35+23+10+129 = 241 euroa. Veloitus on mieletön mutta myös hyvin realistinen.

Jos vanha termostaatti lähtisi huoltomiehen mukaan, siitä perittäisiin mahdollisesti vielä 25 euron ”Jätteenkäsittelymaksu” siitä, että se heitettäisiin lähimpään roska-astiaan.

241 eurolla melkein saa jo uuden jääkaapin mutta ei yhdistelmää, eikä sen tarvitse olla Kiinassa tehty.

Suosi suomalaista ja tue suomalaista työtä ja yritteliäisyyttä... eikä se maksa kuin vain 241 euroa. Tämän kaiken kruunaa valtiolle menevän alv:n osuus, joka on 47 euroa. Se on enemmän kuin huoltoliikkeen ylihintaisen termostaatin hinta.

Järkee vai ei..?

Tuota kysyi huumorimusiikkia esittävä Sleepy Sleepers vuonna 1984. Samaa voisi kysyä Verkkokauppa.comin 49,90 euroa maksavasta ”kotipanimosta”, josta saa 3,8 litraa valmista olutta. Litrahinnaksi tulee noin 13 euroa.

24 tölkkiä keskiolutta saa tiettävästi kaupasta noin 20 euron hintaan, johon kuuluu panttimaksut. Litrahinnaksi tulee 2,5 euroa. Jos pantit vähennetään tuosta, litrahinta pienenee jonkin verran.

Verkkokauppa.comin hinta on noin viisinkertainen. Kotipanimosettiin kuuluu tosin kaikki tarvittava rekvisiitta, mutta käymispullon oheistarvikkeineen ei pitäisi maksaa kovinkaan paljon. Mikään ei myöskään takaa, että valmistus onnistuisi halutulla tavalla, vaan lopputuloksena saattaisi olla juomakelvotonta kiljua...

Gambina-mies sanoo sen suoraan: ”Keskikalja se on vain ripulia rahvaan. Tämä koura tarttuu vain Alkon oven kahvaan.”

Toinen alan mies toteaa: ”Eihän tuollaista kusta juo edes vanha juoppokaan!”

Alan miehet tietävät, että Gambina on täyttä tavaraa viimeiseen pisaraan asti. Gambina maistuu niin kotona, piknikillä, rannoilla, nuotiotulilla kuin festareillakin.

Jos pyöräillessä iskee jano, Gambina tuo siihen helpotuksen.

Tässä näytetään mallia, miten tuota ”eliksiiriä” nautitaan.

Ärsyttävätkö radiomainokset?

Kaikilla kaupallisilla radiokanavilla esitetään mainoksia tietyin väliajoin. Samat mainokset toistuvat tunnista, päivästä ja viikosta toiseen, ja ne lähetetään suuremmalla äänenvoimakkuudella kuin muu lähete, kuten musiikki ja puheohjelmat, mikä tekee siitä vielä ärsyttävämpää, jos lähetystä kuunnellaan ns. hi-fi-laitteistolla. Uusavuttomat tuskin tietävät, mikä hi-fi-laitteisto on, mutta sitä heidän ei tarvitsekaan tietää.

Useimmilla kaupallisilla radiokanavilla on ns. uutispakko, mikä tarkoittaa sitä, että ne välittävät tunnin välein STT:ltä ostetun kolmen minuutin uutispaketin. Nämä samat uutiset toistuvat sitten koko päivän ajan. Tuollaista pakkotoistoa voisi kutsua aivopesuksi, mutta ehkäpä se onkin sen tarkoitus...

Yleisradion kanavilla ei ole mainoksia, mutta kolmen minuutin uutisten pakkosyötön täydentää viiden minuutin urheiluradio, jossa toistetaan samoja urheilutuloksia koko päivän ajan. Tiettyinä viikonpäivinä ja kellonaikoina uutislähetyksen ja urheilun osuus ovat pidemmät.

Kuuntelipa sitten melkein mitä tahansa radiokanavaa, sieltä tulee tietyin väliajoin samoja mainoksia, uutisia ja mahdollisesti myös urheilutuloksia riippumatta siitä, kiinnostavatko ne kuulija vai eivät.

On kuitenkin yksi radiokanava, jolla ei ole pakkouutisia, pakkourheilutuloksia eikä edes mainoksia (ainakaan vielä). Se on SEA FM, joka kuuluu Oulun alueella taajuudella 88,8 MHz eli aivan ULA-alueen alkupäässä. Kanavan lähetysteho on tosin vain 500 wattia (ERP), ja lähetin on vain 70 metrin korkeudessa Oulun keskustassa, joten kuuluvuusalue tavallisella antennilla on korkeintaan vain parikymmentä kilometriä.

Kanavalla esitetään vain musiikkia ja kuuluvuusalueen säätietoja. Musiikki on tosin hieman suuntautunutta ja yksipuolista, eikä soittolistan pituuskaan oikein päätä huimaa, mutta kaikkeahan ei voi aina saada yhdellä kerralla...

Yleisradion Radio Suomen paikallinen Oulu-radio on karmea esimerkki siitä, millaista skeidaa onnistutaan tekemään käytössä olevilla suunnattomilla resursseilla. Oulu-radion henkilöstön määrä on 29. Oulu-radiossa näkyy, että sen ei tarvitse kilpailla minkään kanssa. Vaikka lähetykset olisivat miten luokattomia tahansa, rahoitus on aina taattu. Jos jollakin yksityisellä toimijalla olisi käytettävissä samat taloudelliset resurssit, lopputulos olisi huippuluokkaa.

Asmo Solutions sai 48.700 euroa Tekes-avustusta

Tärkeä yksityiskohta jäi pois kahdesta aiemmasta Asmo Solutions -kirjoituksesta. Asmo Solutions sai 48.700 euroa Tekes-avustusta eli lahjarahaa vuonna 2014. Koska laturi saatiin tuotantovalmiiksi jo tuona vuonna, edellytykset avustuksen saamiseksi viime vuodelle eivät tainneet enää olla riittävät..?

Valkee sai korvavalonsa valmiiksi jo 2010, ja vasta sen jälkeen Tekesin rahahana avautui. Valkeen Tekes-avustus meni muuhun kuin tuotekehitykseen, mitä on monessa Valkee-kirjoituksessa ihmetelty. Onko Tekes kohdellut Valkeeta ja Asmo Solutionsia epätasa-arvoisesti?

Valkeen HumanScammer on täysin humpuuki tuote, mutta Asmo-laturi on varmastikin toimiva kapistus ja lataa mobiililaitteen – kotimökin ”maan tasalle” palamisen estäminen on tosin sitten oma lukunsa.

Patentin hakeminen maksaa noin 30.000 euroa, ja sillä saa suojan kymmenen vuoden ajaksi. Näyttää siltä, että veronmaksajat kustantavat Asmo-laturin patentoimisen tai ainakin sen yrityksen.

ASMO-laturi – osa 2

Asmo-laturin tarina on niin hupaisa, että siitä on pakko jatkaa.

Asmo-laturi tuli julkisuuteen jo maaliskuussa 2014 eli lähes kaksi vuotta sitten. Palaminen ”maan tasalle” tapahtui jo niinkin kauan sitten kuin 1997 (Oulu-lehti). Tuolloisissa latureissa oli ns. rautasydänmuuntaja. Nykyiset laturit toimivat eri tavalla, ja niiden paloriski lieneekin paljon pienempi.

Eräässä lehtijutussa (maaliskuu 2014) kerrottiin: ”Maailmassa on noin seitsemän miljardia mobiilipuhelinta. Niiden latureiden hukkasähkö vastaa kahden keskikokoisen ydinvoimalan vuosituotantoa.”

Jos maailman kaikki seitsemän miljardia laturia vaihdettaisiin Asmo-latureihin, kaksi ydinvoimalaa voitaisiin sulkea – vai voitaisiinko sittenkään..? Keksijän mielestä tämä kuulostaisi varmastikin paremmalta: jos maailman kaikki seitsemän miljardia laturia korvattaisiin Asmo-latureilla, 30 euron myyntihinnalla Asmo Solutionsin myynniksi muodostuisi tähtitieteellinen 210 miljardia euroa! Sehän olisi enemmän kuin kaksi kertaa valtion velka. Sadan euron setelien pino yltäisi hyvän matkaa kohti Kuuta...

Ei aina käy niin kuin haaveillaan, todetaan haikeassa iskelmässä, ja se näyttää olevan myös Asmo Solutionsin kohtalo. Jokin meni pieleen. ”Palamaton laturi” saattoi tuntua suunnittelupöydällä hyvältä idealta, mutta vastaanoton perusteella se ei taida sitä ehkä ollakaan.

Toisessa lehtijutussa kerrottiin, että suuret matkapuhelinvalmistajat olisivat olleet kiinnostuneita Asmo-latureista, mutta näyttääkin siltä, että niitä eivät kiinnosta ”maan tasalle” palaneet kotimökit tai mitätön energiansäästö.

Asmo-laturin ympärillä näyttää pyörivän kaikenlaista hypetystä, mutta eihän se mikään ihme olekaan, koska ollaan teknologian ihmekaupungissa Oulussa.

Näin kerrottiin jo heinäkuussa 2014: ”Joukkorahoituskampanjan tavoitteena on noin 1500 ennakkotilausta. 35 euron sijoitusta vastaan saa laturin ensimmäisestä syksyn tuotantoerästä. Kaikkiaan 70 000 dollarin alkupääomalla viimeistellään tuotekehitys ja käynnistetään sarjatuotanto Oulussa lähikuukausina.”

Näyttää siltä, että ennakkotilauksia on tehty vuosina 2014 ja 2015, mutta ainoatakaan Asmo-laturia ei ole vielä valmistunut – saati sitten toimitettu ennakkotilaajille. Ennakkotilaajien piti saada laturinsa jo syksyllä 2014. Ovatko he saaneet rahansa takaisin? Vai ovatko he vieläkin ”jonotuslistalla” odottamassa jotakin mahdotonta?

Jos kukaan ei olisi sijoittanut Asmo Solutionsiin, Asmo-laturin prototyyppi ei olisi koskaan nähnyt päivänvaloa. Uhkarohkeat sijoittajat haluavat yleensä tehdä mahdottomasta mahdollisen, joka kuitenkin lopulta osoittautuu – mahdottomaksi ja samalla menettävät rahansa.

Ostaisiko kukaan noin 30 euron hintaista Asmo-laturia, jos samalla hinnalla tai jopa vähemmällä rahalla saa uuden tavallisen puhelimen akkuineen ja latureineen?

Asmo-laturi voisi sopia Gambina-miehille, jotka voisivat laittaa puhelimensa lataukseen ja mennä huoletta nukkumaan juopon untaan, jota ei häiritsisi pelko siitä, että mökki palaisi ”maan tasalle”...

Tuotenimen olisi tietenkin pitänyt olla Asmo-älylaturi. Kun mukaan liitetään sana ”äly” (”smart”), se antaa tuotteesta ”älykkään” vaikutelman, vaikka se ei sitä todellisuudessa olisikaan, ja kauppa alkaa käydä.

Kaleva valehteli jälleen kerran lehtijutussa esitellyn laitteen patentista. Artikkelissa (4.2.2016) olevassa ”tietolaatikossa” kerrotaan, että laturi on A. S:n kehittämä ja patentoima. Se ei pidä paikkaansa. Kalevan toimittajia ovat aikaisemmin vedättäneet patenttiasiassa ainakin korvavalo-Valkee ja metrojunakeksijä.

Asmo-laturin taustalla olevalle ”innovaatiolle” on jätetty patenttihakemus 23.1.2015 Euroopan patenttitoimistoon, ja se tuli julkiseksi 30.7.2015 eli puolisen vuotta sitten. Tämä on patenttihakemuksen numero: WO/2015/110584 (A1). Jos hakemus on jätetty Yhdysvaltojen patenttitoimistoon, se ei ole vielä tullut julkiseksi.

Kuten blogissa on jo niin monesti ennenkin korostettu, patenttihakemus on vasta hakemus, ja sillä on edessään pitkä tie ennen myönnettyä patenttia. Hyvin usein käy niin, että lopullinen patentti ei sisällä juuri mitään hakemuksen vaatimuksista ja patentin hyöty on sen mukainen. Olisi suoranainen ihme, jos Asmo-laturin patenttihakemuksen kaikki vaatimukset hyväksyttäisiin.

Jos Asmo-laturin tuotanto vastoin kaikkia todennäköisyyksiä alkaisikin ja jossakin vaiheessa kävisikin ilmi, että jokin ratkaisu laturissa loukkaisi olemassa olevaa oikeutta (patenttia), Asmo Solutions joutuisi taloudelliseen korvausvastuuseen. Jos sopua ei syntyisi, korvausvaatimukset monien toteutuneiden tapausten perusteella voisivat olla suunnattomia.

Asmo-laturia käsittelevien nettijuttujen otsikoita:

Suomalainen "ihmelaturi" alkaa olla valmis myyntiin - Teknavi

Suomalaisen keksimästä kännykkälaturista tuli hitti - Iltalehti

Puhelinjätit kärkkyvät oululaista laturikeksintöä | Kauppalehti

Asmo-laturin kehittäjä hakee ennakkotilauksia

Oulu-lehti - Oululaislaturilla maailmalle

Kuuluisa Asmo-laturi ei kerännyt tarpeeksi nettirahoitusta - Yle

Myytti sähkösyöpöstä laturista – laturin tyhjäkäyntiteho lähes nolla

ASMO-laturi

Tämä on uusin kirjoitus Oulussa osataan -artikkelisarjaan, jossa esitellään toinen toisiaan typerämpiä oululaisia ”innovaatioita”, jotka – lyhyesti sanoen – olisi saanut jättää keksimättä. Kuten tarkkaavaisimmat lukijat muistavatkin, sarjan aloitti Valkeen korvavalo, joka on jo kuuden vuoden ajan kerännyt vain kielteistä julkisuutta.

Tämänkertaisen kirjoituksen aiheena on eilisessä Kalevassa esitelty Asmo Solutions Oy ja palamaton laturi. Kyllä kuulit oikein: tämä laturi ei syty palamaan... tai niin valmistaja ainakin väittää (tai luulee)...

Kuten kaikkien suurten ”innovaatioiden” takana on jokin ”liikuttava” tarina, niin on myös tämänkin. Se on kuin b-luokan elokuvan käsikirjoituksesta, ja se on tähän valmistajan nettisivulta kopioituna ja hieman moderoituna (viittaukset henkilöihin poistettu):

”ASMO-laturin tarina sai alkunsa kun [- - -] kertoi hänen kotitalonsa palaneen maan tasalle muutama vuosi sitten. Tulipalon aiheuttaja oli kännykkälaturi, joka oli jätetty seinään kiinni. Kaikki talossa olleet selvisivät onneksi hengissä, mutta koti ja omaisuus tuhoutuivat.”

Tässä näkyy tämä ”maan tasalle” palanut talo. No, onhan sieltä sentään tippunut vesikatto ”maan tasalle”...

”Kun [- - -] kertoivat minulle tästä heitä kohdanneesta onnettomuudesta, jäi asia vaivaamaan mieltäni. Ihmettelin, mikseivät suuret matkapuhelinyhtiöt ole kehittäneet parempaa kännykkälaturia – sellaista joka ei kuluttaisi sähköä tyhjäkäynnillä ja olisi näin paljon paloturvallisempi.”

Niin – ja ettei polttaisi taloa ”maan tasalle”.

Tämä älytön tarina jatkuu:

”Aloin miettiä ja tutkia asiaa. Löysin markkinoilta erilaisia latureita, jotka yrittivät ratkaista tätä ongelmaa. Oli latureita, jotka piti nappia painamalla käynnistää ja sellaisia, jotka napin painalluksen jälkeen latasivat akun täyteen ja sammuivat sitten. Olivathan tällaisetkin laturit parempia kuin puhelimien mukana tuleva sähköä kuluttava standardilaturi. Nämä eivät ole koskaan yleistyneet koska niiden käyttö vaatii aina laturissa sijaitsevan napin painallusta...”

Kaksi kättä ja Black & Decker, niillä ihmeitä aikaan saa, kuului takavuosien mainoslause. Eikö samalla tavalla voisi ajatella, että jos on kaksi (toimivaa) kättä, sen v***n laturin voisi vetää irti siitä v***n pistorasiasta, jotta se v***n kotimökki ei palaisi ”maan tasalle”? Eihän kukaan jätä keittolevyä tai kahvinkeitintäkään päälle sen vuoksi, että sitä ei viitsitä sammuttaa.

”Jäin pitkäksi aikaa miettimään, miten laturin saisi sellaiseksi, että se käynnistyisi ja sammuisi itsestään. Niin, että käyttäjän ei tarvitsisi tehdä mitään erilailla kuin ennenkään vanhan laturin kanssa. Kun ongelma oli tarpeeksi kauan muhinut mielessäni, eräänä lokakuisena yönä heräsin AHAA-elämykseen. Nousin ylös ja kirjoitin ideani muistiin. Aamulla herättyäni aloin tutkia tarkemmin saisiko laturin toimimaan hoksaamallani tavalla...”

Asmo Solutions on keksinyt ”ongelman”, jonka uusi ”palamaton laturi” sitten (toivon mukaan) ratkaisee:

”Kännykkälaturit kuluttavat virtaa jatkuvasti kun ne on jätetty seinään kiinni. Myös silloin kun niihin ei ole liitetty ladattavaa puhelinta. Kulutuksen voi todeta yksinkertaisimmin kokeilemalla laturia – se on lämmin. Lämmitykseen on käytetty sähköä. EU:ssa on käsiteltävänä uusi direktiivi, joka pakottaisi latureiden tyhjäkäyntivirrankulutukseksi alle 150mW. ASMO-laturi on siis direktiivejä reilusti edellä kuluttaessaan aina pyöreät 0W valmiustilassa.”

Nykyisten hakkuritekniikalla toimivien laturien lepovirta on hyvin pieni. Sen huomaa siitä, että laturi alkaa viilentyä sen jälkeen, kun akku on varautunut täyteen, ja jonkin ajan kuluttua se on muun ympäristön lämpöinen. Vaikka se tuottaisikin hieman lämpöä, se ei mene hukkaan, vaan se lämmittää huonetilaa.

Mitä varten Asmo-laturi on kehitetty? Jotta se ei polttaisi taloa ”maan tasalle” vai jotta se ei kuluttaisi vuorokaudessa enimmillään muutaman wattitunnin sähköä, joka maksaisi vuodessa niinkin paljon kuin parikymmentä senttiä?

Asmo Solutions näyttää olevan rahaa vailla. Kaikki sijoitukset on jo käytetty, ja uusille olisi tarvetta. Sijoittajien vähäinen mielenkiinto kertonee siitä, että Asmo Solutions on keksinyt jotakin, jolla ei näytä olevan tulevaisuutta.

Kaleva kertoi viime toukokuussa, että ”ennakkotilaajien avulla tuotanto aloitetaan kesällä Suomessa”. Tuotantoa ei kuitenkaan ole vieläkään aloitettu – eikä varmasti aloitetakaan, ennen kuin on saatu vino pino käteistä. Saman artikkelin kommentissa (25.5.2015) Asmo-laturin hyödyttömyys todetaan selkeästi:

”Asmo-laturi maksaa tänään 31,91e (Indiegogo). Jos kännykkälaturi on toimettomana seinässä koko ajan, maksaa Asmo-laturi itsensä takaisin n. 36 - 360 vuodessa. Tätä tuskin elektroniikka kestää, eikä tuollaisia latureita varmaan edes 36 vuoden päästä tarvita.

Asmo-laturia on hankala perustella laskelmilla taloudelliseksi, mutta jos haluatte suojata kotinne tulipalolta, voitte sellaista harkita. Tämä tosin lisää elektroniikkajätteen määrää entisen laturin verran, eli se ei ole sittenkään kovin ekologista.”

Asmo-laturia voitaisiin markkinoida uusavuttomille, joiden määrä näyttää jatkuvasti lisääntyvän, tai sitten henkilöille, joille Black & Decker -filosofia on vierasta...

Nykyinen hinta näyttää olevan 29 euroa. Maksaisitko 29 euroa tuosta laturista, jollaisen ahkerat kiinalaiset valmistaisivat parin euron hintaan?

Laturia on myyty ennakkomyyntinä, mikä tarkoittaa sitä, että ostaja saa laturinsa vasta sitten, kun tai jos se valmistetaan. Mitä tapahtuu siinä tapauksessa, jos Asmo-laturien tuotanto ei koskaan alakaan? Ennakko-ostaminen vaatii ainakin suurta luottamusta yritykseen. Mutta toisaalta eihän 29 eurolla saa kuin vain kolme Gambina-pulloa...

Oulu kesällä 1970

Nämä vanhat kuvat on otettu kesällä 1970 eli lähes 46 vuotta sitten. Ilmakuvat – vaikka ovatkin hieman epäselviä – kertovat, miten suuresti kaupunki on muuttunut tuona aikana.

Pikkaralan suunnasta otetussa kuvassa näkyy Oulujokivarsi ja suistoalue. Melko vastikään valmistunut Pohjantien silta näkyy keskellä oikealla. Siitä seuraavana ovat rautasilta ja patosilta.

Tuira on vielä puutalovaltainen, ja sieltä puuttuvat vuosikymmenen lopulla rakentamaan aloitetut 7–9-kerroksiset kerrostalot. Toppilansaari ja Hietasaari ovat vielä täysin rakentamattomia. Hietasaaren vasemmassa kärjessä näkyy Oulu Osakeyhtiön sulfiittiselluloosatehdas, joka vuosikymmenien ajan ”raikastutti” heinäpääläisten ilmaa.

Suistoalue on aivan toisenlainen kuin nykyään. Torinrannasta puuttuvat teatteritalo, kirjasto ja Hotelli Vaakuna. Valtatiestä erkaantuva Kuusamontie erottuu hyvin kuvasta. Sen alussa oli silta, joka ylitti rautatien, ja sillan loppupäästä päästiin kääntymään oikealle Hintantielle ja siitä heti vasemmalle Nokkalantielle, jonka alkupäässä sijaitsi blogissa aikaisemmin esitelty Laanilan Kesoil.

Toppilansaari ja Toppilnasalmi ovat myös kokeneet suuria muutoksia. Mitään kuvan etualalla näkyviä rakennuksia ei ole enää olemassa.

Pokkisen puisto ei taida enää näyttää tällaiselta..?

Kuvat kertoivat Oulusta, joka joskus oli mutta jota ei enää ole.

Valkeen korvavalo 20 eurolla

Huuto.netissä on myynnissä useita Valkeen HumanScammereita. Halvimman laitteen pohjahinta on 20 euroa, ja koska on luultavaa, että mitään huutokilpailua tuskin syntyy siitä, kenestä tulee korvavalojen uusi ”onnellinen” omistaja, HumanScammerin saanee pohjahinnalla.

Jos laitteelle olisi ”tarvetta” – mikä se sitten olisikin – miksi ihmeessä maksaa siitä 199 euroa, jos uudenveroisen saisi 20 eurolla? Säästöä tulisi 179 euroa ovh-hintaan verrattuna.

Olisi mielenkiintoista tietää, miksi myyjä luopuu korvavalosta. Onko myyjä huomannut, että laite ei Valkeen propagandasta huolimatta toimikaan toivotulla tavalla? Koska laite on ”uudenveroinen”, myyjä tai joku muu on kokeillut tai käyttänyt sitä.

Myyjä on kuitenkin sen verran rehellinen, että ei sorru levittämään Valkeen valheellista mainontaa. Myyjä ei virka sanallakaan siitä, mitä korvavalolla voisi tehdä.

Vain nopeat elävät, niin kuin sanotaan: huutokauppa sulkeutuu torstaina aamupäivällä. Mutta vaikka kukaan ei sitä huutaisikaan, lieneekin varmaa, että se tulee uudelleen myyntiin.

Muiden huudettavina/ostettavina olevien korvavalojen hinnat vaihtelevat 25–100 euroa. Osa on käyttämättömiä.