Elisa Oulun operaattoriksi

Oulun kaupunki vaihtaa matkapuhelinoperattorin DNA:sta Elisaan helmi-maaliskuun vaihteessa, kertoo Oulu-lehti. Kaupunki oli pyytänyt ja saanut tarjoukset kaikilta kolmelta operaattorilta. Tarjoukset ovat kuitenkin kuin eri planeetoilta. Kilpailun voittaneen Elisan tarjous oli vain 13 788 euroa, kun taas nykyisen operaattorin DNA:n tarjous oli 43 270 euroa. Kalleimman 77 113 euron tarjouksen jätti valtiollinen Sonera.

Selvästi halvin tarjous sai kaupungin valitsemaan Elisan. Tarjousten hintaerot ovat niin suuret, että niissä täytyy olla jotakin outoa. Palvelupäällikkö Jussi Kauppi ei tosin lähde arvailemaan syitä hintaeroon, vaikka hänen pitäisikin tehdä niin.

Tavallisesti tarjousten suuri hintaero johtuu huonosti laadituista tarjouspyyntöasiakirjoista, minkä vuoksi tarjouksia tekevät yritykset ymmärtävät väärin tarjouspyyntöä koskevan hankinnan laajuuden. Uutisessa ei tosin puhuta mitään, onko kyseessä tarjous yhden vuoden palvelusta vai vuoden 2012 loppuun(?) kestävästä palvelusta.

Monilla aloilla, joilla on vain muutama suuri toimija, on tavallista, että markkinat jaetaan herrasmiesmäisesti ilman veristä kilpailua. Yritykset tarkastelevat työtilanteitaan ja tilauksiaan, ja niiden perusteella ne sopivat yhteisesti, kenelle tarjouslaskentavaiheessa oleva urakka, hankinta tms. menee. Valittu yritys laskee tarjouksen normaaliin tapaansa ja lisättyään summaan hieman ”ylimääräistä” se saa lopullisen urakkatarjoussumman, jolla se tarjoaa pyydettyä urakkaa, hankintaa tms. tarjouspyynnön tehneelle yritykselle ja jonka se ilmoittaa myös muille sopimisessa mukana oleville alan yrityksille. Nämä yritykset puolestaan jättävät omat tarjouksensa, jotka on ”laskettu” sen verran kalliimmiksi, että kilpailun voittaa se yritys, joka valittiin yritysten keskuudesta.

Koska tarjoussummat poikkeavat niin paljon toisistaan, edellä mainittu sopiminen ei tule kyseeseen tässä tapauksessa. DNA, josta Oulun kaupunki omistaa merkittävän osan ja joka on tähän asti hoitanut kaupungin matkapuhelinpalvelut, tietää palvelun hoidon todelliset kustannukset, ja sen vuoksi DNA:n tarjousta voidaan pitää lähellä ”normaalia tasoa”. Sonera ei ilmeisestikään ole halunnut lähteä mukaan kilpailuun, ja sen vuoksi se on jättänyt tarjouksen, josta kaupunki saattoi hyvin kieltäytyä.

Tekes jakoi jälleen rahaa

Teknologian kehittämiskeskus Tekes on jälleen julkaissut luettelon viime vuonna rahoitusta saaneista yrityksistä. Koska Tekesin maksama ”rahoitus” (jota sanaa se itse käyttää) voi olla joko avustus tai laina, voi olla vaikea sanoa, kummasta rahoitusmuodosta on kunkin yrityksen kohdalla kyse. Suurten yritysten kohdalla kyse on kuitenkin aina avustuksesta (eli lahjarahasta, jota ei tarvitse maksaa takaisin), koska ne saavat helposti tarvitsemansa rahoituksen vapailta markkinoilta. Suurin osa Tekesin budjetista jaetaan siis avustuksena, koska Tekes ei ole mikään pankki. Ehkäpä rahoitus-sanalla halutaan tarkoituksellisesti häivyttää mielikuva siitä, että suurin osa ”rahoituksesta” on ilmaista rahaa eli avustusta.

Joissakin tapauksissa Tekes on perinyt takaisin aikaisemmin maksamansa rahoituksen tai osan siitä, mikä näkyy miinunmerkkisenä summana luettelossa. Sitä voidaan pitää silloin ”lainana”, joten ehkäpä Tekesin käyttämä laina-sana tarkoittaakin juuri tuota takaisinperittävää lainaa.

Sitten, kun lainaa saanut uusi osakeyhtiö menee konkurssiin, kaikki rahat on pantu menemään ja kaikki omaisuus on ollut liisattua tai velaksi ostettua, Tekes ei saa euroakaan konkurssipesästä ja niin laina muuttuukin takaisinsaamattomaksi avustukseksi.

Tekes saa koko budjettinsa, jota käytetään yrityksille maksettaviin tukiin ja oman ylimittaisen organisaation pyörittämiseen, suoraan valtion budjetista eli veronmaksajien maksamista veroista – tai ehkäpä nyt tällä hetkellä, kun valtion verokertymä ei riitä läheskään kaikkiin juokseviin menoihin – lainarahalla, joka erääntyy korkoineen takaisinmaksettavaksi tulevien vuosien aikana.

Rahoitusta saaneiden joukossa on tuttuja mutta myös paljon tuntemattomia yrityksiä. Mukana on useita menestyviä suuryrityksiä, joille maksettu avustus verovaroista tuntuu vähintäänkin käsittämättömältä.

Nokia on jo yli kymmenen vuoden ajan ollut Tekesin suurin rahoituksen saaja. Mukana on myös monia muita ”vanhoja asiakkaita”, joille Tekes on todellakin nimensä mukaisesti ollut rahoitusautomaatti eli ilmaisen rahan jakaja. Rahahana on auki vuodesta toiseen, vaikkakin maksettu summa saattaa vuosittain hieman vaihdella tyyliin ”vuodet eivät ole veljiä keskenään”.

Vaikuttaa siltä, että Tekesistä on tullut taho, josta haetaan rahaa ainoastaan sillä perusteella, koska sieltä saa (niin) helposti ilmaista rahaa. Tekesillä lieneekin kiinteä vuotuinen rahoitusbudjetti, joka täytyy vuoden loppuun mennessä käyttää kokonaan. Jos maksettujen tukien kokonaissumma näyttää vuoden lähestyessä loppua jäävän ennakoitua pienemmäksi, loppuvuoden hakijat saavat sitä luultavasti reilummin ja/tai turhempiin projekteihin, jotta koko vuodelle budjetoitu summa tulee varmasti käytettyä.

Koska rahoitettuja yrityksiä oli viime vuonna yli kaksituhatta ja suuremmilla saattoi olla kyse useammasta eri projektista, Tekesin virkailijoilla ei voi olla mitään mahdollisuuksia perehtyä kovinkaan tarkasti yritysten rahoitettaviin projekteihin tai siihen, miten ne ovat edenneet ja hyötyneet rahoituksesta – eikä välttämättä edes vaadittavaa asiantuntemusta tai mielenkiintoakaan koko asiaan.

”Rahoitettuja” yrityksiä:

Vasta viime vuoden toukokuussa perustettu Aava Mobile ehti jo saada 775 125 euroa. Aava Mobilesta (josta tuskin koskaan tulee uutta Nokiaa) on kerrottu aikaisemmin:

http://oulun1.blogspot.com/2010/01/aava-mobile.html

Mm. ”huipputeknologiaa” edustavan poropannan kehittänyt mutta paremmin koiratutkistaan tunnettu Tracker Oy sai mukavat 243 557 euroa:

http://oulun1.blogspot.com/2010/01/porosta-matkapuhelimen-kayttaja.html

Intialaisomisteinen tuulimyllyjä valmistava ja Iin tehtaan lakkauttava WinWind Oy sai 838 646 euroa. Mitähän järkeä on lahjoittaa tuollainen summa intialaisille sijoittajille?

Nokia Oyj (matkapuhelimet) sai 9,6 miljoonaa euroa.

Suomalais-saksalainen yhteisyritys Nokia Siemens Networks Oy sai 4,0 miljoonaa euroa.

Muita Oulussa toimivia tukea saaneita yrityksiä olivat:

Esju Oy, joka tekee lähinnä Nokialle sopimussuunnittelua, sai 184 486 euroa, joka voidaan katsoa Nokian hyväksi meneväksi.

Konkurssikypsän Elektrobitin kolme yksikköä saivat yhteensä 3,1 miljoonaa euroa.

Nethawk Oy, joka tekee tukiasemien simulointilaitteita ja jota ei olisi, jos ei olisi Nokian verkkoyksikköäkään, sai 1,3 miljoonaa euroa.

Muita kyseenalaisia saajia:

Lääketehdas Pfizer sai 216 435 euroa.

Lääketehdas Orion sai 2,0 miljoonaa euroa.

Lääketehdas GlaxoSmithKline sai (vain) 33 688 euroa, vaikka se valmisti surullisenkuuluisat sikarokotteet Suomelle.

Sulake Corporation ja Sulake Dynamoid, joiden päätuote on luultavasti maailmankaikkeuden typerin internetissä käytettävä sovellus Habbo Hotel, saivat yhteensä 1,1 miljoonaa euroa. Valtio tukee siis yritystä, joka lypsää lapsilta ja nuorilta rahaa ääliömäisellä tuotteellaan. Miksi ihmeessä?

Inoi Oy, joka on softabutiikki, sai rahoitusta pyöreät nolla euroa. Tällainen rahoituspäätös saattaa olla aika noloa yritykselle. Katu-uskottavuus siinä ainakin menee.

Ei ole vaikea arvata, että Terva 3.0 tulee tänä vuonna olemaan uusi ”rahoituksen” saaja. Nokia-menneisyys saa varmasti Tekesin tekemään runsaan avustuksen.

http://oulun1.blogspot.com/2010/01/terva-30-eli-tervakolmonen.html

Tekes jakoi viime vuonna rahoitusta kaikkiaan 580 miljoonaa, joka on erittäin suuri summa rahaa ja josta suuri osa lahjoitettiin Nokialle ja muille kannattaville suuryrityksille, jotka eivät sitä todellisuudessa tarvitsisi. Suomessa on työllisiä noin kaksi miljoonaa, joten Tekesin jakama raha tekee 290 euroa jokaista työllistä kohti.

Nooa ja vedenpaisumus

”Tarina” Nooasta, hänen arkistaan ja vedenpaisumuksesta lieneekin kaikille tuttu. Sen kertominen historiallisena ja uskonnollisena tosiasiana kuuluu koulun alaluokilla alkavaan uskonnolliseen propagandaan, jota väritetään myöhemmin vielä hauskemmillakin jutuilla.

Miten tämä huvinäytelmä oikein alkoi? Yläkerran heppu totesi lakonisesti, että meno maan päällä oli yltynyt sangen jumalattomaksi, ja ajatteli, että jotakin ”tarttis tehdä!” Hän päätti tehdä siitä kerralla lopun, niin että siitä puhuttaisiin vielä kauan. Koska Nooa oli ainoa oikeamielinen, hänet päätettiin säästää. Olihan Nooalla tosin jo ikääkin vaikka muille jakaa – ei sen enempää kuin 600 vuotta! Olisikohan pitkä ikä opettanut Nooalle, kuinka tulee elää ja olla, jotta ei tule hukutetuksi väärämielisenä?

Nooa sai siis yläkerran hepulta yleväksi tehtäväkseen rakentaa merikelpoisen laivan (arkin) ja ottaa siihen mukaan kaikkia elollisia kaksi, uroksen ja naaraan. Myöhemmin mainitaan kuitenkin, että uhrikelpoisia karjaeläimiä ja taivaan lintuja pitääkin ottaa seitsemän paria mutta epäpuhtaita uhrieläimiä vain yksi pari.

Nooa kokosi laivaansa vaaditut eläimet – niitä otettiin kuitenkin vain yksi pari kutakin – ja meni itsekin sinne perheineen, johon kuuluivat Nooan puoliso ja kolme poikaa vaimoineen – kaikkiaan siis kahdeksan henkilöä. Ja sitten se alkoi: taivas repesi (ja ehkäpä Nooalla pelihousutkin) ja vettä satoi kokonaiset 40 päivää ja 40 yötä. Vesi alkoi nousta, kunnes se viimein oli niin korkealla, että korkeimmatkin vuorenhuiput jäivät viisitoista kyynärää (n. 7 metriä) vedenpinnan alapuolelle.

Maa oli veden vallassa 150 päivää, joten lieneekin selvää, että hukkuneita oli paljon, mutta ilmeisestikään kaloja vedenpaljous ei haitannut. Nooan arkissa seilasivat kaksi paria kutakin elikkoa ja Noaan kahdeksanpäinen suku... Tämän tarinan kirjoittamista ei voi nauramatta jatkaa, joten koska tärkein tuli jo kerrottua, lopetetaan siteeraaminen tähän.

Kriittinen lukija tai kuulija esittäisi seuraavat epäilyt tai kysymykset.

Nooa lieneekin ollut lammaspaimen tai vastaava, vaikkakin hän oli varmasti ehtinyt kokeilla monia eri ammatteja pitkän ikänsä aikana, mutta ei ole luultavaa, että hän poikineen olisi voinut tai edes pystynyt rakentamaan vaadittua alusta.

Jos muu kylänväki olisi ollut tietoinen Nooan juonesta, he olisivat varmastikin hukkumisen sijasta pyrkineet mukaan merimatkalle. Mutta miksi niin ei tapahtunut?

Nooa tuskin oli biologi, joka olisi pystynyt erottamaan kaikkien eläinten sukupuolet toisistaan, joten varmastikin joukkoon on valikoitunut kaksi samaa sukupuolta, mistä seurasi luonnollisestikin noiden lajien sukupuutto.

Nooan pojat vaimoineen (näiden appivanhempien lisäksi) olivat ainoat elossa olevat kaksijalkaiset, joten sitten kun tulva laski – minnehän se oikein laski, kun vettäkin oli kaikkialla? - kolmas sukupolvi Nooasta laskien olikin jo melko voimakkaasti sisäsiittoista.

Mistä kaikki maahan satanut vesi oikein tuli? Vettä on tietty määrä vapaana maan pinnalla ja ilmakehässä vesihöyrynä. Lisäksi vettä on sitoutuneena pohjavesissä ja jäätiköissä. Vapaana oleva vesi kiertää haihtumisena ja sateena, ja jos jossakin sataisi poikkeuksellisen paljon, se tietäisi muualla suurella alueella sateetonta säätä.

Nooan iäksi mainittu 600 vuotta vaikuttaa ”hieman” epäilyttävältä.

Jo lapsikin ymmärtää, että satuahan Nooan meriseikkailu on, mutta minkä ihmeen takia sitä yritetään syöttää totena – ja vielä aivan alussa kyseisen satukirjan viidennellä sivulla? Kyseessä ei ole mikään kansantaruista kertova kirja vaan länsimaisen uskonnon perustana oleva kirja. Jos uskonto perustuu ”satukirjaan”, koko uskonnon täytyy silloin olla samanlaista satua ja kuvitelmaa.

30- ja 40-lukujen Saksassa propagandaministerinä toiminut henkilö totesi, että jos propagandamielessä halutaan syöttää valhe, sen täytyy olla niin absurdi ja epäuskottava, että kukaan ei voi enää pitää sitä valheena vaan ottaakin sen (halutusti) todesta. Länsimaisen uskonnon käsikirjana toimivan opuksen kirjoittajat lienevätkin kehittäneet saman teorian lähes pari tuhatta vuotta sitten keksiessään kaikenlaisia epäuskottavia tarinoita uskopropagandansa tueksi.

Nooan laivanrakennusta ja 21:tä luomiskertomuksen muuta ”episodia” on kuvattu vuonna 1966 valmistuneessa Walter Hustonin ohjaamassa lähes kolmituntisessa elokuvassa Raamattu, jota on luonnehdittu lähinnä roskaelokuvaksi – no, eräänlainen surkuhupaisa komedia se ainakin on.

Oululaiskustantamo keskittyy e-kirjoihin

Kaleva kertoi oululaissisarusten Jenny ja Janne Peräahon perustamasta sähköiseen kirjallisuuteen erikoistuneesta Kustannusyhtiö Kirjalabyrintista. Yrityksen ideana on kustantaa kirjallisuutta elektronisessa (tai sähköisessä) muodossa. Tuotteen nimi on e-kirja, joka lieneekin lähtöisin englannin e-book-sanasta.

Kustannusyhtiö Kirjalabyrintti etsii käsikirjoituksia, joissa e-kirjan ominaisuuksia voitaisiin hyödyntää. Tässäpä onkin nyt oiva tilaisuus kaikille pöytälaatikkokirjailijoille saada oikeiden kustantajien hyljeksimät tekeleet viimeinkin markkinoille.

Kaleva käyttää Fakta-osiossaan monta kertaa nimitystä sähkökirja. Tämä on kuitenkin hieman harhaanjohtava nimitys. Englannin sana e-mail, joka on lyhenne sanasta elektronic mail, on yhtä harhaanjohtavasti käännetty suomeksi muotoon sähköposti, vaikka sen pitäisi oikeammin olla elektroninen posti tai yhdyssanana luontevampi muoto olisi elektroniposti, vaikkakaan sillä ei olisi mitään tekemistä ydinfysiikan elektronien kanssa. Samasta syystä sähkökirjan pitäisi sitten olla elektroninen kirja tai elektronikirja.

Onko tässä jälleen yksi uusi merkki tulossa olevasta Oulu-ilmiöstä, josta rohkenen käyttää nimeä Oulu-ilmiö 2.0.

Kirjakustannustoiminnassa on yksinkertaistaen kyse siitä, että kustantaja kantaa taloudellisen vastuun kirjailijan hengentuotteen toimittamisesta myytävään muotoon ja vastaa myös markkinoinnista ja logistiikasta. Mutta nyt kun kirja ei enää olekaan paperisessa muodossa vaan vain bitteinä jossakin mediassa, sen kustantaminen helpottuu huomattavasti. Kirjaa ei tarvitse enää painaa eikä rahdata painavia kirjalaatikoita ympäri maata, vaan nyt riittää vain, että e-kirjan bitit monistetaan ja toimitetaan ostajille sopivassa mediassa.

Lukulaitteita on eri tyyppisiä, ja e-kirja ladataan niihin kolmella eri tavalla: muistikortti, tietokone tai yhteys matkapuhelinverkon kautta. Jos kirja sisältää pelkkää tekstiä, sen datatiedoston koko on suhteellisen pieni, mutta jos kirjassa on kuvia, tiedoston koko kasvaa huomattavasti.

Tuskinpa e-kirjat tulevat olemaan juurikaan perinteisiä kirjoja edullisempia, koska kirjailijan pitää edelleenkin saada oma osuutensa ja kirjassa on edelleenkin sama toimitustyö uudesta formaatista huolimatta. Ainoastaan painatus- ja logistiikkakulut jäävät pois.

Perinteisesti uusi media on tarkoittanut korkeampaa hintaa. Niin kävi siirryttäessä VHS-videoelokuvista DVD-elokuviin, vaikka DVD-levyn tekeminen oli huomattavasti VHS-kasetin kopioimista edullisempaa ja nopeampaa. Sama toistui siirryttäessä DVD:stä BluRay-formaattiin. BluRay-levyn prässääminen maksaa aivan yhtä vähän kuin DVD-levyn.

Eräs lukulaite voi tallettaa jopa 3500 e-kirjaa. Jos ostetut e-kirjat maksaisivat vaikkapa vain euron kappale (mikä ei voi olla todellinen tilanne), lukulaitteessa olevien e-kirjojen arvo olisi lähes kymmenen kertaa suurempi kuin lukulaitteen arvo. Jos laite varastettaisiin, katoaisi tai vikaantuisi, vahinko olisi suuri. E-kirjojen hinta lieneekin lähempänä paperikirjojen hintoja, koska mitäpä syytä kustantajilla olisi myydä e-kirjoja alehintaan ja samalla syödä perinteisten kirjojen markkinoita.

E-kirja voi olla hetken innostus ja hyödyllinen joissakin erikoistapauksissa, mutta siitä tuskin tulee koskaan perinteisen kirjan syrjäyttäjää. Kukapa viitsisi kannatella käsissään ladattavaa valokuvakehystä muistuttavaa lukijalaitetta ja lukea suttuista tekstiä?

Musiikin laiton jakelu yleistyi ja helpottui merkittävästi, kun musiikkia alettiin myydä pakatussa formaatissa kannettavia laitteita varten. Ei liene vaikea arvata, että sama kohtalo odottaa myös e-kirjaa, sillä miksipä ilmaiseksi musiikkinsa (ja elokuvansa) saava viitsisi maksaa kirjoistakaan?

Ruotsin kielen asema Suomessa

Kalevan päätoimittaja Markku Mantila toi kolumnissaan julki mielipiteensä ruotsin kielen asemasta Suomessa. Mantilan mielestä ruotsin pitäisi antaa tilaa muille tärkeämmille kielille kuten venäjälle, japanille, espanjalle, kiinalle tai arabialle(?). Arabiaa lukuunottamatta muut ovat tai tulevat tulevaisuudessa olemaan paljon ruotsia tärkeämpiä kieliä, joten ruotsi joutaakin mennä.

Mantila haluaisi, että englanti virallistettaisiin eli siitä tulisi ”pakkokieli” joko ruotsin rinnalle tai tilalle, joista jälkimmäinen olisi parempi vaihtoehto vaikkakaan ei välttämätöntä tai edes tarpeellista. Se olisi ehkä liian radikaali vaihtoehto nyt, kun ruotsi on vielä mukana, mutta ehkäpä sitten (joskus tulevaisuudessa), kun ruotsista on päästy ja mitään pakkokieltä ei ole ollut muutamaan vuoteen, uuden hyödyllisen ”pakkokielen” käyttöä voitaisiin alkaa harkita.

Kaupan keskittyminen Oulussa jatkuu

Suomen Lähikauppa Oy (ent. Tradeka) myy Oulun Euromarketit (ent. Eka-Market) Arinalle, jolla on jo neljä Prisma-tavarataloa (ent. Sokos-Market) Oulussa ja Kempeleessä. Kauppa vaatii tosin vielä kilpailuviraston hyväksynnän, mutta jos vastoin kaikkia järkiperusteita niin tulee käymään, se tarkoittaa päivittäistavarakaupan keskittymistä entisestään Oulun seudulla.

Linnanmaalla sijaitsee suhteellisen uusi marketkiinteistö, jossa toimivat tällä hetkellä Prisma ja Euromarket. Jos kauppa toteutuu, Arinan on helppo laajentaa tavarataloaan Euromarketin puolelle, minkä myötä Arinalla ei enää ole yhtään suurempaa kilpailijaa joen pohjoispuolella.

Tilanne on lähes samanlainen Tehtaankadulla Raksilassa. Euromarket sijaitsee Prisman oikealla puolella erillisessä kiinteistössä, mutta rakennukset on suhteellisen helppo yhdistää toisiinsa. Kaupan jälkeen Keskon Citymarket jäisi lähes altavastaajan asemaan Raksilassa.

Arinalla on seudun suurin Prisma Limingantullissa, jonka ainoa suurempi kilpailija on Citymarket Kaakkurissa, jonne on tosin jonkin verran matkaa. Hieman etelämpänä Arina hallitsee päivittäistavarakauppaa Zeppelinissä sijaitsevalla Prismallaan, jonka ainoa kipailija on seitsemän kilometrin päässä sijaitseva Kaakkurin Citymarket.

Zeppeliinin Eurosparin myyminen Arinalle vähensi kilpailua Kempeleessä. Eurospar oli selvästikin edullisempi kauppa kuin siihen S-Marketista laajentunut Prisma on.

Jos kauppa saa kilpailuviraston hyväksynnän, päivittäistavarakaupan ”kilpailutilanne” tulee juuri Arinan haluamaksi, eli kilpailu tulee olemaan minimaalista. Se tarkoittaisi myös kaupan voimakasta keskittymistä Arinan hyväksi. Sen tähden Euromarketien myymistä Arinalle ei pitäisi missään tapauksessa hyväksyä. Arinalla kun on jo nyt liikaa myymälöitä Oulun seudulla.

Porosta matkapuhelimen käyttäjä

Poron paikantamiseen ei enää riitä poronkello, sillä kaulapannan gps-paikannin kertoo poron kulkureitin kymmenien kilometrien päähän, kertoo Kaleva. Digi Biellu (Poronkello) -hankkeen satakunta pantaa ovat kokeilukäytössä eri puolilla poronhoitoaluetta.

http://www.kaleva.fi/uutiset/Pohjois-Suomi/Digiaika-tikittaa-jo-porotokassa/835151

Kyseessä on siis vasta kokeilu, ja tulosten perusteella poroisännät päättänevät käytön jatkamisesta ja laajentamisesta.

Mistä tässä kaikessa on oikein kysymys? Poron kantaa kaulassaan kaulapantaa, johon on intergoitu gps-vastaanotin ja gsm-modeemi, joka lähettää 16 tunnin välein matkapuhelinverkon kautta tekstiviestinä poron sijaintitiedon palvelintietokoneelle, josta poroisäntä voi sitten tarkistaa ”petterin” sijainnin.

Poroisäntä voi myös lähettää tekstiviestin (sms) pannan puhelinnumeroon, jolloin poron sijainti näkyy poroisännän nokialaisen karttanäytöllä. Petterin numero on muuten 040 5430976, jos jollakin on asiaa.

Kehitystyön suurin hankaluus lieneekin ollut löytää sopiva pantamateriaali. Valittu materiaali näyttää olevan jonkinlaista kestomuovia, johon lumi tarttuu huonosti.

Kaikkien kannettavien laitteiden ongelma on aina ollut virrankulutus ja paristonkestävyys. Jängällä jolkotteleva tai kasvimaita rosvoava poro voi olla vaikeasti tavoitettavissa pariston vaihtamista varten, ja sen vuoksi pannassa käytetään litium-paristoa, jonka kapasiteetti on jopa kymmenen kertaa alkaliparistoa suurempi, jolloin kerran vuodessa tehtävä vaihtotarve on riittävä.

Jutun mukaan poropannan on valmistanut oulunsalolainen Tracker Oy, joka on tullut tunnetuksi ”korkean teknologian” koiratutkistaan. Poropanta – siinäpä on jälleen kerran yksi uusi ”huippusovellus” luomaan uutta Oulu-ilmiötä, jonka perään Nokian tervamiehet (3.0) haikailivat.

Panta kiinnitetään poron kaulaan siten, että laitteen elektroniikka tulee luontevasti kaulan alapuolelle. Tuolloin poron kaula ja ruho blokkaavat vapaan yhteyden tukiasema-antenniin, missä se sitten sijaitseekin Lapin jängällä. Tästä syystä gsm-modeemi on säädetty käyttämään maksimilähetystehoa (2 W), jotta tekstiviesti välittyisi luotettavasti palvelimeen. Vaikka sms lähetetäänkin vain yhden kerran 16 tunnin välein, gsm-verkko pitää huolen siitä, että modeemi lähettää tietyn väliajoin tiedon sijainnistaan verkolle.

Monesti on puhuttu matkapuhelinsäteilyn mahdollisista terveyshaitoista, mutta huoli siitä ei sitten ilmeisestikään kosketa kotieläimiä. Poro joutuu nimittäin alttiiksi voimakkaalle ei-ionisoivalle säteilylle. Vaikkakin vuorokautinen kestoaika jää lyhyeksi, sitä tulee kuitenkin kertymään vuosien aikana niin kauan, kunnes poro joutuu teuraaksi. Tässä olisikin eläinsuojelijoilla ns. tuhannen taalan paikka puuttua asiaan ja saada huomiota itselleen ja asialleen: ”Se on eläinrääkkäystä, lopettakaa se heti!”

Laitteessa ei ole kyse mistään kovinkaan korkean teknologia tuotteesta, vaan sopivia gps- ja gsm-moduuleita saa helposti ostettua varsin edullisesti, ja jokainen vähänkin elektroniikkaa harrastanut osaa liittää gps-vastaanottimen ja gsm-modeemin yhteen niin, että niistä syntyy toimiva paikannin.


Koska paras poro on teurastettu poro, loppukevennyksenä on poropata-ohje

500 g luutonta poronpaistia
3 rkl öljyä
3 sipulia
200 g sieniä
1 tl suolaa
mustapippuria
1/2 tl rosmariinia
70 g tomaattisosetta
2 dl vettä

1. Kuori ja viipaloi sipulit. Jos käytät suolasieniä, kiehauta ne runsaassa vedessä ja paloittele pienemmiksi. Jos käytät tuoreita sieniä, huuhtele ne ja leikkaa viipaleiksi.

2. Ruskista liha kevyesti ja siirrä pataan. Kuullota sipulit ja ruskista sen jälkeen kevyesti sienet.

3. Lisää sipulit ja sienet pataan. Mausta ruoka ja sekoita lopuksi joukkoon tomaattisose ja vesi.

4. Anna padan hautua hiljalleen noin tunti, kunnes liha tuntuu pehmeältä.

Tarjoa lisänä keitettyjä perunoita tai perunamuhennosta

Sherlock Holmes

Kalevan kulttuuritoimitus mainosti perjantaina ensi-iltansa saavaa Sherlock Holmes -elokuvaa lähes koko sivun kokoisella artikkelilla. On selvää, että elokuvan päähenkilön luojasta, Sir Arthur Conan Doylesta ja salapoliisi Sherlock Holmesista kertova juttu on erinomaista mainosta elokuvalle, joka ilman juttua olisi jäänyt vain yhdeksi vaisuksi ensi-illaksi muiden joukkoon.

Artikkelin mukaan Sherlock Holmes -elokuvia olisi tehty niinkin paljon kuin 223 kappaletta. Tuntuukin siksi vaikealta ymmärtää, mitä uutta annettavaa uudella elokuvalla voisi enää olla. Voisikohan olla niin, että edellisestä SH-elokuvasta on jo ehtinyt kulua tovin ja aihe on nyt tuntunut sopivalta rahastusvälineeltä Hollywoodissa, joka on jo pidemmän ajan kärsinyt hyvien elokuva-aiheiden pulasta?

Sherlock Holmes on esiintynyt hahmona myös omien elokuviensa ja tv-sarjojensa ulkopuolella. Ranskalaisesta herrasmiesvaras Arsene Lupinista kertovassa elokuvassa tai tv-sarjassa oli kerran viittaus Herlock Sholmes -nimiseen brittisalapoliisiin. Aku Ankka -sarjakuvassa vastaavanlainen väännös oli Herlokki Solmunen.

Erilaisin tarkoitusperin toimivia salapoliiseja (dekkareita) on ollut sitten Edgar Allan Poen luoman C. Auguste Dupinin, kuten Haukka, Pyhimys, Philip Marlowe ja Sam Spade, jotka kaikki ovat päässeet myös valkokankaalle. Sherlock Holmes taitaa kuitenkin olla kuuluisin heistä kaikista.

Kuvassa Haukka ja kadonnut kaunotar -elokuvan juliste. Elokuva on saatavissa yhdeksän Haukka-elokuvan RKO Classics -boksissa, joka oli myynnissä ainakin vielä pari vuotta sitten.

Oulu-lehti

Vuonna 1958 perustettu Oulu-lehti on jo monen kymmenen vuoden ajan tullut kahdesti viikossa jokaiseen talouteen, joka ei ole kieltänyt ilmaisjakeluita. Lehti kertoo etusivullaan olevansa ”Oulun seudun kaupunkilehti”, ja siksi sitä jaetaan maksutta myös Oulua ympäröiviin kuntiin. Näissä ympäristökunnissa Oulu-lehti ei ole ainoa postilaatikon täyttäjä, vaan varsinkin eteläisissä kunnissa roskatulvaa lisäävät seuraavat Oulu-lehden journalistista tasoa vastaavat julkaisut: Lakeuden Joutsen, Rantalakeus ja Oulun seudun sanomat.

Oulu-lehdellä on yksi perustavaa laatua oleva ongelma: siinä ei kerta kaikkiaan ole koskaan mitään mielenkiintoista luettavaa. Samat jutut toistuvat lehdessä vuodesta toiseen, ja jos viimeisten viiden vuoden aikana ilmestyneistä lehdistä valittaisiin yksi satunnaisesti, päivämäärämerkintöjä katsomatta olisi erittäin vaikea sanoa, milloin lehti on ilmestynyt. Eräänlaista ajattomuutta sekin tosin.

Samat mainokset toistuvat myös lehdestä toiseen, niin että niihin turtuu. Aivan samat ongelmat koskettavat tosin myös muita edellä mainittuja paikallislehtiä. Mainokset ovat lehden ainoa tulonlähde, ja sen vuoksi niitä onkin ymmärrettävästi runsaasti.

Oulu-lehden ainoa luettava juttu oli aikaisemmin Siltavahdin pakina, kun se käsitteli suoraan tai epäsuorasti kaupungin historiaa, mutta sittemmin Siltavahdin ideasuoni on tyrehtynyt ja pakinat ovat käyneet aika tylsiksi ja itseään toistaviksi.

Oulu-lehdellä on toki hyötykäyttöäkin kierrätysmielessä: tabloidikokoisena ja paksupaperisena se on hyvä kääre biojätteille. Se on myös helppo ottaa tähän käyttöön, koska lehden sivuja ei ole nidottu yhteen Forum24-lehden tapaan.

90-luvun alussa eräässä tv:n sketsisarjassa vitsailtiin siitä, että Ilta-Sanomat on luettu (selailtu) puolessa minuutissa. Sama pätee myös Oulu-lehteen, mutta sen muutaman sivun selaamiseen tuskin kuluu edes puolta minuuttia.

Terva 3.0 eli Tervakolmonen

Oulun kaupunginvaltuutetuille esiteltiin eilen uusi idea ja toimintamalli, jonka tavoitteena on uusi Oulu-ilmiö, kertoo Kaleva. Sen pohjana on Terva 3.0 -kasvuyritystehdas, joka on tarkoitus käynnistää Nokiasta irtisanottujen erorahojen turvin.

[Jostakin syystä artikkelia ei ole verkkolehdessä..?]

Idean takana on ex-nokialainen Kari Kivistö, joka nimittää kasvuyritystehtaan avaintekijöitä, yli sataa ex-nokialaista ”innowarrioreiksi”. Erorahojensa turvin nämä ”innosoturit” voisivat työskennellä 15 kuukautta käytännössä palkatta yritysideansa jalostamiseksi, kertoo Kaleva. Uurastuksen jälkeen kasvurityksen toisesta päästä pitäisi putkahtaa yritys, jossa innosoturi voisi jatkaa omien ideoidensa toteuttamista.

Mutta eihän kukaan nyt voisi työskennellä 15 kuukautta käytännössä palkatta edes niinkin ylevän hankkeen kuin Terva 3.0:n hyväksi. Mistä sitten toimeentulo? Kaupungin sosiaalivirastostako?

Toimintamalli ei ole mitenkään uusi, vaan vastaavia yrityshautomoita on ollut eri puolilla maata jo parikymmentä vuotta. Lieneekin niin, että suurin osa hautomon siipien suojista lähtemään joutuneista yrityksistä on kohdannut vakavia vaikeuksia ja joutunut lopettamaan toimintansa melko pian.

Kivistö kertoi testanneensa ideaa tilaisuudessa, jossa Nokian HR-osasto kertoi yt-neuvottelujen kohteena oleville nokialaisille heidän ei-nokialaisesta tulevaisuudestaan. Suurin osa irtisanottavista kertoi olevansa valmiita lähtemään mukaan.

Insinöörit käyttävät mielellään monien nimien ja käsitteiden yhteydessä versionumeroita, kuten tässä Terva 3.0, mutta jostakin syystä Kalevan toimittaja on muuttanut yritystehtaan arkisempaan muotoon Tervakolmoseksi, mistä Terva 3.0 -nimen keksineet eivät oikein taida pitää. Terva 3.0 on varmastikin eri asia kuin Terva 3 (joksi toimittaja halusi nimen muuttaa), tai ainakin insinöörien mielestä. Versiointi aloitetaan kylläkin tavallisesti 0.1:stä. Minkähän vuoksi Terva-tehdas on sitten heti kättelyssä hypännyt (hyväksyttyyn) versioon 3.0?

Kasvuyritystehtaan nimi Terva x.y vaikuttaa hieman oudolta tai ainakin ajallisesti melko kaukaa haetulta. Ehkäpä sillä halutaan viitata aikaan, jolloin laivat olivat puuta, miehet rautaa ja kaupungissakin tuoksahti kainuulainen mäntytisle, terva. Laivojen perinteisen rakennusaineen, puun, muuttuminen raudaksi vähensi tervan kysyntää maailmalla, ja viimeinen niitti lieneekin ollut Toppilassa sijainneen Tervahovin palo vuonna 1901. Lopullinen yhteys kaupungin tervaiseen historiaan katkesi, kun Merijal-makeistehtaan toiminnan lopettamisen myötä tervapastillit katosivat katukuvasta, kunnes nyt sitten viimeinkin yhteys historiaan saadaan palautettua – ainakin nimellisesti.

Kuvassa on oikeita tervamiehiä Merikosken kuohuissa.

Vihreiden valtuutettu Juha Markkola ei ilmeisestikään voinut olla tuomatta esiin vastenmielisyyttään kaikkea tekniikkaa kohtaan ja esitti ivallisena toivomuksenaan, että innosoturit kävisivät ”tomahawkeineen” Oulun linja-autoliikenteen näyttötaulujen kimppuun ja panisivat ne ajan tasalle. Näyttötauluissa on ilmeisestikin ollut joitakin toimintahäiriöitä, mutta tuon kaltaisten vikojen korjaaminen ei lienekään Terva 3.0:n pääintressi.

Kasvuyritystehtaan tavoitteena on saada huhtikuun alusta alkaen 70 osaajaa tuottavaan työhön. Vuoden aikana pitäisi saada käynnistettyä viisi uutta kasvuyritystä ja neljän vuoden päästä peräti 22 uutta kasvuyritystä. (Kasvuyritys tarkoittaa voimakkaasti kasvavaa yritystä, jonka liikevaihto kasvaa vähintäänkin useita kymmeniä prosentteja monena peräkkäisenä vuotena.) Visiointi päättyy arvioon, että vuonna 2014 Terva 3.0 olisi synnyttänyt Ouluun 500 uutta työpaikkaa ja vuotuinen verotuotto olisi 5000 euron kuukausipalkan perusteella noin seitsemän miljoonaa euroa. Uskokoon ken tahtoo!

Edellä ei kerrottu, onko kyse kaupungille tulevasta kunnallisverosta vai veron kokonaismäärästä, mutta se on helppo laskea. 12,5*5000*70*4 tekee 17,5 miljoonaa, josta seitsemän miljoonaa on 40 prosenttia, joten kyseessä on veron kokonaismäärä, josta kaupungin osuus on lähes puolet eli noin 3,5 miljoonaa euroa. Kaupungin kiinnostus hankkeeseen on siten ymmärrettävää, vaikkakin 3,5 miljoonaa on pieni summa yli varojensa elävässä Oulussa ja riittänee hädin tuskin kaupunginhallituksen matka- ja edustuskuluihin.

DNA:n viserrys vaimenee

Kaleva kertoi tänään paikallista kiinteän puhelinverkon operaattoria DNA:ta (os. Oulun Puhelin) huolestuttavan uutisen: lankaliittymien määrä vähenee jatkuvasti. Valtakunnallisella tasolla liittymien määrä on vähentynyt 5–10 prosenttia puolessa vuodessa eli 10–20 prosenttia vuodessa.

Mikä on sitten johtanut tähän tilanteeseen? Oulun Puhelimen ei tarvitse lähteä etsimään syypäätä kovinkaan kaukaa, koska se löytyy yhtiöstä itsestään. Kiinteän liittymän 11 euron perusmaksu kuukaudessa, vaikka puhelinta ei käyttäisi lainkaan, näyttää olleen monelle pitkäaikaisellekin Oulun Puhelimen asiakkaalle liikaa. Liittymä on lakkautettu, ja on joko siirrytty pelkästään matkapuhelimen käyttäjäksi tai entinen kiinteän verkon numero on siirretty mobiiliverkkoon.

Matkapuhelinoperaattorit tarjoavat mahdollisuuden siirtää kiinteän verkon numeron matkapuhelinverkkoon, jolloin uusi langaton liittymä toimii käytännössä aivan samalla tavalla kuin kiinteässä verkossa. Eräällä operaatorilla kuukausimaksu on 2,95 euroa, ja uusi asiakas saa käyttöönsä maksuttoman langattoman puhelinkoneen, mikä edellyttää tosin määräaikaista sopimusta. Puhelujen hinnat ovat lähes samat kuin aikaisemminkin. Jos säästöä kertyy kuukaudessa 8,05 ja vuodessa 96,60 euroa, vaihto on taloudellisestikin järkevää.

Eräässä tapauksessa DNA:n asiakas oli tehnyt sopimuksen matkapuhelinoperaattorin kanssa, joka oli huolehtinut kiinteän liittymän irtisanomisesta ja vanhan numeron siirtämisestä. Siirtopäivä oli jäänyt auki, ja siitä oli luvattu ilmoittaa myöhemmin. Pari viikkoa sopimuksen solmimisen jälkeen DNA:n työntekijä oli ottanut yhteyttä asiakkaaseen ja kertonut siirtopäivän, joka ajoittui noin kolmen viikon päähän sopimuksen tekohetkestä. DNA:n työntekijä oli samalla tehnyt ”tarjouksen” asiakkaalle, jotta tämä peruisi tekemänsä sopimuksen ja pysyisi edelleenkin DNA:n asiakkaana (ja rahastettavana). Täyksi luvattiin alennettu perusmaksu 6 euroa/kk.

Kalleimmillaankin minuuttiveloitus matkapuhelinverkossa on noin 6,9 snt/min., jolloin 11 euron perusmaksun hinnalla voi puhua 160 minuuttia. DNA perii jokaisesta puhelusta aloitusmaksun, jolla puhuu noin kaksi minuuttia matkapuhelinverkossa.

Kiinteän verkon liittymä on järkevä vain siinä tapauksessa, kun sillä soitetaan paljon pääasiassa kiinteän verkon numeroihin, joiden määrä vähenee tosin jatkuvasti. Tätä järkevyyttä vähentää kuitenkin edellä mainittu kiinteän verkon numeron siirtomahdollisuus mobiiliverkkoon, jolloin vuosisäästöä tulee mainitut 85 euroa.

Kiinteän verkon numeron siirto vaikuttaa järkevältä, koska säästön lisäksi siinä saa käyttöönsä mobiilin laiteen, jonka voi ottaa mukaansa liikkuessaan ympäri maata. Ainoa kielteinen seikka on puhelimen lataustarve, mutta suuren akun vuoksi, sitä ei tarvitse tehdä kovinkaan usein.

Jos valittavana olisi nykyisen kiinteän liittymän säilyttäminen tai sen numeron siirto mobiiliverkkoon, numeron siirto olisi taloudellisessa mielessä paras vaihtoehto. Tässä ei kuitenkaan ole huomioitu mahdollisia matkapuhelimen synnyttämän säteilyn terveysriskejä. Puhelinkoneessa on tosin ulkoinen antenni, eikä se ole käyttäjän korvassa kiinni, joten riskitkin ovat vastaavasti paljon pienempiä kuin perinteisessä matkapuhelimessa.

Löytyykö kenttää?

Haitilaiset etsivät matkapuhelimelleen kenttää Port-au-Princessä lauantaina, kertoo kuvateksti Kalevan verkkolehden sivulla.

Ehkäpä kaikki ei sitten olekaan niin huonosti Haitissa ja sen pääkaupungissa Port-au-Princessä kuin media on halunnut antaa ymmärtää. Kuvan neljästä henkilöstä kolmella näyttää olevan matkapuhelin, ja luultavasti raitapaitaisellakin on oma nokialaisensa taskussaan.

Punapaitaisen hepun, joka lieneekin USA-fani kaulaansa kiedotun tähtilipun perusteella, toimissa näyttää olevan jotakin outoa. Haitihan on tunnettu voodoostaan ja muusta magiasta, joten voisikohan olla niin, punapaita kutsuu voodoo-henkiä apuun saadakseen nokialaiselleen riittävän signaalinvoimakkuuden, jotta hän voisi soittaa? Jonkin rituaalin, jota länsimaalaisen voi olla vaikea ymmärtää, sen täytyy olla – ilmekin on niin hartaan näköinen.

Aava Mobile

Kaleva kertoi tänään viime vuoden toukokuussa perustetusta oululaisesta it-yrityksestä Aava Mobile Oy:stä, joka on jo ehtinyt työllistää 36 henkilöä. Jutusta ei kuitenkaan oikein selviä, minkä parissa Aava Mobile on tuolla miehityksellä puuhastellut puolen vuoden ajan. Jokin maininta on tosin ”pc-älypuhelimesta”, mutta jutun pääpaino kohdistuu kehuskelevasti yhteistyöhön mikroprosessorivalmistaja Intelin kanssa – tai tarkemmin sanoen siihen, että Aava Mobile käyttää erästä Intelin valmistamaa mobiilikäyttöön tarkoitettua prosessoria.

http://www.kaleva.fi/uutiset/Talous/Uudella-tulokkaalla-nayton-paikka/834194

Tehtiinköhän tässäkin tikusta asiaa vähän niin kuin muutama päivä sitten, kun Kaleva kertoi korvien valaisuun erikoistuneesta Valkee Oy:stä?

Monet saattavat muistaa muutaman vuoden takaa oululaisen MyOrigo Oy:n, jonka piti vähintäänkin mullistaa maailma MyDevice-älypuhelimellaan, mutta toisinhan siinä sitten kävi: maailma taisikin mullistaa MyOrigon. Yrityksen ongelmana oli puhelimen valmiiksi (toimivaksi) saamisen jatkuva lykkääntyminen, mikä viimein johti siihen, että yrityksen kassasta loppuivat rahat ja sijoittajilta usko.

Aava Mobile, jolla ei vielä ole mitään valmista myytävää, toimii samalla tavalla kuin MyOrigo. Se on saanut valtion varoista Tekes-tukea ja eräältä sijoitusyhtiöltä kolmen miljoonan euron pääomasijoituksen, jolla se on luovuttanut osan omistuksestaan sijoitusyhtiölle.

Aava Mobile pääsi alalle niin sanotusti keittiön kautta: sen avainhenkilöstö on lähtöisin konkurssiin menneestä Flextronicsista, joka tunnettiin aikaisemmin nimellä Microcell, joka oli matkapuhelimien sopimussuunnittelija. Aava Mobile hyötyi myös siitä, että se sai ostettua Flextronicsin konkurssihuutokaupasta tuotekehitystyössä tarvittavia mittaus- ym. laitteita varsin edullisesti.

Jos vanhat merkit pitävät paikkaansa, Aava Mobilen toiminta jatkuu vain niin kauan kuin siihen pumpataan rahaa yrityksen likviditeetin säilyttämiseksi eli palkkojen ja muiden juoksevien menojen maksamiseksi. Sen kehittämällä pc-älypuhelimella on tuskin mitään mahdollisuuksia voimakkaasti kilpailuilla markkinoilla Nokian, Applen, Googlen ja muiden merkittävien valmistajien kanssa. Aava Mobile tullee jäämään tähdenlennoksi ja tultaneen poistamaan yritysrekisteristä ennen kuin se ehtii viettää 3-vuotispäiviään.

Suomeen sopii vain yksi Nokia, ja Nokia onkin aina tehnyt kaikkensa, jotta status quo -tila säilyisi edelleenkin. Suomessa oli aikaisemmin toinenkin matkapuhelinvalmistaja, Salossa toiminut Benefon, mutta Nokia ”suosiollisella” myötävaikutuksella Benefonilla pantiin pillit pussiin jo vuosia sitten.

Nomen est omen, kuten latinankielinen lentävä lause kuuluu. Nimi on enne, ja lause sopiikin kuvaamaan Aava Mobilea, jonka nimeksi sopisikin paremmin Aave Mobile.

Vuosikymmenen H1N1-huijaus

Uutiset kertovat, että Maailman terveysjärjestö (WHO) olisi tarkoituksellisesti ja osin perusteettomasti luokitellut sikainfluenssan (H1N1) pandemiaksi. WHO päätti pandemialuokituksesta sen jälkeen, kun se oli kuullut kansainväliseen rokoteteollisuuteen läheisissä suhteissa olevia asiantuntijoita. Tämän luokituksen vuoksi maailman lääketeollisuus sai solmittua miljardien eurojen arvoisia rokotesopimuksia useiden maiden kanssa.

Euroopan neuvoston terveystoimikunnan puheenjohtajan, epidemiologi Wolfgang Wodargin mielestä tapaus on yksi aikamme suurimmista lääketieteellisistä skandaaleista. Tämän täytyy kertoa tapahtuneen vakavuudesta.

Suuret lääketehtaat saivat siis vaatimuksestaan WHO:n tekemään pandemialuokituksen, jotta maailman maat käynnistäisivät kansalliset rokotusohjelmansa ja ostaisivat lääketehtailta satoja miljoonia kappaleita rokotteita (noin 10 euroa kappale). Rokotteita valmistavien yritysten osakekurssit ovatkin viime vuonna nousseet huomattavasti nopeasti käynnistyneen rokotetuotannon ansiosta, joka ei vaadi kovinkaan kummoista tietotaitoa.

Viime vuoden keväänä sikainfluenssan leviämisestä kaikkialle maailmaan luotiin kauhukuvia, ja sitä tukivat median välittämät kauhukuvat hengityssuojilla varustautuneista meksikolaisista. Sittemmin on osoittautunut, että sikainfluenssa onkin vaatinut vähemmän kuolonuhreja kuin tavallinen kausi-influenssa. Mikä tulee olemaan maailman reaktio, kun seuraava epidemia(n uhka) tulee? Meneekö kaikki vieläkin överimmäksi vai tullaanko siihen suhtautumaan sikainfluenssan aiheuttaman ”väärän hälytyksen” vuoksi välinpitämättömästi?

Suomeen H1N1-rokotteet hankittiin lääkejätti GlaxoSmithKlinelta Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) suosituksesta. On esitetty väitteitä, että THL:n päättävillä lääkäreillä olisi läheiset (lue: henkilökohtaista taloudellista etua tuottavat) suhteet GlaxoSmithKlineen. Jos niin olisikin, se ei olisi mitään uutta tai ihmeellistä.

Veronmaksajien rahoittama teknologian kehittämiskeskus Tekes tuki vuonna 2008 monikansallista GlaxoSmithKlinea 124 217 eurolla. Pieni summahan se toki on GSK:n kokoisessa yrityksessä mutta myöskin aivan turhaa veronmaksajien rahojen tuhlaamista.

Muutama vuosi sitten eräs lääketehdas järjesti suomalaisille lääkäreille konferenssin, jossa se lahjoitti osallistujille silloisen Nokia-matkapuhelimen huippumallin. Lääketehtaiden tekemä lääkärien lahjominen ei suinkaan ole pyyteetöntä, vaan ne odottavat, että lääkärit suosivat niiden valmistamia lääkkeitä reseptitehtailussaan – ja vielä sillä tavalla, että jos lääkäri on kahden vaiheilla kirjoittaako resepti vai ei, resepti kirjoitetaan ja useimmiten turhaan ja potilaan taloudelliseksi vahingoksi.

Reseptien kirjoittaminen sopii hyvin lääkäreille. Suuri osa lääkärissä käynneistä on turhia, ja lääkäritkin tietävät sen, mutta he haluaa kuitenkin suhtautua ”vakavasti” luulosairaaseen potilaaseen. Mikäpä olisi parempi tapa lääkärille korostaa omaa egoaan kuin kirjoittaa luulosairaalle potilaalle tutun lääketehtaan lääkkeen resepti. Siinä hyötyvät sekä lääketehdas että lääkäri. Maksavan potilaan hyöty on lähinnä tämän oman mielikuvituksen varassa.

Apteekit kirjaavat jokaisen myymänsä reseptilääkkeen tietojärjestelmäänsä, jonne tulee mm. lääkkeen kauppanimi ja lääkärin nimi. Koska apteekit ovat läheisessä tekemisessä lääketukkujen kanssa, jotka puolestaan ovat lääkkeiden tukkumyyjiä ja lääketehtaiden asiakkaita, ei olisi mikään yllätys, jos lääketehtaat saisivat luettelon niistä lääkäreistä, jotka ovat määränneet niiden valmistamia lääkkeitä, ja myytyjen lääkkeiden määrästä. Sehän vain helpottaisi lääketehtaita kiittää niille ”uskollisia” lääkäreitä.

Suomi-Soffa

Huonekaluliike Suomi-Soffa on tullut tunnetuksi jo vuosikausia kestäneestä ”alennusmyynnistään”, joka on aina vain jatkunut ja jatkunut. Markkinaoikeus on viime joulukuussa kuitenkin kieltänyt Suomi-Soffa Oy:tä markkinoimasta sohvia harhaanjohtavalla jatkuvalla alennusmyynnillä, mutta kiellolla ei ainakaan vielä ole ollut mitään vaikutusta Suomi-Soffan markkinointiin.

Mistä tässä kaikessa on sitten oikein kysymys? Kuvan kolmenistuttavan kangasverhoillun sohvan mainoskuva kertoo kaiken olennaisen. Sen hinnaksi ilmoitetaan (alkaen) 185 euroa, joka on ihan kohtuullinen (tai jopa edullinen) hinta Suomessa valmistetusta sohvasta. Sulkeissa on pienellä tekstillä kerrottu sohvan ”normaali” hinta, joka on huikea 1235 euroa, jolloin ”alennuksen” suuruudeksi saadaan valtava 85 prosenttia.

Jokin ei nyt kuitenkaan oikein täsmää! Jos liiketaloudellisin perustein sohvalle laskettu normaalihinta on 1235 euroa, miten sitä voi kannattaa myydä 85 prosentin alennuksella? Vastaus on: ei tietenkään mitenkään voikaan. 1235 euroa ei olekaan mikään normaalihinta, jolla kyseistä sohvaa olisi myyty ainoatakaan kappaletta.

Selitys, joka paljastui osittain joulukuussa eräässä lehdessä olleessa jutussa, jossa haastateltiin Suomi-Soffan myyjää, on yksinkertainen. Kuvan sohvaa ei juurikaan myydä mainittuun hintaan, koska niitä ei ole myymälässä ja sen toimitusaika menee ”tuotantokiireiden” vuoksi niin kauas, että useimmat asiakkaat päätyvät toiseen malliin, jonka toimitus järjestyy nopeammin ja tietenkin kalliimpaan hintaan.

Myyjä totesikin lehtijutussa, että suurin osa asiakkaista ostaa kalliimman sohvan kuin mitä ensin ajattelivat tullessaan myymälään. 185 euron (alkaen) sohva on siten vain hämäävä sisäänvetotuote. Sen edullisuutta ja houkuttelevuutta korostaa vielä hämäävän korkea normaalihinta. Jos sohvan normaalihinta olisikin ”vain” 264 euroa ja sitä myytäisiin ”vain” 30 prosentin alennuksella, 185 alennushinta ei tuntuisikaan enää yhtä edulliselta kuin jos normaalihinta olisi ollut 1235 euroa.

Suomi-Soffan toimintatapa on samanlainen kuin eräillä koruliikkeillä, jotka myivät ”kulta- ja hopeakoruja” (oikeammin rihkamaa) jatkuvassa alennusmyynnissä ja joiden alennusprosentit olivat samansuuruisia kuin Suomi-Soffalla. Rihkamakauppa on viimeinkin saatu kuriin, mutta Suomi-Soffa odottaa vielä vuoroaan.

Lehmien hyväksikäyttäjät

Lehmien hyväksikäyttöä kannattava ex-kepulainen oulunsalolainen on avannut nettiadressin ja perustanut Facebook-ryhmän suomalaisen maidontuottajan pelastamiseksi (lue: lehmien hyväksikäytön jatkumisen takaamiseksi).

http://www.kaleva.fi/uutiset/Oulu/Nettinimia-maidon-puolesta/833672

Mitäpä muuta maidontuotanto on kuin lehmien hyväksikäyttöä? Lehmillä tuotetaan mahdollisimman usein ja paljon vasikoita, jotta ne tuottaisivat mahdollisimman paljon ja kauan maitoa. Vasikoista kasvaa sitten sukupuolen mukaan joko uusia maidontuottajia tai kasvatussonneja. Lehmistä onkin tehty eräänlaisia pakkolestadiolaisia, jotka eivät saa hetkenkään rauhaa uusien jälkeläisten tuottamisesta.

Kaikista kotieläimistä nauta lieneekin sekä suoraan että välillisesti pahin kasvihuoneilmiön voimistaja. Kasvatussonni saa nassuttaa suunnattoman rehumäärän yhden lihakilon tuottamiseksi, ja sen vuoksi naudanlihan tuotanto onkin ekologisesti huonoin tapa tuottaa eläinproteiinia.

Toimintansa turvaamiseksi Valio, muut meijerit ja maidontuottajat haluavat aina korostaa, miten tärkeää maidon juominen ja muiden maitojalosteiden käyttäminen on terveyden ja hyvinvoinnin kannalta. Tosiasia on kuitenkin se, että meijereihin tulviva maito täytyy saada jossakin muodossa dumpattua jonnekin, ja sen takaamiseksi kaikki keinot on otettu käyttöön. Maidosta onkin valmistettu kaikenlaisia funktionaalisia elintarvikkeita, joiden ”on osoitettu” edistävän terveyttä. Niinpä niin!

Yleisin peruste maidon juomisen tarpeellisuudelle on kalsiumin saanti. On olemassa monia etnisiä kansoja, jotka eivät ole koskaan nähneetkään lehmää ja jotka eivät sen vuoksi käytä mitään maitovalmisteita. He eivät kuitenkaan kärsi kalsiumin puutteesta vaan ovat jopa sitä vastoin paljon terveempiä kuin pohjoismaalaiset, joiden kansantaudeilla, kuten diabeteksella ja sydän- ja verisuonitaudeilla, on läheinen yhteys koko eliniän jatkuvaan maitotuotteiden runsaaseen käyttöön.

Alan ”suositus” lieneekin 0,7 litraa maitoa päivässä, mikä tekee 21 litraa kuukaudessa ja 255 litraa vuodessa. Jos litra maksaa yhden euron, koko vuoden ”kalkkikuurin” hinnaksi tulee 255 euroa. Kalkinsaannin voi hoitaa myös moraalisesti ja ekologisesti kestävämmällä tavalla: kalsiumtableteilla, joiden joukossa on myös tärkeää D-vitamiinia. Erään valmistajan 3 kuukauden annos (800 mg/vrk) maksaa noin 8 euroa, jolloin vuosikustannus on vain 32 euroa. Maidon juominen maksaa yli 200 euroa enemmän. Siinä säästyy samalla maidon kaupasta kotiin kantamisen vaiva.

Valohoitoa korvassa

Kaleva kertoi tänään uudesta ”oululaiskeksinnöstä”, joka uutisen otsikon mukaan ”hoitaa masennuksen”.

Verkkolehdessä on lyhennetty uutinen:
http://www.kaleva.fi/uutiset/Oulu/Lamppu-korvassa-hoitaa-kaamosmasennuksen/833536

”Neljässä viikossa lähes kaikki vakavista masennus- ja ahdistusoireista kärsineet, kaamosmasentuneet koehenkilöt parantuivat täysin”, kertoo tämän ”vallankumouksellisen” hoitolaitteen kehittäneen yrityksen, Valkee Oy:n toimitusjohtaja painetussa lehdessä.

Koska testit ovat osoittaneet myönteisiä hoitotuloksia, ei ole mitään syytä epäillä, etteikö korvakäytävän valaisu auttaisi masennus- ja ahdistusoireisiin. Melkoisen yksinkertainen oivallus panee kuitenkin miettimään, miksi kukaan ei ollut ”keksinyt” tätä aikaisemmin.

Laitteen hinnaksi on luvattu noin 200 euroa, joka on järkyttävä hinta laitteesta, joka sisältää akun, käyttökytkimen ja kaksi led-polttimoa. Vastaavia avainrengasvalaisimia, jotka ajanevat saman asian ja joista käsistään kätevä henkilö muokkaa toimivan masennuksenhoitolaitteen, saa esim. Tokmannista muutamalla eurolla.

Vaikka laitteessa olisikin elektroniikkaa, joka mahdollisesti säätäisi valon voimakkuutta tai pulssittaisi sitä, sekään ei voisi millään selittää järjetöntä hintaa. On kuitenkin oletettavaa, että valaistusvoimakkuuden säädöstä tai pulssituksesta ei ole mitään hoidollista hyötyä, joten niitä ominaisuuksia ei lieneekään laitteessa.

200 euroa Valkee Oy:n korvavalaisimesta? Tuolla hinnalla laitteen myynti mahdollisesta hyödystäkin huolimatta jäänee pakostakin vähäiseksi. Apteekit ottavat sen kuitenkin mielellään valikoimiinsa, koska niiden kate jokaisesta myydysta valaisimesta tulee olemaan vähintäänkin 65 euroa (40 prosenttia 164 euron verottomasta hinnasta), ja pienikokoisen laitteen, jolla ei ole parasta ennen -päiväystä, myynti ja logistiikka tulee olemaan helppoa.

Jos korviaan voi valaista muutaman euron led-valaisimella, mistä ei pitäisi olla mitään haittaa ja millä olisi samanlainen tervehdyttävä vaikutus kuin Valkee Oy:n 200 euron lampulla, tuskinpa kovinkaan moni valitsisi kalliimpaa vaihtoehtoa, vaikkakin se olisi paremman näköinen.

”Tuloksista on jo laadittu ensimmäinen käsikirjoitus, joka on lähetetty arvovaltaiseen tieteelliseen julkaisusarjaan”, kerrotaan Kalevassa. Sehän onkin paras keino saada julkisuutta omalla tutkimusalalla, mutta se ei kuitenkaan välttämättä tarkoita, että artikkeli tultaisiin koskaan julkaisemaan. Tieteellisiin lehtiin tulee tutkijoilta paljon artikkeleita, joista vain osa voidaan julkaista.

Uutisessa kerrotaan, että laite olisi patentoitu ”jo vuonna 2006”, mutta pikaisen patenttihaun mukaan keksijäkaksikko Auniolla ja Nissilällä (Nissila) on vain yksi 23.10.2008 julkaistu patenttihakemus, joka ei siis ole myönnetty vaan vasta hakemusvaiheessa oleva patentti (US2008/0262575 A1). Siinä haetaan patenttia laitteelle, jolla tuodaan valoa lähinnä silmiin. Vain kuvauksen lopussa mainitaan korvakäytävän valaiseminen (viitteet 550, 556A ja 556B).

Koska sekä yhdysvaltalaisesta että yhteiseurooppalaisesta patenttitietokannoista ei löydy kuin yksi ja sama A1-vaiheessa oleva patenttihakemus, Kalevassa kerrottu tieto laitteen patentoimisesta 2006 ei voi pitää paikkaansa. Jos keksijäkaksikolla on B2-vaiheen patentti, sen pitää näkyä patenttitietokannoissa. Ei ole uskottavaa, että laitteelle ei olisi haettu kansainvälistä patenttia, vaan se olisi patentoitu vain Suomessa, mikä voisi selittää näkymättömyyden yhdysvaltalaisessa tai yhteiseurooppalaisessa rekisterissä.

A1-vaiheesta on vielä pitkä aika (useita vuosia) lopulliseen myönnettyyn patenttiin, mutta on luultavaa, että laitteen patenttihakemus tuleekin jäämään A1-vaiheeseen, eli sille ei tulla myöntämään patenttia, koska siinä ei ole keksinnöllisesti mitään uutta, mitä ei olisi keksitty jo aikaisemmin, tai kaikki siinä esitetty on yleisesti tunnettua ja sovellettua asiaa, jota ei voida patentoida.


Aiheen käsittelyä on jatkettu uudemmassa tekstissä (24.10.):

http://oulun1.blogspot.com/2010/10/valkee-oyn-korvavalolaite.html

Asealan alamäki

Asealan elinkeinoja edustavat järjestöt harkitsevat vaativansa vahingonkorvauksia valtiolta, kertoo Kaleva. Järjestöjen mielestä sisäministeriön poliisiosaston uusien ohjeiden noudattaminen on aiheuttanut alan yrityksille suuria taloudellisia vahinkoja.

Aseita ja ns. kättä pidempiä on aina ollut. Ne on aikanaan kehitetty tiettyä tarkoitusta varten, ja jos niitä on käytetty muuhun tarkoitukseen, siitä on sitten ilmeisesti syntynyt eriasteisia ongelmia.

Suurimmassa osassa tuliaseilla tehdyistä tapoista tai murhista on käytetty laillisia metsästysaseita, jotka on hankittu lintujen ja nisäkkäiden ampumista varten. Niin kauan kuin näitä aseita ja ammuksia niihin myydään, tappo- ja murhaluvut pysyvät yhtä korkealla.

Vaikka kaikki aseet kiellettäisiin, sillä tuskin olisi mitään vaikutusta kansan tappo- ja murhanhimoon, mutta metsästysonnettomuudet sitä vastoin vähenisivät varmasti.

Alamaailman asemarkkinat ovat aivan oma lukunsa, eivätkä niihin mitkään ohjeet vaikuta.

Antioksidanttiklinikat

Ilmaisjakelupostin mukana tuli jälleen Näkökulma-lehtinen, jossa sen kerrotaan olevan antioksidanttiklinikoiden asiakaslehti. Lehden takasivulla on www-osoite klinikoiden sivuille, joilta löytyi:

”Antioksidanttiklinikat ovat yksityisiä tutkimus- ja hoitolaitoksia, joissa on luotu toimintamahdollisuudet lääketieteelliseen biokemiaan perehtyneille lääkäreille tutkia ja hoitaa potilaita uuden sairauksien syntykäsityksen mukaisesti sairauksien syihin kohdistuvilla hoidoilla.”

Kyseistä ”tieteenalaa” on perinteisesti kutsuttu humpuukilääketieteeksi, ja alan lääkärit ovat läheisessä yhteistyössä luontaistuote-, ravintolisä- ym. teollisuuden kanssa. Yhden käynnin hinta antioksidanttihoitoon ”erikoistuneen” lääkärin vastaanotolla lieneekin yli sata euroa. Useine käynteineen, tutkimuksineen – potilaan ”heikon” terveydentilan osoittamiseksi tarvitaan lukuisia laboratoriokokeita – ja luontaistuote”lääkkeineen” hoidon hinnaksi tullee nelinumeroinen luku, eikä sekään takaa mitään ”ihmeparanemista”.

Lehdessä oli kolme ”koskettavaa” tarinaa epämääräisistä vaivoista ja oireista kärsineistä henkilöistä, jotka eivät olleet saaneet apua perinteisestä koululääketieteestä. Mutta kas kummaa: apu löytyikin antioksidanttiklinikalta. Ihmeparanemisista kertovien tarinoiden lukeminen saanee monen muunkin samanlaisista epämääräisistä vaivoista kärsivien luulosairaiden henkilöiden harkitsemaan turvautumista antioksidanttiklinikan apuun – ja rahastukseen.

Lehden keskelle oli juonikkaasti sijoitettu luontaistuote-mainosliite, jossa esitellään lähes kaikkia mahdollisia alan hintavia tuotteita. Hintoja siinä ei kuitenkaan ole kerrottu, koska ilmoittaja lieneekin ajatellut, että on turha pelotella potentiaalisia asiakkaita korkeilla hinnoilla, ennen kuin nämä ehtivät myymälään tai apteekkiin asti.

Alaan liittyvät epäkohdat ovat:
1) Terveydestään huolestuneiden luulosairaiden taloudellinen hyväksikäyttäminen
2) Tuotteiden järjetön hinta, joka ei ole missään suhteessa valmistuksen, myynnin ja markkinoinnin kustannuksiin
3) Antioksidanttihoitojen liittäminen hämäävästi terveydenhoitoon liittyväksi

Koska toimintaa ei tueta julkisista varoista, on jokaisen oikeasti tai kuvitellusti sairaan oma asia, haluaako joutua antioksidanttien rahastettavaksi. Klinikan lääkäreille se on vain työtä, jonka asiakas (potilas) maksaa. Jos hoito ei auttaisikaan, tuskinpa siitä olisi mitään haittaakaan rahallisia menetyksiä lukuunottamatta.

Antioksidanttihoidot näyttävät olevan läheistä sukua medikalisaatiolle, joka lieneekin lääkärien ja lääketehtaiden yhdessä keksimä keino saada lisää maksavia asiakkaita.

Asiallista asiakaspalvelua?

Kuten tunnettua, ironia on vaikea laji, eikä sitä pitäisi harjoittaa, ellei sitä hallitse kunnolla. Alla on 9. tammikuuta Kalevassa Lukijan mielipide -palstalla julkaistu mielipidekirjoitus, joka yrittää tuota vaikeaa lajia siinä kuitenkaan onnistumatta.

Kirjoittajat olivat siis kertomansa mukaan viettäneet pikkujoulupippaloita Parkkisenkankaalla, joka sijaitsee kohtalaisen etäällä heidän asuinpaikaltaan Haukiputaalta. He olivat tilanneet taksin, joka oli saapunut tilattuun osoitteeseen ja havainnut, että asiakkaita ei ollut paikalla, jolloin se oli jättänyt viestin taksin tilanneeseen numeroon ja poistunut paikalta. Tämä on aivan normaali käytäntö: jos taksin tilanneessa osoitteessa ei ole asiakkaita, eikä heitä tule sinne kohtuullisen odotuksen jälkeen, taksi ei voi jatkaa odotteluaan loputtomiin, vaan se ottaa vastaan seuraavan tilauksen ja poistuu paikalta. Juuri näin lieneekin käynyt Parkkisenkankaalla.

Tapahtuiko todellisuudessa näin: Koska kyseessä oli ”melskeinen” pikkujoulun vietto (kuten kirjoituksessa kerrotaan), jossa nautitaan tunnetusti etanolipohjaisia virvoitusjuomia, taksinodottelu venähti niin sanotusti pitkäksi, ja juhlijat havahtuivat ”hereille” vasta, kun he huomasivat saaneensa vastaajaviestin, jossa taksinkuljettaja antoi asiaankuuluvan palautteensa turhan tilauksen vuoksi.

Fyysikko Albert Einstein totesi aikanaan kaiken suhteellisuudesta, niin myös ajan. Juovuksissa ja ilonpidon ollessa ylimmillään puolikin tuntia saattaa vilahtaa kuin hetkessä. Tästä lienee Parkkisenkankaallakin kyse: taksi tilattiin, mutta humalatilan vuoksi kumpikaan juhlivista putaalaisista ei lähtenyt ajoissa taksia vastaan. Vai väittävätkö kirjoittajat, että he eivät olleet lainkaan nauttineet alkoholia? Jos eivät olleet, silloinhan ainakin toinen heistä olisi voinut käyttää omaa autoa ja tuolta ikävältä episodilta olisi vältytty.

Asioilla ja tapahtumilla on aina vähintäänkin kaksi puolta, joista kirjoittajat ovat tuoneet esille vain omansa.

Karkkilan leikkilääkäri

Nuori mies ehti toimia Karkkilassa lääkärinä ilman alan koulutusta lähes vuoden ennen kuin jäi kiinni, kertoo Kalevan verkkolehti uutisessaan, jonka alkuperä on STT/Iltalehti.

Itseoppinut lääkäri, jonka epäillään väärentäneen opintotodistuksensa ja jolla ei ollut mitään terveysalan opintoja, työskenteli Karkkilan terveyskeskuksessa toissa vuoden lopulta viime loppukesään. ”Kandidaatti” toimi osastonlääkärinä kokeneemman lääkärin valvonnassa eikä tehnyt varsinaisia operaatioita tai leikkauksia.

Se että täysin ammattitaidoton henkilö on voinut toimia vastuullisena osastonlääkärinä, on varmastikin kova kolaus kyseisen terveyskeskuksen ”oikeille” lääkäreille. Siinä on nyt kaupungin johtavalla lääkärillä vakava itsetutkiskelun paikka, miten yksikään ”oikeista” lääkäreistä ei havainnut mitään outoa leikkilääkärin ei välttämättä niin ammattimaisissa toimissa. Miten se yleensäkin saattoi olla mahdollista?

Kertooko tapahtunut siitä, että ”oikeiden” lääkärien oma ammattitaito on sen tasoinen, että se ei riitä kertomaan, onko kollega ammattilainen vai ei? Jos oma osaaminen on vaatimattomalla tasolla, voi ehkä olla vaikeaa huomata mitään erikoista leikkilääkärinkään toimissa.

Entä ”kandidaatin” lukuisat sairaanhoitaja-alaiset, eivätkö hekään, jotka yleensä ovat kärkkäästi arvostelemassa nuoren lääkärin toimia, havainneet esimiehessään mitään kummallista?

Valelääkäri jäi kiinni sattumalta. Koska tarkempaa syytä ei kerrottu, on oletettavaa, että kiinnijäämisen syy ei välttämättä liity suoranaisesti lääkärintoimen harjoittamisessa tehtyyn virheeseen.

Tapahtunut kertoo jälleen kerran selvästi suomalaisen terveydenhuollon tasosta, joka on aivan muuta kuin sen yleensä luullaan olevan.

Uutisen mukaan mies oli hakenut kaksi kertaa lääketieteelliseen tiedekuntaan mutta jäänyt molemmilla kerroilla valitsematta. Lääkärikokelaan kannattaisi nyt muistaa vanha kansansanonta: kolmas kerta toden sanoo. Jos mies on lähes vuoden toiminut ”moitteetta” (suomalaisena) lääkärinä, siitähän täytyisi saada hyvityspisteitä haettaessa lääkärikoulutukseen, koska hänellä on nyt huomattavasti paremmat lähtökohdat alan opiskeluun kuin suoraan lukiosta tulevilla – vai mitä?

Nokia ja Alzheimer

”Kännykän käyttö saattaa suojata Alzheimerin taudilta ja jopa parantaa jo tapahtuneita muistivaurioita, kertoo yhdysvaltalaistutkimus. Etelä-Floridan yliopiston tutkijat testasivat kännyköiden lähettämän elektromagneettisen säteilyn vaikutusta tautia sairastaviin hiiriin. Tutkijat havaitsivat, että säteily poisti hiirten aivoista beta-amyloidina tunnettua valkuaisainetta, joka Alzheimerin taudissa kertyy aivokuoreen ja tuhoaa hermosoluja”, näin kertoo Kalevan välittämä STT:n ulkomailta kalastama uutinen.

Kuponkiuutisissa ja muissa postin jakamissa mainoslehtisissä mainostetaan usein kaikenlaisia ihmetuotteita, joiden luvataan parantavan vaivoja, joihin moderni lääketiede ei pysty. Usein niissä viitataan vähemmän tunnetussa yliopistossa vähemmän tunnetun tai yleensä täysin tuntemattoman professorin tekemiin tutkimuksiin, joiden perusteella mainostetun ihmetuotteen on todettu vaikuttavan ja jopa parantavan tietyn vaivan. Jos muistan nyt aivan oikein, Etelä-Floridan yliopisto on yksi näistä tutkimuslaitoksista, joissa tehtyjä ”tutkimuksia” käytetään vauhdittamaan humpuukituotteiden myyntiä hyväuskoisille typeryksille.

Aluksi huomio lainauksen kieliasuun. ”Elektromagneettinen” ei ole oikeaa suomea vaan vain puoliksi suomennettu englanninkielisestä ”electromagnetic”-sanasta. Oikea suomenkielinen muoto on siis ”sähkömagneettinen”. Osataan sitä väärinkirjoitusta paremmissakin piireissä eli Suomen Tietotoimistossa.

Tähän asti matkapuhelimen lähettämää radiotaajuista säteilyä on mahdollisesti pidetty haitallisena, minkä vuoksi mm. Nokia on aina vakuuttanut, että sen valmistamat puhelimet eivät säteile (ainakaan kovin paljon), ja jos sattuisivatkin säteilemään, säteily ei ole terveydelle haitallista (tai niin ei ole ainakaan vielä voitu osoittaa). Nyt kun tämä uraauurtava tutkimustulos on julkistettu, Nokia voisi hyödyntää sitä markkinoinnissaan ja käyttää uusia iskulauseita:

Osta säteilevä Nokia-puhelin ja varaudu turvalliseen vanhuuteen.

Sano ei Alzheimerin taudille ja osta nokialainen.

Puhelimemme ovat aina säteilleet. Nokialaista käyttäneet ovat nyt tutkitusti terveempiä kuin muut.

Operaattorit voisivat myös tuoda markkinoille uusia Alzheimer-puhepaketteja viitesanoin:

Mitä enemmän puhut, sitä terveellisemmän vanhuuden saat.

Todettakoon kuitenkin, että tutkimuksessa käytettiin (vain) laboratoriohiiriä.

Suomalaista ”norjanlohta”

Kalevan verkkolehdessä oli jälleen ”asiantunteva” artikkeli, joka tullee huomiseen paperilehteen.

Jutun lopussa kerrotaan:
Kaakkurin K-Citymarketissa myyjä on sopivasti täyttämässä kalatiskiä. Hyllyyn kertyy valmiiksi pakattua norjalaista lohta. ”Pyyntipäivät merkitään aina”, myyjä kertoo ja esittelee pakkausmerkintöjä. Pyyntipäivä on 2.1.2010. ”Norjanlohi tulee selkämereltä ja perämereltä suomalaisilta kalastajilta. Siksi ei mene kauhean kauaa, ennen kuin kalat ehtivät tänne”, toinen palvelutiskin myyjä perustelee.

Lainauksen mielenkiintoisin kohta on myyjän lausuma: ”Norjanlohi tulee selkämereltä ja perämereltä suomalaisilta kalastajilta.”

Huomautettakoon ensin, että tässä näkyy jälleen kerran lehden toimittajan oikeinkirjoitustaidon puute. Selkämeri ja Perämeri ovat maantieteellisiä paikkoja (merialueita), jotka pitäisi kirjoittaa isolla alkukirjaimella.

Myyjä väittää siis, että norjanlohi tulee Itämereen kuuluvilta Selkä- ja Perämereltä – ja vielä suomalaisilta kalastajilta. Jos näin olisi, silloin pitäisi puhua suomenlohesta eikä norjanlohesta.

Tässä joko toimittaja tai myyjä ei ymmärrä, mistä hän puhuu. Norjanlohi kasvatetaan nimittäin Norjan vuonoissa sijaitsevissa kassikasvattamoissa Pohjois-Atlantilla. Kuvan perustella kyseessä on punaista Norjassa kasvatettua lohta.

Perämereltä pyydettävä luonnonlohi (istutuskantaa tosin vain), joka on EU:n kieltolistalla korkean dioksiinipitoisuutensa vuoksi, on väriltään haalean keltaista, mutta sitä ei enää juurikaan ole myynnissä.

Väyrysen ”paluu”

Ministeri Paavo Väyrynen kertoi eilen, että kesäkuussa valittavalla keskustan uudella puoluejohtajalla pitäisi nykyisessä taloustilanteessa olla kokemusta, ja antoi ymmärtää, että hän itsekin olisi käytettävissä. Oltakoon mitä mieltä tahansa Väyrysestä, jonka pitkään poliittiseen uraan mahtuu saavutuksia ja kömmähdyksiä (mm. Vladimirov-jupakka ja Keminmaan jalasmökki), hän on ehdottomasti paras esillä olevista ehdokkaista.

Keskustan nuori polvi, jotka sattuvat enimmäkseen olemaan naisia, kannattaisi jo alussa unohtaa suosiolla. Keskustalla on nimittäin huonoja kokemuksia naispuoluejohtajasta, eikä sen kannattaisi enää ottaa samaa riskiä.

Kokemus on asia, jota kertyy vain iän myötä, ja sillä on aina ja joka asiassa merkitystä. Tämän pitäisi puhua Väyrysen puolesta.

Paavo Väyrysellä on tietenkin muutakin mielessään pyrkiessään takaisin puolueensa ja politiikan kärkipaikalle. Kahden vuoden päässä pidettävät presidentinvaalit lienevätkin Väyrysen päätavoite, jota vauhdittamaan sopivat hyvin puoluejohtajuus ja mahdollinen pääministeriys vajaan kahden vuoden ajan.

Tuskinpa Väyrynen huono presidentti olisi, vaan hän voisi jopa osoittaa olevansa kahta edeltäjäänsä tehokkaampi ja persoonallisempi.

Kiskot vievät etelään

VR:n eilinen ”vahinko” karanneiden vaunujen kanssa panee miettimään, miten tuollainen tapahtuma voi yleensäkin olla mahdollinen. Vastaavaa ei varmastikaan voisi tapahtua missään muualla kuin Suomessa (ja ehkäpä Venäjällä).

Monissa muissa maissa vastaavan tuhon aikaansaamiseksi vaaditaan vähintäänkin hyvin suunniteltu terrori-isku pommeineen, mutta meillä Suomessa siihen riittää vain normaalirutiineitaan suorittava VR:n ”ammattitaitoinen” henkilökunta.

Onnettomuusraportin on luvattu valmistuvan (vasta) vuoden kuluttua, joten vastuullisilla ja VR:n johdolla on hyvää aikaa ”keksiä” jokin luonnollinen selitys tapahtuneelle. Jokin selitys jäästä tai jarrujen jäätymisestä ei oikein sovi syyksi, koska Suomen talvessa jäätä ja laitteiden jäätymistä voi syntyä ja siihen pitäisi olla varauduttu.

Valtio tunkee rahaa kaikenlaiseen turhaan, mutta VR ei ollut millään tavalla varautunut siihen, että ”karkuun” päässyt junaletka voisi iskeytyä asemalaituriin ja sen yläpuolella ja takana olevaan rakennukseen. Vuonna 1990 kokonainen juna pääsi monen kilometrin päässä sijaitsevalta Pasilan asemalta valumaan kohti keskusrautatieasemaa, ja syntynyt tuho oli sen mukainen. Jos tuosta tapahtuneesta olisi otettu opiksi, eilistä ”vahinkoa” ei olisi päässyt syntymään.

Surkea Nokia

Alkaa vahvasti näyttää siltä, että Nokian taru on lopussa. Yhtiö on menettänyt markkinaosuuksia tärkeillä kilpailualueilla, ja sen osakekurssi ei näytä nousevan, vaikka kilpailijoiden osakekurssit ovat jo nousussa.

Alla oleva kuvaaja esittää Nokian osakekurssin (euroissa) kuluneen kymmenen vuoden ajalta. Siitä on selvästi havaittavissa, että yhtiön kurssi ei ole toipunut teknokuplan puhkemisesta vuonna 2000. Yhtiön huippukurssi on 65,00 euroa (20.6.2000).

Vertailun vuoksi alla on esitetty kuplan puhkeamisen aikoihin listautuneen Baswaren kurssikehitys samalta ajalta. Jos maaliskuussa 2000 heti listautumisen jälkeen tapahtunut jyrkkä lasku jätetään huomiotta, Baswaren nykyinen kurssi on selvästikin koko pörssissä olonsa ajan keskiarvoa korkeammalla.

Toinen vertailuyhtiö on OMXH:n suurimpiin yhtiöihin kuuluva Fortum, jonka suurin pudotus alkoi nykyisen taantuman alkaessa. Pudotus jäi kuitenkin (viime vuoden alussa) tasolle, joka on lähes kolminkertainen teknokuplan puhkemisen aikaiseen kurssitasoon.

Fortumin kurssi on nyt likimain kolmen vuoden takaisella tasollaan, josta se nousi vuodessa huippukurssiinsa 33,00 euroa (3.1.2008). Jos sama toistuu nyt, Fortumin kurssi ylittää 30 euron rajan viimeistään ensi vuoden vaihteessa. Nokian kurssi on arviolta tuolloin välillä 5–15 euroa.

Kylmin talvi seitsemään vuoteen

Kuten Kaleva kertoi, maassamme eletään kylmintä talvea seitsemään vuoteen. Uutinen voi kuitenkin vaikuttaa hieman oudolta, koska vallinnut säätila on ollut aivan tavallinen Pohjois-Suomen talveksi. Esimerkiksi tammikuussa 2004 oli selvästi kylmempää kuin mitä nyt on ollut.

Uutinen pitää paremmin paikkansa, kun sillä ymmärretään tarkoitettavan koko maan säätilaa. Keski- ja Etelä-Suomessa on nimittäin ollut selvästi kylmempää kuin viime vuosina.

Sanomalehti Kaleva

Sanomalehti Kaleva on yrittänyt olla asiallinen ja laadukas lehti, mutta se ei ole siinä kuitenkaan oikein onnistunut, koska lehdessä istuu edelleenkin tiukasti junttimaisen maakuntalehden leima. Maakuntalehti se kertoo tosin itse olevansakin, mutta junttimaisuus on tahtomatta tullut siihen kaupan päälle.

Kalevan toimittajien suomen kielen taito ja sananvalinta ei vastaa sitä, mitä laadukkaan lehden toimittajilta vaaditaan. Lehdessä on nimittäin liikaa kielioppivirheitä ja puhetyylin sanoja ja sanontoja.

Vaikka lehti väittääkin olevansa sitoutumaton, sen toimituspoliittinen linja on kuitenkin vahvasti keskustalainen ja lestadiolainen. Se on tietenkin ymmärrettävää, koska molemmilla suuntauksilla on vahva kannatus Kalevan päälevikkialueella Pohjois-Pohjanmaalla.

Kaleva haluaa antaa kuvan, että se olisi vapaamielinen ja nykyaikainen, mutta lestadiolaisuuden vuoksi se on kuitenkin itse asiassa varsin ahdasmielinen julkaisu. Tämä näkyy mm. lehdessä julkaistavissa mainoksissa, jotka noudattavat lestadiolaista suvaitsematonta oppia. Siinä ei esim. ole ainoatakaan mainoskuvaa, joka voisi loukata lestadiolaisia ja näiden ahdasmielisiä oppeja. Hyvä vertailukohta on Helsingin Sanomat, jossa ei ole lestadiolaisia rasitteita.

Joinakin päivinä on selvästi havaittavissa, että Kalevalla on ollut pulaa uutisaiheista, minkä vuoksi lehteä on yritetty täyttää ns. täytejutuilla ja suurilla, jopa puolen sivun kokoisilla kuvilla, joiden käyttö ei millään tavalla tue kyseistä artikkelia.

Lehdessä julkaistujen mainosten määrä on kasvanut suureksi. Tämänpäiväisessä lehdessä oli peräti 14 sivua mainoksia 36-sivuisessa lehdessä, mikä vastaa 39 prosenttia koko lehden sivumäärästä. Mainokset tuovat tietenkin rahaa lehden kustantajalle, mutta lukijoille ne ovat lähinnä yhdentekeviä tai jopa ärsyttäviä.

Vanhanen: Aseen alkuperä selvitetään

Otsikko on Kalevan verkkolehden uutisen otsikko.

”Tapahtuneen taustat selvitetään, erityisesti luvattoman aseen tausta ja se, miten ampuja oli aseen saanut. Huomio kiinnittyy käsiaseiden suureen määrään maassamme”, Vanhanen sanoi tiedotteessaan.

Mitähän Vanhanen mahtaa oikein kuvitella kertoessaan tuollaista julkisuudessa? Yrittääkö Vanhanen kerätä sympatiaa tapahtunutta kyseenalaisesti hyväksikäyttäen nyt, kun hänen pääministerinuransa on kovassa alamäessä? Kerääkö hän tällä tempulla irtopisteitä?

Kaikki mitä Vanhanen ”lupaa” tehtävän, kuuluu poliisin virkavelvollisuuksiin, joten ilman Vanhasen lupauksiakin poliisi olisi käynnistänyt rikostutkinnan aivan samalla tavalla.

Poliisi tulee siis selvittämään aseen alkuperän, koska kyseessä oli ns. luvaton eli rekisteröimätön ase. Alkuperä tullee tosin jäämään selvittämättä, koska ase on hankittu pimeästi alamaailman asekaupasta, jossa ei pidetä kirjaa ostajista.