Vuonna 1958 perustettu Oulu-lehti on jo monen kymmenen vuoden ajan tullut kahdesti viikossa jokaiseen talouteen, joka ei ole kieltänyt ilmaisjakeluita. Lehti kertoo etusivullaan olevansa ”Oulun seudun kaupunkilehti”, ja siksi sitä jaetaan maksutta myös Oulua ympäröiviin kuntiin. Näissä ympäristökunnissa Oulu-lehti ei ole ainoa postilaatikon täyttäjä, vaan varsinkin eteläisissä kunnissa roskatulvaa lisäävät seuraavat Oulu-lehden journalistista tasoa vastaavat julkaisut: Lakeuden Joutsen, Rantalakeus ja Oulun seudun sanomat.
Oulu-lehdellä on yksi perustavaa laatua oleva ongelma: siinä ei kerta kaikkiaan ole koskaan mitään mielenkiintoista luettavaa. Samat jutut toistuvat lehdessä vuodesta toiseen, ja jos viimeisten viiden vuoden aikana ilmestyneistä lehdistä valittaisiin yksi satunnaisesti, päivämäärämerkintöjä katsomatta olisi erittäin vaikea sanoa, milloin lehti on ilmestynyt. Eräänlaista ajattomuutta sekin tosin.
Samat mainokset toistuvat myös lehdestä toiseen, niin että niihin turtuu. Aivan samat ongelmat koskettavat tosin myös muita edellä mainittuja paikallislehtiä. Mainokset ovat lehden ainoa tulonlähde, ja sen vuoksi niitä onkin ymmärrettävästi runsaasti.
Oulu-lehden ainoa luettava juttu oli aikaisemmin Siltavahdin pakina, kun se käsitteli suoraan tai epäsuorasti kaupungin historiaa, mutta sittemmin Siltavahdin ideasuoni on tyrehtynyt ja pakinat ovat käyneet aika tylsiksi ja itseään toistaviksi.
Oulu-lehdellä on toki hyötykäyttöäkin kierrätysmielessä: tabloidikokoisena ja paksupaperisena se on hyvä kääre biojätteille. Se on myös helppo ottaa tähän käyttöön, koska lehden sivuja ei ole nidottu yhteen Forum24-lehden tapaan.
90-luvun alussa eräässä tv:n sketsisarjassa vitsailtiin siitä, että Ilta-Sanomat on luettu (selailtu) puolessa minuutissa. Sama pätee myös Oulu-lehteen, mutta sen muutaman sivun selaamiseen tuskin kuluu edes puolta minuuttia.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti