Kaleva kertoi oululaissisarusten Jenny ja Janne Peräahon perustamasta sähköiseen kirjallisuuteen erikoistuneesta Kustannusyhtiö Kirjalabyrintista. Yrityksen ideana on kustantaa kirjallisuutta elektronisessa (tai sähköisessä) muodossa. Tuotteen nimi on e-kirja, joka lieneekin lähtöisin englannin e-book-sanasta.
Kustannusyhtiö Kirjalabyrintti etsii käsikirjoituksia, joissa e-kirjan ominaisuuksia voitaisiin hyödyntää. Tässäpä onkin nyt oiva tilaisuus kaikille pöytälaatikkokirjailijoille saada oikeiden kustantajien hyljeksimät tekeleet viimeinkin markkinoille.
Kaleva käyttää Fakta-osiossaan monta kertaa nimitystä sähkökirja. Tämä on kuitenkin hieman harhaanjohtava nimitys. Englannin sana e-mail, joka on lyhenne sanasta elektronic mail, on yhtä harhaanjohtavasti käännetty suomeksi muotoon sähköposti, vaikka sen pitäisi oikeammin olla elektroninen posti tai yhdyssanana luontevampi muoto olisi elektroniposti, vaikkakaan sillä ei olisi mitään tekemistä ydinfysiikan elektronien kanssa. Samasta syystä sähkökirjan pitäisi sitten olla elektroninen kirja tai elektronikirja.
Onko tässä jälleen yksi uusi merkki tulossa olevasta Oulu-ilmiöstä, josta rohkenen käyttää nimeä Oulu-ilmiö 2.0.
Kirjakustannustoiminnassa on yksinkertaistaen kyse siitä, että kustantaja kantaa taloudellisen vastuun kirjailijan hengentuotteen toimittamisesta myytävään muotoon ja vastaa myös markkinoinnista ja logistiikasta. Mutta nyt kun kirja ei enää olekaan paperisessa muodossa vaan vain bitteinä jossakin mediassa, sen kustantaminen helpottuu huomattavasti. Kirjaa ei tarvitse enää painaa eikä rahdata painavia kirjalaatikoita ympäri maata, vaan nyt riittää vain, että e-kirjan bitit monistetaan ja toimitetaan ostajille sopivassa mediassa.
Lukulaitteita on eri tyyppisiä, ja e-kirja ladataan niihin kolmella eri tavalla: muistikortti, tietokone tai yhteys matkapuhelinverkon kautta. Jos kirja sisältää pelkkää tekstiä, sen datatiedoston koko on suhteellisen pieni, mutta jos kirjassa on kuvia, tiedoston koko kasvaa huomattavasti.
Tuskinpa e-kirjat tulevat olemaan juurikaan perinteisiä kirjoja edullisempia, koska kirjailijan pitää edelleenkin saada oma osuutensa ja kirjassa on edelleenkin sama toimitustyö uudesta formaatista huolimatta. Ainoastaan painatus- ja logistiikkakulut jäävät pois.
Perinteisesti uusi media on tarkoittanut korkeampaa hintaa. Niin kävi siirryttäessä VHS-videoelokuvista DVD-elokuviin, vaikka DVD-levyn tekeminen oli huomattavasti VHS-kasetin kopioimista edullisempaa ja nopeampaa. Sama toistui siirryttäessä DVD:stä BluRay-formaattiin. BluRay-levyn prässääminen maksaa aivan yhtä vähän kuin DVD-levyn.
Eräs lukulaite voi tallettaa jopa 3500 e-kirjaa. Jos ostetut e-kirjat maksaisivat vaikkapa vain euron kappale (mikä ei voi olla todellinen tilanne), lukulaitteessa olevien e-kirjojen arvo olisi lähes kymmenen kertaa suurempi kuin lukulaitteen arvo. Jos laite varastettaisiin, katoaisi tai vikaantuisi, vahinko olisi suuri. E-kirjojen hinta lieneekin lähempänä paperikirjojen hintoja, koska mitäpä syytä kustantajilla olisi myydä e-kirjoja alehintaan ja samalla syödä perinteisten kirjojen markkinoita.
E-kirja voi olla hetken innostus ja hyödyllinen joissakin erikoistapauksissa, mutta siitä tuskin tulee koskaan perinteisen kirjan syrjäyttäjää. Kukapa viitsisi kannatella käsissään ladattavaa valokuvakehystä muistuttavaa lukijalaitetta ja lukea suttuista tekstiä?
Musiikin laiton jakelu yleistyi ja helpottui merkittävästi, kun musiikkia alettiin myydä pakatussa formaatissa kannettavia laitteita varten. Ei liene vaikea arvata, että sama kohtalo odottaa myös e-kirjaa, sillä miksipä ilmaiseksi musiikkinsa (ja elokuvansa) saava viitsisi maksaa kirjoistakaan?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti